Maaninen katusaarnaaja vs. Pissixet

Mä pelastin tänään parin pissixen mielenterveyden ratikassa. Kaksi teini-ikäistä mutanttininjapissistä istui vierekkäin vaunun takaosassa ja niiden vieressä käytävän toisella puolella istui maaninen katusaarnaaja. Tai en mä varmaksi tiedä, oliko se maaninen vai tavallisesti hullu ratikkasaarnaaja. Siinä se huuteli tyttösille, että Jeesus rakastaa teitä mutta ei teidän syntejä ja lauloi Rati Riti Rallan sävelellä ilmeisesti omasanoittamaansa "Ikuinen elämä / ikuinen kuolema / anna Jeesus pelastaapi / siitä se hyvän mielen saapi" -biisiä ja nää tytöt oli ihan romuna. Pissisten ongelmahan yleensäkin on se, että koska niillä on omanarvontunto varsin korkealla tasolla, niin ne pitävät hyvin tärkeänä oikeutenaan vaalia omaa tilaansa. Niinpä nääkin leggingseihin ja tunikaan sekä minihameeseen pakaransa verhonneet 15-vuotiaat sitten jatkuvasti kehottivat erilaisin sanakääntein opetuslasta lopettamaan, mutta eihän siitä mitään tullut. Se oli mun mielestä niin säälittävä tilanne, että menin seisomaan siihen käytävälle niiden väliin. Tää hämmensi kovasti sitä hullua ja ne tytöt oli oikeesti kiitollisen oloisia. Jossain vaiheessa kalikka kalahti omaan nilkkaan, kun se hullu ilmeisesti totesi, että kyllä mussakin vielä perkele asuu ja se alkoi sitä sitten häätää. Onnistui lähinnä häätämään porkkanapussin mun ruokakassista ratikan lattialle, mutta on sitä jo siinäkin.

Eilen oli loistava päivä. Pitkästä aikaa päästiin Kummitytön kanssa uimaan. Siinä on mahtava muija: innostuu vedessä aivan tohkeisiinsa, läiskyttää ja toistelee tät-tät-tät-tät-tää monta kertaa peräkkäin. Ongelmana vauvauinnissa on ainoastaan ajankohta: lapsiperheille sunnuntaiaamu puoli ysi on varmaan ihan ideaaliaika, mutta 15 km:n päässä asuvalle lapsettomalle ja autottomalle kummitädille tekee tiukkaa. Tai siis helppohan siiheksi on herätä, kun muutenkin herää aina puoli seitsemältä, mutta sitten aamupäivällä väsyttää niin, että menee pari tuntia torkkuessa. Eilen ei kuitenkaan torkkujen jälkeen olllut kaikki menetetty: mentiin vielä pitkähkölle kävelylle Handymanin kanssa Kamppiin, Punavuoreen ja Eiraan. Todettiin, että Eirassa on joka paikassa Renault Scenicejä (ranskalainen auto - vaurauden salaisuus?) ja siellä leikkipuistossa oli siistimmät keinut kuin työläiskaupunginosissa (tosin esim. Alppiharjussa ei mitään leikkipuistoja tarvitsisi ollakaan, siellähän on vähiten lapsia kaikista Helsingin peruspiireistä).
Linnanmäki tarjoaa hoitoa kesävieroitusoireisiin, siellä on jokin valofestivaali käynnissä. Jälleen voi siiskatsella vilkkuvia valoja ja vuoristorataa ikkunasta pari viikkoa, ettei pääse talven todellisuus liian lähelle. Kiitos valojuhlan päästiin näkemään Alppilan ratikkapysäkillä keijukainen: kulahtanut keski-ikäinen kalju mies, joka oli ostanut vilkkuvan tähtitaikasauvan. Kuin Tylypahkassa asuisi.