Meidän pienperheessä on yleensä melko tiukka päivärytmi: arkisin mennään nukkumaan viimeistään puoli yhdeltätoista ja noustaan ennen seitsemää. Viikonloppuisin nukkumaan mennään yhdeltätoista ja herätään viimeistään kahdeksalta, yleensä seitsemän jälkeen. Loma sekoittaa rytmin ihan totaalisesti, kukutaan jopa yli puolenyön ja herätään klo 9-10. Mua stressaa loppulomasta aina kovasti, että kuinka mä pärjään. Mä oon huomannut, että mun elimistön kello hoitaa tän asian hyvin. Jo ainakin kolmasti viimeisen lomapäivän jälkeisenä yönä mä en saa unta. Johtuu se sitten stressistä tai jostain, niin elimistö yrittää laittaa mut takaisin perusrytmiin. Yöllä se ei oo kivaa (viime yönä nukuin 2 h), mutta jotenkin väsymys tulee vasta iltapäivällä ja ihan varmasti jatkossa pysyn ruodussa. Tosi näppärää.
Mä kävin lapsuudessa. Ihastuttavasti aistien varassa voi tehdä aikamatkoja. Yksi jalkarasva tuoksuu ihan 1980-luvun mummolalta ja tänään kaupassa muistin lapsuuden makuyhdistelmän, jota en ole ainakaan 15 vuoteen maistanut: Pälkäneen perunalimppua ja lauantaimakkaraa. Yleensä mä en tykkää makeista leivistä, mutta tää yhdistelmä on ihan rock. Makea leipä ja suolainen turvallinen lauantaimakkara. Perfection.
Nyt on ainakin terminen kevät, niin sanoo jo meteorologikin. Kevään merkkejä on ilmassa jo lukuisia: Työläisäidin puistosta on sulanut metrin lumikerros, on siirrytty kesäaikaan (kulmakuppilan kello on siis jälleen oikeassa ajassa), kevättakissa on kuuma, kulmakapakan terde on auki, reseptiajoilla on uusittavana lähinnä setiritsiiniä ja Aeriusta ja kaikilla on nuha. Katupöly ja lepän himot ottaa keuhkoon niin, että parisuhde ja naapurisopu on koetuksella. Ihanaa, kyllä tätä on odotettukin!
Elämyskameli suosittelee
Pälkäneen perunalimppu ja Saarioisten Kevyt-Lauantai (laittaisin tähän sydämen, jos tää ois teiniblogi)
3 comments:
Se on kyllä hienoo, jos on sama kello molemmilla aviopuolisoilla. Nimittäin elämää hankaloittaa hiukan se, jos on vain kaksi huonetta ja kolme eri unirytmiä.. Mutta onneksi ne on järjestelykysymyksiä :P
Mä katoin kans eilisellä ex-tempore-kävelyretkelläni, että Paskaronkin terde oli aivan pullollaan ihmisiä, that must mean että kesä on nurkan takana ellei jo ovella (tähän huutomerkki joka ei taaskaan tänään toimi.)
Mulle tulee välähdyksiä lapsuuden puistoajoilta mieleen, kun haistan tuoreen karikkeen (vai mitä se on, se semmonen puulastu mitä laitetaan pensaiden juurelle ym). Samoin Kamelin leipäosastoon viittaavasti vaalea paahtoleipä paahtamatta, juusto ja metu väliin, kerrosleipänä-- lapsuuden eväsleipä.
Tossa lukee että yks kommentti, mutta sitä kun klikkaa niin "no comments." Ollaanpas sitä nyt niin salamyhkäsiä.
Mulle on jostain syystä tullu ihan syksyfiiliksiä välillä. Hassua. Mut toivon syvästi että edessä on kuitenkin kesä, eikä talvi.
Kyllä mä nään tässä nyt kaksi kommenttia (tätä lukiessa todennäköisesti kolme): Polaah, Ranpo ja mää. Ja nyt Ranpo pois sieltä syksystä!
Post a Comment