Käsitöitä

Olen siirtynyt kestovaipantekijänä ammattilaiskaartiin amatööritaidoilla. Sain nimittäin ensimmäisen tilaukseni! Maineeni on kiirinyt edelleni ja nyt on tilauskirjassa seitsemän vaippaa Lohjalle. Sanomattakin on selvää, että tämä menee nyt äidin sukkien edelle. Äidin jalat ovat nimittäin olleet jo 40 vuotta saman kokoiset, mutta Millan peppu kasvaa koko ajan ja on noloa, jos vaipat ovat perillä vasta sitten, kun ne ovat liian pieniä. Äiti pitäköön vanhoja sukkia tai laittakoon lämpöä mausoleumiinsa. Sitä paitsi sukkia voi neuloa vaikka Idols-kisakatsomossa, mutta ompelu vaatii keskittymistä.

Joo, mä tiedän että nää käsityökuulumiset ovat jopa peruspäivityksiä tylsempiä, mutta älkää surko, fanini, en aio muuttaa tätä miksikään käsityöblogiksi. Kerronpa vain, mitä täällä tapahtuu ja kun ei mulle oikein muuta näin päivystysvapaalla tapahdu kuin asioita, joihin ei tarvita älyä eikä järkeä.

Eilen oli töissä ensimmäisen kerran semmoinen tapaus, että olisin todella toivonut voivani konsultoida doctor Housea. En millään ymmärtänyt, että mikä sai terveen mummelin ihan sekaisin. Sillä oli kaikki labrat ja kaikki ihan kunnossa ja silti se oli aivan kuutamolla. Otin siitä kaikki tutkimukset, mitkä millään vain sai otettua päivystysaikana (olin jopa "valkotakkinen tyttö - sama tyttö on nähnyt likvorin!") eikä silti selvinnyt. Todella mystistä. Ja mikä vielä mystisempää, tänään aamusta se oli ihan skarppi ja jopa muisti miltei kaiken eilisestä! Eilen se vain luetteli numeroita eikä edes katsekontaktia saanut.

Tää on kyllä kaikkein aikojen säälittävin postaus, mutta onneksi se loppuu jo nyt. Handyman soitti ja käski Kamppiin. Mun mentävä nyt on.