ORL-kriisi

Mä jouduin tänään otorinolaryngologiseen kriisiin, kun Palmian kämmenen kokoisesta silakkapihvistä irtosi ruoto mun nielurisan ja -kaaren väliin. Mä en saanut sitä omin avuin pois, joten hakeuduin päivystykseen, joka on kätevästi samassa talossa kuin mun työpaikka. Alkuun mokoma oli piiloutunut silmän ja peilin saavuttamattomiin eikä tutkimisesta saatu muuta aikaan kuin silakkatahroja kollegan housuille. Sit mä soitin korvaklinikalle kysyäkseni, voisinko tulla sinne. Sieltä lääkäri kehotti soittamaan uudelleen puolen tunnin päästä. Puolen tunnin ahdistuksen aikana mä sain väännettyä sen ruodon kielelläni osittain nielukaaren eteen, minkä jälkeen se olikin päivystyksen kamoilla sieltä irrotettavissa. Mä oon kärsinyt pari kuukautta iskiasvaivasta, mutta ruoto oli paljon pahempi. Mä ostin kiitokseksi kaikille kolmelle traumapäivystyksen lääkärille isot Kinder-munat ja hoitajille suklaata.

Mulla oli eilen synttärit! Jee! Oli hurjan kiva synttäripäivä, koska mä olin niin innoissani. Långstrump tuli normaaliin tapaan illalla Top Chefiä katsomaan ja oli kutsunut hieman flunssaisen Lettiksenkin. Mentiin eka kiinalaiseen syömään juhlan kunniaksi. Mä sain hurjasti onnitteluja ja jopa lahjojakin: Ryhmä Pullman -sarjan 6. kauden, röntgenkuvin toteutetun pin up -kalenterin, creepyn nelisenttisen vaaleanpunaisen rintakehäaiheisen kaulakorun, vappukoristeita, Wiener Nougatia ja vesijumppalippuja.  Synttärit on kyl helmii!

Elämyskameli suosittelee
tunne sen jälkeen, kun ruoto on poistettu kurkusta

Matkapahoinvointi

Me siis käytiin eilen Handymanin ja Långstrumpin kanssa katsomassa Black Swan. Mä en nähnyt siitä puoliakaan, koska se oli kuvattu niin suurelta osin käsivaralta, että mulle tuli matkapahoinvointia ja jouduin pitämään silmät kiinni yhteensä varmaan vartin ajan ja valtaosan ajasta tuijottamaan joko edessä istuvan kaljua tai sisäkattoa. Ei mulle ennen oo noin käynyt! Mä oon selkeästi tullut vanhaksi. Onneksi kuitenkin ääniraita oli seurattavissa koko ajan. Lettipitko oli edeltävästi mainostanut leffan olevan todella ahdistava, mutta mä en nyt sitten päässyt kokemaan edes sitä ahdistusta, kun pystyin katsomaan vain ne kohtaukset, joissa kamera ei heilunut häiritsevästi. Sellainen fiilis siitä jäi, että Natalie Portman ja Mila Kunis oli erinomaisen upeita ja baletti aika tylsää.

Mä ostin pari viikkoa sitten Kindleen King's Speechissä nähtyjen trailereiden innoittamana kaksi kirjaa: Kazuo Ishikuron Never Let Me Gon ja Sara Gruenin Water for Elephantsin. Näistä mä oon nyt lukenut ensinmainitun. Jouduin sitä lukiessani hämmentävän valinnan eteen. Luin yhtä aikaa nuorista lääkäreistä kertovaa mulle suositeltua House of Godia, joka on aiheeltaan kiinnostava mutta kirjoitustyyliltään kammottava ja Never Let Me Gota, joka oli kirjoitettu erittäin kauniilla kielellä, mutta oli aiheeltaan aivan älytön ja pahimmillaan veltto. Näistä mä kuitenkin valitsin yllätyksekseni paremmin kirjoitetun mutta aiheeltaan tylsemmän kirjan. Enpä ois aiemmin uskonut! Nyt on Kazuo Ishikuro luettu (ja samalla päätetty, että sitä leffaa mä en todellakaan aio mennä katsomaan) ja House of God vielä ärsyttää mua tyynyn vieressä. Kyllä mä senkin vielä luen loppuun, kun oon jo puolivälissä. Mut eka mä haluan uppoutua ihanan afrikkalaiseen rentoon menoon No. 1 Ladies' Detective Agencyllä. Se on ihanaa tekstiä.

Mä oon kurkkinut ikkunasta (tai en kurkkinut vaan katsonut ihan aikuisten tavalla) kuinka Linnanmäen Ukko-laitetta pystytetään. Se on upean jännittävää! Nyt koko kiemura on pystytetty, seuraavaksi tehdään koneisto, testataan vaunut ja 1,5 kuukauden päästä se alkaakin pyöriä päivittäin! Hurjan näköinen kyyti (täältä voi katsoa, millaisesta kyydistä on kyse), mutta jopa pelokkain tuntemani hurjapää Handyman on ilmaissut haluavansa mennä sillä ajelemaan. Ehkä munkin sit täytyy.

Elämyskameli suosittelee
kaunis kieli

Tunaripäivä

Me saatiin siis joululahjaksi leffalippuja, jotka pitää käyttää vappuun mennessä. Koska King's Speech ja Hella W eivät riittäneet tuhoamaan niitä kaikkia, huomenna mennään taas. Ja koska oli niitä lahjalippuja, niin pitää ihan paikan päällä käydä lunastamassa. Huomenna on niin kiirusta ennen näytöstä, että piti mennä tänään. Tänään siellä oli joku megaboonuspäivä ja sen takia Kinopalatsi oli ihan täynnä väkeä. Pitkäkään jonottaminen esim. Tennarissa peruspäivänä ei oo raskasta, koska teinit osaa jonottaa, ne tietää mitä haluaa. Tänään siellä oli halvan leffan perässä kaiken maailman keski-ikäisiä, jotka hengaili siinä luukulla kyselemässä, että minkälaisia leffoja teillä on tarjolla. Ai että australialaista parisuhdedraamaa? Entä toi Jogi-karhu, millainens leffa se on? Hermo meinas mennä.

Huomenna on jälleen mamukurssin opetus ja sitä varten mä oon tehnyt tänään muhkean kuvapakkauksen, 111 slidee pääasiassa kuvia. Siinä meni koko ilta. No nytpä on (melkein) valmis esitys melkein mihin tahansa. Jos mä en saa murska-arvosteluja, niin toivottavasti pääsen seuraavallekin Lettiksen kurssille kuviani esittelemään. On ainakin show valmiina.

Kisut on lähdössä ensi kuun puolivälissä. Mua alkoi kovasti surustuttaa, kun Handyman huomautti, että tää on todennäköisesti viimeinen kerta ikinä, kun mä nään niitä. Ne on niin hyvää porukkaa! Voi harmitus.

Elämyskameli suosittelee
teinien kanssa jonotus

Kisuelämää

Kisut on meillä toista viikkoa. Aamupäivästä tuli Handymanin ala-astekaveri (annettaisko sille nimeksi vaikka Ala-astekaveri) perheineen ja 1 v 11 kk:n ikäinen tyttönen traumatisoi Siiri-kisun ja huvitti Maisa-kisua. Tyttö juoksi Maisan perässä huutaen "Leiki kisu näillä!!" mutta kisu ei leikkinyt, mistä tyttö vähän pahastui. Oikeasti Maisa oli varmaan salaa tyytyväinen, koska etenkin viikko sitten, kun kisut olivat juuri tulleet, Maisa tuntui kaipaavan omistajiensa lasta. Maisalla oli etenkin iltaisin tapana juosta ja remuta ja sitten kääntyä ympäri hölmistyneenä kuin ihmetellen, miksei leikkikaveri tule perässä.

Viime viikolla Handyman oli yön poissa työmatkalla Norjassa ja sinä aikana kisut esitti jälleen parhaita temppujaan: Maisa oksensi (huomaavaisesti suihkuun) ja myös Siirillä oli vatsavaivoja. Siitäkin onneksi selvittiin.

Tänään Geen nelikuinen jälkikasvu oli hoidossa elämänsä ensimmäistä kertaa ylipäänsä missään ja siis meillä. Alkuun kundi nukkui ja me tehtiin lenkkiä sen kanssa ulkona. Kun tuli kylmä, tultiin sisään ja muksu heräsi. Heräämisensä jälkeen se itki jotain vartin, koska ensimmäiset sen näkemät kasvot heräämisen  jälkeen oli Handymanin eikä oman äiteen. Kisut ihmetteli moista konserttia ja molemmat kävi nuuhkimassa itkijämiestä, mutteivät muuten tuntuneet olevan millänsäkään (toisin kuin Handyman, joka istui sohvalla Peltorit päässä). Kun pojan vanhemmat tulivat hakemaan lapsostaan, Siiri katosi ja mä pelkäsin sen livahtaneen rappukäytävään. Sekä mä että Handyman tarkistettiin kaikki kämpän sopukat ja rappukäytävä ja mä jopa autotienkin, mutta Siiriä ei näkynyt. Noin 10 min Nuoren Wertherin poistumisen jälkeen Siiri tuli lymyilypaikastaan asuintiloihin raukeasti venytellen. Pirullinen kisu!

Kissat on oppineet myös käyttämään iPadia, molemmat pelasivat innokkaasti Game for Catsia pitkän aikaa toissapäivänä. Sääli, että Handyman päätti ahneuksissaan myydä iPadinsa, joten enää kisut ei voi leikkiä kuin analogisilla leluilla (ja Siiri tietty seurata Handymanin sylistä kauko-ohjattavan lennokin simuloitua lentoa tietokoneen ruudulta). Mua surettaa kauheasti, että kohta kisut taas lähtee pois. Ne on niin kivoja!

Mä en oo koskaan käynyt Uudenmaankadun Ysibaarissa, mutta oon miettinyt jo ainakin pari vuotta, että tekisin niiden pollo limonelloa. Nytissä oli joskus sen ohje ja siitä mä keksin, että se vois olla hyvää. Suunnitelma on ollut ajatuksen asteella, kunnes fb:stä huomasin, että yksi Handymanin työkaveri tekee sitä aika usein. Niinpä mäkin uskalsin. Se on älyttömän hyvää! Mä oon tehnyt sitä jo kahdesti ja se kelpaa myös kotiruoan suhteen ronkelille Handymanille ja tänään testattuna myös Lettipitkolle. Parasta se on ehdottomasti luomukanasta (tänään piti syödä pakkasesta vanha surullinen broileri pois). Siitä tuli ehkä mun kakkosbravuuri heti kalakeiton ja jälkeen.

Elämyskameli suosittelee
Siiri-kisu ja Maisa-kisu

Kampurilla kuultua

Mä olin tänään taas kampaajalla (jotenkin tuntuu siltä, että mun elämä on niin tylsää, että mun pitää raportoida tänne joka kampaajakäynti). Aiemmin en ole ikinä lukenut siellä mitään, koska essussa ei ole käsireikiä. Tänään kuitenkin kampaaja toi mulle luettavaksi Seiskan ja Glorian. Koska Gloria on ihan kamala lehti, valitsin Seiskan, jossa esiteltiin perinpohjaisesti Tuksun häät. Se oli ihan upea lehti! Tuksun häät ei niin hirveästi kiinnostaneet, mutta sitäkin enemmän Oscar-puvut ja ennen kaikkia lukijanposti julkkiksille. Paras viesti oli osoitettu Sirkka Mertalalle (onko se muka julkkis?). Ensin Sirkkaa kehuttiin upeaksi naiseksi ja sitten todettiin, että Sirkan hiihtoharrastus on hieno asia ja sen takia Sirkka on hyvä esikuva Suomen nuorisolle (sic!). Toivottiinpa vielä, että Sirkka löytäisi pian kaverin hiihtoladulle. Hieno viesti kerta kaikkiaan. Mä haluisin tavata sen nuoren, joka pitää entisen pääministerin entistä viisikymppistä hoitoa esikuvanaan. Mua ei lasketa, koska mä en oo nuori.

Kampaajalla on aina päällä Radio Nova ja se onkin hyvä muistutus 1,5 kk:n välein siitä, miksi mä en ikinä muulloin kuuntele Radio Novaa. Studioon soitti naisihminen, koska halusi antaa liikennetiedotteen. Tiedote oli se, että nyt olisi autoilijoiden syytä ajaa hiljempaa, jotta eivät roiskisi kuraa jalankulkijoiden päälle. Tähän juontaja tokaisi aiheellisesti, että jalankulkijakin voi vaikuttaa kuran lentämiseen päällensä valitsemalla jalkakäytävän puolen huolellisesti ja välttämällä suuren kuralätäkön viereen parkkeeraamista. Muija melkein suuttui, koska se ei ole jalankulkijan asia. Mahtavaa viihdettä!

Mahtava viihdepläjäys oli myös tämänpäiväinen taloyhtiön yhtiökokous. Istuttiin kaksi tuntia ja ainoa päätös oli siirtää kaikki päätettävät asiat ylimääräiseen yhtiökokoukseen parin kuukaudenpäähän. Reissu ei kuitenkaan ollut turha, koska Handyman valittiin uudelle hallitus- ja puheenjohtajakaudelle.  Onnea hallitusjyrälle!

Elämyskameli suosittelee
Sirkka Mertala ja hiihtoharrastus

Google Docs

Google Docs on mainio systeemi. Meillä ei ole Officea, joka on vaivainen ja siinä on ärsyttävä klemmari. OpenOffice meillä on, mutta se on aika hidas ja mä en oikein luota sen yhteensopivuuteen minkään kanssa. Google Docs toimii kaikkialla ja sillä tehtyjä esityksiä voi tuunata kaikkialla. Mä innostuin jälleen tekemään Google Docsilla esityksiä, kun oon menossa Lettipitkon maahanmuuttajalääkärikurssille luennoimaan ensi perjantaina. Yllättäen mä innostuin siinä määrin, että tein esitykseni (3 kpl) valmiiksi jo eilen. Mä oon aika ylpeä itsestäni, että en jättänyt juttua viime tippaan vaan nyt on aikaa hioa niitä paremman näköisiksi (mielenkiintoisia niistä ei saa).

