Asuntokauppatilanneraportti

Tänään piti myydä asunto. Mä olin jo etukäteen perunut tältä iltapäivältä potilaita (huom. siis varautunut etukäteen!), koska eihän noita pankkiasioita saa ikinä hoidettua virka-ajan ulkopuolella. Mä menin sovittuun pankkiin ja olin siellä jopa parikymmentä minuuttia etuajassa. Pankissa odotellessani Handyman soitti että missä mä oon ja kun sille selvisi, että perillä jo, niin se suuttui. Turns out autopaikan osakekirjan olisi pitänyt olla paikan päällä ja se olikin kotona. Tästä asiasta mulle suuttuminen oli ehkä vähän epäreilua, kun mulle ei ollut koko asiasta edes mainittu - pitäiskö mun tosiaan ymmärtää etsiä jotain osakekirjoja, joiden säilytyspaikkaa en tiedä ja joiden tarvetta ei mulle ole mitenkään kerrottu?

Kellon lähestyessä kolmea aloin ihmetellä, kun ketään ei ole paikalla. Soitin Handymanille, että oonhan mä oikeassa pankissa. Olin toki, mutta Handyman oli Vuosaaressa hakemassa sitä pirskatin osakekirjaa. Välittäjä tuli juuri, ostajan edustaja oli myöhässä. Siinä Handymania odotellessa välittäjä ehdotti, että tarkastetaan asunnon osakekirja. Elämäänsä kyllästynyt pankkitoimihenkilö sanoi että selvä, tarkastetaan vain, kaivakaa kuvetta. Seuraavaksi selvisi, että osakekirja ei suinkaan ole paikalla vaan meidän pankin holvissa, mistä se olisi pitänyt tilata. Välittäjä oli vähällä saada slaagin tässä vaiheessa ja selitti moneen kertaan, että hän on ainakin osuutensa tehnyt käskiessään Handymania tilaamaan sen osakekirjan. Handy saatiin puhelimen päälle ja sitten selvisi, että tuo oli unohtanut koko jutun. Tässä vaiheessa kävi mulle aika selväksi, että reisille meni koko kaupantekotilaisuus. Handyman vielä yritti saada yhteyttä meidän pankkiin että oisko sieltä ehditty millään tuomaan se osakekirja naapuripankkiin niinku NYT mutta eihän se onnistunut, kun se sijaitsee jossain bunkkerissa kaukana Hakaniemestä. Eipä siinä sitten muuta kuin kalenteria selaamaan ja uutta aikaa varaamaan. Ainoa sopiva aika oli sitten viikon päästä vielä aiemmin kuin tänään. Sehän tarkoittaa toki sitä, että mä joudun siirtämään vielä enemmän potilaita ajalta toiselle, mikä ei oo kuulkaa helppoa. Kaikki Handymanin tyhjän pään tähden.

Iloisempiin asioihin: taas syntyi tyttö lähipiiriin! Missing Link sai vaimoineen vauvan viime viikolla. Handyman menee tänään varpajaisiin ja todennäköisesti tyhjentää jo ennestään tyhjää päätään vielä lisää. Seuraavaan kauppatilaisuuteen se todennäköisesti unohtaa jo itsekin tulla.

Yhtiökokous

Tultiin juuri taloyhtiön yhtiökokouksesta. Handyman oli ihan tulessa ja herkkänä, koska sehän on ollut tän taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja siitä lähtien, kun tällä taloyhtiöllä on ollut oikea hallitus ja sillä puheenjohtaja. Nyt sitten Handyman luopuu tästä toimestaan, koska a) se on ihan paska homma ja b) me muutetaan pois täältä eikä olla enää osakkaita. Kokous meni ihan mukavasti, mummot oli aika herttaisia. Ainoa tunnelman latistaja oli kokouksen lopussa Handymanille mäkättämään tullut nuori nainen, joka halusi marista jostain pari vuotta sitten ostetuista tuoleista että kuinka ne voivat olla niin kamalia ja kalliitakin varmaan olivat ja nyt pitää saada kirjallinen selvitys niistä mööpeleistä. Handy siihen vain, että sorry love, ne ei oo julkista tietoa. Pus! Mutta tietysti sitä ottaa nyt päähän, että pitikin tulla nurisemalla pilaamaan hyvä fiilis.

Vähän on nyt masu kipristeleväinen, koska huomenna myydään tää asunto. Klo 15 on treffit Hakaniemessä ostajien edustajan kanssa. Ne meidän ostajathan ei siis ole edes ikinä nähneet tätä kämppää, kun olivat lähettäneet jonkun broidin tätä katsomaan ja nyt kaupoille tulee jommankumman isä. Ne on kyllä aika hermoheikkoja, kun esim. halusivat muutoksia kauppakirjaan: jos myyjästä johtuvasta syystä muutto viivästyy, niin myyjän pitää maksaa ostajalle 1000 euroa viikossa. Alun perin kauppakirjassa oli 800 euroa. Siis aivan järjetön marina ja ihan kuin se 200 euroa jotenkin nopeuttaisi meidän muuttoa! No eipä tarvii meidän asua niiden kanssa samassa taloyhtiössä, hyvä onkin.

Kisut siirtyivät yhdellä päivällä ja tulevat vasta huomenna. Tähän mennessä on selvinnyt, että ne syövät vain kastikeruokia, toiselle kisulle pitää laittaa silmätippoja kolmasti päivässä ja toisen takakarvoihin tarttuu tavaraa hiekkalaatikkokäyntien jälkeen. Eivät kuulemma riehu öisin tai kaada kukkia, mutta uskon vasta kun näen. Se mua hirvittää, että niiden mukana tulee kynsisakset joita voi "ehkä" tarvita. Mä en osaa ees omia kynsiäni leikata kunnolla! Voi kamala.

Leninin mestoilla

Mä oon monta kertaa kuullut puhuttavan Lenininpuistosta mutta sen tarkka sijainti on ollut mulle aika epäselvä. Tänään otin härkää sarvista ja tutustuin ihan kartan ja Wikipedian avulla sen sijaintiin. Paikka vaikutti Wiki-kuvien perusteella ihastuttavalta ja lähdettiin sinne iltakävelylle. Toki vielä ei ole lehtiä puissa, mutta silti se oli tosi viehättävä paikka ja on kyllä tällä näkemisellä Helsingin ihanin puisto. Ja mikä parasta - se on ihan tulevan kämpän vieressä!


