Asunto vs. hotelli

Kolme tuntia sitten päästiin kämpille. Me siis tällä kertaa vuokrattiin asunto viikoksi hotellimajoituksen sijaan. Asunto sijaitsee hyvin keskeisellä paikalla ja on melko suuri (jotain 50 neliöö), mutta on melko karu. Sinänsä asunto on siisti ja puhdas, täällä on wlan, pyykkikone, tiskikone, uuni, mikro-uunikombo, kahvinkeitin, leivänpaahdin, kaksi televisiota ja munankeitinkin. On sänky tyynyineen ja peittoineen, lakanat ja pyyhkeet eli puitteet kunnossa. Ikkunasta näkyy TV-torni. Asunto on kuitenkin liian iso harvoille kalusteilleen, mistä tulee surullinen tunnelma. Sohva, rottinkinojatuoli, sohvapöytä, pieni pöytä ja neljä tuolia suuressa huoneessa luo vähän tyhjän tunnelman. Olisi edes verhot. Ihan edullinenhan tämä oli (420 e kuudesta yöstä), mutta hinta-laatusuhde hotelliin nähden ei ole parempi. Asuntoasuminen sopii varmasti hyvin niille, jotka ovat tottuneet hostelliin ja niille, jotka ovat oikeasti sitä mieltä, että eihän siellä hotellissa muuta kuin nukuta. Mä meen seuraavan kerran kyllä hotelliin. Oon kuitenkin tyytyväinen siitä, että tultiin nyt tänne, koska pakkohan tää oli testata ja onhan tää halpa. Nyt tietää, mistä pitää.

Meillä on yleensä varsin löyhät ohjelmat näillä matkoilla. Etukäteen mietitään 1-2 juttua, mitä olisi kiva nähdä ja vähintään puolet jää usein näkemättä. Tällä kertaa ois kiva käydä vihdoin katsomassa Potsdamin linnoja, mutta ei sen niin väliä oo, jos sataa. Sanssouci-palatsi on Unescon maailmanperintökohde ja siellä on ilmeisesti jokin väkirajoitus. Yritin etsiä tietoa netistä, muttei vielä tärpännyt. Toisaalta mä en välttämättä ehkä haluaisikaan sisälle niihin palatseihin, puutarhat riittäisivät. Ehkä kuitenkin pelkistä puutarhoista ei viitsisi maksaa 12 euroa/hlö plus junamatkat. No täytyy pohtia. On kuitenkin hyvä jättää jotain seuraavaksikin kerraksi.

Toinen tämän matkan kohteista saatiin hoidettua heti ekana päivänä. Handyman oli nimittäin löytänyt pienoismallikaupan, jossa käytiin. Kyseessä oli tällä kertaa ihan oikea pienoismalli- eikä lelukauppa ja mä olin todella ällistynyt, kun selvisi, ettei se todellakaan ollut lelukauppa. Tämän näki siitä, että kassan vieressä oli leikkiautohylly, jonka reunassa luki "Muista viedä lapsellesikin jotain!" Asiakkaat olivat käytännössä kaikki aikuisia miehiä. Pari lasta siellä oli, mutta hekin näyttivät kyllästyneiltä. Olin ainoa nainen. Se ei ehkä yllätä.

Illalle ei ole kummempia suunnitelmia. Koska kello soi tänään klo 3:50 Suomen aikaa, alkaa jo kohta väsyttää. Ehkä pitää kohta vetäytyä levolle, kellohan on jo melkein kuusi (paikallista aikaa).

Elämyskameli suosittelee
hotelli hienostelijoille, Mowitania realisteille