Lankomies oli ostanut tiedottomassa tilassa Tempur-tyynyn, joka on jäänyt käyttämättä. Tuli tämä puheeksi ja mä sain sen tyynyn. Mä nukuin viime yönä ekaa kertaa pää Tempur-tyynyllä ja se olikin erinomaisen hyvä tyyny. Mulla on ollut aiemmin käytössä Ikean vanha wannabe-tempur, joka oli myös hyvä, muttei mitään tähän verrattuna. Pää oli kuin pumpulilla, niska suorassa ja uni syvää. Vaikka mä nukun kyljelläni, ei korvakaan mennyt ikävästi lyttyyn tai punehtunut. Tyyny ei hiostanutkaan lainkaan. Seuraava sänky tai ainakin sen patja on meillä varmaan Tempurin tekemä sekin, tuhlinkimiehiä kun ollaan. Niin hyvää on niiden nasa-foam.

Mä oon taas innostunut seuraamaan auringon nousu- ja laskuaikoja. Jo nyt aurinko nousee seiskalta eli siinä vaiheessa kun mä viimeistään nousen ratikkaan. Jo parin viikon päästä aurinko nousee ennen puoli seitsemää, jolloin mä yleensä nousen sängystä. Ja kahden viikon päästä on jo kevätpäiväntasauskin! Oi onnea.

Elämyskameli suosittelee
Sunrise, sunset (vähänkö se biisi alkoi soimaan päässä)

Uhri

Mä jouduin turoilun uhriksi. Mentiin eilen Lettipitkon kanssa Mäkelänrinteeseen tarkoituksena osallistua klo 18:45 alkavaan hydrobiciin. Oltiin pesuhuoneessa hyvissä ajoin jo klo 18:35 ja aateltiin mennä hetkeksi saunaan -> BAD IDEA!! Ensinnäkin saunassa oli kiukaan molemmin puolin hullut löylynaiset, jotka heittivät kiukkuisina kilpaa löylyä valehtelematta puolen minuutin sisään kahdeksan kuupallista. Lisäksi sen alle viiden minuutin aikana, mitä me saunassa oltiin, joku pihisti mun uimapuvun seinälokerikosta. Kirottua! Kiltti Lettis kävi ilmoittamassa asiasta uimavalvojille (koska mä en oikein voinut mennä sinne allasosastolle), jotka ilmeisesti kuuluttivat uimapukurikkomuksesta ja mä menin pukuhuoneeseen kysymään poispäin lähteviltä tyypeiltä, olisiko joku sattunut vahingossa ottamaan mun puvun siitä. Kukaan ei ees tarkistanut. Huomasin, että pari lokeroa oikealle oli toinen musta uimapuku, joten epäilen sen omistajan erehtyneen lokerosta. Ystävällisesti uimavalvoja lainasi mulle firman uimapukua, että mä pääsin jo maksamaani vesijumppaan, mutta kyllä kismitti ja kismittää vieläkin. Mulle on tänä keväänä käynyt pari kertaa uimahallissa ikään kuin tän vastakohta, kun joku on laittanut ällöttävän käytetyn peflettinsä samaan lokeroon mun uimapuvun kanssa, mutta on tää ikävämpää.

Kisut on taas meillä! Siiri selvästi muistaa olleensa meillä vastikään, koska ei vierastanut meitä yhtään ja hengailee tapojensa vastaisesti heti yleisissä tiloissa eikä sukkahyllyllä. Vielä se ei ole uskaltanut tulla tyynylle nukkumaan vaan on liikuttavasti nukkunut kuljetusboksissaan. Maisa on levitellyt karvojaan toistaiseksi vasta tietokonetuolille ja sohvan siihen päähän, jossa ihmiset ei istu, mikä sopii mulle hyvin. Jotenkin Maisa vaikuttaa olevan riehakkaampi kuin aiemmin, juoksentelee iloisesti ympäriinsä ja nuuskii ihan kaikkea. Molemmat kisut on tosi ihania!

Elämyskameli suosittelee
kisumisut

Kulttuuriviikonloppu

Mulle ja Handymanille on ilmeisesti vaikeaa ostaa lahjoja, kun me saadaan usein leffalippuja. Ne on kyllä tietysti aina tervetulleita, koska leffassa on kiva käydä. Joskus voi kuitenkin ahdistaa, jos ei tunnu tulevan yhtään hyvää leffaa ja liput kuumottavat taskussa vilkutellen voimassaoloaikojaan. Nyt ei kuitenkaan ahdista, sillä kiinnostavia elokuvia tuntuu tulevan joka viikko ensi-iltaan. Nytkin ovat tuloillaan ainakin Black Swan, Gnomeo & Juliet sekä Sovinto. Mielenkiintoisia elokuvia on tullut ensi-iltaan jo aiemminkin ja tänä viikonloppuna mä katsoin niitä: perjantaina espoolaiskaverin (jonka Kameli-nimeä mä en just nyt muista) kanssa Kuninkaan puheen ja eilen Långstrumpin kanssa Hella W:n. Molemmat oli todella hyviä, King's Speech jopa niin hyvä, että se pääsee bluray-hyllyyn, kunhan tulee myyntiin. King's Speech oli paitsi kiinnostava historiankuvaus, myös koskettava draama ja paikoitellen hillittömän hauska. Näyttelijät olivat loistavia, samoin käsikirjoitus. Elokuvasta huomasi, että Briteissäkään ei ole määrätöntä määrää näyttelijöitä, koska ainakin kolme keskeistä henkilöä oli mulla muistissa Harry Potter -tähtinä. Hella W oli varsin mielenkiintoinen ja siinä etenkin tunnelma ja puvustus olivat huipputasoa. Oma tietämättömyys haittasi eniten - oli arvailtavissa, että totuutta lieni hieman kaunisteltu ja mutkia oiottu, mutta asiaan perehtymättömän oli vaikeaa arvata, missä kohtaa. Hyvä leffa kuitenkin.

Vanhat tutut Maisa-kisu ja Siiri-kisu tulee meille hoitoon taas muutamaksi viikoksi muutaman päivän päästä. Hurraa! Eilen oltiin Handymanin ja Långstrumpin kanssa kisujen omistajien läksiäisbileissä, joissa oli siis lähinnä Handymanin työkavereita. Handyman uuvahti jo puoliltaöin, mutta me hilluttiin Långstrumpin kanssa siellä kahteen saakka. Aika reipasta multa. Miellyttävä yllätys oli Kossu-Russchian, joka on jopa mulle jokseenkin kelpaava juoma.

Kivaakivaa että pakkaset lähti hellittämään! Tänään näkyi jo tippuvia räystäitä ja auringossa tuntui pikkuisen lämmittävältä. Mäkin pystyn hengittämään jo miltei normaalisti eikä ulkona enää ketuta kauheesti. Voi käyttää vähemmän noloja kenkiä ja juttelemaan kävellessään. Toivottavasti ei tuu enää tarpeettoman kylmä ja toivottavasti lumesta, jäästä ja roudasta päästään pian eroon.

Elämyskameli suosittelee
King's Speech ja Kossu-Russchian

Konfrontaatio

Mä muistan viime kesän Stadikka-vesijuoksijoista selvästi yhden nuoren naisen, joka kertoi voitonriemuisena kaverilleen, että oli onnistunut saamaan sen kertaisen uintireissunsa maksuttomaksi: "Lippuleimauslaite ei toiminut. Uimavalvoja sanoi, että leimaa sit ensi kerralla vaikka kaksi kertaa. No en varmana leimaa!" Tää ärsytti mua suuresti lähinnä sen takia, että jos uiminen on hänelle rakas harrastus, niin miksi hän ei halua maksaa nimellistä maksua uimahallien tukemiseksi. Siis onhan se Långstrumpin sanoin ihan vitun demaria säästää jostain uimahallimaksusta. Sitä paitsi mä tiedän, että uiminen oli tälle naiselle rakas harrastus, sillä mä näin hänet kesällä lukemattomia kertoja Stadikalla ja sittemmin Yrjöllä. Joka kerta tämän punatukkaisen naisen nähdessäni mua ärsytti, mutta en uskaltanut sanoa mitenkään ja oma fiilis kismitti. Nyt ei enää ärsytä. Tänään mä olin hydrobicissä ja sen jälkeen saunassa istuessani täti-ihminen kertoi riemastuneena kaverilleen käyvänsä aina vesijumpissa maksutta, kun hyvin harvoin vetäjät kiinnittää huomiota yhteen ylimääräiseen jumppaajaan. Mun demaritutka alkoi piipittää kovalla äänellä enkä pystynyt enää olemaan hiljaa. Kysyin muka tietämättömänä, että tuoko ohjaaja jotain lisäarvoa rouvan liikuntaharrastukseen ja hän alkoi kehua ohjaajaa maasta taivaisiin että ovat kyllä niin hyviä. Vuodatus loppui lyhyeen, kun mä kysyin, että miksei niille ohjaajille sit pitäisi maksaa niiden työstä. Aika lapsellista, mä tiedän, mutta tuli mielettömän voimaantunut olo ihan kuin hyvän synnytyksen jälkeen. Ja ennen kuin Handyman tai joku muu agent provocateur alkaa nalkuttaa, niin joo mä tiedostan sen, että mäkin säästän vammaiskortillani uimahallimaksuista, mutta mulla on siihen oikeus (olen maksanut sen nimellisen 50 e/vuosi) ja sitä paitsi jumpista mä maksan koko hinnan.

Handyman myi meidän pesukoneen pois. Se ei ollut huono juttu, koska samalla päästiin tarpeettomasta kuivausrummusta eroon. Tilattiin sitten verkkokaupasta.com uusi pesukone, koska ilman on ikävä olla. Tilaus laitettiin sisään sunnuntaina 13. helmikuuta ja koneen luvattiin tulevan 2-6 työpäivässä. Se tulee ylihuomenna eli 10 työpäivässä (okei, se ois voinut tulla jo huomenna, mutta meille ei sopinut). Kohtuuton viivästys. Handyman, Verkkiksen suurin fb-fani, selittää että viivästys ei johdu Verkkiksestä vaan Itellasta, mutta mun mielestä show on yksinomaan Verkkiksen vastuulla ja mä aion nurista siitä, että joka paikka on täynnänsä pyykkiä siihen asti, kunnes ne on pesty.

Elämyskameli suosittelee
demaritutka

Sukkapuoli

Uudet hirvittävän rumat kengät on kyllä unelmalämpimät. Niiden valmistajalla ei ole valitettavasti mitään käsitystä kokovaihtelusta. Mä kokeilin kahta kokoa, joista pienemmässä oikea kenkä oli sopivan kokoinen ja vasen selvästi pieni ja suuremmassa oikea sopivan kokoinen ja vasen suuri. Mä ostin suuremmat. Vasen kenkä on niin suuri, että se rullaa kävellessä sukan makkaralle. Ärsyttävä piirre kengässä. Mutta koska mä oon kätevä nykyihminen, korjasin kengän ongelman ylimääräisellä villasukalla vasempaan jalkaan ja nyt systeemi toimii kuin unelma, mut mä oon kiusallisesti sukkapuoli.

Ruotsalainen luomukananen oli erinomaisen hyvää ja muutenkin kelpo ruokaa. Sitä saa siis ostaa Reinin lihasta pakasteena yksittäisinä fileinä ja sekin on loistodiili - voi laittaa kerrallaan vain esim 1-2 filettä. Mä tein siitä kastiketta hyväksi todetulla HS:n reseptillä ja se sopi siihen hyvin, kuten odottaa saattaa. Herkkua.

Fb:n uusi policy mainostaa juuri mua kiinnostavia tuotteita on aika uuvuttava. Joo, oonhan mä sinne ilmoittanut likettäväni Berliiniä ja radiologiaa, mutta on silti aika typerää mainostaa mulle saksalaisia kampaamoita tai röntgenkuva-arkistofirmoja. Ilmeisesti iästä johtuen mulle suositellaan myös raskauden seurantaa Potsdamer Platzin liepeillä sijaitsevassa gynekologikeskuksessa (4D-ultra!). Joku kysyy myös "Du liebst das Internet? Lerne alles über Online Marketing!" tai että josko mä haluisin osallistua McKinseyn European business technology workshopiin. En mä haluu.

Elämyskameli suosittelee
ruotsalainen luomukananen

Myötä- ja vastoinkäymisiä

Mä huomasin tänään, että tänne turina ei ole vallan tyhjänpäiväistä. Lukija Puotila-Kulosaari-akselilta oli huolestunut mun kylmistä jaloista ja otti ystävällisesti yhteyttä kertoakseen hyvistä talvikengistä. Mä innostuin ihan hirveesti - oisko mulla mahdollisuus päästä kevääseen kymmenen varpaan kera (muutamaan otteeseen oon jo ollut huolissani kuoliomahdollisuudesta)? Suositellut kengät ei edes olleet mitenkään rumat, joten mä googlasin heti että mistä niitä voisi löytyä ja menin katsomaan. Ei kovin yllättäen ne oli loppu joka paikasta. Sit mä tein jotain hirveää. Ostin ihan maailman kauheimman rumat mustat feikki-Uggsit, joista vasen on vielä liian iso (ja osoittautui, että vasen rullaa sukan makkaralle ja tekee siitä mytyn varpaisiin), mutta a) ne oli tarjouksessa (silti ehkä rumuuteensa nähden aika kalliit) ja ennen kaikkea b) ne on taivaallisen lämpimät. Mä olisin esim. eilen ollut valmis maksamaan ehkä enemmän kuin niiden kenkien hinnan, jos mun varpaat olisi olleet niin lämpimät kuin tänään. Mä oon taivaassa. Mut on ne kyllä niin rumat, että ei niitä voi käyttää kuin tällaisissa poikkeusoloissa. Långstrump, olen pahoillani.

Handyman ja pakkanen rikkoivat mun puhelimen. Tai siis jostain syystä Handyman päätti lähteä kotoa kaupoille kuin tuulispää noin 5 min ennen kuin mä olin suunnitellut lähteväni. Tästä seurasi se, että Handyman ehti edelliseen ratikkaan, lähetti viestin ja kun mä pakkasen takia kaivoin puhelimen laukusta, putosi se maahan ja sen etulevyyn tuli valtava haava. Mun silmä ei kestä sitä haavaa enkä mä suurin surminkaan halua siihen mitään suojakalvoa, joten se piti viedä korjaukseen. Sitä ei kuulemma voi korjata vaan se vaihdetaan johonkin refurbished-versioon. Oikeastaan enää ei edes harmita, koska ton akku oli aika sökö ja toiveissa olisi, että refurbished-iPhonessa olisi parempi akku ja tietty haavoittumaton etulevy.

