Toissapäivänä mä halusin mennä johonkin ostoskeskukseen. Tahtona oli nähdä, missä normaalit saksalaiset käy kaupassa (jotenkin vaikea uskoa, että ne kävis vain KaDeWessa, Hauptbahnhofilla ja Friedrichstrassen haute couture -putiikeissa). Handyman katsoi iPadista (saatiin siis prepay-liittymä toimimaan, jee!) Berliinin suurimman ostoskeskuksen ja sit mentiin metrolla sinne. Oli kyllä järkyttävä kokemus. Kyseessä oli Gropius Passagen -niminen ostoskeskus Neuköllnin alueella Gropiusstadtin kaupunginosassa. Neukölln on aiempaa länsipuolta ja sijaitsee aivan etelässä. Gropiusstadt on nimensä mukaisesti Walter Gropiuksen sekä opiskelijoidensa suunnittelema kaupunginosa, joka on valmistunut 60-luvun alussa. Rakennetuista paristakymmenestätuhannesta asunnosta 90 % rakennettiin kaupungin vuokra-asunnoiksi. Alkuun alue oli rauhallinen ja mukava, mutta sosiaaliset ongelmat lisääntyivät ja joskus 1970-80-lukujen taitteessa Gropiusstadt oli yksi ankeimmista Länsi-Berliinin ghetoista. On kuvaavaa, että Gropiusstadt tunnetaan parhaiten siitä, että kirjan Wir Kinder vom Bahnhof Zoo (Christiane F. - Tyttö metroasemalta tai Huumeasema Zoo) Christiane F asui siellä. Tutustuin Christiane F:n elämään internetissä ja kuulosti karmealta. Tuli paha olo, vaikken itse kirjaa ole lukenutkaan.
Nykyään Neuköllnin asukkaista 40 % on maahanmuuttajia. Alue on hiljalleen muuttumassa cooliksi, vuokrat ovat matalia ja näköalat korkeista taloista upeita. Hipsterijengi on löytämässä Neuköllnin, vaikka tilanne on aika kaukana muodikkaiden itäkaupunginosien suosiosta. Vertaus Kontula-Kallio on aika osuva. Gropiusstadt oli ihan mukavan näköistä, aika lailla Kontulan tai Myyrmäen tapaista, paitsi talot olivat todella todella korkeita. Ostoskeskus oli valtava, mutta ulkoapäin se näytti enemmän joltain varastorakennukselta: mitään ikkunoita siinä ei oikein ollut eikä edes juuri mainoskylttejä. Kaikki kaupat olivat sisällepäin. Rakennus oli niin suuri, että sitä oli hankala edes ulkoapäin hahmottaa. Siellä oli kaikki peruskaupat ja myös suuri elintarvikemarket, jollaisen olen halunnut nähdä. Se oli kuin Prismakeskus, jossa ei ole seinää kaupan ja Alkon välissä. Onhan se hienoa saada ostaa sipulia ja munalikööriä samaan laskuun. Sitä paitsi kolme varttia Moët&Chandon Rose Imperialia maksoi vain 42 e (Alkossa 49,90 e).
Tänään käytiin Ritter Sport -suklaan lippulaivamyymälässä Bunte Schokoweltissä tekemässä omat suklaalevyt. Tai siis siellä saa valita, mitä täytteitä haluaa ja työntekijät tekevät puolessa tunnissa oman suklaalevyn. Mä laitoin mansikanpaloja ja nallekarkkeja omaani, Handyman vaahtokarkkeja, sitruunanpaloja ja jogurttikrispiä. Mä tykkäsin enemmän omastani, Handyman omastaan. Molemmissa oli puolensa.
Elämyskameli suosittelee
suklaa heroiinin sijaan
5 comments:
Hyvä suositus tänään :)
Oli kyllä jopa kamelin mittapuulla erittäin väkinäinen ja jeesusteleva suositus!
Makuasia... mut kyllä suklaa on PARASTA! :D
tää postaus oli uskomattoman arvokas! nimittäin oli niin, että n. 13veenä luin christiane äffän. en oikee muista siitä muuta, kun sen järkytyksen, että ITÄ-SAKSASSA on huumeita!!!! olin luullu sitä ennen, että itäsaksassa ei oo mitään semmosta, ja että siellä vallitsee järjestys!! ja muistan kuinka mun nuorta mieltä vaivas tää asia! ja nyt kamelin pOstauksesta selvis, et kyseessä on KOKO AJAN OLLUKIN LÄNSI-SAKSA JOSSA CRISTIANE OLI NARKOmaani !!! voi ei, mikä traaginen väärinkäsitys
No todellakin oli aika korjata tällainen väärinkäsitys. Eihän tokikaan rautaesiripun takana ollut sosiaalisia ongelmia. Kaikilla oli töitä ja työlkii ellää. Neuvostoliitossakin oli vain yksi HIV-positiivinen ja sekin oli muuttanut ulkomailta. Toisin oli kaiken dekandenssin pesässä Länsi-Berliinissä, jonne nuoret länsisaksalaismiehet muuttivat armeijaa pakoon polttamaan pilveä.
Post a Comment