Luukku 24: Berliini

Kuten kuumeiset Kamelin seuraajat jo arvasivatkin, nyt matkustetaan Berliiniin, tuohon sydäntenmurskaajakaupunkiin. Berliini-entusiastille on yhtä aikaa ihanaa ja kiduttavaa, että Berliini on koko ajan olemassa, vaikka itse ei ookaan siellä. Kamalan ihanaa.

Berliiniin kannattaa mennä epäekologisesti lentämällä, koska laivalla tai junalla sinne kestää tuhottoman kauan ja lentäminen on huomattavasti halvempaa. Halvimmat AirBerlin-lennot saa kolmellakympillä. Muutenkin kannattaa valita AirBerlin, koska se ei lakkoile ja siellä saa valita, haluaako maksaa valjusta lämpimästä ateriasta vai ei. Nykyään Suomesta kaikki lennot saapuvat valitettavasti vielä ankealle Tegelin kentälle, mutta parin vuoden päästä kaikki pääsee upouuteen Schönefeldiin. Tegelistä täytyy mennä keskustaan bussilla, mutta Schönefeldiin menee raiteet. Hyvä niin.

Berliinissä voi shoppailla melkein missä tahansa. Vanha legendaarinen Kurfürstendamm Tauenzienstrasseineen on toki turistin ensimmäinen kohde - siellä on esim. KaDeWe ja Nike-kauppa. Tehokas perusshoppaaja hakeutuu Alexanderplatzin vieressä sijaitsevaan karmean vaaleanpunaiseen Alexa-kauppakeskukseen. Itse platzilla oleileva Galerie Kaufhof on myös oiva tavaratalo. Yllättävistä paikoista löytyy hurmaavien pikkukauppojen keskittymiä, joista valitettavan harvoin kuitenkaan löytää mitään tarpeellista. Ruokaa voi ostaa toki Aldista, Lidlistä tai tavarataloista. Ja KaDeWen Feinschmeckeretage on ehdottomasti nähtävä.

Nähtävyyksiä Berliinissä on niin paljon, ettei Bloggerin Kamelille varattu levytila riitä. Ensikertalaiselle mun suosituslistalla on

• Alexanderplatz, jolla on kiva seistä ja miettiä, kuinka sinne on mahtunut miltei miljoona mielenosoittajaa
• Alexanderplatzin vieressä sijaitseva komean korkea Fernsehturm ja etenkin sen kahvilan herkullinen aamupala
• DDR-museo, jossa pääsee tutustumaan DDR:n arkihistoriaan eli siihen, millaista siellä oli oikeasti asua
• Reichstag ympäristöineen: Reichstagin kupolista on hienot näkymät (ja sinne pääsee ilmaiseksi!), mutta sinne on jonoa. Vaikkei jaksaisi jonottaa, kannattaa käydä katsomassa taloja. Ne on komeita.
• Potsdamer Platz, joka oli 1920-luvulla elinvoimainen keskusta-alue, mutta jäi II maailmansodan jälkeen death stripille. 1990-luvulla se päätettiin rakentaa uudelleen ja siitä tuli mykistävän upea kulttuurikeskus: siellä on paljon ravintoloita, pari teatteria ja ennen kaikkea harvinainen leffoja alkuperäisversioina esittävä leffateatteri
• Brandenburger Tor, joka nyt vain kuuluu nähdä. Sijaitsee näppärästi Reichstagin ja Potsdamer Platzin välissä aivan murhattujen juutalaisten muistomerkin vieressä
• Gedächtniskirche, Zoon aseman vieressä sijaitseva sodan muistomerkiksi jätetty tuhoutunut kirkko
• sään salliessa kiertoristeily Spreellä
• joku muuriin liittyvä paikka - parhaita on Bernauer Strassen Gedenkstätte Berliner Mauer (maksuton) ja Haus am Checkpoint Charlie (hinta n. 10 e ja paljon amerikkalaisia, mutta ehkä ihmisläheisempi)
• jos kiinnostusta riittää, käynti Stasi-museossa
• jos kiinnostusta ja kielitaitoa riittää, käynti Stasi-vankilassa

Syöminen ja asuminen ovat Berliinissä edullista hupia. Niinpä siellä kannattaa syödä ja asua. Erinomaisia ja huokeita ravintoloita ovat mm. Monsieur Vuong ja Suno Sushi. Toki Berliinissä saa myös paikallista herkkua currywurstia, jota mä en ole uskaltanut maistaa. Angloamerikkalaisesta kulttuuri-imperialismista innostuvat (esim. mä) innostuvat siitä, että Saksassa myös Burger King ja Starbucks myyvät auliisti tuotteitaan. Jos ruoka on halpaa, niin limsa on ravintoloissa hinnoissaan eikä sitä paitsi saksalaiset osaa myydä raflassa laittikokista enempää kuin 2 dl kerrallaan. Kalja on kyllä varmaan edullista. Hanavettä voi Lonely Planetin mukaan juoda, mutta mä en suosittele suomalaiseen veteen tottuneille. Menee masu sekas.

Ah, Berliini. Mun feivöritti.

Elämyskameli suosittelee

tota listaa tossa edellä