Tänään on jännitysten päivä, koska me ostettiin hallista ruotsalaista luomubroileria. Nyt pitäisi keksiä sille joku hyvä ohje, joka tekisi onnelliselle kanalle oikeutta. Ilmoitan sit, et tuliko hyvää.

Elämyskameli suosittelee
lämpimät varbuliinit

DYAC!

Mun elämän toistaiseksi paras Damn You AutoCorrect -moka kävi tänään, kun pyysin Lettipitkoa liittymään Urheilutalolla saunojien joukkoon. Lettis ei oo mitään vastannu. Onkohan se ottanut pesäeron?

Pääkaupunkiseudun rautatiet

"Julkinen mielipide" VR:stä ärsyttää mua. Julkisella mielipiteellä mä tarkoitan iltapäivälehtien, nettikeskustelijoiden ja ratikkahöpöttelijöiden onnettomia muka satiirisia vitsejä VR:stä. Siis onhan se ärsyttävää, jos junat on usein myöhässä ja etenkin näillä säillä, mutta oliko ne muka jotenkin erityisesti myöhässä viime kesänä helteiden aikaan? On siis turha nurista, että ne olisivat "aina" myöhässä ja nyt jotenkin kummallisesti eri tavalla myöhässä kuin aiemmin. Kyllä junat aiemminkin myöhästeli, 12 vuotta sitten mä miltei myöhästyin englannin ylioppilaskuuntelusta, kun paikallisjuna odotti 45 minuuttia Pasilan ja Helsingin välissä.

Mun luento meni ihan hyvin. Ainoa tunnelmaa hieman pilannut tekijä oli kiukkuinen kuuntelija, joka kysyi joka luennoitsijalta, että miksi on niin vähän ultraääniaikoja. Se ei suoranaisesti liittynyt aiheeseen enkä mä nyt suoranaisesti osaa vastata (syynä lienee ennen kaikkea lääkäripula). Tilaisuus oli menestys, luentosali oli viimeistä paikkaa myöten täynnä ja osa joutui istumaan muualta haetuilla tuoleilla käytävällä, jotain 70 kuulijaa siellä oli. Mä oon kyllä iloinen, että se meni ihan hyvin. Alkuun stressasi ja ujostutti, kun näin yleisössä ainakin kuusi entistä työkaveriani ja mitä mä muka niihin verrattuna tiedän. Pomo esitteli mut ylenpalttisen kehuvasti ja mua alkoi nolottaa. Sitten kun pääsi puhumaan, niin kyllähän se siitä. Mä tykkään kyllä esiintymisestä. Sain heti kutsun vetämään saman setin syksyllä. Kyseessä oli mun ensimmäinen radiologian luento ja se toi vähän itsevarmuutta, mitä tarvitaankin. Kuukauden päästä mulla on pari sessiota uudelle maahanmuuttajalääkärikurssille ja se on niin hauskaa! Lisäksi mä tarviin rahaa, koska kaikki mun rahat on valuneet ulkomaille.

Mä katsoin viikonloppuna elokuvan Isän nimeen (In the Name of the Father). Varsin hyvä ja vaikuttava elokuva, mutta kyllä pisti järkyttämään, että senkin piti perustua tositarinaan (muutama tähän rikokseen syytön epäonninen pohjoisirlantilainen pikkurikollinen sai pitkän vankilatuomion pubipommituksesta poliisin mielivallan vuoksi 1975 Britanniassa ja heidät vapautettiin vasta valtavien ponnistelujen jälkeen 1989). Mikään valtio ei ole oikeasti oikeusvaltio, kun kaikki Euroopan historia-, kulttuuri- ja talousbossitkin (epäilemättä Ranskakin, mä en oo vaan vielä lukenut siitä) riistivät omia kansalaisiaan vielä parikymmentä vuotta sitten.

Elämyskameli suosittelee

Isän nimeen

Lahopää

Ainakin kolmena päivänä mä oon työmatkalla miettinyt, että pitäis kirjoittaa tää asia blogiin ja joka päivä tietsikan edessä istuessani mä oon unohtanut, että mikä saakuri se juttu olikaan. Niin kävi tänäänkin, koska mä oon kananaivo. Eli en kirjoita.

Jos mä voisin tehdä etätöitä, niin nyt on se hetki kun mä niitä tekisin. Joka päivä mä petyn, kun fmi.fi lupaa vain lisää pakkasta ja joka päivä mä petyn, kun mun lämpimät talvikengät palelluttaa mun varpaat. Lämmintä ei ole kuin uimahallin saunassa ja siellä onkin nyt tullut käytyä usein. Mä oon päättänyt, etten ole ulkona kuin työ- ja uintimatkat. Kauppareissut hoidetaan samalla. Yhtään turhaa ulkoilua en aio tehdä. Näinkin ahdistaa (siis fyysisesti). Mä pyrin olemaan kärsivällinen ihminen, mutta jotain rajaa pitää tälläkin olla. Tänään kotiin tullessa oli -15° ja Handyman ihmetteli, kun ei oo oikeestaan kylmä. Se on pähkähullu, sillähän oli kylmä helteelläkin! Ja siis joo, mä tiedän että päätin olla valittamatta säästä, kun en voi sille mitään, mutta kun mä sen päätöksen tein, ei ollut näin saakurin kylmä. Pidätän oikeuden valittaa kylmästä.

Mä oon lupautunut luennoitsemaan asiasta, josta mä en oikeestaan tiedä mitään. Luento on huomenna. Aavistuksen epämukava olo. Jouduin tekemään tänään esityksen viime tingassa, kun kuulin eilen, että mun valmiina oleva esitys on ihan hyvä, mut pitäis vielä puhua niitä näitä siitä ja tästä. Mä tein sen töissä työajalla työpaikan onnettomalla peeseekompuutterilla, jossa on maailman huonoin Explorer, joka kaatui kolme kertaa puolen tunnin aikana. Joillain on semmoinen kotona! Kuinka ne kestää? (Ei ne kestäkään, ainakaan mun äiti).

Elämyskameli suosittelee
peitto ja untuvatöppöset

Hyytävyyttä

Kuului naps ja multa loppui kärsivällisyys. Mä ymmärrän, että jos asuu Suomessa, pitää kestää talvea. Mutta -19,6°C päivästä toiseen ilman että viiden vuorokauden ennusteessa annettaisiin mitään toivoa edes lievästä lauhtumisesta? Tätä vois jotenkin kestää, jos edes tiede keksisi oikeesti toimivia astmalääkkeitä. Damn you science!

Lentomatka hytikylmään Helsinkiin ei ollut yhtään niin elämyksellinen kuin toiseen suuntaan. Kaikki käyttäytyivät asianmukaisesti paitsi ehkä mun perässä portaissa kävellyt täti-ihminen, joka änkesi koko ajan samalle rappuselle ja tervehti stuerttia sanomalla kutentak.

Mä pääsin eilen vihdoin Salutorgetiin, kun Lankomies tarjosi meille siellä joululahjaksi lupaamansa aterian. Mä tykkäsin tunnelmasta ja opettajamaisista tarjoilijattarista. Ruoaksi mä söin muikkuja ja tillimuhennettua perunaa, muikut oli hyviä mut perunaa oli liikaa (eikä mun mielestä paloiteltu peruna oo muhennettua perunaa). Nälkäinen Handyman otti hiillostettua lohta, uppomunan ja pinaattia, josta jäi kuulemma vielä nälkä. Lankomies söi nieriää, varmaan kelpasi kun lautanen tyhjentyi. Jälkkäriksi mä maistoin elämäni ensimmäistä kertaa tarte Tatinia (tähän asti mä oon vain nähnyt Gordon Ramseyn tekevän sitä). Sekin oli ihan hyvää. Vielä jäi listalle kokeiltavaa, ehkä pitää joskus mennä uudelleen!

Handymanin käskystä mun pitää kertoa vielä, että mä innostuin kovasti, kun ostin Berliinistä nenäliinoja. Rossmannilla (paikallinen Tarjoustalo ilman vaatteita) myydään ihastuttavia 10 liinan taskupakkauksia perhekoossa ja ne on tosi halpoja: 81 pakkausta (yht 810 liinaa) yhteensä 2,75 e! Ja pakkauksissa on vielä eläinvauvojen kuvia. Vähemmästäkin innostuu.

Elämyskameli suosittelee
halvat nenäliinat

Kulinarisch

Me jouduttiin tänään mamujen pilkan kohteeksi. Mentiin mun toiveesta syömään döner-paikkaan (Handyman sai tyypillisesti turkkilaiseen tapaan bratwurstin). Äänekkäästi vitsiä vääntävä ja röhönauruinen turkkilaistyöntekijä heitti hetulaa kavereidensa kanssa - asiakkaina pöydissä oli ilmeisesti lähinnä sen kavereita ja kenties sukulaisia ja pari tosi tylsistyneen näköistä saksalaista teinityttöä. Ensin saatiin naurut mun kustannuksella, kun kyselin, että mitä kastikkeita on tarjolla. Sen mielestä oli hurjan hauskaa kertoa kaikilla osaamillaan kielillä (saksaksi, englanniksi, ranskaksi ja turkiksi), että on yrtti-, valkosipuli- ja tulista kastiketta. Mä vaan kysyin, sori ny. Handymanilta se halusi tietää, että tuleeko jotain tykötarvetta makkaralle ja kun Handyman toivoi hieman horjuvalla saksankielellä että sinappia, heitti myyjä joko saksaksi tai türkçeksi semmoisen vitsin, että koko ravintola (paitsi me) alkoi nauraa ja nauroikin aika kauan. Ei ollut kauheen mukava kokemus. Illalla mä söin vielä Pikkusiskon kunniaksi viininleikkeen (ainakin viiden vuoden ajan Pikkusisko tilasi matkoilla ravintolassa poikkeuksetta maasta riippumatta joka kerta Wiener Schnitzelin) ja Handyman mielettömän Grillplatten, jossa oli pieni snitseli, pieni rumpsteikki ja paikallinen erikoisuus currywurst, jota ei oo vielä ikinä aiemmin uskallettu maistaa.

Koko viikon ajan hotellilla on ollut melko paljon espanjalaisia ja aulassa olevista espanjankielisistä kylteistä on päätelty, että ne on hedelmänmyyjiä. Niillä on ilmeisesti jonkinlainen kongressiviikko täällä, joka selvästi huipentuu näillä hetkillä järjestettävään hedelmägaalaan yläkerrassa. Tänään aamulla mä luulin, että täällä on jonkun hollantilaisjätkän synttärit tms, mutta ne olikin niitä hedelmänmyyjiä. Muutenkin kaupunki on tietty nyt jännityksessä, kun tänään alkaa elokuvajuhlat! Potsdamer Platzia on hoonattu juhlakuntoon koko viikko ja joka paikassa on mainoksia ja elokuvatähtien kuvia ja nyt on vihdoin avajaiset. Mua harmitti, kun huomasin, ettei me päästä katsomaan niitä leffoja, kun huomenna on jo lento kotiin ja esitykset alkaa oikeestaan vasta viikonloppuna. Toisaalta mä valitsin just tän viikon lomaviikoksi, koska ensi viikolla hotellit oli niin kalliita (ehkä just Berlinalen takia!) eikä nyt enää sit harmita.

Berliinistä lähteminen kirvelee. Mun mielestä on jotenkin väärin, että vaikka mä lähden pois, niin Berliini jää tänne. Ei oo varmaan ihan reilua, mut mä oon kateellinen niille ihmisille, jotka asuu ja työskentelee ja hengailee täällä. Oishan se kiva. Onneksi mä ymmärrän, että mun koti ei oo täällä vaan Helsingissä ja sit kun mä oon Helsingissä, niin mulla on siellä kivaa. En mä Helsingissä ollessani haikaile tänne, mut täällä ollessa vahvistuu se fiilis, että täällä kuuluisi olla. Toisaalta kaverit on Helsingissä. Waikeeta! Siitä mä oon kyllä varma (koska oon miettinyt asiaa niin paljon), että mä en tykkää Berliinistä vain sen takia, että täällä mulla on aina loma vaan suhtaudun muuttoon ihan rationaalisesti pohtien myös työasioita (mm. todennäköisesti melko pitkää työmatkaa, kielivaikeuksia, uuden työpaikan ahdistusta kahdeksankertaisena kieliongelmiakin ajatellen, bürokratiaa, käytännön ongelmia, muuttoa, Handymanin työmahdollisuuksia, mun omia työmahdollisuuksia (Berliinissä asuu noin 800 työtöntä lääkäriä!) ja yleistä erilaisuutta). Ehkä mun ei kannattaisi stressata aikaisintaan neljän vuoden päästä ehkä tapahtuvia asioita.

Toinen mikä kirvelee on mun oikea jalka. Iskias on vaivannut jo kolme viikkoa. Onneksi se on lievä ja sattuu vain aamuisin ennen kuin on kunnolla päässyt liikkeelle, mutta on se niin pirun kipeä aamutoimia tehdessä - etenkin pukiessa - että hampaiden välistä on päästä luikahtanut joskus ärräpääkin. Kohteliaana iskiaksena se kuitenkin häviää täysin alle puolessa tunnissa palatakseen kuitenkin seuraavana aamuna. Mä oon varsin epäkirurginen enkä ymmärtänyt mistä tää voi johtua ennen kuin luin HyväTerveys-lehden nettisivuja (sic!). Siellä kerrottiin, että yön aikana nikamavälilevyt turpoaa vedestä ja aiheuttaa siksi aamulla eniten vaivoja. Ilmeisesti mun välilevyt on nopeasti kuivuvaa sorttia, kun jo puoli tuntia riittää. Mä aion kuitenkin elää kuten opetan ja alan miettiä tätä tarkemmin aikaisintaan kahdeksan viikon sairastamisen jälkeen.

Elämyskameli suosittelee

berliiniläinen Döner kaikesta huolimatta

Geschichte zum anfassen

DDR-museo on uudistunut. Tilaa on saatu lisää ja teemoja on lisätty DDR:n arkipäivästä armeijaan, politiikkaan ja rangaistusjärjestelmään. Se on loistava museo, oon käynyt siellä ennen laajennusta aiemmin jo kahdesti ja silti nytkin sinne sai uppoamaan pari tuntia. Parasta museossa on ensiluokkainen pyrkimys tehdä historiasta kiinnostavaa - selitystekstit eivät ole liian pitkiä, mutta niissä on silti kaikki olennainen. Esineisiin saa koskea ja asiat selitetään yksinkertaisesti ja hauskasti: esim. kerrottaessa, että DDR:n parlamentissa kaikkien ryhmittymien edustajat äänestivät yhtä poikkeusta lukuunottamatta aina hallituksen esityksen puolesta, sai museovieras kampea kääntämällä kansanedustajat nostamaan kättään (niin ja se yksi poikkeuskin on valitettavasti sittemmin todettu ennalta sovituksi). DDR:n aikaisia keinokuituvaatteita ja koulukirjoja saa hypistellä. Museon motto on "Geschichte zum anfassen" eli käsinkosketeltavaa historiaa, joka pitää kyllä paikkaansa.

