Luukku 12: Joulusiivous

Ikkunat tekisi mieli pestä. Toisaalta mun teki mieli pestä ikkunat jo toukokuussa, kun tänne muutettiin enkä oo vielä niitä pessyt. Ei siis suoranaisesti joulusiivousta. Ikkunanpesu saa kylä odottaa itseään ainakin, jos nyt tulee pakkasta kuten lupasivat. Ehkä sitten pääsiäisenä.

Joulusiivous on puuhaa asiasta kiinnostuneille. Mähän en suoranaisesti ole mikään siivousihminen, joskin joskus saan tarmonpuuskia, jolloin pitää ehdottomasti hangata suihkutilan lattia tai järjestää vaatehylly. Jouluun ei sinänsä mun mielestä erityisesti kuulu siivous, edes Äiti ei siivonnut mitenkään hysteerisesti jouluna - ainoa ero normaalisiivoukseen oli ovenpielet, joihin tuli virittää kultanauhat eikä ne pysyneet paikallaan, jos oli kovasti pölyistä. Toinen asia oli tietty joulukattauksen vaatima aluslautasten kiillotus, joka oli kuulemma välttämätöntä, mutta ei siivoamista.

Lienee tullut lukijoille selväksi, että mä oon aika aggressiivinen hössötyksen ja pakkoperinteiden vastustaja. Siivoamista mä en kuitenkaan vastusta, kunhan sitä ei tehdä jouluna vain siksi, että se kuuluu asiaan. Siivoaminenhan on itse asiassa aika positiivinen voimavara ja pirteä harrastus ihmiselämässä, siitä tulee hyvä mieli. Jotkut elementit siivoamisessa (esim. imurointi) on mun mielestä ihan kamalia ja turhia mutta jotkut (esim. pöntön, uunin ja lattian kuuraus) ihan ykkösiä. Nainen ja salattu rakkaus törkyiseen mikrokuituliinaan!