Äitienpäivisin ja muutoinkin sukujuhlapäivinä on vaivalloista olla autoton. Meillähän tietty erityisongelmana on se, että molempien vanhemmat asuu ihan tässä pääkaupunkiseudulla ja luonnollisesti odottavat käyntiä. Kun molemmissa paikoissa pitää vielä hengailla ainakin se kaksi tuntia, niin matkoineen pitää äitienpäivään varata vähintään kuusi tuntia. Kauheen tehotonta viikonlopunviettoa tuommoinen. Tällä kertaa me päätettiin, että on meille paljon helpompaa käskeä niitä matkustamaan näkemään meitä. Sen vuoksi me varattiin äitienpäivälounaskattaus Töölönrannasta. Mukaan tilattiin Isi, Pikkusisko ja Lankomies, eli matkassa oli mukana kaksi äitiä, kaksi anoppia, yksi isä, yksi appiukko, yksi miniä, yksi vävy, kaksi kälyä, kaksi sisarta, kaksi veljeä, kaksi lankoa, kaksi tytärtä ja kaksi poikaa. Silti riitti seitsemän hengen pöytä! Valitettavasti Ihq Diplomi-insinööriavomies ei päässyt mukaan, kun se oli krapulassa.
Mä en ollut selkeästi yhtään tarpeeksi stressannut tätä tilaisuutta, kun tajusin vasta eilen jostain Handymanin sutkautuksesta, että tällainen sukukokous voidaan tulkita tiedotustarpeeksi. Yritin sitten oikein tarmokkaasti jo heti alkuun tilata alkudrinkinkin, että ymmärtäisivät nyt vihjeestä. Valitettavasti mun alkudrinkki oli eri värinen kuin muiden (muut otti Proseccoa, mä Vadelma Royalin), joten haukansilmäiset jo luuli mun valinneen alkoholittoman vaihtoehdon. Päivänsankarit alkoivat jotenkin kierosti keskustella i'istään ja äideistään ja äidinäideistään ja isoäitituttavistaan ja vähintään törkeällä tavalla vihjailivat (tai eivät vihjailleet vaan suoraan sanoivat), että mummuksi pitäisi päästä ja pikaisesti. Kamalan ikävällä tavalla myös naapuripöytiin oli otettu kaiken maailman vauvoja ja lapsia mukaan. Onneksi nuoriso oli kutsuttu, joten mä pääsin saman tien delegoimaan lapsentekovastuun Pikkusiskolle ja Lankomiehelle (siis tahoillaan).
Handyman on alkanut näin kevään tullen taas juoksennella. Pari vuotta sittenhän se juoksi puolikkaan maratonin kelpo aikaan ja lumettomaan aikaan se on muutenkin juossut. Nyt se on jotenkin ihan järjettömästi innostunut: juoksee kolmasti viikossa työkavereiden kanssa 7-10(-14) km ja kerran viikossa yksinään megamatkan. Aiemmin megamatka on ollut 20 km, eilen sitä pidennettiin aina 31 km:iin saakka. Jos se ei pidä varaansa, niin joskus se vielä juoksee puolihuolimattomasti maratonin. Aika reipasta! Mä en juokse kuivalla maalla. Onneksi kuitenkin mäkin pääsen aloittamaan ulkoliikuntakauden huomenna, kun Uimastadion avataan taas talvitauon jälkeen. Hurraa!
Elämyskameli suosittelee
Bakerella, jonka tekemät leivontajutut on kyllä yltiösöpösiä
3 comments:
Meikän avo-anoppi on vihdoin saamassa vonkaamansa lapsenlapsen (onneksi ei kuitenkaan meidän toimesta) mutta pitkän odottelun aikana se ehti jo vähän kyllästyä koko ajatukseen, eikä nyt sit olekaan ihan intopinkeenä!
Hyvä toi tarkennus, ehdin jo sekunnin luulla, että Pikkusiskon ja Lankomiehen kuuluisi nyt lisääntyä!
Olisit tilannu napakat Kosanderit siihen alkuun kaikille, suoraan pullosta pöydässä kaadettuna, niin ei olis jääny epäselväksi!
Mites noinniinku muuten anoppien ja appien kohtaaminen meni? Onko ne tavanneet paljon toisiaan?
Anopit ja appi tapasivat toisensa nyt toista kertaa, eka kerta oli jotain 3-4 v sitten meillä ja siitä lähtien on rouvat kärttäneet uutta tapaamista. Nyt ne tuntuivat olevan sitä mieltä, että seuraava kerta pitää tulla nopeammin. Saas nähdä tällä käytöksellä, kun liittoutuvat mua vastaan lapsenlapsia vaatien.
Post a Comment