Mentiin tänään aamupalalle Brandenburger Torin vieressä sijaitsevaan kahvilaan (joo, tosi turistia). Kahvilassa ei ollut kuin kaksi istumapöytää, joista toisessa istui pari mummelia. Me sit istuttiin siihen toiseen. Tosi moni teini tuli meidän jälkeen, katsoi valikoimaa ja lähti ulos. Me ihmeteltiin tätä (kahvila on kahvila, ei sitä tarvii tulla sisälle toljottaan!) ja naapuripöydän mummot liittyivät keskusteluun haluten selvästi kertoa olevansa kans suamalaisia. Ihan herttaisia olivat, kyselivät tietä James Dean -näyttelyyn ("Jos vaikka nähtäis nuaruudensuasikki!") ja voivottelivat, kun Suomessa ei ole samanlaisia ihania leipomokahviloita. Siinä mä oon vähän samaa mieltä. Jos saksalaiset jotain osaa tehdä, niin kakkushia. Mä söin eilen elämäni ensimmäistä kertaa Apfelstrudelia ja se oli kyllä hyvää. Muita kakkushia en ole maistanut.

Muistutus Saksan varjopuolesta apteekin muovipussin vasemmassa alareunassa. Onneksi radiologi joutuu ottamaan varsin vähän kantaa lääkityksiin.

Tänään ravintolassa samaan pöytään istui keskenään englantia puhuvat mies ja nainen. Vaikuttivat olevan kaveruksia, naisella oli lisäksi rintarepussa noin puolivuotias lapsi. Keskustelusta sai selville, että molemmat olivat teatterialalla ja muualta muuttaneita. Mies ilmeisesti puhui hyvinkin saksaa, nainen oli muuttanut miehensä perässä ja oli vasta opiskelemassa kieltä. Se on kai aika yleistä, että tänne muuttaa varsin kielitaidotontakin väkeä. Eilen mulle selvisi, että Saksaan työperäisesti muuttavan ihmisen (ei kuitenkaan ilmeisesti EU-kansalaisen) puolison tulee osallistua kielitaitotestiin, joka ei vaikuta olevan hirmu vaikea. Handyman selviäisi siitä varmasti lentävin värein, mikä ilahdutti mua kovasti. Handyman on reipas kielenoppija!

Elämyskameli suosittelee
DDR-museo

Historiaa

Vanhassa Lonely Planetissa mainostetaan Saksan historiallista museota (Deutsches Historisches Museum) kertomalla, että lukemattomat saksalaiset koululaissukupolvet ovat tylsistyneet kyyneliin asti sen käytävillä. Pakkohan sinne oli päästä. Hesarista luin pari kuukautta sitten DHM:n uusimmasta vaihtuvasta näyttelystä "Hitler und die Deutschen" eli kuinka Hitleristä tuli Führer. Me skipattiin suosiolla pysyvä näyttely aikojen alusta vuoteen 1918 ja mentiin suoraan Hitler-Ausstellungiin. Se oli kiinnostava! Näyttelystä (tai ainakin näyttelyvieraista tiistaina klo 11) näki selvästi, kuinka Hitler on edelleen saksalaisille mysteeri ja hämmennys ja kuinka saksalaiset suhtautuvat ristiriitaisesti historiaansa. Se on mun mielestä hieno piirre saksalaisissa - hyväksyvät ja työstävät historiaansa. Koskahan Suomi osaisi ruveta tekemään saman Venäjän/Neuvostoliiton suhteen? Katsottiin vielä pysyvä näyttely 1919-1990, joka sekin oli mielenkiintoinen. Nähtiin mm. hienoja propagandajulisteita, esim. yksi Handyman-hamsterin säikäyttänyt juliste. Näytillä oli myös aito pyöreä itäsaksalaispesukone ja kylttejä verettömästä vallankumouksesta.

Mä intouduin selvittämään Saksaan työhön tulevan lääkärin kielivaatimuksia. Ainakin joissain osavaltioissa (niissä, jotka ystävällisesti ilmoittavat vaatimuksensa netissä), vaaditaan B2-tason kielitaitoa (taso 4 kuusiportaisella asteikolla). Mä oon nyt innokkaasti selvittänyt omaa kielitaitoani Goethe-instituutin nettisivuilta löytyvillä testeillä ja turns out ainakin luetun ja kuullun tekstin ymmärtämisen taso mulla on noin B1 (3/6). Ei oo kauheen pitkä matka! Mut kyl vähintään tasolle C1 (5/6) pitäis päästä. Onneksi Helsingissä on Goethe-instituutti ja niillä kielikursseja.

Elämyskameli suosittelee

hamstrauksen välttäminen

Ich werde ein Berliner

Me löydettiin tänään uskomattoman upea kirjakauppa, KulturKaufhaus Dussmann. Neljä kerrosta kulttuuria (kirjojen lisäksi ainakin musiikkia, leffoja ja nuotteja), auki ma-la aamukymmenestä puolilleöin. Kuten ymmärtääkseni muissakin suurkaupungeissa, on täälläkin kirjakaupoissa mukavan upottavia nojatuoleja, joissa kirjoihin saa tutustua, niin myös KulttuuriTavaratalossa. Siellä ei kyllä malttaisi istua lainkaan, vaan pää kenossa selata hyllyjä tunti toisen jälkeen. Löysin muun muassa kirjan Ich werde ein Berliner: How to be a really hip German. En ostanut sitä, koska ajattelin saavani sen Kindlelle. Ei onnistu. Täytyy mennä huomenna uudelleen ostamaan se kirja. Siihen asti pitää tyytyä blogiin, joskin "tyytyminen" on ehkä väärä sana, kun blogi on englanniksi ja kirja saksaksi. Handymankin innostui hankkimaan itselleen  toistaiseksi ensimmäistä kertaa saksankielistä luettavaa (HeliFun-lehden, The Economistin Die Welt 2011, Lucky Luken ja Akkarin taskukirjan). Siitä se lähtee!

Aamupäivästä käytiin tutustumassa pienoismalleihin. Alexa-kauppakeskuksen yläkertaan on rakennettu pienois-Berliini, jossa on liikkuvia junia ja busseja sekä oikean näköisiä rakennuksia. Samanlainen, mutta isompi ja hienompi on Hampurissa sijaitseva MiWuLa, jossa käytiin Handymanin ja Lettipitkon kanssa kesällä 2008. Siellä mä otin jonkin verran kuvia, mutta valaistusolosuhteet oli aika onnettomat ja siispä kuvat surkeita.

Tällaista siellä oli. Huono valaistus kerta kaikkiaan.

Mulle on käynyt kuin malleille Milanossa, kun kahden viikon jälkeen eivät enää osaa suomea. Mulla ehkä on kielitaito tallessa, mutta lumen taju on hämärtynyt. Mä en voi lainkaan ymmärtää enkä uskoa, että Suomessa on edelleen paitsi lunta, myös pakkasta. Mä oon karaissut itseäni katselemalla Aleksis Kiven kadun webkameraa, mutta se tuntuu aivan liian raa'alta. Nyt mä kyllä liioittelen hieman. On täälläkin lunta. Mä otin siitä kuvankin.

Berliinin kinos

Koto-Suomessa on muutakin pelottavaa kuin lumi, nimittäin harvinaiset etunimet. Ihan järjetöntä! Millainen ihminen antaa lapselleen nimeksi Aivo, Lampertti, Isapella (sic), Aikamies, Fransu tai - hrmh - Homo? Ja siis noi kaikki on oikeesti annettu vauvan nimeksi (myös Homo, joskin se on ollut sekä tytön että pojan nimenä viime vuosisadan alussa, jolloin todennäköisesti yleisnimi ei ollut yleisessä käytössä), lähde: Nimipalvelu. Poika nimeltä Terenti. Siis ihan oikeesti.

Elämyskameli suosittelee
kaikkien kaupunkien ihanat kirjakaupat

Kokowääh

Lomailu on mukavaa. Tarkoitus on levätä, eli jos sattuu olemaan väsynyt, voi ottaa päiväunet eikä tarvitse stressata siitä, että pitäisi tehdä jotain. Handyman torkahti päivällä kolmeksi tunniksi ja sillä aikaa mä guuglailin Saksassa asumisen käytännön asioita (Mistä kannattaa etsiä töitä? Paljonko saa palkkaa? Millainen tuloverotaso Saksassa on? Miten verotus poikkeaa Suomesta? Mitä asuminen maksaa? Mitä tietoja viranomaiset tarvitsee?). Hyviä nettisivuja on internetti täynnä, esim. tuloverolaskuri. Oli kiva näpytellä näitä sillä aikaa kun vieressä nähtiin unia. Mä löysin meille jo kämpänkin. Nyt pitäis enää erikoistua. Kuinka 3,5 vuotta voi ollakin niin mahdottoman pitkä aika?

Tänään käytiin paitsi Höyhensaarilla, myös syömässä Panasiassa ja tutustumassa paikalliseen kulttuuriin elokuvateatterissa. Katsottiin ihan oikeasti oikea saksalainen elokuva (englanninkieliset tekstit) nimeltä Kokowääh. Mun mielestä se oli herttainen ja kiinnostava, Handymanin mielestä onnettoman huono. Mut mitä Handyman kulttuurista muka tietää? Sen mielestä Katri Helenalla ja Kaija Koolla on hyvä meininki.

Ai niin unohtui eilen kertoa lentokoneen kanalauman suhteesta lentokonetarjoiluihin. Ystävällinen lentoemo kysyi, haluavatko rouvat sämpylänsä mit Käse oder Schinken, cheese or ham ja Taija sekä Päivi vastasivat kuin yhdestä suusta nou. Taijan vieressä istunut valitettavasti nimettömäksi jäänyt (mun mielestä Marjukan tai Sirpan näköinen) nainen uskalsi kysyä: "Hau mats is it peid?" ja kun selvisi, että ihan maksutta semmoisen leivän saa, niin siitähän riemu repes. Mulla meinas revetä pelihousut. Jos haluut sämpylän, ota sämpylä. Jos sämpylä ei maistu, ei sitä kannata ottaa vaikka ilman saisi. Pihinä-mallin mukaan kasvatettu nuoriso voi olla toki eri mieltä.

Elämyskameli suosittelee
Kokowääh kaikille iloisista ja herttaisista elokuvista pitäville (saatavilla ainakin englanninkielinen tekstitys)

Wieder da

Me tultiin Berliiniin. Yhtään ei tehnyt vaikeeta tottua +10°:n lämpötilaan, pään irrottavaan tuuleen ja hentoon tihkusateeseen - täällä on nyt samanlaista kuin Helsingissä vappuna. Puissa ei oo lehtiä, mutta ei oo vappuna Helsingissäkään puissa lehtiä (viime vuonna puut lehdittyivät Helsingissä viikolla 19, pari viikkoa vapun jälkeen). Ei nietoksen nietosta eikä hiutaleen hiutaletta lunta eikä jäätä muualla kuin lasissa. On ihanaa, kun ei tarvitse stressata liukkaudesta!

Mä olin nohevasti jälleen varannut lennon 6:35, joten oltiin hotellilla jo yhdeksän maissa. Tällä kertaa saatiin huone heti ja nukuttiin alkuun aamuneljältä katkenneet yöunet loppuun. Sen jälkeen lähdettiin kaupungille. Hieman huolestuin, kun pomo soitti (nyt on kuitenkin lauantai ja mä oon lomalla), mut se halusi vain kysellä, mikä on Lemon Grassin osoite. Käytiin Hauptbahnhofilla ostamassa hammastahnaa ja hiuslakkaa, Zoolla ihmettelemässä katutöitä ja Gedächtniskirchen renoveerausta (kamaan, sitähän ei pitänyt korjata!) sekä Handymanin mother shipissä, josta ostettiin helikopteri. Se on jotain neljäs helikopteri, joka meillä pörrää, mut kyllähän yksiöön helikoptereita mahtuu.

Lennolla jouduttiin siis istumaan koneen takaosassa. Handyman loi heti alkumatkasta itsestään ystävällisen ja auttavaisen kuvan nostettuaan täti-ihmisen trolleyn ylähyllylle (tädin pyynnöstä, toki). Meidän edessä istui jo check in -jonossa bongattu yhdentoista (sic!) keski-ikäisen naisen kanssa matkustanut vitsi suussa syntynyt Kari Tante-Armeensa kanssa. Handymanin mukaan meininki oli kuin ysiluokan luokkakokouksessa: naiset puhuivat taukoamatta tarpeetonta sontaa ("Mä en kato telkkaria juuri ollenkaan! Katon vain Putousta, Mariaa, Uutisvuotoa, Presidentin kansliaa ja Taivaan tulia. Ja tietty uutisia ja ajankohtaisohjelmia." "Kuinka se Munamies pystyy kävelemään? Se on varmaan jaloille tosi raskasta!" "Näittekste sen Vesa Keskisen? Se oli kyl niin kännissä, hihi hih!") ja Kari laukoi jatkuvasti toinen toistaan törkeämpiä vitsejä, joista valtaosa tölvi matkassa mukana olevaa nelivitosta Päiviä ("Hei aikaerosta johtuen Päivikin on perille päästessä tuntia nuorempi!" "Eikös oo täällä koneessa kuuma? No onneksi mulla ei oo kuitenkaan niin kuuma kuin Päivillä, kun mulla ei oo vaihdevuosia!!"). Mulla alkoi melkein jo painekattila keittää, mutta onneksi Handyman lohdutteli mua sillä, että se oli elämys ja mähän oon nimenomaan tullut tänne matkalle keräämään elämyksiä, joita voin sit raportoida täällä. Se antoi voimia jatkaa määränpäähän saakka. Lento oli melko turbulenttinen, mikä pelotti nimenomaan Päiviä kovasti ja hänen vieressään istunut Taija yritti saada Päivin ajatukset muualle kertomalla omista ongelmistaan: Taija haluaisi lomamatkalle (hintakatto 800 e), mutta ongelmana on Taijan mies, joka ei suostu menemään "ählämimaahan" eikä nähdä perillä "rättipäitä", mutta silti pitäisi aurinkoa saada. Olisi tosi kiva päästä matkaan heinäkuussa, kun silloin Johannes-poikakin on jo aloittanut armeijassa. Nyt Johannes kerää rahaa tekemällä hurjasti töitä paikallisessa ruokakaupassa, kun alkaa lomakin. Lukeehan se myös, mutta hyvähän se on tehdä töitä. Mä arvelen, että Johanneksen ylppärit ei välttämättä mee ihan sukkana sisään.

