Vankina

Mut on kaapattu Herttoniemeen. Tultiin pahaa aavistamatta tuomaan takaisin Pikkusiskon tietokonetta, joka oli Handymanilla kuntoutuksessa. Nyt meitä ei päästetä himaan. Ja jostain syystä blogikaan ei toimi kunnolla, ihan väärää fonttia näyttää, pirskuta sentään. Ehkä sekin on Herttoniemen vika. Täällä pääsee mahtavaan 50-luvun tunnelmaan, kun ravintolan ovessa on kyltti "Drinkkejä ja olutta myös ilman ruokailua".

Heh, Handymanin huononäköisyys ei ole enää myytti. Jo pitkän aikaa mä oon epäillyt, että sillä on huono näkö, mutta eihän se oo ottanut mun arviota kuuleviin korviinsakaan. Nyt tilanne on eskaloitunut siten, että sen myopia alkaa jo häiritä sitä itseäänkin. Tänään se kokeili äitinsä laseja ja kuulemma maailma näytti ihan erilaiselta. Ei sitä silti varmaan optikolle saa, se on niin härkäpäinen. Lisäksi se pelkää, että insinöörit kiusaa sitä töissä, jos se on rillipäinen. Mä oon lohduttanut, että rillipäitä ei voi vetää turpiin, mikä on kuitenkin Handymanin provokaatioharrastus huomioiden ihan oleellinen riski sen elämässä. Me ollaan kyllä toisiamme täydentävä pari, kun mä en kuule ja Handyman ei näe. Mulla menee paremmin - näköaisti on kuuloaistia tärkeämpi. Tai sit Handymanilla menee paremmin - vajavainen näköaisti on helpommin korjattavissa.

Nyt on jälleen syksy, mikä tarkoittaa että olen palannut jälleen neulomisharrastuksen pariin. Jotenkin värikkäät lehdet tekee sitä mulle. Toistaiseksi tehdas on tällä kaudella tuottanut viidet sukat, myssyn ja nutun, yksi työ on kesken ja suunnitelmia on muutamasta. Oon itse asiassa tyytyväinen, että kavereilla alkaa olla lapsia, koska eihän kukaan aikuinen käytä villapaitoja ja aikuisen villapaidan tekeminen on sitä paitsi tuskallisen hidasta. Lastenvaatteeita tekee paljon nopeammin. Ongelmana on lähinnä se, etten keksi mitä tekisi, koska villasukkiakaan ei määrättömästi tarvitse.

Nyt jo neljä erillistä blogin lukijaa on ilmaissut olevansa sitä mieltä, että tää uusi template saa Kamelin vaikuttamaan kansanedustajalta. Pakko taas vaihtaa siksi.