Me tultiin Berliiniin. Yhtään ei tehnyt vaikeeta tottua +10°:n lämpötilaan, pään irrottavaan tuuleen ja hentoon tihkusateeseen - täällä on nyt samanlaista kuin Helsingissä vappuna. Puissa ei oo lehtiä, mutta ei oo vappuna Helsingissäkään puissa lehtiä (viime vuonna puut lehdittyivät Helsingissä viikolla 19, pari viikkoa vapun jälkeen). Ei nietoksen nietosta eikä hiutaleen hiutaletta lunta eikä jäätä muualla kuin lasissa. On ihanaa, kun ei tarvitse stressata liukkaudesta!
Mä olin nohevasti jälleen varannut lennon 6:35, joten oltiin hotellilla jo yhdeksän maissa. Tällä kertaa saatiin huone heti ja nukuttiin alkuun aamuneljältä katkenneet yöunet loppuun. Sen jälkeen lähdettiin kaupungille. Hieman huolestuin, kun pomo soitti (nyt on kuitenkin lauantai ja mä oon lomalla), mut se halusi vain kysellä, mikä on Lemon Grassin osoite. Käytiin Hauptbahnhofilla ostamassa hammastahnaa ja hiuslakkaa, Zoolla ihmettelemässä katutöitä ja Gedächtniskirchen renoveerausta (kamaan, sitähän ei pitänyt korjata!) sekä Handymanin mother shipissä, josta ostettiin helikopteri. Se on jotain neljäs helikopteri, joka meillä pörrää, mut kyllähän yksiöön helikoptereita mahtuu.
Lennolla jouduttiin siis istumaan koneen takaosassa. Handyman loi heti alkumatkasta itsestään ystävällisen ja auttavaisen kuvan nostettuaan täti-ihmisen trolleyn ylähyllylle (tädin pyynnöstä, toki). Meidän edessä istui jo check in -jonossa bongattu yhdentoista (sic!) keski-ikäisen naisen kanssa matkustanut vitsi suussa syntynyt Kari Tante-Armeensa kanssa. Handymanin mukaan meininki oli kuin ysiluokan luokkakokouksessa: naiset puhuivat taukoamatta tarpeetonta sontaa ("Mä en kato telkkaria juuri ollenkaan! Katon vain Putousta, Mariaa, Uutisvuotoa, Presidentin kansliaa ja Taivaan tulia. Ja tietty uutisia ja ajankohtaisohjelmia." "Kuinka se Munamies pystyy kävelemään? Se on varmaan jaloille tosi raskasta!" "Näittekste sen Vesa Keskisen? Se oli kyl niin kännissä, hihi hih!") ja Kari laukoi jatkuvasti toinen toistaan törkeämpiä vitsejä, joista valtaosa tölvi matkassa mukana olevaa nelivitosta Päiviä ("Hei aikaerosta johtuen Päivikin on perille päästessä tuntia nuorempi!" "Eikös oo täällä koneessa kuuma? No onneksi mulla ei oo kuitenkaan niin kuuma kuin Päivillä, kun mulla ei oo vaihdevuosia!!"). Mulla alkoi melkein jo painekattila keittää, mutta onneksi Handyman lohdutteli mua sillä, että se oli elämys ja mähän oon nimenomaan tullut tänne matkalle keräämään elämyksiä, joita voin sit raportoida täällä. Se antoi voimia jatkaa määränpäähän saakka. Lento oli melko turbulenttinen, mikä pelotti nimenomaan Päiviä kovasti ja hänen vieressään istunut Taija yritti saada Päivin ajatukset muualle kertomalla omista ongelmistaan: Taija haluaisi lomamatkalle (hintakatto 800 e), mutta ongelmana on Taijan mies, joka ei suostu menemään "ählämimaahan" eikä nähdä perillä "rättipäitä", mutta silti pitäisi aurinkoa saada. Olisi tosi kiva päästä matkaan heinäkuussa, kun silloin Johannes-poikakin on jo aloittanut armeijassa. Nyt Johannes kerää rahaa tekemällä hurjasti töitä paikallisessa ruokakaupassa, kun alkaa lomakin. Lukeehan se myös, mutta hyvähän se on tehdä töitä. Mä arvelen, että Johanneksen ylppärit ei välttämättä mee ihan sukkana sisään.
Elämyskameli suosittelee
Theramed 2in1 Original
2 comments:
voi ei mitä jengiä koneessa, salettiin kaikki persujen äänestäjäkuntaa.
Ei hitto mä repesin tälle! Ihan sikahyvä. Todellaki elämys, siinä osui Handyman naulankantaan.
Tollaset huonon läpän sutkauttelijat on kyl tosi rasittavia, mut pahimpia on kyllä niiden enabloijat, ne neljäkymppiset hihittelijät. Mistä niitä löytyykin.
Post a Comment