Tänään päivälläkin käytiin pienellä kantakaupunkikävelyllä tarkastamassa, onko tulevassa kotitalossa summeria tai ovikoodia. No ei ole kumpaakaan, mikä on ehkä vähän nihkeetä, mutta eiköhän tästä järkytyksestä selvitä. Vieraiden pitää sitten vain soitella että tullaan avaamaan. Tällä matkalla Kameli löysi keitaan! Melkein elämyskeidas. Pitää varmaan mennä, sekin on ihan tulevan kodin vieressä!


Aika lailla nää päivitykset liittyy nyt muuttoasioihin, mutta kun muuttoon ei ole enää kuin kolme viikkoa! Ihan himputin jännää. Perheen logistikko on suunnitellut muuton aikataulun ja muuttoapu on värvätty. Pakkaaminen aloitetaan vasta pari päivää ennen muuttoa, kun laatikot tulevat. Ei tuu varmaan ees kiire, koska meillä ei oo kovin paljon tavaraa, joka ei jo olisi Orthexin laatikoissa kiitos Handymanin järjestelyvimman. Tällä hetkellä jännittää ehkä eniten, että minkälaisen vessan kaapin sitä ostaisi ja että minkälaiset hyllyt vaatehuoneessa on. Ja että onko siellä todellakin mikro. Ja tietty se, että viikon päästä alkaa paitsi vauvauinti, myös uusi työ! Mutta se ei oo muuton vika.

Poistukaa rauhallisesti muille sivuille, täällä ei ole mitään nähtävää!

Kameli on häpeissään hitaasta päivitysfrekvenssistä. Syy tähän on rehellisesti se, ettei mitään ole tapahtunut eikä tällaisessa tilanteessa blogisuoni syki. Kiinnostavin sattumus tällä viikolla oli kiukkuinen naapuri, joka soitti mun kännykkään muutama päivä sitten vaatien saada taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja Handymania langanpäähän. Sain aika tovin selittää naiselle, että Handyman ei ole tavoitettavissa tässä numerossa vaan on paljon parempi soittaa hänen omaan puhelinnumeroonsa, jonka rouva oli myös saanut numeropalvelusta. Kesti jonkin aikaa saada naista ymmärtämään, että minulle ei todellakaan kannata marmattaa, koska en tiedä taloyhtiön asioista yhtään mitään ja kiinnostaa vieläkin vähemmän.

Olin selvästi erheessä luullessani, että kevät alkoi jo pari viikkoa sitten. Vaikka terminen kevät alkoi näillä seuduin tänä vuonna jo 29.3.09 eli samana päivänä kuin keväästä ensimmäisen kerran vouhotin, puuttui tuolloin oleellisia keväänmerkkejä katukuvasta. Katupölyä ei juuri ollut, Handyman ei niiskuttanut siitepölyallergiaansa eikä missään ollut vielä tepastelevia spurguja. Tällä viikolla olen kiinnittänyt erityistä huomiota spurgujen tallustelutaipumukseen. Jokaisella vuosaarelaisorrella istuu useita spurguja, kuten talvellakin, mutta nyt nämä hymyilevät ja paistattelevat päivää. Lisäksi joka kadulla tepastelee 1,5-vuotiaan tahtia kädet selän takana sänkinen spurgu. Samat kaverit jättävät tulematta terkkariin, koska kuka sitä keväällä sairastaisi. Näin keväällä voisi melkein ryhtyä spurgufaniksi, koska nehän on ihan mukavia.

Handyman on luvannut työkaverilleen, että sen kaksi kisumisua voi tulla meille kahdeksi viikoksi hoitoon. Tulevat ensi viikolla. Mua on jännittänyt tää asia jo 1,5 kk, koska mä en tiedä kisuista yhtään mitään. Toisella on kuulemma silmätulehdus ja sille pitää laittaa tippoja. Wtf?! Mä en osaa laittaa edes Handymanille silmätippoja, hädin tuskin itselleni. Handymanin mukaan kissa pitää kietoa pyyhkeeseen tippojen tiputtelun ajaksi. Mä en uskalla jättää niitä yksin kotiin, kun nehän varmaan raatelee koko kämpän ja kamaan me ollaan just muuttamassa täältä pois! Ei tätä ehdi korjata siksi kun uudet muuttaa jos täällä on jotkut villipedot riehuneet. Handyman suhtautuu tähän ihan naureskellen ja selittäen, että ne on hyvinkasvatettuja kisuja, mutta ei hyvä kasvatus takaa sitä, etteivät ne menisi paniikkiin vieraassa paikassa. Mä suhtaudun tähän erittäin epäilevästi ja negatiivisesti, mutta silti ne on nyt tulossa. Ja Handymanistahan ei saa mitään tukea tällaisissa asioissa - kello on nytkin 19:14 perjantai-iltana ja se on vielä töissä! Voi minua poloista!

Asuntobisnekset

Maaliskuun alussa roihahti asuntokuume. Tuolloin en kuitenkaan uskonut, että se olisi johtanut mihinkään. Hyväksi onneksi kuitenkin tuo oli tarttuvaa laatua ja hiljalleen alkoi Handymankin miettiä muuttoa. Kuume nousi toiseen potenssiin, kun netistä löytyi täydellinen asunto täydellisestä paikasta. Laitettiin Vuosaari myyntiin ja apokalyptisestä lamasta johtuen tarjouksia tuli vasta 2 vrk ensinäytön jälkeen. Tarjous on hyväksytty ja kaupat tehtäneen viikon päästä. Uudesta kämpästäkin meidän tarjous hyväksyttiin, siitä kaupat tehdään huomenna. Ehdittiin kahden asunnon loukussakin olla nelisen tuntia. Sellainen tilannehan on tosi vaarallinen näin lama-aikaan.

Innostus on huipussaan. Muuttopäivää ei ole vielä lyöty lukkoon, mutta eiköhän se jonnekin tuonne toukokuun puoliväliin järjesty. Samoihin aikoihin saadaan aloitettua uusia harrastuksia - sunnuntaiaamuisin idässä alkaa vauvauinnit Porkkiksen ja Kummitytön kanssa ja muina soveltuvina päivinä vesijuoksu Uimastadionilla Långstrumpin suvun kanssa. Aika märkiä harrastuksia.

Handymanin siivouskoulu

Handymanilla on tapana usein puuhaillessaan sitä sun tätä (esim. siivotessaan, kenkiä lankatessaan, renkaita vaihtaessaan, hyllyjä järjestellessään tms) selostaa toimintaansa kuvitteelliselle yleisölle. Tänään on Kameli&Handyman-householdissa ollut mahtava Handymanin selostuspäivä, koska on ollut niin paljon siivottavaa. Poikkeuksellisesti hän antoi myös luvan kuvata eteissiivousselostuksen videolle Blogistaniaa varten. Hyviä vinkkejä kodin ongelmakohtaan!

