Muskelit

Puistojumppakausi alkoi tällä viikolla. Mä kävin Stadikan puistojumpassa tiistaina ja torstaina eli olin kohtalaisen reipas. Tiistaina oli kiva ohjaaja, jolla oli järkevät liikkeet ja muutenkin paketti kasassa, torstaina oli outo ohjaaja, joka ei ehkä ihan tajunnut olevansa rennossa puistofiiliksessä vaan teetti niin raskaita juttuja, että lähinnä sen kaverit jaksoivat puuhata mukana. Ei antanut vaihtoehtoliikkeitäkään. Harmi vaan, että ohjaajat on ainakin aiempina kesinä vaihdelleet ihan randomilla, joten tätä huonoa ohjaajaa ei voi etukäteen suunnitella välttelevänsä. Molemmat jumpat oli kyllä sillä mittarilla tehokkaita, että erinäiset ruumiinosat on olleet keskiviikosta lähtien varsin kipeinä. Istumasta seisomaan nousu onnistuu vain kankeasti ja kivuliaasti, taakseen katsoessa on hyvä liikkua jaloista lähtien ja kumartuessa on syytä parahtaa. Mulla ehkä puuttuu jokin endorfiinireseptori, koska mun mielestä tää kipu ei oo yhtään kivaa. Silti on tiistaina taas mentävä, koska jumppaa järjestetään. Huooh.

Mä oon ollut loppuviikon jälleen töissä sijoitettuna toiseen yksikköön. Tänään oli niin kiire päivä, että jossain vaiheessa meinasi jo tuska tulla. Työlista ei lyhentynyt yhtään, vaan mitä enemmän tutkimuksia teki, sitä enemmän tuli uusia lähetteitä. Se on tosi harvinaista. Yleensä tutkimuksia on päivän aikana ehkä kymmenen, tänään oli 20. Muita töitä ei ehtinyt tehdä ollenkaan. Mä olin työpäivän jälkeen jo miltei uupunut, mutta silti piti jatkaa tekemään sivubisnestä eli luennoimaan mamuille gynekologiasta. Mä koin itseni miltei työn sankariksi, kun hyvin menneet luennot oli vihdoin ohi. Mut sit mä totesin, että viideltä töistä pääseminen on kai aika tavallista. Siihen meni se sankaruus.

Jäipä köyhäksi blogin anti tänään. Sori vaan.