Mun luento meni ihan hyvin. Ainoa tunnelmaa hieman pilannut tekijä oli kiukkuinen kuuntelija, joka kysyi joka luennoitsijalta, että miksi on niin vähän ultraääniaikoja. Se ei suoranaisesti liittynyt aiheeseen enkä mä nyt suoranaisesti osaa vastata (syynä lienee ennen kaikkea lääkäripula). Tilaisuus oli menestys, luentosali oli viimeistä paikkaa myöten täynnä ja osa joutui istumaan muualta haetuilla tuoleilla käytävällä, jotain 70 kuulijaa siellä oli. Mä oon kyllä iloinen, että se meni ihan hyvin. Alkuun stressasi ja ujostutti, kun näin yleisössä ainakin kuusi entistä työkaveriani ja mitä mä muka niihin verrattuna tiedän. Pomo esitteli mut ylenpalttisen kehuvasti ja mua alkoi nolottaa. Sitten kun pääsi puhumaan, niin kyllähän se siitä. Mä tykkään kyllä esiintymisestä. Sain heti kutsun vetämään saman setin syksyllä. Kyseessä oli mun ensimmäinen radiologian luento ja se toi vähän itsevarmuutta, mitä tarvitaankin. Kuukauden päästä mulla on pari sessiota uudelle maahanmuuttajalääkärikurssille ja se on niin hauskaa! Lisäksi mä tarviin rahaa, koska kaikki mun rahat on valuneet ulkomaille.
Mä katsoin viikonloppuna elokuvan Isän nimeen (In the Name of the Father). Varsin hyvä ja vaikuttava elokuva, mutta kyllä pisti järkyttämään, että senkin piti perustua tositarinaan (muutama tähän rikokseen syytön epäonninen pohjoisirlantilainen pikkurikollinen sai pitkän vankilatuomion pubipommituksesta poliisin mielivallan vuoksi 1975 Britanniassa ja heidät vapautettiin vasta valtavien ponnistelujen jälkeen 1989). Mikään valtio ei ole oikeasti oikeusvaltio, kun kaikki Euroopan historia-, kulttuuri- ja talousbossitkin (epäilemättä Ranskakin, mä en oo vaan vielä lukenut siitä) riistivät omia kansalaisiaan vielä parikymmentä vuotta sitten.
Elämyskameli suosittelee
Isän nimeen
5 comments:
tällee pikakommenttina ärtynyttä porsua olkapäällä roikottaen- ranskakaan ei tosiaan ole ollut oikeusvaltio, ks. ranskan siirtomaa - alueiden meininki, siam burma ym. eli nyk. alueita myanbar (kampotsha)vietnam, sekä algerian sota, joka johti algerian veriseen sisällissotaan ysärillä. charles de gaulle oli melko sotaisa
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ranskan_Indokiina
Omia kansalaisiaan kuurmuuttavat kaikki ja pääperkeleenä siinä hommassa on aina poliisi. Suomessa poliisi nauttii maailman suurinta ja kritiikittömintä kansansuosiota, repikää siitä huumorii!
taas suosittelen christy moorea, levy smoke & strong whiskey, kappale scapegoats. kertoo birmingham sixistä, joka oli samoihin aikoihin yhtä suuri oikeusmurha kuin guildford four, josta muistaakseni isän nimeen kertoo. "where you're just a biddy or a mick, good for nothing but stackin' a brick". terveisin anonyymi villistä idästä.
Jes mä tunnistin kumpi anonyymi oli kumpi! Tervetuloo vaan kumpikin linjoille jälleen.
Mä arvasin, et Ranskakin on tehnyt tuhmuuksia. Toisaalta mikäpä ja kukapa ei olisi.
Poliisin rooli on kyllä osittain myös kaksitahoinen - varmasti siellä on hyviä tyyppejä, jotka pyrkivät valvomaan senhetkisiä lakeja (vaikea oli varmaan esim. DDR:ssä olla ihmisen ihminen, kun lait ja käytännöt oli mitä oli), mutta poliisina on niin helppoa kyllä käyttää valtaansa väärin. Kuten varmasti kaikissa valtaapitävissä ammateissa.
Birmingham sixistä olen ohimennen lukaissut jostain Troubles-kirjasta, täytyykin paneutua tarkemmin! Isän nimeen kertoo joo nimenomaan Guildford fourista.
Post a Comment