Slapstick

Mun elämä on huonoa slapstick-komediaa. Eilen oli koko päivän jotenkin nuivee olo. Aamusella tutustuttiin tekniikan museoon, jossa oli kuuma ja joka oli aivan valtava. Sen jälkeen käytiin syömässä. Tässä vaiheessa aurinko meni piiloon ja Handyman piti sitä enteenä sille, että ois ihan mahtava idea käydä rantabaarissa. Mua väsytti. Mentiin kuitenkin Spreen rannalle lokottelutuoleille. Siellä oli pirun kylmä.

Lokottelutuoleilta lähdettiin hotellille, koska mulla oli vatsakipua. Nukuin muutaman tunnin, jolla vatsakipu hellitti, mutta sitten alkoi vatsatauti. Ilta meni rattoisasti oksennellessa. Aamusta ei enää pahoinvointia ollut, ja menin suihkuun. Siellä tuli yhtäkkiä kamala huimaus ja pyörryin vannaan loukaten selkäni. Tämän jälkeen vatsatauti muutti muotoaan ja jatkuu nyt sitten vieläkin. Aamulla huimasi aivan hirveästi, aamiaisella tarjoilijat katsoivat tietäväisesti, että on rouvalle edellisiltana alkojuomat maistuneet. Jäin aamulla petiin, kun Handyman lähti museoon. Päivällä päätettiin lähteä puistoon, mikä näin jälkeenpäin ajateltuna oli typerin idea ikinä. Ajettiin ensin sporalla 30 min, minkä jälkeen mun selkä oli niin kipeä, että itketti. En olisi millään pystynyt selkäkivun kävelemään siellä puistossa, joten otettiin samantien spora takaisin. Sporassa alkoi taas huimata niin, että normaalisti pää pystyssä istuessa silmät oli mustana koko ajan. Handyman oli oma empaattinen itsensä ja kielsi mua nuokkumasta. Lisäksi mies lähti paria pysäkkiä aiemmin pois kuin mä ja jätti siis mut todella huonovointisena yksin sporaan. Heräsin sitten päätepysäkillä, kun olin yksinäni pyörtynyt sinne sporaan. Siitä lähtien mä oonkin vain maannut ja istunut vessassa. Huomasin tässä senkin, että selkäkipu ja vatsatauti on kettumaisin sairauskombinaatio evah, syytä voi jokainen miettiä tykönään.

Handyman on kyllä huonointa matkaseuraa sairaalle. Jatkuvasti saa kuulla naljailua ja voihkimista, kuinka nyt hänen lomansa on niin hankalaa, kun pitää käydä hakemassa kaupasta mehua ja apteekista Buranaa. Pari kertaa Handyman on tänäänkin toivonut, että kunpa olisikin semmoinen nuori terve nainen tässä rinnalla eikä vanhus! Se ei vaan tajuu. Ihan niinku mä oisin halunnut viettää lomani näin. Lisäksi Handymanin muisti on kyllä varsin lyhyt - viime kesänä Lontoossa se oli itse vatsataudissa ja oksensi mm. ravintolassa pari kertaa ja mun piti se kyllä kestää ja sympatiseerata. Nyt se typerys ei ees tajua olla hiljaa, kun mä kärsin. Toivottavasti tästä huomiseksi tokenee, että näkisi vähän kaupunkiakin. Kun eihän Handyman oo tajunnut tänään matkoillaan ees kameraa ottaa mukaan, että olis mitään saumaa lomakuvakisassa.

Berliinin kevät

Tultiin pääsiäiseksi Berliiniin, tai "mökille" kuten Handyman asian ilmaisee. Oikeassa mies on, ihan kuin mökille tulisi. Ei vain tarvitse istua Lusin suoralla jonottamassa vitostielle joka viikko, kun käy täällä 2-3 kertaa vuodessa. Täälläkin kuitenkin aivan kuten mökillä voi tehdä aina ne samat jutut - tilata KaDeWen yläkerrassa se sama kakkunen ja kevytkola, mennä U2-metron laiturille samasta sisäänkäynnistä kuin viime kerralla ja ylittää Tauenzienstrasse samaa suojatietä kuin jouluna. Päätettiin ensimmäisen illan kunniaksi mennä tuttuun Noodle Kitcheniin, jossa mukava kiinalaistarjoilija muistaa meidät (kävi ilmi edellisellä kerralla). Järkytys iski, kun tarjoilija kertoi jasmiinipyyhkeitä tuodessaan, että ravintola suljetaan tämän kuun lopussa. Täytyy etsiä uusi kantis! Onneksi kuitenkin onnenkekseistä tuli hyviä, lohduttavia "ennustuksia" (huomioita?) mieltä rauhoittamaan: mulle "Avoid misunderstandings by a calm and balanced mood" ja Handymanille "The time is good for negotiations".

Täällä on ihan kevät. Tai oikeastaan melkein kesä, koska lämpöä oli iltapäivällä reilut 20° ja kaikki on vihreänä. Hyvin pärjäsi T-paitahihasillaan ulkona vielä iltakahdeksan jälkeenkin! Jo lentokoneesta Tegelin pihalle tullessa huomasi, että kyllä se 18° on todellakin lämpimämpi kuin Helsinki-Vantaan 4°. Jopa vilukissana tunnettu Handyman joutui riisumaan takkinsa bussissa ja vähensi juhlan kunniaksi jopa Fila-svetarinkin vahvuudesta pois. Kuultiinpa miehen harmittelevan sitäkin, että sortsit jäivät Suomeen.

Handyman kauniin kukkivan kirsikkapuun (?) alla

En taidakaan olla raportoinut sitä, että sain Handymanilta syntymäpäivälahjaksi teleobjektiivin kameraan. Aiemmin tässä ei suurempaa juhlimista olekaan ollut, kun verkkokauppa.comilla on ollut adapteritoimitusvaikeuksia. No nyt se löytyi! Ei kumma kyllä kuitenkaan MediaMarktista, mistä ensin haettiin, vaan toisesta megamarketista. Nyt on mun pieni kamera sitten niin suuri, ettei se mahdu mihinkään. Jos aamulla päättää viritellä objektiivin paikoilleen, tulee koko päivän otettua hyvin yksityiskohtaisia otoksia, koska kaikkien adapterirenkaiden ja linssinsuojusten huolellinen käsittely vie useita minuutteja. Parasta kuvata vain taloja, ne eivät juokse karkuun.

