Nyt Meilahti päätti, ettei ne haluukaan mua ennen kuin ensi keväänä. Mikä ihana rauhallisuus laskeutuikaan! Mainiota. Ainoastaan talvisäiden ja junien kimppa mietityttää, mutta eiköhän sekin jotenkin selviä. Esim. niin, että mä seison pakkasessa Pasilassa aamusta toiseen. Joku yritti lohdutella, että kylmin talvi kestää kuitenkin vain noin kolme kuukautta. Sori vaan, ei lohduta.
Mä oon todennut olevani niin vanha, että lihakset kipeytyy jo vesijuoksustakin ja jumpan jälkeen ne suorastaan ulvoo armoa. Niinpä olen ottanut tavaksi venytellä joka pulikointikerran jälkeen 10 minuuttia ja kas - kivut ovat loppuneet. Venyttelyä suositellaan harrastamaan jo senkin takia, että se ehkäisee loukkaantumisilta. Tätä mä en vesijuoksijana tajuu - ainoa loukkaantuminen minkä mä oon vesijuoksussa kohdannut, on ollut henkistä laatua enkä ymmärrä, kuinka venyttely voi siltä suojella. Tai ehkä mua suojelee henkisiltä loukkaantumisilta se, etten mä venyttele vesijuoksuradalla (kuten monet) vaan siirryn hyppyaltaaseen venyttelemään. Eilen meinasi kyllä ottaa ohraleipä, kun uimari otti suunnan suoraan mun venyttelyä kohden enkä siinä jalkasolmussa päässyt nopeasti pakoon. Onneksi mä selvisin kuitenkin ilman kliinisiä vamman merkkejä.
Elämyskameli suosittelee
venyttely
2 comments:
onpas ne oikukkaita ne työnantajat!
ja joo, ennen kun alotin vesijuoksuharrastuksen, en osannut edes ajatella, millaista henkistä pommitusta se saattaa välillä olla. ihmistä koetellaan välillä altaassa aivan äärirajoille! on hh:ta, koiranuijaa ym. mammaa, jotka kaikki vaan odottaa verenhimosena pääsevänsä tuhoamaan mun egon :'(
Vesijuoksu on henkisesti yllättävän rankkaa. Mietin kauan, kuka on koiranuija, mut sit tajusin että se on varmaan joku joka ui koiraa, eikä joku nuija. Avo-kassukat!
Post a Comment