Elämyskameli suosittelee
Theramed 2in1 Original

Mielen lämmitys

Kuulin tänään monen mutkan kautta, että mun pomo on sitä mieltä, että mä oon hyvä lääkäri.  Kyllä lämmitti mieltä. Pomo oli kehunut mua Isin työkaverille, joka oli kertonut asiasta Isille, joka tohkeissaan soitti toiselta puolelta maailmaa kertoakseen tän uutisen. Nyt mä oon aika lailla innoissani tästä arviosta, koska se oli kuitenkin mun esimiehen arvio mun työstä. Tänään oli muutenkin hyvä päivä, kun mä löysin ekaa kertaa elämässäni ihan itse uunituoreen aivoinfarktin pään tietokonekuvasta! Mainiota kerrassaan.

Handyman matkusti Ruotsiin kättelemään ruotsalaisia ja turisemaan mukavia surströmmingistä. Koska se tulee kotiin vasta huomenna ja me lähdetään ylihuomenna matkalle, on mulla nyt jännittävänä velvollisuutena pestä pyykit. Ihan ekaa kertaa tässä taloudessa mä oon ladannut ja käynnistänyt pyykkikoneen ja se päästelee silloin tällöin pelottavia ääniä. Oli järkyttävää nostella pyykit kuivumaan, koska jostain oli pyykkivuoreen eksynyt myös yksinäinen urheilusukka - ilman Supi-sukkapidikettä ja puolisoaan. Mä en tiennyt, että meidän Supi-sukkapidikeperheessä onkaan yksinäisiä sukkia! Kunpa Handyman tulisi pian kotiin.

Mä oon leiponut lukemattomia kertoja mustikkapiirakkaa Frendien keittokirjan ohjeella. Ongelma siinä on se, että se on toki amerikkalainen kirja ja siellä on amerikkalaiset mitat. Jonkun unssin kanssa vielä pärjää, mutta miten mittaat vaahdotettavaksi 12 ruokalusikallista voita? Mä oon heittänyt määrät hatusta ja katsonut, mihin päästään. Toistaiseksi on mennyt hyvin. Mä oon ollut kyllä tyhmä, netistä löytyy tietty oma sivunsa voikonversioon! Kerrottakoon niillekin, jotka eivät jaksa klikata, että 12 ruokalusikallista voita on sivistyneessä maassa 227 g. Onneksi mulla on vaaka, koska huomenna pitää viedä töihin kakkunen (=piirakka).

Elämyskameli suosittelee
pomon kehujen paisteessa möllöttely

Viralliset asiakirjat

Lain mukaan lääkäri päättää ionisoivan säteilyn käytöstä sairauksien diagnostiikassa punnittuaan ensin tutkimuksen oikeutuksen. Radiologisia tutkimuksia voidaan tehdä vain lääkärin kirjallisen lähetteen perusteella. Lähete radiologiseen tutkimukseen on virallinen asiakirja, josta tulee käydä ilmi tutkimuksen indikaatio ja radiologi on kiitollinen muistakin oleellisista tutkimuksen tulkintaan vaikuttavista asioista (esim. murtumaepäilyssä vammamekanismin ja kipeän paikan määrittely tarkemmin kuin "loukannut kätensä"). Harvoin mä tuun ajatelleeksi, että luenpa tässä virallista asiakirjaa. Tänään kuulin, että eräässä HYKS:n yksikössä työskentelee amanuenssi, jonka kirjoittamissa lähetteissä on ajoittain hymiöitä. Mun mielestä hymiöt on aika vastenmielisiä jopa yksityisissä tekstareissa ja sähköposteissa (ajoittain käytän niitä itsekin, mikä on mun mielestä erityisen vastenmielistä), joten eipä ollut tullut mieleen, että niitä kukaan kirjoittaisi ihan oikeisiin teksteihin. Parin vuoden päästä varmaan tulee ajokorttiinkin merkintä ajokorttiluokasta tyyliin B<3.

RS-virus on vänkä, mutta ikävä pöpö. Se aiheuttaa suurehkoja epidemioita parittomien vuosien tammi-helmikuussa. Taaperoikäisille ja sitä vanhemmille se saattaa aiheuttaa lievää flunssaa, mutta vauvoille ikävämpää taudinkuvaa - kuumeisen yskätaudin, joillekin keuhkokuumeen ja hengityskatkosvaaran. Tämän vuoksi RS-virustautia sairastavat vauvat otetaan herkästi osastohoitoon. Nyt on useampi vauvatuttava sairastunut ja yksi joutunut sairaalaankin (tosin ilmeisesti päässyt onneksi jo kotiin). Tsemppiä vauvaväelle!

Mä oon seurannut Munamies-keskustelua melko lailla puolella silmällä. Oon ollut melko varma, ettei se oo mua varten niinku Kummeli/Vintiöt/Velipuolikuu/Julmahuvitkaan ei oo olleet. Mulla ei ollut tarkkaa tietoa, mikä Munamies on, mutta kavereiden fb-statusten perusteella teinit on siitä innoissaan. Ei oo niin paljoo kiinnostanut, että olisin ruvennut guuglaamaan. Mä olin eilen Kummitytön synttärijuhlissa, kun siellä Porkkis ja Långstrump alkoivat kohkata ja nauraa Munamiehen edesottamuksia. Päättivät valistaa tietämätöntä ja nyt mäkin tiedän, mikä Munamies on. Totesin, että alkuolettamani oli oikea, ei tarvii pelätä menettäneensä nauruja monen Munamies-show'n mentyä silmäin ohi. Sen sijaan kävi miltei hirvittävä vääryys, kun olin aiemmin luullut Blackadderin olevan tylsä. Sehän on melkein itkettävän hauska! Onneksi ne kaikki kaudet sai uudenvuodenalesta halvalla.

Elämyskameli suosittelee
Blackadder (etenkin kaudet 2-4)

Kakkureita

Handyman järjesti pienimuotoisen kutsuvierastilaisuuden, jossa tehtiin cake popseja eli kakkureita (kakkuri=kakkutikkari). Oli mielettömän hauskaa, mutta mun oli pakko todeta, että pieni näpertely ei todellakaan oo mun juttu. Mun kakkurit oli aika rumia, muut teki upeita. Kiitti osallistujille, pian uudelleen!

Joku lumenpudottaja kurnuttaa kattoon reikää. Ihan hyvä, on noloa asua talossa, jonka edessä jalkakäytävällä on jalankulkua estäviä aitauksia. Niitä aitoja on nyt hirveesti joka paikassa johtuen ilmeisesti alkukuun ikävästä jäänputoamisonnettomuudesta ja lausunnosta, jonka mukaan nyt selvitetään, riittääkö "varo putoavaa lunta ja jäätä" -kyltti siirtämään vastuun kuolleen niskaan. Nää vastuukysymykset on kyllä suurta vatulointia - kyllä sen vastuun siitä onnettomuudesta kantaa käytännössä kuitenkin sen uhrin perhe, siinä joku taloyhtiön anteeksipyyntö ja mahdollinen tukku tuohta ei paljon lohduta kun taatto on haudassa. Tässä asiassa oon kuitenkin Handymanin ja Långstrumpin kanssa samoilla linjoilla: "varo putoavaa jäätä" -kyltti on aika sama juttu kuin sanoa kaverille "mä vedän sua turpiin" ja kieltää valittamasta, kun on nenä poskella. "Mähän varoitin".

Elämyskameli suosittelee
muiden tekemät hienot kakkurit

Pään raapimista

Mä oon ollut nyt töissä radiologina tismalleen puoli vuotta ja yhden päivän. Mulla on mahtava työpaikka, jossa teen töitäni tyytyväisyydestä hyristen. Siellä ei mun kuitenkaan kannata hyristä kuin vuoden verran, jotta erikoistuminen ei viivästy. Siksi (ja siksi että mä oon etukäteishysteerikko), mä oon jo alkanut suunnitella seuraavaa työpaikkaa. Lähetin pari viikkoa sitten työhakemuksen Suomen toiseksi suurimman kaupungin suurimpaan sairaalaan. Tänään työkaveri sanoi, ettei mun kannattaisi mennä sinne, koska siellä on varsin kummallinen ja tölvivä työmeininki. Hän suositteli minulle seuraavaksi työpaikaksi monen lukijan lempipaikkaa, Lahen Päksiä. Aloin jo tästä innostua, mutta sitten sain sellaisen vastauksen työhakemukseeni, että minut haluttaisiinkin Jorviin. Nyt olen kahden vaiheilla - Lahessa saisi selvästi monipuolisempaa työkokemusta ja parempaa opetusta, mutta Lahteen mennessä minun pitäisi lähteä kotoa aamuisin klo 06:00 ehtiäkseni kahdeksaksi (tai jopa 05:01, jos pitäisi ehtiä puoli kahdeksaksi, kuten nyt), Jorviin riittäisi lähtö 6:42. Se on kyllä vain puoli vuotta. Mitä eteen?

Elämyskameli suosittelee
tulevaisuuden pohtiminen

Sunnuntaiaamut

Sunnuntaiaamut on ihania. Ei oo kiire ees kauppaan. Ei tarvii tehdä mitään. Viime sunnuntaina mä käytin aamuni surffailemalla Google Street View'ssa, tänään luin vanhoja Kameli-postauksia ja niissä oli suoranaisesti hulvattomia keskusteluja! Sydän läpätti lämpimästi kaikille postaajille. Erityisesti nauratti Katjnin ja Homiksen arkinen kaupassakäyntikeskustelu sekä Långstrumpin ässäkommentti vanhemmuuden iloista. Vitsi te ootte kaikki hauskoja!

Entistä elämäänsä on aika kätevää lukea blogista. Aiemmin mulla oli selkeesti enemmän sanottavaa, mutta toisaalta nyt mulla on paljon kivempaa (ainakin töissä). Mieluummin mä elän nyt kuin menneessä. Paitsi että menneessä vaikutti olevan aina kevät tai kesä. Menneessä mä olin myös vasta alle 30-vuotias, mutta ei sekään mua niin suuremmin sureta, koska kolmekymppisen elämä on mukavaa ja paljon vähemmän stressaavaa kuin kaksikymppisen elämä. Ei sillä, en mä oo kirjoittanut blogia ikinä kaksikymppisenä, nuorimmillani nähtävästi 28-vuotiaana.

Me ollaan lähdössä lomalle Berliiniin parin viikon päästä. Koskaan aiemmin mä en oo ollut näin cluelessina loman alkamisesta, vasta pari päivää sitten mä laskin, että eihän siihen oo kuin pari viikkoa enää. Yleensä mä odotan lomaa kovin innokkaasti viimeistään jo kuukautta aiemmin (viime kesänä muistelen laskeneeni työpäiviä jostain 45:stä lähtien alaspäin), mutta tällä kertaa mä oon varsin rauhallinen lomani suhteen. Hyvä niin - edellinen kunnon loma oli elokuussa ja jos ei vieläkään väsytä, niin aika kivasti on pakko mennä. Toki meillä töissä on aloitettu jo kiivas kesälomien suunnittelu, koska herrinjee onhan jo tammikuun loppu. Tästä on tietysti saatu aikaan aikamoinen käsien heiluttelu ja stressaaminen. Mulle soitettiin ihan sairauslomalle ja kysyttiin, että mitkä tarkat viikot mä haluisin pitää ja pitäiskö ne laittaa listalle jo kiireesti, jos mä en sit ehdikään kun ensi viikolla tuun töihin. Naisvaltaiset työpaikat, indeed.

Elämyskameli suosittelee
kaikkien lukijoiden hersyvänhauskat kommentit

Kröhää

Mä sain parin viikon takaisen flunssan (influenssan?) jälkitautina todennäköisen poskiontelontulehduksen. Mulla ei oo juuri ollut nuhaa, joten mä en ymmärtänyt sairastavani tällaista hirmutautia ennen kuin eilen, kun rupesin miettimään päänsäryn ja itselleni tyypillisen naisellisen yskän mahdollisia syitä. Oon nyt yrittänyt hoitaa itseäni mahdollisimman hyvin kuitenkin vältellen Käypä hoito -suosituksen hoito-ohjeita (koska kukaan ei suostu punktoimaan mun sivuonteloita). Aloitin eilen sivuonteloiden huuhteluhoidon, minkä myötä yskin taukoamatta klo 00-05 välisen ajan. Kun kerroin tästä aamulla töissä, pomo käski mua lopettamaan yöllisen yskimisen. Jos en lopeta, niin usuttaa kuulemma miesasialiikkeen mun perään, jotta Handymanin unet on turvattu.

Amazon vinoilee mulle. Kävin siellä hommaamassa pari Lynley-kirjaa lisää ja etusivulla tervetulotoivotuksena oli "Hello, Kameli! Get yourself a little something." Toivotuksen alla oli suosituksia, joista valtaosa oli jotain tiiliskiven paksuisia faktateoksia Itä-Saksan oikeusjärjestelmästä. Oikein teki mieli itseään niillä hemmotella. (Ja siis nolosti oikeesti vielä tekikin.)

Elämyskameli suosittelee
äh emmä keksi mitään

Virtuaalilomailu

Google Street View on loistava palvelu. Sen avulla pääsee tunniksi ulkomaille ilman pakkaamista ja lentokenttävirkailijan taputtelua (miksi mut aina friskataan?!). Sillä ei toki pääse ihan joka paikkaan, esim. Berliiniin joutuu menemään paikan päälle tutustumaan, mutta esim. Brittein saarille lennähtäminen on helppoa. Toisin kuin kokemukseni mukaan IRL, Street View'lla matkatessa Briteissäkään ei ikinä sada. Tänään tutustuin inspector Lynleyn ja sergeant Haversin kotiseutuihin sekä edellisen kirjan (Well Schooled in Murder) tapahtumapaikkoihin. Kävin myös ällistymässä Belfastissa - en voinut kuvitellakaan että hankalimpien protestantti-katolilaisalueiden rajoille 70-luvulla pystytetyt muurit (peace lines) ovat edelleen pystyssä. Annoin Wikipedian kertoa itselleni, että rauhanlinjojen lähellä asuvat ihmiset vastustavat muurien kaatamista. Tuntevat siis itsensä. Kävin samalla Sinn Féinin Belfastin toimistolla tarkastamassa vankilassa 1981 nälkälakossa kuolleen Bobby Sandsin muistomaalauksen, mikä innoitti verestämään tietoja 1981 nälkälakosta. Siihen se aamupäivä sit menikin.