Hieno hylätty itätalo, jonka seinässä oli jostain käsittämättömästä syystä iso kahvikupin kuva

Huomenna on ohjelmassa museot ja Partsin suosittelema jätskikiska. Näitä odotellessa täytyy valitettavasti käydä tuolla HB:n puolella vähän vuodattamassa. Mutta mainittakoon täälläkin, että en kadu!

Pakuilua

Nyt on Långstrumpin keittiö purettu siinä määrin kuin sen purku on mahdollista amatööri- ja Handyman-voimin. Tänään käytiin Långstrumpin kanssa vielä katselemassa, kun Handyman hajotti irrotetut keittiön kaapit osiin. Niitä naulaisia osia oli sitten koko olohuone täynnä. Joku meistä sai sitten megaidean, että viedäänkin ne laudat ym. osaset jo tänään Sortti-asemalle, vuokrataan pakuovelle.com! Handyman valjastettiin soittamaan pakuovelle.comille, koska Handyman on mies. Kesken puhelun mies sai aivopierun ja ilmoitti, että "Täältä tulee Elämyskameli ajamaan." Niinpä me sitten lähdettiin Långstrumpin kanssa hakemaan pakuovelle.comia Stadikalta ja Handyman jäi kantamaan rakennusjätettä alakertaan.

No tietenkään mä en ollut ikinä ennen ajanut pakua enkä Citroënia, kuka muka on? Alkuun mä olin panikoinut sitä, että siinähän on käsivaihteet. Turns out se ei ookaan mitenkään vaikeinta pakun ajamisessa vaan tää nimenomainen Jumpperi oli vielä aivan valtavan suuri ja viime ohjeistuksekseen pakuovelle.comin "Eetu" sitten sai sekä mut että Långstrumpin paniikkiin toteamalla, että "muistat sitten vaan että siinä on pitkä akseliväli". Koko matka Långstrumpin kämpälle me aprikoitiin, että mikähän se akseliväli mahtaa olla ja miten se nyt pitää muistaa. Perillä piti ajaa viehättävästä kalliolaisesta ajoportista sisään toki kalliolaisia pysäköityjä autoja varoen, lastata kamat kyytiin ja peruuttaa ulos siitä samasta viehättävästä kalliolaisesta ajoportista yksisuuntaiselle kadulle, jonka molemmat partaat oli kehystetty pysäköidyin autoin, ensimmäisellä uhripaikalla söpönen Honda Jazz ja minähän en Hondaa halua teloa. Se peruuttaminen oli varmaankin hirveintä mitä mä oon ikinä joutunut tekemään. Ja mä oon joutunut kaivamaan 30 vuotta vanhan leikkausliinan mummon nivusesta.

Kun tästä järkytyksestä oli selvitty, piti ajaa pakuovelle.com Sortti-asemalle. Lähes kaikki huolet oli pois pyyhitty, kun sinne päästiin! Siellä oli aivan hypnoottisia muusshaimia ja murskaimia ja sinne sai heittää jätettä muusshattavaksi! Meillä oli lähinnä puujätettä ja siinä puujäteastioiden maastossa oli ihastuttava kaadetun puun tuoksu. Se on kyllä yksi kauneimmista tuoksuista mitä on. Tosin tässä vaiheessa mä olin jo niin euforiassa, että olisin ehkä luonnehtinut sen leikkausliinankin tuoksua "persoonallisen jännäksi".

Kun pakuovelle.comiin oli lopuksi tankattu 2,45 euron edestä dieseliä ja koko Citroën palautettu makoilemaan Stadionin kentälle, mentiin vielä Handymanin ja Långstrumpin kanssa Karhupuiston kiinalaiseen syömään ja Långstrumpin kanssa lopetettiin elämyksellinen päivä uuteen elämykseen - paistettuihin nuudeleihin. Että ne olikin hyviä! Mä en oo koskaan ennen maistanut, mutta oli kyllä herkkua. Karhupuiston kiinalaisessa on myös erittäin edullista ja ilahduttavan töykeä palvelu. Ehkä Helsingin paras kiinalainen.

Koko action-packed illasta mulla ei oo enää muuta sanottavaa kuin että pakuovelle.com on paska lafka syistä, joita en jaksa lähteä erittelemään (kamaan, on myöhä!) ja suosittelen lukijoitani välttämään sitä kuin ruttoa. Mieluummin kehotan olemaan yhteydessä legendaariseen PakuMikkoon, joka ajaa pakuaan itse ja vielä käyttäytyy erittäin ystävällisesti ja kannustavasti, jos tilaaja on pakannut edes osan tavaroista ennen muuttopäivää. Kokemusta on.

Windows '09

Flunssa parani Sarvikuonolla. Olin siis melkein koko viikon saikulla ja se olikin tylsää. Odottelen ensi työviikkoa melkeinpä innokkaasti. Onneksi se on kuitenkin vain kahden päivän mittainen! Keskiviikkona ollaan lähdössä Handymanin kanssa muutamaksi päiväksi pääsiäislomalle ulkomaille.

Asuntokuume on noussut niin kovaksi, että toimenpiteisiin on ryhdytty. Koti on myynnissä, uusi ehdokas jo katsottu. Olo on Handymanin sanoin huigea mutta haigea. Eka näyttö nykyisestä on pääsiäisenä. Toiveena ymmärrettävästi olisi, että tää menisi nopeasti, että voisi sitten lähteä tekemään tarjousta uudesta. Koska meillä on vain yksi tietty asunto mielessä ja toiveissa, on toki hankalan nollan asunnon loukun mahdollisuus. Jos sitä ei saada, on parempi jäädä tähän kuin ottaa joku huonompi. Mutta jännät ajat edessä siis.

Kuten jo aiemmin todettu, kevät on tullut. Nyt se on virallistettu ikkunanpesulla. Tämä on meillä perinteisesti naisen työ. Mun mielestä se on mun työ siksi, että se on mukavaa ja mä oon siinä hyvä, Handymanin mukaan se on mun työ ainoastaan siksi, että Handyman ei pysty akrofobiansa vuoksi ajattelemaan edes ikkunan vieressä seisomista saati sitten avoimen ikkunan edessä puuhailua. Mutta mulle tää siis sopii ihan hyvin, koska puhtaat ikkunat kutsuvat katsomaan itseään. Tänään pesu suoritettiin kahdella eri tuotteella: Kiilto Airi-ikkunanpuhdistajalla ja Cif Windows lasi- & ikkunasuihkeella. Kiilto on huonoa. Se sopii hyvin sisä- ja väliruutuihin, mutta kuraiset uloimmat ikkunat eivät sillä puhdistu vaan niihin jää rengaskuvioita kurapisaroista. Cif pesi uloimmatkin ikkunat täydellisen puhtaiksi, mutta siinä ongelmana on lievästi virtsan ja salmiakin mieleen tuova tuoksu, Kiillon tuoksu on vieno ja ihan hyvä. Cifiä kuitenkin suosittelisin, koska arvostan ennen kaikkea puhdasta ikkunaa, haisu hälvenee pian.

