Työkuvioista

Eilinen päivystys meni ihan hyvin, sain nukkuakin neljä tuntia! Suretti taas vain tämä Helsingin terveydenhuollon tila ja käsittämätön Meilahden kenkkuilu ja kiukuttelu. Enää kuusi aamua jäljellä!

Päivystysvapaat ovat taivaasta. Ne ovat mahdottoman ihania, koska ne ovat puhtaimmillaan sallittua laiskottelua. Aamusta kun tulee kotiin, on täysi lupa käydä sohvalle katsomaan edellisiltana nauhoitettua Huippista. Tämän jälkeen saa mennä päiväunille, ja nukkuminen on niiin kivaa, kun on ollut koko yön töissä (vaikka olisikin nukkunut neljä tuntia). Paras hetki on ehdottomasti se, kun kävelee sairaalan ovesta ulos bussille. Ei ole nimittäin siinä vuorokauden aikana tullut kertaakaan ulkona käytyä.

Kävin tänään keskustelemassa tulevista työkuvioista. Aloitan 6. lokakuuta yksityisellä, menen vuokrafirman kautta. Uusi aluevaltaus, en olekaan ollut koskaan ennen yksityisellä töissä! Innokasta odotusta... Aion tehdä kolmipäiväistä viikkoa (ma-ke), lisäksi joitain viikonloppuja (paikka on auki la 10-15 ja su 10-14). Mikäli työ alkaa maistua, voinen pikaisella aikataululla siirtyä nelipäiväiseen viikkoon. Nyt vain juuri tuntuu siltä, että työnteko on ihmiselle liian raskasta, vie liikaa vapaa-aikaa. Toivottavasti työmuurahainen herää kauneusuniltaan pian, en haluaisi olla työuupunut jo tässä iässä.

Käytiin syntymäpäiväsankaria (isi) katsomassa. Lahja on vielä hommaamatta, kun eivät vieläkään myy lippuja Bondin ensi-iltaan. Lahja on kyllä jo paljastettu, tai kyllähän tuo arvasi, kun se on aika standardi.

Kello on taas paljon ja huomenna jälleen piiiitkä työpäivä, torstaiaamuun saakka. Kömmin takaisin nukkumaan, johan sitä päiväunien jälkeen ehtikin olla 8 tuntia hereillä!