Lahopää

Ainakin kolmena päivänä mä oon työmatkalla miettinyt, että pitäis kirjoittaa tää asia blogiin ja joka päivä tietsikan edessä istuessani mä oon unohtanut, että mikä saakuri se juttu olikaan. Niin kävi tänäänkin, koska mä oon kananaivo. Eli en kirjoita.

Jos mä voisin tehdä etätöitä, niin nyt on se hetki kun mä niitä tekisin. Joka päivä mä petyn, kun fmi.fi lupaa vain lisää pakkasta ja joka päivä mä petyn, kun mun lämpimät talvikengät palelluttaa mun varpaat. Lämmintä ei ole kuin uimahallin saunassa ja siellä onkin nyt tullut käytyä usein. Mä oon päättänyt, etten ole ulkona kuin työ- ja uintimatkat. Kauppareissut hoidetaan samalla. Yhtään turhaa ulkoilua en aio tehdä. Näinkin ahdistaa (siis fyysisesti). Mä pyrin olemaan kärsivällinen ihminen, mutta jotain rajaa pitää tälläkin olla. Tänään kotiin tullessa oli -15° ja Handyman ihmetteli, kun ei oo oikeestaan kylmä. Se on pähkähullu, sillähän oli kylmä helteelläkin! Ja siis joo, mä tiedän että päätin olla valittamatta säästä, kun en voi sille mitään, mutta kun mä sen päätöksen tein, ei ollut näin saakurin kylmä. Pidätän oikeuden valittaa kylmästä.

Mä oon lupautunut luennoitsemaan asiasta, josta mä en oikeestaan tiedä mitään. Luento on huomenna. Aavistuksen epämukava olo. Jouduin tekemään tänään esityksen viime tingassa, kun kuulin eilen, että mun valmiina oleva esitys on ihan hyvä, mut pitäis vielä puhua niitä näitä siitä ja tästä. Mä tein sen töissä työajalla työpaikan onnettomalla peeseekompuutterilla, jossa on maailman huonoin Explorer, joka kaatui kolme kertaa puolen tunnin aikana. Joillain on semmoinen kotona! Kuinka ne kestää? (Ei ne kestäkään, ainakaan mun äiti).

Elämyskameli suosittelee
peitto ja untuvatöppöset