Kaitselmuksen vitsaus

Flunssa on saattanut kyttyrät kumaraan. Alkuviikosta olin pari päivää poissa töistä sairauden vuoksi. Eilen menin töihin, vaikka vointi oli edelleen melko hatara. Puoliltapäivin lähettivät takaisin kotiin sairauslomalapun kera. Loppuviikko kuluu parannellessa.

Tk-työstä on kamalaa olla poissa sairauden takia, siis ennalta suunnittelematta. Sen tietää, että kun tulee takaisin, täytyy parin viikon aikana tehdä tuplatöitä. Oikeastaan mitä vähemmän aikaa on poissa, sitä enemmän jää rästiin. Terkkareihin tarvittaisiin sijaislääkäreitä, jotka olisivat vaikka koko kaupungin käytettävissä lyhyiden (ja vain lyhyiden) sairauslomien paikkaajina. Menisi päiväksi-pariksi minne vain tekemään sairaana olevan hommia. Mä tekisin semmoista hommaa niin mielelläni! Ongelma tuossa tuppaa kuitenkin olemaan se, että vajeella pyörivät Itä-Helsingin terkkarit käyttäisivät sijaista todennäköisesti enemmänkin vakituisesti ja se ei kiinnosta.

Mä opin viime viikolla, että sairaana ei saa mennä töihin. Tapasin tutun potilaan, jolla on vaikea keuhkosairaus. Hän ei yleensä lähde kotoa minnekään muualle paitsi fysioterapiaan. Fysioterapeutti oli muutama viikko takaperin ollut flunssassa, yskinyt koko terapia-ajan. Se tauti oli tarttunut tähän mun potilaaseen, joka joutui pariksi viikoksi sairaalaan hengityksen taas vaikeuduttua. Eli tottahan se on, että kun on flunssassa, on työteho huono ja itsestä ei juuri ole hyötyä työnantajalle, minkä takia toki on syytä jäädä kotiin. Tämä ei kuitenkaan ole ainakaan terveydenhuollossa tärkein syy vaan pitää muistaa lääketieteen perusperiaate "primum non nocere" eli ensisijaisesti vältetään vahingoittamasta potilasta. Sen vuoksi ei saa mennä flunssassa töihin.

Vitsi että tulikin tylsä postaus.

Kevät!

Kevät on oikein mukava vuodenaika. Ei ihan niin kiva kuin suosikkini syksy, mutta toiseksi paras. Ei ole niin liukasta kuin talvella eikä niin kuuma kuin kesällä. Kesälläkin vihreys ja vehreys on hauskoja ja se ettei tarvii laittaa takkia päälle ulos mennessään. Kesä oiskin ihan ideaalivuodenaika, jos pystyttäisiin takaamaan, että keinokuitutakissa töitä tekevällä ei olisi kuuma. Keväällä ja syksyllä on myös suurimmat mahdollisuudet sumuun ja se on added bonus, koska sumu on siistii.
Långstrump osti kämpän, josta on mahdollista tehdä unelmakoti pienellä pintaremontilla. Toki Handyman jo nimensä perusteella on valjastettu pieneen pintaremonttiin ja mä toimin fasilitaattorina (sallin Långstrumpin käyttää Handymanin palveluksia). Mä oon saanut aivan aiheetonta nälvimistä osakseni, kun kävin Suomalaisessa etsimässä nikkarointiopasta, kun aattelin että mäkin voisin sitten tehdä remontissa jotain, esim. maalata. Opasta ei löytynyt. Onnekseni olen kuitenkin keksinyt sieltä useita muita itselleni sopivia töitä - esim. ikkunanpesun ja lieden puhdistuksen. Näihin töihin mä en opaskirjaa tarvitse: ikkunoita osaan pestä vanhastaan Sini-ikkunanpesimellä ja Marttojen nettisivuilla on loisto-ohjeet lieden puhdistamiseen. En sit nikkaroi!

Kummitytöllä on tänään ristiäiset. Sinänsähän ristiäiset eivät ehkä ole elämän jännittävin juhla juhlakalulle tai edes vanhemmille, mutta tällä kertaa lisävivahteen tuo kesäaikaan siirtyminen. Kutsuttujen joukko on sinänsä kirjava, että vain osaan voidaan luottaa aikatauluasioissa - eräs myöhästyi Kummitytön vanhempien häistäkin. Mä en ota tätä kummiutta ehkä ihan niin vakavasti kuin pitäisi, koska olen päättänyt heti illalla käydä eroakirkosta.fi-sivustolla ihan tosimielellä. Että se siitä kristillisestä kasvatuksesta sitten.

Hero no more

Synttärit on mun mielestä ihan koko vuoden parhaita päiviä. Silloin saa olla sankari! Toki nimipäivänäkin ollaan sankareita, mutta aika paljon pienemmässä mittakaavassa - saman päivän synttärisankarit on kovempia jätkiä. Harva 7 vuotta täyttänyt on yhtä innostunut syntymäpäivistään kuin mitä mä oon joka vuosi. Vaikka joka vuosi ikä kuulostaa ikävämmältä, ei itse syntymäpäivänä voi nillittää. Mä iloitsen salaa myös puolivuotissyntymäpäivistä. Toki suurin masennuspäivä on sitten syntymäpäivän jälkeinen päivä, jolloin sankarius on siirtynyt muille (ennen kaikkea Lankomiehelle).

Eilen oli siis vuoden paras päivä. Se alkoi epäselvissä tunnelmissa, koska kärsin elämäni ensimmäistä kertaa todella vakavasta nukahtamishäiriöstä - sain unta vasta neljän jälkeen. Tätä voidaan pitää huonona asiana silloin, kun kello herättää kuuden jälkeen. Mä oikeesti mietin siinä yöllä Handymanin leukojen lonksuttelua kuunnellessani, että jännittääkö syntymäpäivä niin kovasti etten saisi sen takia nukuttua. No en tiedä, mikä ongelma oli. Onneksi syntymäpäivänä ei voi olla väsynyt. Ei voi, vaikka jokainen Vuosaaressa asuva ihminen olisi halunnut tulla mun synttäriä vastaanotolle juhlimaan. Illalla käytiin vielä Handymanin kanssa syömässä. Mä sain lahjaksi semmoisen lisäosan mun kameraan, että voin kuvata sorsia ja tiikereitä lähempää ja SingStar Queenin! Ihan ykkösii!