Mä oon innokas sään tarkkailija. Erityisesti paineenvaihtelut ja kastepiste kiinnostavat mua kovasti (kastepiste on toki näin talviaikaan vähemmän kiinnostava kuin kesällä). Tänäänkin painekäyrällä on tapahtunut dramaattinen käännös matalan suuntaa. Myös päivän pituuden muutoksia mä seuraan tarkkaavaisesti. Jo parin viikon päästä päivä on 2 h pidempi kuin alkukuusta! Mua ei haittaa, vaikka eläkeikää nostettaisiin 90 vuoteen, koska mä alan harrastaa eläkeläistä jo kolmekymppisenä.

Elämyskameli suosittelee
virtuaaliminilomat

Kliseet

Mä oon tunnetusti typerien sananlaskujen vastustaja. Onneksi mä en ole ainoa. Långstrump vastustaa sananlaskuja myös ja hengenheimolaisia on nyt löytynyt yllättävältä taholta. Yleensä mä en oo mistään samaa mieltä City-lehden teennäisten kaupunkilaisjunttien kanssa, mutta uusimman Cityn kolumni on kirjoitettu suoraan mun sydämestä. Mä jopa naurahdin sitä lukiessani! Paras kommentti liittyy pukkiin kaalimaan vartijana. Suosittelen!

Kindle vaikeuttaa mun elämää. Musta on oikeesti tullut miltei lukuaddikti - kotona ollessani TV:n katselu ja jopa neulominen tuntuu melkein pakkopullalta, kun on kirja kesken. Toki itse kirjallakin lienee merkitystä. Nyt on menossa Elizabeth Georgen Inspector Lynley -sarja, joka on kirjoitettu huumaavan koukuttavasti. Lukemisesta ei ole kuitenkaan tullut mulle ongelma, edelleen vietän aikaa mieluummin ystävieni kanssa ja vesijuosten kuin vain lukisin koko ajan.

Mä oon jouluvalovandaali. Meillä on jouluvalo ikkunassa vieläkin ja saa siinä roikkuakin, kunnes aamuisin on valoisampaa. Mä en tiedä, oonko mä vain turhan toiveikas, mutta mun mielestä nyt on jo iltapäivisin valoisampaa kuin jouluna. Ehkä se on toiveunta, mutta ei mua kiinnosta. Mä odotan kevättä niin kovasti. Ah, mahdollisuus kävellä liukastelematta (lonkassa muheva mustelma tämänpäiväisen kaatumisen jäljiltä), hiirenkorvat, kevättakki!

Vielä toinen linkkivinkki: kuka teistä ei muka oo ollut tässä taloyhtiön kokouksessa joskus?

Elämyskameli suosittelee
kaikki tän postauksen aiheet. Positiivipäivä.

Sisäilma

Moni lääkärikoulussa opetettu asia vaikutti aika tylsältä ja tarpeettomalta. Silloin ei ollut kärsivällisyyttä keskittyä yleiseen maailmansyleilyyn, kun tuntui että tarvitsisi vain konkretiaopetusta. Näin vanhemmiten ovat monet lääkiksen tylsät jutut alkaneet kiinnostaa, mm. terveystaloustiede. En muista, puhuttiinko lääkiksessä koskaan sisäilman vaikutuksista terveyteen - jos puhuttiin, en ollut kiinnostunut. Nyt keuhkovammaisena olen kovinkin kiinnostunut. Alkuvuodesta on aina niin pirun kuiva ilma, että monimutkaisen tapahtumaketjun loppupäässä on kovasti yskivästä Kamelista pahastunut Handyman. Ilmankostutusvinkkejä?

Mä asun erinomaisessa paikassa kortteliravintoloita ajatellen. Lähin ruokaa tarjoava kortteliravintola on 100 metrin päässä, mut siellä en ole vielä koskaan käynyt. Toiseksi lähin, Weeruska, sijaitsee 250 metrin päässä. Siellä on erinomaisen hyvä ruoka ja ystävällinen mutta usein hieman hidas palvelu. Siellä on tarjolla mm. herkullisia muikkuja ja näin alkuvuodesta blinejä, joita Handyman söi eilen hyvällä halulla eikä poikkeuksellisesti jaksanut edes köyhiä ritareita jälkiruoaksi! Ainoa ruoka, mitä siellä ei voi suositella, on lohikeitto (luotan Katjnin arvioon tässä), se on liian paksua. Soul Kitcheniin on 400 metriä. Siellä saa syödäkseen ihanaa siskonmakkarasoppaa ja kaalilaatikkoa. Soul Kitchenin tunnelma on erilainen kuin kortteliravintoloissa yleensä, mutta oikein miellyttävän rento. Seuraavaksi haluan kokeilla Cellaa, jota on kovasti kehuttu mm. Nytissä. Sieltäkin saa lohikeittoa, muikkuja ja paistettua maksaa, kuten kunnon kortteliravintolasta pitääkin.

Parjattu työviikkojen repaleisuus jatkuu meillä vielä ensi viikon, vaikka kalenteriin merkityt juhlapäivät nyt loppuivatkin. Vuosittain viikolla 2 näet järjestetään Helsingin Lääkäripäivät. Minäkin pääsen sinne torstaiksi rohmuamaan kyniä ja opiskelemaan, mitä uutta terveydenhuoltolaissa ja kuinka laaditaan kelpo kuolintodistus. Olen viimeiset kolme vuotta käynyt joka vuosi kuuntelemassa Tietosuojaklinikkaa, jossa keskustellaan tietosuojavaltuutetun kanssa tietosuojaongelmista, mutta tänä vuonna tämä ei onnistunut, koska työkaveri halusi samana päivänä ja arpa ratkaisi. Niinpä mä kuuntelen kuolintodistusasiaa ja toivon syvästi, etten enää ikinä harhaudu sellaista kirjoittamaan.

Elämyskameli suosittelee

Weeruska ja Soul Kitchen

Loppuis ny

Alkaa jo ryydyttää tää joulujuhlinta. Ensin odotettiin 1,5 kk joulua, jonka jälkeen oli aina yhtä tarpeettoman oloiset välipäivät ja vuoden vaihtumisen juhlallisuudet. Nyt uudet välipäivät, joiden jälkeen toiseksi keksityin juhlapyhä, loppiainen. Loppiainen tuntuu jotenkin jouluhössötyksen krapulapäivältä. Tänään on varmaankin kokeiltu ensimmäistä kertaa 32000 paria joululahjasuksia ja syöty suklaarasioiden pohjalle jätetyt harmahtavat armanjakkimakeiset (paitsi meillä on edelleen itsenäisyyspäivänä avattu rasia, jossa on myös mm. caramel-täytemakeisia ja puolukkamarsipaaneja jäljellä). Kun nyt olisi joku tavallinen työviikko. Ensi viikkokin menee ihan reisille, kun on lääkäripäivät, joiden takia mun sijoitus vaihtelee päivästä toiseen. Ja huomenna Pikkusisko täyttää vuosia! Elämä on yhtä juhlaa.

Handyman otti loppiaisesta ilon irti ja lähti Lankomiehen kanssa Itä-Suomeen. Klo 14:07 tuli väliaikatiedotus Kyrsyältä. Sittemmin ei oo kuulunut mitään. Sieltä tullaan varmaan takaisin heilit molemmissa kainaloissa. Mä käytin aikani hyväksi lukemalla ensimmäisen Inspector Lynley -dekkarin (A Great Deliverance), joka oli erinomainen ja iljettävä dekkari. Hyvässä mielessä muistutti Stieg Larssonia.

Mä vietin alkuviikosta saikkupäiviä ja koska olin vuoteenomana, en jaksanut juuri muuta tehdä nukkumisen lomassa kuin katsella teeveetä. Olen nauhoittanut juuri näitä tilanteita varten useita elokuvia, joihin en kuitenkaan yleensä ole jaksanut keskittyä ollessani sairaana. Nyt katsoin kiukulla kaksi Jennifer Aniston -leffaa: Along Came Polly ja Break-up. Näistä ensimmäinen on harmiton hömppäkomedia, jonka saattaa hyvinkin katsoa sairaana ollessaan ja jälkimmäinen mitä kauheinta sontaa, joka yrittää olla taide-elokuva. Kiusallinen elokuva kaiken kaikkiaan. Ei sovi edes kolmessa osassa katsottavaksi.

Tää oli nyt aika tyhjänpäiväinen postaus, mutta taas yksi lähempänä 158:aa ja tietty kuolemaakin.

Elämyskameli suosittelee
hämärässä luetut dekkarit

Influenssa

Mä en oo varma, mut saatan sairastaa influenssaa. Oireet on niin epätyypilliset flunssaa ajatellen, mutta lievät. Mä oon toisaalta saanut rokotteen, et sen takia voiskin olla lievä tauti. No varsin tylsä aihe, siirrytään seuraavaan.

Huolimatta tämänkin foorumin innokkaista sairastajista, mä en aio perustaa privaattivastaanottoa. Ehkä kuitenkaan kuusi potilasta do not a private practice make. Mä taidan jatkossakin katsella mustavalkokuvia likaisilta LCD-näytöiltä.

Mua on tänä talvena koetellut moni asia, joista suurin osa liittyy infernaaliseen lumimäärään. Mulla on hyvin järkevät talvikengät, mutta mua ottaa päähän se, että ne kastuu monta kertaa päivässä, vaikka niitä kuinka kopistelisi. Mua ärsyttää myös 2,5-metriset lumikasat, jotka kyärätään korttelinnurkkiin siten, että on mahdotonta tarkkailla liikennettä, joten on pakko kävellä Handyman-tyylisesti autojen alle. Sit mun mielestä on epäreilua autojen omistajille, että parkkipaikat on allokoitu jonkinlaisiksi väliaikaisiksi lumenkaatopaikoiksi kevääseen saakka. Ja edelleen pännii myös ostoskeskusten, kauppojen ja tavaratalojen tuulikaappeihin rakennetut sokkelot. Rakentakaa kunnon tuulikaapit ni ei tuu työntekijöille kylmä!

Mä oon nyt negatiivinen, koska nostin taas lämpöni illaksi enkä tällä vauhdilla pääse huomennakaan töihin. Muuten mä oon lauhkee.

Elämyskameli suosittelee
influenssarokote

Tavoite

Harmillisesti mä olin viime vuonna 9 päivää laiskempi blogittaja kuin edellisenä. Täytyy tavoitella tänä vuonna huippuvuoden 2009 lukemia. Siksi on parasta aloittaa heti vuoden ekana päivänä.

Viime viikolla mua järkytti se, että viimeksi alkusyksystä 2007 hoitamani potilaan omainen otti muhun yhteyttä (oli etsinyt mua monesta Etelä-Suomen terveydenhuollon toimintayksiköstä) kysyäkseen, voisinko mä ottaa tän entisen potilaani yksityisvastaanotolleni, koska kukaan muu lääkäri ei kuulemma kelpaa. Tää oli mun mielestä kauheaa ja loistava syy pysyä poissa potilastyöstä pysyvästi. Mä tunnistan olevani liian empaattinen enkä mä osaa kunnolla rajoittaa sitä. On ihan kivaa olla kavereiden kanssa empaattinen ja sosiaalinen, mutta en mä voi olla joku väestön yleispalvelija, joten on hyvä etten mä oo enää terkkarissa töissä. Mä hoidan laupeuden töitä mieluummin kotona ja rakkaiden parissa.

Pikkusisko kanteli mulle, että Isi oli typeränä kiivennyt talonsa katolle pudottelemaan lumia. Mä sain tästä ihan primitiivireaktion, soitin typerykselle ja ripitin sitä elämäni toiseksi ärhäkimmin (ärhäkämpi mä oon ollut vain viisivuotiaana, kun Isi-ilkimys oli kehdannut ottaa mun pyörästä apupyörät pois). Mä en todellakaan halua, että se putoaa ja kuolee tai halvaantuu sen takia, että voisi säästää jonkun 70 euroa. Ilmeisesti mun nalkutus oli kuitenkin purrut, koska Äiti ilmoitti että nyt on otettu selvää lumenpudotusfirmoista. Joskus kannattaa ärähtää.

Elämyskameli suosittelee

sopiva annos ilkeyttä

Talvilajit

Hitsi että mä inhoan osaamattomia talvipyöräilijöitä. Tänäänkin vastaan tuli kesärenkailla vanhalla jopolla nuori tyttö, joka puhui ajaessaan kännykkäänsä. Pahinta näissä sunnuntaipyöräilijöissä on se, mikä kesälläkin eniten ottaa päähän eli että ne eivät kunnioita jalkakäytäviä! Jalkakäytävät eivät muutu pyöräteiksi, kun alkaa sataa lunta. Talvella pätee sama sääntö kuin kesällä: jos pelkäät ajaa autojen keskellä paikassa, missä ei ole pyörätietä tai -kaistaa, tulee sinun vaihtaa harrastuksesi kävelyyn. Myös hiihtäjät ottavat hieman päähän, koska hosuvat porkillaan ja suksillaan monot jalassa ratikassa ja kailottavat kovaan ääneen, montako sataa kilometriä tänäänkin jäi taakse. Lisäksi hiihtämisestä tulee mieleen lähinnä rään valuminen ja se ei oo viehättävää. Sen sijaan luistelu on positiivisten lajien listalla. Tänään kävellessäni Brahen kentän ohi mä näin iloisia luistelijoita ja zambonien tansseja ja kuulin kaiuttimista Yksinäistä peltirumpua, Satumaa-tangoa ja Rakkauden haudallaa. Siitä tuli hyvälle mielelle. Mulla periaatteessa on luistimet. Jos siellä olisi joskus hyvin hiljaista, voisin mennä (ruuhkassa mä en voi mennä, koska olen kömpelö).

