Pahvia

Ensi lauantaina on siis ne ennalta kammotut Handymanin serkun häät. Tai häät on siis sinänsä varmaan ihan kivat, mutta a) ne järjestetään 303 kilometrin päässä ja b) sinne pitää matkustaa autolla liukkaassa pakkassäässä, niin etukäteen jo hirvittää. Koska tämä serkku asuu Teekkarikihlattunsa kanssa Aurinkolahdessa ja koska oli kutsuttukin, niin käytiin tänään siellä hääaskartelutalkoissa. Leikattiin puolentoistasataa pahvista plaseerauskorttia ja nuottiviivastosydämiä, liimattiin koristeita pöytäohjelmiin ja Handyman tölvi sanallisesti kaikkia muita askartelijoita. Perussettii. Oli kyllä ihan kiva ajatus, mutta mä en oo mikään askartelija. Mä en jaksa kytätä, että kaikki saksaukset menee suoraan (onneksi tänään ei tarvinnutkaan, etsittiin vähän rouheeta tunnelmaa).

Aina kun pakataan esim muuttoa varten tms, mulla on tarve heittää kaikki turha (ei vuoteen tarvittu) tavara pois. Handyman ottaa samassa tilanteessa suojelijan roolin, jotta mä en heitä pois kaikkea sellaistakin, mikä pitää sitten hankkia uudelleen. Tää rasittaa mua, koska sitten kaiken maailman golfkenkiä säästetään asunnosta toiseen. Nyt yhtäkkiä Handymanille tuli sisäinen pakotus päästä eroon turhasta tavarasta ja ollaan karsittu esim. kirjoja divariin ja muuta roinaa erityislaatikkoon. Handyman on jopa tavoilleen uskottomana suunnitellut ottavansa joku lauantai pöydän Vallilan kirppikseltä, jonne voitaisiin mennä myymään pehmoleluja ja golfkenkiä. Tää on mun mielestä niin uskomaton idea, että mahtavaa. Siis mä oon nuoruudessa viettänyt useat viikonloput Minttutien kirpputorilla Vantaalla myymässä kaikkea kotoa löytynyttä roinaa, eli mulle tää ei oo ihan niin suuri elämänmuutos, mutta Handyman on tähän saakka luullut, että kirpputori tarkoittaa vain hyvin pientä toria. Mieletöntä!

Elämyskameli suosittelee
kirjahyllyn harvennus