Pharmageddon

Mä ostin eilen Pharmageddon-kirjan. Olin lukenut siitä jo iltapäivälehdestä ja kuullut Korporaation haastattelun, joten konsepti oli tuttu. Valitettavasti vain Korporaation mäntit toimittajat hämärsivät asian tarkoitusta, kun eivät ymmärtäneet, mistä on kyse. Kyseessä on siis kahden kuopiolaistutkijan pamfletti terveysteollisuuden ylilyöntejä vastaan. Kirjassa käsitellään mm. turhaa lääkehoitoa, luontais- ja uskomuslääkintää ja medikalisaatiota napakasti ja asiallisesti. Tätä on pakko suositella kaikille, jotka a) toimivat terveydenhuollon tehtävissä tai b) ovat olleet tai tulevat joskus olemaan sairaita. Osittain Pharmageddon on mun mielestä hyvä varmaan siksi, että mä oon melkein kaikesta samaa mieltä kirjoittajien kanssa. Se on myös kirjoitettu järkevästi ja kansantajuisesti, muttei silti holhoavasti. Valloittavinta koko kirjassa oli Tapsa Kiminkisen paljastuminen lääkefirman kätyriksi (ilmeisesti todennäköisesti kotimaisen vuokratyövoimafirman liikevaihdon lisääminen on väärin, mutta ruotsalais-brittiläisen lääkejättiläisen liikevaihdon lisääminen ok). Ajoittain Pharmageddon on mulle ehkä vähän liian lupsakka ja on vähän rasittavaa kirjoittaa humpuuki humbuugiksi. Lisäksi mä oon osittain eri mieltä depression hoidosta (mutta vain osittain). Ymmärrän toki, että tuokin on propagandaa, mutta tuo on sitä propagandaa, johon mä haluan uskoa. Tulen muuttamaan joitain työtapojani lukemani propagandan pohjalta.

Vähän vähemmän suositeltava kokemus oli Sinkkis kakkonen. Mä oon kyl väärä tyyppi arvostelemaan sitä (TV-sarja oli mun mielestä aika keskinkertaista huttua ja ykkösleffa ihan kauheeta kuraa), mutta arvostelen silti. Seurueeseeni kuului Katjn, Superkatti ja Superkolli(?). Heti ensimmäinen kammotus nähtiin jo teatterin ulkopuolella: hahmojen tyylille uskollisesti pukeutuneet naisseurueet. Brr. Joka paikassa jaettiin erilaisia tuotenäytteitä (esim. sampoota ja laihdutusjuomia). Mua syvästi järkytti se, kun huomasin Compeedin sponsoroivan sitä leffaa, koska siitä tuleva alitajuinen viesti on miltei loukkaava - tuhoa jalkasi, niin olet ihku nainen. Paitsi ettei ne hahmot oo ihkuja naisia. Liikaa juonesta paljastamatta kerron, että Charlottelle oli jälleen kirjoitettu slapstickia ja Carrie oli taas ihan maailman rasittavimmalla tavalla itsekeskeinen. Lisäksi Carrien pukujen yläosa oli miltei poikkeuksetta liian ahdas ja jatkuvasti sai katsomossa pelätä, että tissi pompahtaa ulos. Niin ja SJP:lla on vanhan naisen kaula. Leffan paras vitsi tuli jo 10 minuutin kohdalla (Erin go bra-less!), jos ei laske vitsiksi leffan lämppäreiksi valittujen sota- ja pälärileffatrailereiden totaalista ristiriitaa SATC-elämän kanssa. Paska leffa, mut pakkohan se oli nähdä. Seuraavan kiusallisen huonon chick flickin tullessa teattereihin ostan jälleen lipun. Sillähän ne elää.

Elämyskameli suosittelee
Pharmageddon