Mä unohdin kokonaan kirjoittaa joulumunauksesta. Oltiin ostettu anopille lahjaksi Finnkinon Metropolitan-oopperanäytöksiin kaksi lippua. Yksi joulunalusilta kului rattoisasti niin, että käännettiin koko kämppä nurinniskoin niitä etsiessä. Ei löydetty, jouduttiin ostamaan uudet. No aattoiltana ne sitten löytyi Handymanin lahjakirjan välistä. Mä olin laittanut ne sinne suoristumaan ja unohtanut saman tien. Munaus. Noh, annettiin ne sit mun äidille ja nyt anoppi ja äiti on menossa yhdessä Tennispalatsiin oopperaan...

Elämyskameli suosittelee
luistelu

Ohuita uutispäiviä

Isojen lehtien päätoimittajat mahtavat kiitellä Hong Kongin paloa ja tapaninpäiväksi ennustettua myrskyä, että jouluna oli jotain kirjoitettavaa. Honkkarin palo oli tietysti valitettava juttu mullekin henkilökohtaisesti, tuo hirvittävä roskapalatsihan oli mun ensimmäinen oikea työpaikka. Olin siellä töissä kassaneitinä yhden kesän ja seuraavan joulun. Hirveintä oli se, että vaikeasti lukihäiriöinen pomo halusi ehdottomasti tehdä mainokset itse eikä myyjätkään aina ymmärtäneet, mitä tarjoustuotteita niissä mainostettiin. Ilta-Sanomien ykkösuutisena ainakin HS:n etusivun linkissä oli aatonaatosta lähtien "Bensapumppu jäässä, perheenäiti jäi pakkaseen", jossa kerrottiin surkeaa tarinaa siitä, kuinka äiti-ihminen oli tankannut Suomenniemen ST1-asemalla ja ihmetellyt, kun auton bensamittari ei lainkaan hievahtanut. Lähti sitten kuitenkin ajamaan, kunnes auto sammui bensanpuutteeseen muutaman kilometrin päästä (joo, ykkösuutinen). Onneksi kuitenkin nyt alkavat pyhät olla ohi, jolloin uutisrintamakin vähän innostuu. Nyt Ilta-Sanomien ykkösuutinen onkin jo "Jeesuksen kasvot ilmestyivät pistaasipähkinään".

Huomenna pääsee jo töihin! Ihan kivaa, alkaa nää pyhät jo väsyttää. Me ollaan aika taitavasti vältelty jouluruokia - vain aattona puoliltaöin joutui pikkuisen syömään, mut silloinkin vain lohta, paistikastiketta ja Handyman mätileipää. Mä olin järkyttynyt siitä, että Helsingin mun mielestä paras nepalilainen Mountain oli kiinni pyhät, mutta onneksi Kampin kiinalaiseen pääsi. Mua ihmetyttää suuresti, että kuinka ihmiset pärjää sen järkyttävän ruokamääränsä kanssa, kun eihän niitä samoja ruokia enää tapanina halua syödä, vaikka kuinka rakastaisi livekalaa. Meitäkin kutsuttiin sekä eilen että tänään moneen paikkaan syömään. Kyllähän sukua voisi mennä muuten katsomaan, mutta ruoan tuputtaminen vie suvusta maun.

Elämyskameli suosittelee
pistaasipähkinä

Perinnejoulu

Siitä onkin kauan, kun viimeksi olin jouluaaton muualla kuin ulkomailla tai töissä. Vaihtelun pitäisi virkistää, joten kokeiltiin ekstriimiä perhejoulua. Aamusta mentiin anopille, jossa mä keitin kattilallisen puuroa. Anopilla katseltiin myös ekaa kertaa Handymanin liikuttavia vauvakuvia (niiden katsominen on aavistuksen työlästä, koska diakuvaus oli silloin muodissa) - Handyman on ollut ihanan iloinen isopäinen pieni poika! Sitten kuunneltiin radiota, josta tuli tunnin sisään kaksi kertaa Sylvian joululaulu. Anopilta tultiin Handymanin kanssa käymään kotona ja migreenipotilas (en mä) otti torkut. Seitsemän jälkeen lähdettiin Vantaalle, jossa Joulupukki oli käväissyt tuomassa toinen toistaan hienompia lahjoja. Mun kirjeessä oli pyydetty lähinnä Kindle-kirjoja, mutta tontut ei osaa käyttää Amazonia, joten paketit oli täynnä yllätyksiä. Ehkä paras yllätys oli moonbootsien näköiset untuvatöppöset, joissa jalat on ihanan lämpöiset (kotonahan mulla on normaalisti kahdet villasukat ja silti varpaat on viileähköt). Muuten mä sain esim. Toy Story 3 - ja Despicable Me -blurayt, hiustenhoitotuotteita, suolamyllyn, käsirasvaa ja intialaisia maustekastikkeita. Mä en saanut yhtään kirjaa! Varmaan eka vuosi ikinä. Se oli kyl hyvä, koska mä haluan kirjani Kindlelle. Sit me saatiin Handymanin kanssa yhteensä 8 leffalippua (toivottavasti on tulossa hyviä leffoja). Handyman sai tukun kirjoja, 25-vuotiasta viskiä, juoksupaidan, kuumailmapuhaltimen, lehtiä ja legosen. Äiti ja Isi sai Aliaksen ja sitä me sit pelattiin. Turns out Handyman, mä ja Pikkusisko ollaan aika ässiä Aliaksessa ja vanhemmat ihan maailman surkeimpia.

Tänään tuli telkkarista mun lapsuuden lempileffa Maija Poppanen. Oli pakko katsoa. Oli se edelleenkin ihan mainio. Erikoistehosteet oli huikeita ottaen huomioon, että leffa on valmistunut vuonna 1964.

Elämyskameli suosittelee

Maija Poppanen

Luukku 24: Berliini

Kuten kuumeiset Kamelin seuraajat jo arvasivatkin, nyt matkustetaan Berliiniin, tuohon sydäntenmurskaajakaupunkiin. Berliini-entusiastille on yhtä aikaa ihanaa ja kiduttavaa, että Berliini on koko ajan olemassa, vaikka itse ei ookaan siellä. Kamalan ihanaa.

Berliiniin kannattaa mennä epäekologisesti lentämällä, koska laivalla tai junalla sinne kestää tuhottoman kauan ja lentäminen on huomattavasti halvempaa. Halvimmat AirBerlin-lennot saa kolmellakympillä. Muutenkin kannattaa valita AirBerlin, koska se ei lakkoile ja siellä saa valita, haluaako maksaa valjusta lämpimästä ateriasta vai ei. Nykyään Suomesta kaikki lennot saapuvat valitettavasti vielä ankealle Tegelin kentälle, mutta parin vuoden päästä kaikki pääsee upouuteen Schönefeldiin. Tegelistä täytyy mennä keskustaan bussilla, mutta Schönefeldiin menee raiteet. Hyvä niin.

Berliinissä voi shoppailla melkein missä tahansa. Vanha legendaarinen Kurfürstendamm Tauenzienstrasseineen on toki turistin ensimmäinen kohde - siellä on esim. KaDeWe ja Nike-kauppa. Tehokas perusshoppaaja hakeutuu Alexanderplatzin vieressä sijaitsevaan karmean vaaleanpunaiseen Alexa-kauppakeskukseen. Itse platzilla oleileva Galerie Kaufhof on myös oiva tavaratalo. Yllättävistä paikoista löytyy hurmaavien pikkukauppojen keskittymiä, joista valitettavan harvoin kuitenkaan löytää mitään tarpeellista. Ruokaa voi ostaa toki Aldista, Lidlistä tai tavarataloista. Ja KaDeWen Feinschmeckeretage on ehdottomasti nähtävä.

Nähtävyyksiä Berliinissä on niin paljon, ettei Bloggerin Kamelille varattu levytila riitä. Ensikertalaiselle mun suosituslistalla on

• Alexanderplatz, jolla on kiva seistä ja miettiä, kuinka sinne on mahtunut miltei miljoona mielenosoittajaa
• Alexanderplatzin vieressä sijaitseva komean korkea Fernsehturm ja etenkin sen kahvilan herkullinen aamupala
• DDR-museo, jossa pääsee tutustumaan DDR:n arkihistoriaan eli siihen, millaista siellä oli oikeasti asua
• Reichstag ympäristöineen: Reichstagin kupolista on hienot näkymät (ja sinne pääsee ilmaiseksi!), mutta sinne on jonoa. Vaikkei jaksaisi jonottaa, kannattaa käydä katsomassa taloja. Ne on komeita.
• Potsdamer Platz, joka oli 1920-luvulla elinvoimainen keskusta-alue, mutta jäi II maailmansodan jälkeen death stripille. 1990-luvulla se päätettiin rakentaa uudelleen ja siitä tuli mykistävän upea kulttuurikeskus: siellä on paljon ravintoloita, pari teatteria ja ennen kaikkea harvinainen leffoja alkuperäisversioina esittävä leffateatteri
• Brandenburger Tor, joka nyt vain kuuluu nähdä. Sijaitsee näppärästi Reichstagin ja Potsdamer Platzin välissä aivan murhattujen juutalaisten muistomerkin vieressä
• Gedächtniskirche, Zoon aseman vieressä sijaitseva sodan muistomerkiksi jätetty tuhoutunut kirkko
• sään salliessa kiertoristeily Spreellä
• joku muuriin liittyvä paikka - parhaita on Bernauer Strassen Gedenkstätte Berliner Mauer (maksuton) ja Haus am Checkpoint Charlie (hinta n. 10 e ja paljon amerikkalaisia, mutta ehkä ihmisläheisempi)
• jos kiinnostusta riittää, käynti Stasi-museossa
• jos kiinnostusta ja kielitaitoa riittää, käynti Stasi-vankilassa

Syöminen ja asuminen ovat Berliinissä edullista hupia. Niinpä siellä kannattaa syödä ja asua. Erinomaisia ja huokeita ravintoloita ovat mm. Monsieur Vuong ja Suno Sushi. Toki Berliinissä saa myös paikallista herkkua currywurstia, jota mä en ole uskaltanut maistaa. Angloamerikkalaisesta kulttuuri-imperialismista innostuvat (esim. mä) innostuvat siitä, että Saksassa myös Burger King ja Starbucks myyvät auliisti tuotteitaan. Jos ruoka on halpaa, niin limsa on ravintoloissa hinnoissaan eikä sitä paitsi saksalaiset osaa myydä raflassa laittikokista enempää kuin 2 dl kerrallaan. Kalja on kyllä varmaan edullista. Hanavettä voi Lonely Planetin mukaan juoda, mutta mä en suosittele suomalaiseen veteen tottuneille. Menee masu sekas.

Ah, Berliini. Mun feivöritti.

Elämyskameli suosittelee

tota listaa tossa edellä

Luukku 23: Kangasala

Mä oon sen verran anaalinen, että ennen joulukalenterin alkamista mä tein kirjallisen suunnitelman esiteltävistä matkakohteista ja olen tähän asti noudattanut sitä orjallisesti. Tämä nössöily loppuu nyt. Tänään mä en kerrokaan Rovaniemestä, josta mulla on vähemmän sanottavaa kuin Oslosta, vaan Kangasalasta. Kangasala on ensimmäinen esiteltävä matkakohde, joka ei ole kaupunki eli tämä on suorastaan historiallista!

Kangasalan keskusta on erittäin 80-lukulainen: kaksikerroksinen bussiasema, jonka edessä on nakkikiska, K-Supermarket Kesäpäivä (luonnollisesti), pieni ketjuun kuulumaton kirjakauppa ja kukkakauppa. Keskustassa sijaitsee myös poliisilaitos (jossa Äidin serkku on töissä), kunnantalo, kenkäkauppa (jonka yläkerran ikkunasta on esitelty Äidin puolivuotiasta paljasta takapuolta) ja kirkko (jonka seinässä on itkevä kivi ja jossa mun vanhemmat on menneet naimisiin).

Keskustasta kivenheitto länteen päin on harju, jolta on henkeäsalpaavat maisemat järville. Mä luulen, että se on just se Sakari Topeliuksen kuuluisa Harjulan seljänne, mutta en oo varma. Joka tapauksessa siellä kannattaa käydä. Siitä vielä pikkuisen länteen on Huutijärven kunnanosa, jossa on maailman pienin ja surkein kauppa, jossa myydään lähinnä kermaa ja surviaisen toukkia.

Kangasalla pystyy käymään uimassa. Lisäksi siellä voi kalastaa ja nähdä paljon mun sukulaisia, esim. 98-vuotiaan isomummon. Jos ei jaksa lähteä paikan päälle, voi katsoa YouTubesta, kuinka nimimerkki khtervola laulaa Kesäpäivä Kangasalla, vaikkei oikein osaa säveltä. Kuvituksena on laulun englanniksi käännetty sanoitus (I am on the highest branch of the hill formation) ihastuttavalla retuliinilla taustalla.

Kangasalasta nykypäivään. Tänään juhlitaan festivusta! Jee hei kaikki onhan teillä jo festivussalot pystyssä ja painimolskit öljytty? Joulu on niin out, festivus on in. Paitsi et mä vaihdan festivuksen kinkun/kalkkunan lahjojen antamiseen. Tää ei häiritse mun mielestä yhtään festivuksen pyrkimystä epäkaupallisuuteen. Näin sydämeeni festivuksen teen. Sitä paitsi festivus on mulle siitäkin rakas juhla, että mulla on festivuksena hääpäivä tai joku vihkimys- tai avioliittopäivä ainakin.

Elämyskameli suosittelee
suureelliset festivusjuhlat

Luukku 22: Oslo

Ei jeesus. Taas kaupunki, josta mulla ei oo mitään sanottavaa. Mä oon käynyt Norjassa joskus takapenkki-iässä, silloin kun autoissa ei ollut ilmastointia. Oli himputin kuuma kesä ja autossa oli hirveän kuuma koko ajan. Me oltiin menossa Oslosta Bergeniin. Mä olin etukäteen lukenut, että Bergen on Euroopan sateisin kaupunki ja tää ilahdutti mua kuumassa autossa suuresti. Mun järkytys ja pettymys oli suuri, kun Bergenissä sittenkin paistoi aurinko ja oli ihan yhtä kuuma kuin muuallakin. Lisäksi mä oon käynyt joskus Lapissa ja uinut Jäämeressä, sekin oli Norjan puolella. Oslosta mulla ei oo muuta tietoa kuin se, että Handyman on nähnyt siellä paljon Stokke-vauvanvaunuja ja huumorintajuttomia norjalaisia.

