Eka päivä

Viikonlopun jännitys on ohitse, eka työpäivä on takana. Oli aika pehmeä lasku taas työelämään, vain 11 potilasta (20 min/pt eli potilaita alle neljä tuntia, yhteensä paperihommien kera 7 h). Oli ihan hyvä, se surkea tietokoneohjelma oli ihan älyttömän takkuinen ja niinpä mun piti kirjoittaa ne laskut ja lisäksi reseptit ja saikkutodistukset käsin. Ja tietty uudelleen sit koneelle, kun se alkoi toimia. Se oli siis on-off koko päivän. Kauaa ei kyllä hermo tuommoista käsin kirjoittelua kestäisi. Tietotekniikasta riippuvaisuus on kyllä vaarallista - tänäänkin koneen ollessa pimeänä en tietty lainkaan tiennyt, kuka on tulossa seuraavaksi. Niinpä menin käytävään ja sanoin nimeni ja kysyin, että kuka on tulossa mulle. Aika onneton systeemi.

Lisäksi ongelmana oli se, etten jotenkin kehdannut tehdä työtäni omien standardieni mukaan. (Valitettavasti standardini on melko korkea.) Koko ajan mä mietin, että pitäiskö ottaa esim. yksinkertainen labrakoe tästä kuumeilijasta. Ja sit kun mä ehdotin, niin ne jopa kieltäytyivät! Kurkkukipuinen kieltäytyi nieluviljelystä ja kuumeinen CRP:stä. No kyllä mä sen ymmärrän, että jos labranäyte maksaa 15 e, niin ei muakaan huvittaisi, kun on vain flunssa.

Yksi unilääkkeen hakijakin tuli, mutta se oli ihan asiallisella asialla, vanha pappa, joka käyttää puolikkaan joka päivä. Uusin "nyt tämän kerran" ja paasasin masennuksesta. Ei varmaan enää uskalla tulla.

Itse työ oli kyllä mukavaa. Mä tykkään monipuolisuudesta. Lisäksi perushommissa on se mukavaa, että a) vaivat ovat tavallisia - ei tarvitse heti pelätä kamalinta, b) potilaat menevät vo:n jälkeen KOTIIN eikä mun tarvitse miettiä, että minkälainen osasto ois nyt paras, kun ne on kaikki täynnä ja c) jos joku on sitten oikeasti sairas, mä voin lähettää sen suoraan sairaalaan eikä mun tarvitse riidellä siitä kenenkään kanssa. Lähtökohtaisesti tk:ssa (ja privaatissa) potilaat ovat oikeassa paikassa, kun taas sairaalassa yleensä väärässä paikassa (väärässä sairaalassa väärään aikaan väärän vaivan takia). Lisäksi vastaanottohoitajat olivat tosi symppiksiä. En mä kyllä paljoakaan apua tarvinnut, kun se työ nyt on aika suoraviivaista. Ainoastaan tietotekniset asiat vaativat apua.

Päätin kyllä hakea osa-aikaista tk-työtä tästä naapurista, jotta saisin tehdä työtäni oikealla tavalla. Handymanhan siitä toki pettyy, mutta kyllä mä jatkan privaatti- ja päivystystöitäkin, täytyyhän jostain rahaakin saada. Tarkemmin tästä pestistä myöhemmin, 9.10. on työhaastattelu.

Nakkisoppa porisee tulella, nälkä!