Viikonloppuna viihdytin itseäni kiertelemällä asuntoesittelyjä Långstrumpin kanssa. Mä totesin olevani juuri semmoinen kauhea korppikotka, joka tulee ilman ostoaikeita kyyläämään, minkälaista väkeä missäkin asunnossa asuu. Profilointi vaan nyt on niin helppoa pienten vinkkien perusteella! Vai minkälainen on ihminen, joka säilyttää Ikean vanhoja kuvastoja siististi kirjahyllyssä? Entä pariskunta, jotka ovat perustaneet kesämökkitunnelman mäntykalusteineen keskelle Kalliota? Tai asukas, jolla on kaappi (ovi avoinna!) täynnä harmaita pukuja, pöydillä pitsa- ja kebabfirmojen esitteitä ja kasinon rahakkeita ja näytön aikana pyykkikone päällä? Ja parasta oli tietty se, että Långstrump löysi mahtavan asunnon - juuri sen kesämökin!

Lettipitko lähti Ameriikkaan ja jätti mulle nAuriksen lainaan. En ollutkaan koskaan aiemmin ajanut a) dieseliä enkä b) Toyotaa. Jos mä joskus tulen ylinopeussakot saamaan, niin tän viikon aikana. En oo juurikaan autoa käyttänyt, mutta molemmilla kerroilla nopeus kipusi herkästi 20-30 km/h yli rajoituksen ihan huomaamatta, koska kaasupoljin on niin kevyt, ettei tarvitse kuin ajatella lopettavansa jarrupolkimen painamisen, kun jo mennään yhdeksääkymppiä.

Osaako muuten kukaan sanoa, tarkoittaako asuntoilmoituksessa sanottu "lv-viemäriputkistot uusittu" että putkiremppa on tehty? - nimim. Epätietoinen

Kyräilyä

Mä oon joutunut töissä kyräilyn kohteeksi. Mä oon siis tällä hetkellä mm. yhden osa-aikaeläkeläisen osa-aikaissijainen ja tää eläkeläinen on siis töissä vuoroviikoin 2 ja 3 päivää. Tänään mulle selvis, että se ei usko mun tekevän mitään ja kyttää mun listoja että kuinka monta reseptiä on uusittu toissatorstaina. Tää on osasyy siihen, etten mä enää vapun jälkeen aio sitä osa-aikaiseläkeläistä tuurata. En oo sille kyllä vielä kertonut.

Handyman lähti nyt sitten sinne metsään pikkupoikien kanssa partioimaan ja jätti mut tänne yksin. Oon ajatellut viettää viikonloppuni käymällä sorsia ruokkimassa ja valokuvaamassa, jos ei sada. Se on varmaankin ihan kivaa, mutta muuten mä oon vähän myrtsinä Handymanille kun se nyt niin lähti ja vielä koko viikonlopuksi. Mä oon seurankipee! En mä viihdy yksinäni tuosta noin vaan koko viikonloppua, kun ei oo töitäkään. Tai niinhän mä luulen. Oikeesti oon varmaan ihan tyytyväisenä kotona, lauleskelen iloisesti ja pidän Handymanin sunnuntaista kotiintuloa vähän tungettelevana.

Handyman joutui ostamaan uudet kengät metsäreissua varten, koska eihän se ole mitenkään maastokelpoinen perustilanteessa. Niitä kenkiä on sitten surtu jo monta viikkoa. Melkein siinä vaimo hermostui. Handyman tahtoi ehdottomasti ostaa hypersuperlaminaattimerkkikengät, mutta mun mielestä ne oli a) vaaleansiniset ja b) ehkä vähän turhan kalliit yhden viikonlopun kengiksi. Mun ehdottamat aika lailla saman näköiset ei-vaaleansiniset ei-kalliit kengät Handyman teilasi, koska niiden pohjassa luki "outdoor" ja se ei ollut kuulemma sopivaa. Jonkinlainen kompromissi syntyi, kun Handyman päätyi sitten ostamaan Hai-saappaat. Niitä voi sentään käyttää autoa pestessä ym. Jos nyt olis se auto.

Rahan alttari

Nyt mä oon antautunut rahan vietäväksi. Oon lupautunut ensi viikolla (!) yhdeksi illaksi pahaksi keikkalääkäriksi. Sitä paitsi oon kovaa vauhtia sitoutumassa jatkuvaan säännölliseen keikkalääkäriyteen kolmeksi vuodeksi. Samalla mä myyn ne periaatteet, joiden mukaan mä oon itseni määritellyt ja kuulkaa ihan vain saadakseni auton. Häpeällistä. No mähän teen mitä vain, että Handyman on onnellinen! Saman asian muotoili eilen Metro-lehden tekstaripalstalla nimim. Opetuslapsi seuraavaan tapaan: "Ottaa enempi, kuin on tarve, tässä on ahneus! Miettikää te suurituloiset, mitä te olette Herran silmissä! Helpompaa on kamelin." Joskin Kameli nimenomaan tätä nyt joutuu miettimään ja siitä on helppo kaukana.

Homiksen jengi feat. Homis voitti eilen pöhnäkoripallosarjansa. Valitettavasti tästä ei ole kuvamateriaalia, koska meni tiukoille matsiin ehtiminen eikä ollut a) kameraa eikä b) vaahtosormeakaan mukana. Mutta tunnelma oli katossa! Valtavassa palloiluhurmiossa elettiin, katsojiakin oli poikkeuksellisesti selvästi enemmän kuin pelaajia. Uutena viehättävänä osatekijänä Homiksen jengissä oli hauraan oloinen pitkä poika, jonka olkavarsi oli suurin piirtein mun peukalon paksuinen ja joka tästä syystä saikin multa heti hellittelynimen "Twiggy". Miesparka näytti siltä, että pallon massa oli hänelle aivan liikaa. Mä pelkäsinkin jatkuvasti, että se jossain vaiheessa ottaisi vahingossa pallon kiinni ja murtaisi käsivartensa.

