Kävin aamupäivällä tulevassa työpaikassa. Ottivat mut tosi lämpimästi vastaan. Istuin uuden pomon kanssa tunnin käymässä läpi työnkuvaa, työaikoja ym. käytännön asioita ja tutustuin paikkoihin. Erinomaiselta vaikuttaa. Omat vaikutusmahdollisuudet työhön ovat ensiluokkaiset, itse saan määrätä tuntini ja kiireeni ja talo rohkaisee tekemään työn hyvin, mikä sopii mulle mainiosti, edellisissä työpaikoissahan tähän ei annettu mahdollisuuksia. 6.10. aloitan ja sittenhän sen näkee, kuinka nämä kauniit periaatteet toteutuvat käytännössä. Mä olen pikku hiljaa sitä paitsi alkanut ymmärtää nää työelämän pelisäännöt työntekijän vinkkelistä - niin kauan kun kohtelu ja meininki ovat ok, voi olla tyytyväinen ja sit kun alkaa ketuttaa, niin on parempi lähteä. Toki mä ymmärrän senkin, että kaikissa ammateissa ei oo käytännön mahdollisuuksia vaihtaa työpaikkaa aina kun ottaa päähän, mutta niin kauan kuin mulla tämmöinen vaihtoehto on, niin tyhmähän mä olisin, jollen sitä käyttäisi.
Uudessa työpaikassa on edelleen myös se etu, että sinne on hyvät yhteydet kotoa. Lisäksi se on iso firma ja toimipisteen vaihtaminen niin halutessaan on helppoa. Nythän mä meen sinne vuokrafirman kautta, mutta pääsee sinne suoraankin, jos alkaa kiinnostaa. Jiphii!
Käväisin hakemassa uuden passini. Itiksessä törmäsin vanhaan käsityönopettajaani. Sympaattinen nainen. Ensin hän kertoi pitkään terveydentilastaan, olin itse asiassa päivystyksessä kerran hänet ammatillisessa mielessä tavannut ja diagnosoinut hänellä melko harvinaisen kroonisen sairauden, jonka vaiheista hän halusi kertoa. Lisäksi tämä opettaja sattuu olemaan entisen työkaverini anoppi, joten kuulin sieltäkin uutisia - oli työkaveri saanut alkukuusta pienen pojan! Lähetinkin heti tuoreelle äidille onnittelut ja sovittiin, että käydään jokin päivä kävelemässä, kun asuvat tässä lähellä. Jos vaikka vaippoja tarvitsisivat...
Alkava viikonloppu näyttää ihanan vapaalta, mitään muuta en ole suunnitellut kuin jumppaa huomiselle. Ei kellään olisi Handymanille hommia?
No comments:
Post a Comment