Ygsin

Handyman toteutti sairaan haaveensa lähteä partsikaleirille. Eilen se pakkasi rinkkaan kaikki rumat vaatteensa ja lapion ja lähti Kirkkonummelle. Ilmeisesti sen lapsuudessa oli ihan tavallista leireillä uudenvuoden ja loppiaisen välillä jossain puskassa. Vaikka Handyman on väittämänsä mukaan eronnut partiosta jo monta kertaa, se silti saa joka kesä, pääsiäinen ja talvi oudon kaipuun leirielämään. Nyt oli ilmeisesti tarpeeksi kylmä (tätä kirjoittaessa Kumpulassa -20,8°, Kirkkonummen lukemat puuttuvat), joten pakko oli mennä. Mä oon tästä melko kirpeenä, koska nyt on viimeinen lomapäivä ja mut on jätetty yksin, mikä ei todellakaan sopinut mun lomasuunnitelmiin. Lisäksi ulkona on tosiaan aavistuksen vilakkaa, joten mä oon lähinnä kykkinyt kotona. Eilen pistäydyin kaupassa ihan pikapikaa ohuehkoissa sisähousuissa ja palellutin polvet ja posket. Mun mielestä on outoa, että kädet ei palele, vaikkei hanskoja ookaan kädessä, mutta polvet jäätyy aina. Mut mä en valita. Jos asuu täällä, pitää kestää pakkasta. On sitten sisällä, jos ei kestä.

Huomenna mä meen siis takas töihin. Mulla on sopimus elokuun loppuun ja tietysti oon jo ruvennut miettimään, mihin vaihtaisi seuraavaksi. Kyllä mä tuollakin saisin jatkaa niin pitkään kuin vain tahdon, mutta mulle ei sovi pitkäaikainen tk-työ samassa paikassa. Eikä sairaalatyökään varmaan. Jos sais järjestettyä esim. kuukausittaisen vaihtelun kahden paikan välillä, niin se sopisi mulle todennäköisesti melko hyvin. Valitettavasti tuollaista on vain melko hankala järjestää ainakin lomarahojen ym. suhteen. Kun vielä lisäksi muistaa, että kriteerinä olisi tietenkin myös se, että työpaikalle pääsee kävellen, niin mahdotontahan se on. Kamelin unelma.