Perinnejoulu

Siitä onkin kauan, kun viimeksi olin jouluaaton muualla kuin ulkomailla tai töissä. Vaihtelun pitäisi virkistää, joten kokeiltiin ekstriimiä perhejoulua. Aamusta mentiin anopille, jossa mä keitin kattilallisen puuroa. Anopilla katseltiin myös ekaa kertaa Handymanin liikuttavia vauvakuvia (niiden katsominen on aavistuksen työlästä, koska diakuvaus oli silloin muodissa) - Handyman on ollut ihanan iloinen isopäinen pieni poika! Sitten kuunneltiin radiota, josta tuli tunnin sisään kaksi kertaa Sylvian joululaulu. Anopilta tultiin Handymanin kanssa käymään kotona ja migreenipotilas (en mä) otti torkut. Seitsemän jälkeen lähdettiin Vantaalle, jossa Joulupukki oli käväissyt tuomassa toinen toistaan hienompia lahjoja. Mun kirjeessä oli pyydetty lähinnä Kindle-kirjoja, mutta tontut ei osaa käyttää Amazonia, joten paketit oli täynnä yllätyksiä. Ehkä paras yllätys oli moonbootsien näköiset untuvatöppöset, joissa jalat on ihanan lämpöiset (kotonahan mulla on normaalisti kahdet villasukat ja silti varpaat on viileähköt). Muuten mä sain esim. Toy Story 3 - ja Despicable Me -blurayt, hiustenhoitotuotteita, suolamyllyn, käsirasvaa ja intialaisia maustekastikkeita. Mä en saanut yhtään kirjaa! Varmaan eka vuosi ikinä. Se oli kyl hyvä, koska mä haluan kirjani Kindlelle. Sit me saatiin Handymanin kanssa yhteensä 8 leffalippua (toivottavasti on tulossa hyviä leffoja). Handyman sai tukun kirjoja, 25-vuotiasta viskiä, juoksupaidan, kuumailmapuhaltimen, lehtiä ja legosen. Äiti ja Isi sai Aliaksen ja sitä me sit pelattiin. Turns out Handyman, mä ja Pikkusisko ollaan aika ässiä Aliaksessa ja vanhemmat ihan maailman surkeimpia.

Tänään tuli telkkarista mun lapsuuden lempileffa Maija Poppanen. Oli pakko katsoa. Oli se edelleenkin ihan mainio. Erikoistehosteet oli huikeita ottaen huomioon, että leffa on valmistunut vuonna 1964.

Elämyskameli suosittelee

Maija Poppanen