Joulupuuro on riisipuuroa. Kattilassa keitettyä riisipuuroa. Se on hyvää ja parasta siinä on manteli. Mun mielestä puuroon saa laittaa kanelia ja sokeria ja jos nyt pakko on, niin voisilmänkin. Muut lisukkeet, myös sekahedelmäkeitto, on mun mielestä turhia. Mutta koska puuro on mun mielestä positiivinen asia vähän samalla tavalla kuin jouluvalotkin, niin mä sallin muille heidän haluamansa lisukkeet.
Lapsuudessa mantelin saanut sai toivoa jotain ja se toive yleensä toteutui. Mä muistan toivoneeni yhtenä jouluaattoaamuna penaalikokoista nukkekotia, joka jälkeenpäin kuultuna aiheutti Äidille aikamoista päänsärkyä ja kiirettä. Vanhemmat lähti aina siitä, että manteleita saataisiin tasapuolisesti ja niinpä niitä oli yleensä kaksi kappaletta. Kerran kävi niin, että vaikka puurossa oli puoli pussia manteleita, ei Pikkusiskon lautaselle sattunut yhtään. Tilanne alkoi käydä painostavaksi, joten lopulta Isi laittoi mantelin suoraan Pikkusiskon lusikkaan. Yhtenä vuonna kukaan ei ollut muistanut ostaa manteleita, joten se korvattiin raa'alla makaronilla.
Nyt kun Pikkusiskokin on menettänyt uskonsa Joulupukkiin, ollaan valitettavasti siinä tilanteessa, että on otettu käyttöön oikea mantelisääntö eli mantelin saanut menee seuraavana vuonna naimisiin. Varsin painostava tilanne, jos puuroa on syömässä lähinnä mä, Handyman, Äiti, Isi, Pikkusisko ja Insinööriavomies. Tai niinku tänä vuonna vain mä, Handyman, Äiti ja Isi, koska tässä seurassa naimisiinmeno vaatii avioeroa, mikäli Suomen lakien mukaan mennään.
Monissa paikoissa vietetään puurojuhlaa. Mä en oo koskaan sellaiseen osallistunut, mutta ymmärtäisin, että se on vain happy holidays -tyyppinen pc-nimi joulujuhlalle. Se on aika leimii.
6 comments:
Hei meillä on koettu ihan samat mantelitapaukset, makaronia myöten! Tosin suoraan lusikkaan ei oo ikinä laitettu mantelii. Mut kyllä niitä hemmetin monta oli parhaimmillaan, ettei kukaan ala itkemään. Siis Ipana lähinnä, tietty.
Mut hei noista puuron lisäkkeistä meiän perheessä on ollu sellanen trauma, että mutsi muistelee aina kuinka se oli lapsena ihan hiilenä kun Pupi-täti (kyllä, se mainoksista tuttu!) laittoi puuroonsa sokeria, kanelia, voita JA maitoa. Tää oli mutsin mielestä väärin ja se pyys niiden äitiä kieltämään pientä siskoa tekemästä niin. Mut mummu tietysti vapaamielisenä muijana antoi Pupin laittaa puuroonsa mitä vaan. Mut tähän on meiän perheessä aina vedetty raja, et muuten enything goes -periaatteella, mut ei maitoo.
Onneksi Ipana ei lue Kamelia, se vois ehkä vähän harmistua imagostaan.
Tarkentava kysymys vielä tohon puuromaitoaiheeseen: siis onko maito ylipäänsä kiellettyä vai onko sallittua laittaa esim. sokeria ja maitoa, jos jättää kanelin ja voin pois?
Mä sanoisin että maito ja voi sulkee toisensa pois. Mut mielellään ei kyllä maitoa ylipäänsä.
Kaneli, sokeri JA MAITO. Kiitos. Ei voita, voi kuuluu sit peruskaurapuuroon (jos sinnekään).
Olin sanomassa ihan samaa, et hyvä ettei Ipana lue tätä. Toisaalta sillä vois olla myös jotain kommentoitavaa...
Maitoa myös mannapuuroon, tai no kaikkiin puuroihin!! (Vispipuuroon ehdottomasti, kaurapuuroonkin sopii.)
Maito ja puuro on hyvä pari.
Niin ja meil ei oo ollu mitään manteleita, ei semmosiin hömpötyksiin tuhlattu. Yks mantelipussi maksoi kuitenkin monta markkaa ja se oli vaan se yks hikinen manteli mikä sieltä käytettiin, loput meni pahaks seuraavaan jouluun mennessä.
Polaah, teil oltiin pihinäpitkäsyyden ytimessä.
Ja mun ongelma ton maidon suhteen on se kylmän ja lämpimän ja sit eri faasien sekoittaminen. En hyväksy.
Post a Comment