Touhua

On ollut touhuviikko ja etenkin -viikonloppu. Hammaslääkäri oli mukava ja herttainen. Mä olin jo etukäteen oireiden perusteella varma, että kariesta löytyy hammasvälistä 26-27 ja oikeassa olin. Mukava hammaslääkäri hoiti asian kerralla kuntoon. Pyysin puudutusta, mutta tähän pyyntöön hammaslääkäri vain nauroi iloisesti, että sehän on juurihoidettu hammas! Mä siihen vaan että duh?! Ei kuulemma semmoinen hammas mitään tunne. Eikä tuntenutkaan. Huomenna vielä pientä kauneusvirheiden korjausta ja sit on taas hetkeksi kauhut koettu.

Tänä viikonloppuna on taas hurjasti soitettu Guitar Heroa ja laulettu SingStaria pitkästä aikaa. Eilen oli se Handymanin työkavereiden järjestämä SingStar-iltama meillä ja sehän oli tosi hauskaa. Mä oon stressannut sitä jo kolme kuukautta. Ainoa tavoite oli pärjätä mahdollisimman hyvin SingStar-kilpailussa ja - hehhehee - emännälle sopimattomaan tyyliin pingotin niin että voitin koko roskan. Näin jälkeenpäin ajateltuna ei ois ehkä kannattanut jännittää niin kovasti niin kauaa.

Eilen päivällä oltiin serkkujen vahteina, kun niiden isä kävi Kunto2009-messuilla voittamassa molemmat lähtönsä lajissaan sisäsoudussa. Aateltiin ottaa tää lasten viihdytys varman päälle tällä kertaa ja vietiin ne HopLopiin. Sinne tuli lapsineen myös pari Handymanin työkaveria. Sitten käytiin lasten kanssa vielä syömässä ja tultiin meille pariksi tunniksi leikkimään. Ihan mukavaa porukkaahan lapset on pieninä annoksina, mutta kyllä sitä silti omassa elämässään osaa arvostaa varmaa ja käyttäjälle turvallista ehkäisyä!

Tänään on yksityisajeltu ja käytetty julkisia kulkuneuvoja. Autokuume pikkuisen nousi lähinnä mulla, mutta eiköhän tässä jäädä vielä odotuskannalle sen suhteen. Tää täytyy toki arvioida uudestaan, kunhan syksyllä päätän, mikä musta tulee isona ja joutuuko sitä varten matkustamaan runsaasti pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Näillä näkymin joutuu. Mälsää. Toisin kuin edellisen postauksen kommenttilistalla eräs lukija omalta osaltaan kertoi, mun mielestä auto-ostoksen suunnittelu on mukavaa puuhaa. Toisaalta on helppoa kun tietää, mitä haluaa. Meilläkin sävelet on aika selvänä esim. auton koon, merkkivaihtoehtojen, varusteiden ja hintatason suhteen. Sitten voi vain etsiä netistä sopivan auton ja ostaa sen sopivana hetkenä. Ei siis kuitenkaan vielä. Mutta katsotaan nyt kun kevättä kohti mennään ja kaukokaipuu Länsi-Uudenmaan suuntaan yllättää, niin tuleeko meidän talliin uusi söpöläinen.

Tänään nähtiin tosi paljon tosi herttaisia sorsia! Walitettawasti kamera oli kotona eli kuvia ei ole. Mä myös opin paljon sorsista ja muista vesilinnuista Helsingin kaupungin opastaulusta. Loppuviikosta takaisin kaalinpään kera!

Odontologiikkaa

Mä varasin sen paljon puhutun hammaslääkärin. Sain ajan jo toissa torstaiksi, mutta sitten kun mä olin järjestänyt työpäiväni ja menin sinne suuren kohkauksen kera, niin ei sitä aikaa sitten ollutkaan missään, se olikin annettu jollekulle toiselle. Vähän pänni, mutta ei auttanut - piti varata toinen aika, koska mun yläkalustoon julistetaan kohta hätätilanne. Mä oon nyt sit menossa heti aamukahdeksalta polvet tutisten koska mä en tosiaankaan mee sinne mitenkään innoissani vaan lähinnä kauhuissani.

Handymanin lempinamuskausi on käsillä. Handyman nimittäin rakastaa pääsiäisnamusia. Pupuneidin hedelmärae on Handymanin ehdoton suosikki, mutta Pupujussin kevätrae ei kelpaa lainkaan. Lisäksi Handyman on innoissaan erilaisista munista, ennen kaikkea uudesta isännän munasta. Mämmiä Handyman haluaa myös aina ostaa ennen pääsiäistä, mutta sitten se raukka muistaa, että eihän se ookaan hyvää. Mun mielestä pääsiäisnamushet on yleensä aika kamalia, paitsi Fazerin Pääsiäispatukat on aika hyviä.

The Cruise

Vihdoin käytiin eilen Handymanin kanssa katsomassa Operaatio Valkyrie. Mä tykkäsin kovasti, vaikka se olikin ehkä vähän turhan pitkä. Mut mulle kyllä maistuu tuommoiset 1900-luvun Saksa-kuvaukset. Olin jo ihan innoissani siitä, että oon nyt vihdoin nähnyt hyvän Tom Cruise -leffan, mutta into vähän laantui siitä, kun IMDb:stä tarkistin, että en mä niitä juurikaan oo nähnytkään - Rain Man, Magnolia, Austin Powers in Goldmember (apua), Jerry Maguire ja The Firm. Sitä paitsi Sademieskin oli kyl ihan ookoo.

Tänään aamulla mä olin niin hermona, että heräsin jo seitsemältä. Jännitti niin kovasti kun edessä oli reissu uuteen Itiksen Prismaan! Ihan helmee. Oltiin paikalla jo ennen yhdeksää ja soppailtiin reilu tunti. Handyman tapasi siellä Prisman paidassa opiskelukaverinsa Tuhkimon, joka oli saanut ilmeisesti jonkin mahtavan duunin ammattisoppailijana. Ostettiin lähinnä Orthex-laatikoita (tietty), sukkia ja limsaa. Löytyi myös pitkään hankinnan alla ollut vispilä ja suuri kukkaruukku. Ei siis lainkaan huono reissu.

Huimaus

Mua alkaa aina ahdistaa, kun näen jonkun varanneen ajan tulosyyllä "huimaus". Huimaus on niin epämääräinen oire ja sen syitä on semmoinen litania, että niistä saisi pienen ensyklopediankin hämmentymään. Suurin osa huimauksen syistä on täysin hyvänlaatuisia, ne vaaralliset ovat niin harvinaisia, että äitini saattaisi käyttää ilmausta "kuin hyttysen pieru Itämeressä". Huimaus oireena on yleensä kohtuullisen dramaattinen ja potilaan säikäyttävä niinpä potilaat ovat usein jo valmiiksi paniikissa, että nyt tuli kuolo. Tässä tilassa potilas harvoin uskoo oireen hyvänlaatuisuudesta Ruuneperin lailla paasaavaa arvauskeskuslääkäriä ja kokee tulleensa huijatuksi. Lisäksi suurin osa huimauksen syistä on niin sekavia, etten mä itsekään oikein ymmärrä, miten ne sitä huimausta aiheuttavat, kiva siinä sitten selittää.

