Juhlasta toiseen

Itsenäisyyspäivänä järjestettiin vastaanotto, kuten aina. Sankoin joukoin väki kerääntyi meille syömään soppaa. Valitettavasti mä jännitin itsenäisyyspäivää niin kovasti, että niska meni kieroon. Pää kenossa mä sitten voivottelin maailmaa muutaman päivän kotona. Huomasinpa senkin, ettei tuommoista vaivaa kannata hoitaa liikunnalla, lämmöllä ja manipulaatiolla tuoreeltaan. Onneksi niska on jo nyt kunnossa.

Eilen oli tyhy-puolipäivä. Sen vuoksi työajalla sai mennä leffaan. Sai valita, meneekö katsomaan Rare Exportsin vai Prinsessan. Koska mä tykkään mennä katsomaan leffoja Handymanin kanssa ja se tulee mieluusti Rare Exportsiin, mä valitsin nyt ilmaisnäytökseksi Prinsessan. Mä olin etukäteen tutustunut erilaisiin Prinsessa-elokuvasta tehtyihin lehtijuttuihin, joten aihe oli periaatteessa tuttu. En ollut kuitenkaan ajatellut mennä tuota katsomaan, koska ei vaikuttanut kiinnostavalta, joten mulla ei ollut oikeastaan mitään ennakko-odotuksia. Niitä ei kuitenkaan ylitetty. Näyttelijät olivat hyviä, mutta leffassa ei ollut mitään juonta eikä siinä suoranaisesti tapahtunut yhtään mitään. Långstrump luonnehti analyysiäni sanomalla, että ohjaaja ei ollut tehtävänsä tasalla. Näin voitaneen tosiaan sanoa.

Tyhy-puolipäivän jälkeen oli pikkujoulut. Eka kerta kun mä menin työpaikan pikkujouluihin. Oli ihan hauskaa. Koska mä oon vanha, lähdin jo kymmenen maissa. Kärkijoukko kuului jatkaneen vielä ainakin aamuviiteen. No mä heräsin kuudelta.

Tänään oli Lettipitkon bakkanaalit, jonne mentiin Handymanin ja Långstrumpin kanssa, koska meidät oli kutsuttu. Handyman lähti täysmaskuliinisiin poikien saunapartyihin alle tunnin juhlimisen jälkeen. Juhlissa oli paljon mun opiskelukavereita, joista suurin osa hyvänpäiväntuttuja, korkeintaan fb-kaveritasoisia tyyppejä. Mä olin just juttelemassa Långstrumpin ja Lettipitkon kanssa ja selitin tarkasti Lettikselle, kuinka mä luulin viime kesänä olevani menossa lesbotreffeille. Yhtäkkiä huomasin, että kaikki kurssikaverit oli lopettaneet puheenturinansa ja katsoi kaula pitkänä meihin päin. Nyt mä oon melko varma, että ne luulee mun olevan lesbo ja elävän Handymanin kanssa jonkinlaisessa kulissiliitossa. Asiaa ei auttanut se, että a) Handyman ei ollut enää paikalla, b) me ei yleensäkään olla kovinkaan touchy-feely-pariskunta ainakaan väkijoukossa ja c) Handymanilla oli päällä FCKH8:n "Some dudes marry dudes. Get over it." -paita. Jos fb:ssä alkaa levitä huhu tästä, niin mä varmasti meen lesbotreffeille.

Mä oon jotenkin yksinkertainen. Näin muutama viikko sitten jossain linkin Damn you autocorrect -sivustolle, mutten tajunnut sitä. Nyt mä menin sinne uudelleen ja nauroin eilen tunnin yksinäni kotonani. Hidas, mutta nyt jo kärryillä.

Elämyskameli suosittelee
muille hitaille