Uuvutus

Niin se vain matkailu väsyttää, että seitsemältä paikallista aikaa on jo ihan tutikunnossa. Osansa on varmaan silläkin, että mulla on taas lieviä vatsataudin oireita. Mä en ymmärrä, miksi mä sain taas Delhi bellyn Berliinissä. Täähän on ihan niinku Helsinki. Mä oon yrittänyt kovasti miettiä, mikä täällä ois erilaista, mutta mieleen tulee vain se, että täällä mä juon Coca-Cola lightiä ja kotona Pepsi Maxia, se ei voi olla se. Eikä se vedestäkään voi johtua, kun muu seurue säästyy siltä. Stressimasu?

Vaikeudet eivät pääty tähän: mun puhelin on hajalla. Ajoittain se vastaanottaa ja lähettää puheluita, mutta kertaakaan se ei oo löytänyt dataverkkoa (paitsi kerran wlanin, mutta se on eri asia). Mä oon ihan kädetön, en voi latitudettaa enkä feisbuukata! Siinä ei toimi myöskään iPod-ominaisuus eikä matkaa varten hommattu Lonely Planet Berlin. Himpura soikoon. Asiaa ei kuulemma saa täällä korjattua vaan täytyy odottaa kotimatkaa. Toivottavasti se ei ihan tyyten hajoa.

Jotain positiivistakin sentään on tapahtunut, nimittäin Berliinissä on hauskaa ja tuplasti hauskempaa nyt kun Katja ja Homis liittyivät joukkoon! Tietenkään tämäkään ei sujunut ihan oppikirjan mukaan, vaan Katjan ja Homiksen matkalaukku jäi toimimattomalle hihnalle Helsinki-Vantaalle. Saksalaisella tehokkuudella kuitenkin Tegelin lentokentällä laukkua ei saanut ihan vaivatta julistettua kadonneeksi vaan piti juosta ympäri kenttää erilaisilla luukuilla ja tullissa ja uudelleen samalla luukulla. Ja yllättäen tosiaan laukkua ei sitten etsinnöistä huolimatta löytynyt, kun se tosiaan oli siellä Helsinki-Vantaan lähtöaulassa. Ja on todennäköisesti edelleen, ellei joku pulsu oo sitä talteen korjannut.