Luulen olevani oikeassa, jos ounastelen, että kovin moni muukaan peruslääkäri ei erityisesti diggaile huimausasiasta. Paljon parempia ovat mahtavat lääkärien salaiset temput, joilla niks-naks vain parannetaan potilas. Näistä mun lemppareita on pikkulasten kyynärpäävammojen pohjalta syntyvä värttinäluun pään osittainen paikaltaan pois luiskahdus. Sen kun hiffaa ja osaa hoitaa, niin täysin kättä käyttämättömästä lapsesta saa sekunnissa täysin terveen. Toinen lemppari on tyypillisesti nuorten terveiden ihmisten dramaattinen rytmihäiriö, jossa sydän lyö jotain sataakahdeksaakymppiä. Siinä menee sitten hoitohuoneeseen, sanoo hoitajalle, että "6 mg Adenocoria", työntää lääkkeet suoneen ja hups, potilas on terve. Sankarilääketiedettä!

Tämän alustuksen jälkeen ymmärtänette, että mulle on suuresti häpeällistä kertoa, että oon huimailija. Huimaus on niin nolo oire, siitä tulee vähän itsensä korostaminen mieleen. Kaikki huimaajat ovat hysteerikoita. Mä oon kyllä siinä mielessä ehkä vähän valtavirrasta poikkeava huimaaja, että en ikinä suostuisi uskomaan, että sen takana voisi olla mitään vakavaa. Muutenkaan mä en usko erilaisiin kolotuksiin ja kremppoihin - uskottelen aina itselleni keksineeni oireeni tai jos ne on pakko uskoa, niin epäilen niiden johtuvan aina jostain niin nolosta tai kiusallisesta jutusta, etten ikinäkoskaan kehtaisi mennä kremppoineni lääkäriin. Mitä jos mä oisin oikeessa ja joku tajuis että mulla on joku nolo sairaus?!

Suurin humiliaatiokerta huimauksen kanssa sattui perjantaina 4. joulukuuta 1992. Mut oli ilmeisesti lammasmaisen tasaisen luonteeni ja auktoriteetinpelkoni vuoksi valittu lippuairueeksi koulun järjestämään Suomen 75-vuotisitsenäisyyspäiväjuhlaan. Ala-asteen rehtori oli kuuluisa pitkistä ja tylsistä puheistaan, silläkin kertaa se kesti pitkälti toista tuntia ja muut juhlallisuudet päälle. Noh, siinä loppumetreillä juuri ennen Maamme-laulua mä kaaduin suorilta naamalleni jumppasalin lattialle. Mä muistan, että jo ainakin 5 min ennen tajunlähtöä oli ollut aika heikko olo, mutta airueita oli kielletty liikkumasta ja opehan ois saattanut vaikka laskea mun käytösnumeroa, jos olisin siinä nyt ruvennut istumisen kanssa koohottaan. Kaadoin matkallani lipunkin. Vitsi se oli noloo! Monta muutakin pientä pyörtymistä on sattunut, onneksi ei muita ihan noin korkean profiilin juttuja. Nykyäänkin huimaa ainakin kerran-pari kuussa, mutta tajuan jo nyt, että sitten on varmaan parasta vain mennä makuulle tai istumaan. Onneksi töissä on tullut aika harvoin.

Tuorein huimaus tuli äskeisessä jumpassa. Noi niskaselkäjumpat on siitä pahoja, että niissä ei ikinä voi olla varma, onko kyse a) basic vasovagaalisesta, b) ortostaattisesta, c) niskaperäisestä vai d) hypovoleemisesta oireesta. Kaikkia ei pysty millään hoitamaan samaan aikaan. Sitten nolottaa kun ei millään kehtaisi käydä siihen pitkäkseen / istualleen kesken jumpan ja aiheuttaa kauheeta show'ta. Tänään oli kyllä pakko, kun aina meni uudelleen ihan mustaksi, vaikka kuinka ryypin. Onneksi ilmeisesti kaikki siellä luuli vain, että kunto loppui kesken. Tai ei kai sekään mikään suoranainen "onni" oo, mutta parempi kuin se, että taju oikeasti menisi ja joku virkaintoinen panikoija soittaisi ambulanssin. Ne jumppia vetävät fysioterapeutitkin on usein niin huolehtivaisia, että siinä saa porttikiellon, jos alkaa jotain kohtausta järjestää.

Menojalka

Handymanin menojalka vipattaa. Se on hankkinut itselleen puuhaa viikon kaikille illoille ja sit on vielä menossa jonnekin metsään möyrimään perjantaista sunnuntaihin! Mä oon yleensä vain iloinen, jos sillä on jotain mielekästä tekemistä, mutta tuntuu jotenkin kamalan ikävältä että se on hankkinut itselleen puuhaa koko viikonlopuksi. Viikonloput kun on minilomasia! Ja minilomaset on tosirakkautta, sen tiesi jo Bridget Jones.

Pomo on alkanut kovasti järjestää mun asioita mielekkäämmiksi. On ilmeisesti johdossa taas vähän hermostuttu mun lähtöaikeista - viimeksihän kun mä lähdin kaupungilta, sain sairaalan johdon suoranaisesti suuttumaan, tällä kertaa on vähän lempeämmät ihmiset kyseessä. Ne eivät siis suutu vaan yrittävät tehdä asiat paremmiksi. Melkeistä tässä herkistyy.

Asuntokuume on jo vähän hellittänyt, kun tajusin että tää kämppä on ihan täydellinen, vain paikassa on toivomisen varaa. Niin kauan kun pysyy kotona, on kaikki ok. Sekin vähän lohduttaa että en kuitenkaan nyt jaksa lähteä mihinkään kämpänmyyntipuuhiin, jos siinä sitten menee viikkoja, kuukausia. Olisi sitä paitsi jotenkin noloa myydä nyt, kun sunnuntaisin muutenkin joutuu ulko-ovella kompuroimaan monien välittäjien kyltteihin. Jos mäkin sinne oman välittäjäkylttini veisin, niin kompuroittaisi vielä enemmän.

Tossut kelpaavat, osoitekin on saatu, nyt lähtee postiin!