Jännittävä seikkailu

Mun elämä on rutinoitunutta. Mä herään joka arkiaamu samaan aikaan, teen samat aamutoimet samassa järjestyksessä ja menen samaan raitiovaunuun, johon tulee aina se sama setäkin. Mä kuuntelen aina ratikassa lukiessani samoja kappaleita, koska ne eivät häiritse lukemiseen keskittymistä. Tänään mun ratikkamatka muuttui kuitenkin jännitysnäytelmäksi, koska ratikka hajosi keskelle risteystä ja jäi siihen avuttomasti sätkimään miltei puoleksi tunniksi. Kun se lopulta jotenkin jaksoi lipua seuraavalle pysäkille, niin sen perässä oli jo neljä seuraavaakin vaunua. Kesti vielä jonkin aikaa, että siitä pääsi eteenpäin, kun se raato piti saada edestä pois. Mun elämä on tosiaan kai vähän yksitoikkoista, kun töistä myöhästyminenkin on jännittävää.

Talvi. Huooh. Kolme päivää sitten mä vielä jaksoin uskoa siihen, että turhan aikaisin hairahtaneet lumet sulaisivat pois ennen kuin talvi alkaa, mutta nyt mun usko on hiipunut. Tänään joutui antamaan periksi ja vaihtamaan talvitakkiin ja -kenkiin. Järkytin itsenikin sillä, että katsoin FMI:stä lämpötilaa ennen ulos menoa. Otin vielä varmuudeksi kahdet hanskat ja jopa välineuleen takin alle. Tää aikuisuus hirvittää mua.

Joulukin hirvittää mua. Noin yleisesti mua ei haittaa, että on joulu. Suotakoon kansankirkolle samanlaiset rutiinijuhlat kuin muillekin yhdistyksille. Mua ottaa päähän se, että mua painostetaan päättämään, minne mä menen jouluna. Ongelmaksi muodostuu se, että mä en haluaisi mennä mihinkään. Sen takia mulla on koti, että mä voisin viettää siellä aikaa. Kuitenkin kuulemma jouluna täytyy olla sukulaisten kanssa. Kohta mä teen jotain epätoivoista (esim. varaan päivystysvuoron) päästäkseni tästä hössötyksestä eroon. Ensimmäiset joulukyselyt tuli valehtelematta jo heinä-elokuun vaihteessa ja pari viikkoa sitten kuulin, että mulle oli varattu jo paikka jostain maaseutujoulusta! Joulustressi painaa jo isänpäivänä, vaikkei joulua haluaisikaan viettää.

Elämyskameli suosittelee
festivus