Sohvi istui viereen

Tänään aamulla bussissa neuloin sukkia siitä äidin high-tech-aloe-vera-langasta. Mellunmäessä viereen istui mummeli, joka aloitti heti keskustelun sanomalla: "Voi kuinka ahkera! 1-2 päivässä, 5-6 viikossa!" Tätä seurasi pitkä ja polveileva juttu siitä, kuinka hän oli kerran sanonut noin kaverimummukalle, joka oli neulonut sukkia. Sitten mummo pahoitteli, että hän häiritsee. Eipä toki. Seuraavaksi hän kertoi menevänsä häiritsemään lääkäriään, koska jalka on ollut kipeä jo puoli vuotta eikä hän ole kertaakaan päässyt lääkäriin, vaikka on kuinka soittanut. Minä toki vain voivottelin ja päivittelin, se tuntui mummoa rauhoittavan.

Seuraavaksi mummo kertoi, että on perustanut "tuttavamummelin" kanssa pienen teatteriryhmän (!), jonka nimi on Pikku Kina. Kertoi, että he käyvät esiintymässä sairaaloissa ja vanhainkodeissa, esittävät 88-vuotiaan näyttelijäkollegan kirjoittamaa puolen tunnin komediaa "Optimisti ja pessimisti". Bussimummo, Sohvi nimeltään, oli optimisti ja kirjoitusmummo, Maria, pessimisti. Tarina sijoittui puistonpenkille lokakuussa, alkoi jotenkuten näin, optimisti aloittaa:
"Terve!"
"Mitä sinä tuommoista, minä en ole ollut terve moneen vuoteen!"
"No olisiko sitä sitten pitänyt sanoa päivää."
"Päiväkö se muka, on ollut niin pimeääkin jo pitkään."
"No ehkä pimeää, mutta lämmintä kuitenkin."
"Lämmintäkö muka, pyh! Niin on kylmä kotonakin, että hampaat kalisevat."
"Ei se kalina kylmyydestä johdu, sullahan on liian suuret proteesit!"

Tämän kerrottuaan Sohvi-mummo nauroi iloisesti, toivotti hyvät päivänjatkot ja nousi Kontulan asemalla terveysasemalla. Ihan mieletön mummeli!

Tämä todennäköisesti tämän päivän viimeinen päivitys, tämäkin tämmöinen pikainen. Oon päivystämässä. Huooh, taas. Huomenna siitä lisää. Paitsi jos on tosi hiljaista (peukut pystyyn!).