Mielen lämmitys

Kuulin tänään monen mutkan kautta, että mun pomo on sitä mieltä, että mä oon hyvä lääkäri.  Kyllä lämmitti mieltä. Pomo oli kehunut mua Isin työkaverille, joka oli kertonut asiasta Isille, joka tohkeissaan soitti toiselta puolelta maailmaa kertoakseen tän uutisen. Nyt mä oon aika lailla innoissani tästä arviosta, koska se oli kuitenkin mun esimiehen arvio mun työstä. Tänään oli muutenkin hyvä päivä, kun mä löysin ekaa kertaa elämässäni ihan itse uunituoreen aivoinfarktin pään tietokonekuvasta! Mainiota kerrassaan.

Handyman matkusti Ruotsiin kättelemään ruotsalaisia ja turisemaan mukavia surströmmingistä. Koska se tulee kotiin vasta huomenna ja me lähdetään ylihuomenna matkalle, on mulla nyt jännittävänä velvollisuutena pestä pyykit. Ihan ekaa kertaa tässä taloudessa mä oon ladannut ja käynnistänyt pyykkikoneen ja se päästelee silloin tällöin pelottavia ääniä. Oli järkyttävää nostella pyykit kuivumaan, koska jostain oli pyykkivuoreen eksynyt myös yksinäinen urheilusukka - ilman Supi-sukkapidikettä ja puolisoaan. Mä en tiennyt, että meidän Supi-sukkapidikeperheessä onkaan yksinäisiä sukkia! Kunpa Handyman tulisi pian kotiin.

Mä oon leiponut lukemattomia kertoja mustikkapiirakkaa Frendien keittokirjan ohjeella. Ongelma siinä on se, että se on toki amerikkalainen kirja ja siellä on amerikkalaiset mitat. Jonkun unssin kanssa vielä pärjää, mutta miten mittaat vaahdotettavaksi 12 ruokalusikallista voita? Mä oon heittänyt määrät hatusta ja katsonut, mihin päästään. Toistaiseksi on mennyt hyvin. Mä oon ollut kyllä tyhmä, netistä löytyy tietty oma sivunsa voikonversioon! Kerrottakoon niillekin, jotka eivät jaksa klikata, että 12 ruokalusikallista voita on sivistyneessä maassa 227 g. Onneksi mulla on vaaka, koska huomenna pitää viedä töihin kakkunen (=piirakka).

Elämyskameli suosittelee
pomon kehujen paisteessa möllöttely