Oslo siikseen, keskitytään muihin asioihin. Mä luin Ilta-Sanomia ja hämmennyin tapani mukaan mielipidepalstasta. Lehden mielipidepalstahan on käytännössä analoginen internetin keskustelupalsta, mutta koska päivitystahti on niin hidas, lehdessä ei oikeasti voi käydä mitään keskustelua. Niinpä jokainen viesti on keskustelunavaus. Pari mykistävän hienoa tekstiä siellä oli, esim. nimimerkin Redoutable(?) laatima joulujuhla-aiheinen päänavaus otsikolla Sopiiko jouluevankeliumi vielä joulujuhlaan: "Jouluevankeliumi on joulun ydinsanoma, eikä sitä ole vielä onnistuttu pilaamaan kaupallisuudella. Jos joulukuvaelmaa ei saa esittää joulujuhlassa, miksi ylipäänsä järjestää koko juhlaa? Vaikka itse ei olisikaan uskonnollinen, ei voi kiistää vanhaa kulttuuriperintöämme, kristinuskoa perimätapoineen. Tuskin tänne tulevat edes vaativat meitä luopumaan vanhoista uskonnollissävytteisistä juhlaperinteistämme." Joopa joo, tuli vähän puskan takaa samalla tavalla kuin Virpi Salmen esille tuoma Heinillä härkien kaukalon -tyypin ajatus. Toisen riemastuttavan mielipiteen esitti nimimerkki Ulkopuolinen tarkkailija otsikolla Mikä on sinun joululevytoiveesi?: "Tässä on joitakin mieleen tulleita 'lemppareitani'. Ehdoton ykkönen on ollut aina Maa on niin kaunis, ehkä etenkin Tapiolan yhteiskoulun kuoron tulkinta. Tuossa joululaulussa kiteytyy jotenkin se rauha, jota arvostan joulussa. Muita suosikkilaulujani ovat olleet Art Carneyn T'was the Night Before Christmas (1954), Big(sic!) Crosbyn Do You Hear What I Hear, vähän väistämättä White Christmas, Chris Rean Driving Home for Christmas ja Juice Leskisen Sika." Vähän väistämättä herää kysymys, että sou wot.

Toisena riemullisena aiheena haluaisin nostaa yleiseen keskusteluun Lettiksen 30-vuotissynttärit, jotka ovat tänään! Hurraa! Hurraa! Hurraa!! Lettis on ihanan touhukas tohottaja, joka on yhtäältä Nikkei-veitsen terävä tiedemies, toisaalta empaattinen mutta jämäkkä lääkäri ja kolmannelta herkkä, hyväsydäminen ja älykäs yksityishenkilö ja mulle hurjan rakas ystävä. Niinpä mä aionkin tänään mennä juhlimaan tuota valtaisan kummallisen Kameli-nickin itselleen valinnutta tyttökultaa. Paljon onnea, Lettipitko, paljon onnea vaan! And many more.

Elämyskameli suosittelee
Lettiksen private synttäripartyt, joihin ei ketä hyvänsä kutsutakaan

Luukku 21: Hämeenlinna

Hämeenlinna, Etelä-Suomen läänin pääkaupunki, on monen visiitin arvoinen. Tai ainakin visiitin arvoinen. Siellä on Stockaa lukuunottamatta kaikki, mitä ihminen tarvitsee: Prisma, jäätelöbaari, monipuolinen radiologian osasto ja kaksi asuntomessualuetta. Juna-asemakin on lähellä keskustaa.

Hämeen linna on selvästi vähemmän tylsä paikka kuin miltä se kuulostaa. Siellä järjestetään näyttelyitä ja esittelyjä, siellä on kahvila ja upeat maisemat. Lisäksi linnan vieressä on pari museota, esim. säästöpankkimuseo ja varsin mielenkiintoinen vankilamuseo.

Torin laidalla on hyvä kahvila, jossa Handymanin suureksi iloksi myydään kakkua, jota saa itse leikata haluamansa palan. Siellä tarjoillaan myös karjalanpiirakoita ja erilaisia leivoksia ja pullia. Kahvilan vieressä on lankakauppa, josta mä en löytänyt juuri mitään ostettavaa.

Hämeenlinnassa asuu hämäläisiä ihmisiä, jotka ovat legendan mukaan varovaisia ja hitaalla, mutta oikeasti varsin herttaisia. Hämeenlinnalaiset ovat tamperelaisten ohella sitä paitsi urbaaneimpia hämäläisiä, joista hämäläisyys on jo päässyt jotenkin karisemaan ja ne tuntuu vain kaupunkilaisilta, joilla on ihana murre ja vakava näkemys elämästä. Lammilaiset ja muut non-hämeenlinnalaiset on paljon hämäläisempiä.

Elämyskameli suosittelee
uudempi asuntomessualue

Luukku 20: Tallinna

Tallinna ei oo mun mielestä kiva kohde. Suurelta osin se johtunee ennakkoluuloista ja vähintään yhtä suurelta osin siitä, että sinne pitää mennä ankeilla laivoilla. Mua myös nolottaa olla suomalaisturisti Tallinnassa, koska paikallisväestöllä on vähintään yhtä suuret ennakkoluulot mua kohtaan kuin toisinpäin.

Tallinnassa on vanha kaupunki. Vaikka mä oonkin kiinnostunut 1900-luvun historiasta, en oo vielä missään kaupngissa jaksanut kiinnostua vanhasta kaupungista. Historia on siellä liian vanhaa ja infrastruktuuri surkeaa. Tallinnassakin vanhan kaupungin kadut on päällystetty mukulakivin - kauheeta.

Tallinnaan meneminen on kiusallista, koska siellä on ihan sama fiilis kuin menisi esim. Nokialle. Samat Prismat ja Seppälät. Tältä mahtaa tukholmalaisesta tuntua Helsingissä. Keksisivät omat kauppaketjunsa perhana! Ruokakaupoissa Tallinnassa haisee juusto ja liha. Rahka on kohupiim, joka on mun mielestä ihan suunnattoman ruma sana. Satamassa on vastenmielisiä alkoholimyymälöitä, joissa myydään kossua ja salmiakkikossua siksareissa. Yääh.

Tallinnassa on kyllä ihania puistoja ja se niiden taidemuseo on rakennuksena upea ja näyttelytkin on ihan hienoja. Nää on ehkä Tallinnan parhaat puolet ja niiden vuoksi sinne kannattaa joskus mennä. Esim. kymmenen vuoden päästä taas.

Elämyskameli suosittelee
sorsat tallinnalaispuiston vesielementissä

Enneagrammi

Joku Handymanin työkaveri oli ehdottanut, että Handymanin pitäisi tehdä enneagrammi itsestään. Ketään yllättämättä Handyman todettiin Innostuvaksi Suunnittelijaksi. Handyman jotenkin innostui tästä testistä niin, että käski munkin tehdä sen. Oishan mun pitänyt tietää, että mä oon nynnykkä. Mun tyypin tarkemmassa kuvauksessa todetaan, että mulle "on tärkeää säilyttää oma rauha ja henkinen tasapaino. Mä vetäydyn mielelläni omaan sisäiseen maailmaani ja nautin yksinolosta ja omista mukavista rutiineistani. Mä pyrin välttämään ristiriitoja ja konflikteja. Mä sopeudun mieluummin muiden toiveisiin kuin korostan omia eriäviä mielipiteitäni." Tottahan toi on, mutta voisiko oikeesti ihminen olla nynnympi? Nymmää masennuin.

Jotenkin mulla on pari päivää ollut kesäfiilis. Eilen alkoi soida päässä Kesäpäivä Kangasalla, johon löytyi netistä vielä kolme mulle entuudestaan tuntematonta säkeistöä ja tänään oon rallatellut toista biisiä, jota en tähän mainitse, jotta se ei ala soida kaikkien muidenkin päässä. Nyt tätä kirjoittaessa tuli Jag tror på sommaren. Kesäfiilistä ei lannistanut edes uusi pyry saati kauppojen joululaulut. Kesäpäivä Kangasalla on helppo sekoittaa Do They Know It's Christmasin kanssa hurjaksi megamiksiksi.

Joulukortti

Kuten todettu jo viime vuonna, mä tykkään lähetellä joulukortteja. Haluan kuitenkin tässä nyt virallisesti ilmoittaa, että mä en lähetä niitä siitä syystä kuin mitä Itella luulee. Mä en todellakaan halua maata pitkin pituuttani anopin pöydällä. Mut siksi mä en anopille korttia lähettänytkään.

Luukku 19: Kotka

Kotka on lintu ja viehättävä merikaupunki. Kotkaan kannattaa mennä, jos haluaa nähdä merikeskus Vellamon rakennuksen ja aulan ja ne kannattaa haluta nähdä. Meidän oli tarkoitus mennä puolitoista vuotta sitten merikeskus Vellamoon, mutta mentiinkin vain aulaan. Aulakin oli hieno ja merikeskuksen kaupassa oli paljon tavaraa, jota ei tehnyt mieli ostaa.

Merikeskusta etsien Kotkan keskustan liepeillä ajellessa tulee hyvä mieli katsellessa rehellistä tehdasmaisemaa. Rannassa on telakka-aparaatteja ja satoja autoja odottaa lastausta johonkin suuntaan. Olo on kuin 80-luvulla, kun uutisissa kerrottiin Holkerista.

Sunnuntaisin Kotkassa ruokapaikat ovat kortilla kesälläkin. Kokemuksesta osaan suositella Keskuskadun ja Koulukadun risteyksessä sijatsevaa Erkan-ravintolaa, jota me kantikset kutsumme hellästi Erkan Nakiksi. Sen vieressä on lisäksi myös sunnuntaisin auki oleva konditoria, josta saa hyviä leivoksia ja kaakaota. Paikallinen väestö kertoo myös, että kivenheiton päästä Erkan Nakista Mariankadulla on kohtuullinen kiinalainen.

Kotkassa järjestetään kuuleman mukaan myös Meripäivät. Mä en oo koskaan päässyt siellä käymään, mutta aikalaiskuvausten perusteella kyseessä lienee lähinnä teinien ryyppäjäisten ja markkinoiden sekoitus. Pitäis kyllä joskus mennä.

Kotkalaiset ihmiset näyttää kaikki Rampolta. Jos haluat tutustua ihmisiin menemättä itse Kotkaan, voi Rampon nähdä joskus meillä ja usein muutoin Helsingissä.

Elämyskameli suosittelee
merikeskus Vellamon aula ja Erkan Nakki

Luukku 18: Lontoo

Pitävätköhän Suomessa pikkukaupungeissa tai maaseudulla asuvat ihmiset Helsinkiä jotenkin irrallisena osana muusta Suomesta? Mä hätkähdin lukiessani Alexander McCall Smithiä, että siinä Edinburghissa asuvat ihmiset päivittelivät, että ei tällaista toimintaa ole meillä vaan ainoastaan metropoleissa kuten New Yorkissa tai Lontoossa. Siinä siis todella annettiin ymmärtää, että edinburghilaisten mielestä pääkaupunki on ensisijaisesti metropoli, toissijaisesti pääkaupunki (toki mukana saattoi olla myös skotlantilaisten kotiseutuylpeyttä).

Lontoo on kyllä oikeasti metropoli. Toistaiseksi suurin kaupunki, jossa mä oon ikinä käynyt, mutta asia tullee muuttumaan muutaman lähivuoden aikana, kun pääsen tutustumaan Moskovaan. Brittiläinen kulttuuri on kiinnostanut mua pikkutytöstä lähtien ja mä oon edelleen siitä ja etenkin sen murroksesta kiinnostunut. Viime vuosina ei ole kovasti tullut imperiumissa matkailtua, koska Handyman on ehkä enemmän anglofobi kuin -fiili. Toki kolmisen kertaa viimeisten viiden vuoden aikana on Britanniassa käväisty ja nämä kokemukset yhdistettynä 90-luvun tutkimusretkiin ovat pohjana tälle blogitekstille.

Lontoo on todellakin liian suuri ihmisen tutkia. Se on mun mielestä ihanaa. Joskus tuntuu, että masentaa, kun ei riitä aika, rahat eikä ihmisikä sen koluamiseen, mutta toisaalta on kivaa löytää oma kaupunki isosta kaupungista. Helsinki on kuitenkin niin pieni, että melko lailla kaikkien omat kaupungit on keskenään samanlaisia. Lontoossa tietty parasta on se, että koska anglokulttuuri on niin laajalle levinnyt, niin kieli on jo teinille tuttua. Lisäksi se kieli, jota koulussa opetetaan on ihan kelvollista käytettäväksi jopa Lontoossa, vrt. Tukholma ja suomenruotsi.

Lontoossa on upeita museoita. Mä jaksoin käydä monessa jo teininä, mutta nyt suorastaan himottaisi mennä esim. Imperial War Museumiin. No toivottavasti tulee vielä Lontooseenkin joskus mentyä.

Lontoon pahin miinus on hintataso. Mitään ei raaski ostaa ainakaan silloin, kun punta on kallis. Vähänkään kivemmat hotellit maksaa yöltä saman kuin 50 neliön vuokrakämppä Berliinistä kahdeksi viikoksi. Toki jos haluaa Lontooseen, ei Berliinin edullisuus lohduta yhtään. Varmaan kuitenkin Lontoostakin voi ostaa jotain halvemmalla kuin Helsingistä. Tai jos ei halvemmalla, niin ainakin suuremmasta valikoimasta.

Britti-ihmiset on ihan jees. Kohteliaiksihan heitä usein sanotaan, mutta en mä tiedä onko kohteliaiden sanojen käyttö kohteliasta. Samanlaista väkeä kuin muuallakin.

Julkinen liikenne on kattava, mutta koska metrot ovat ikivanhoja, eivät ne ole aina loogisia. Metrokartassa voi olla merkitty vaihtomahdollisuus linjalta toiselle jollakin asemalla, mutta käytännössä lähtölaiturien välillä voi olla puoli kilometriä, joka suoritetaan kadulla. Ei se oo mun mielestä vaihtoasema, jos ei pääse tunnelireittiä. Mut tää on mun ja reittikartan laatijan välinen asia.

Lontoosta voi tehdä myös matkoja muualle Brittein saarille. Mä oon käynyt esim. päivämatkalla Liverpoolissa. Lisäksi mä pääsin tutustumaan moniin pienempiin kaupunkiin serkun kyydillä 2005, jolloin näin esim Oxfordin, Cambridgen ja Peterborough'n sekä monta pienempää kaupunkia, joiden nimiäkään mä en muista. Etenkin Cambridge oli ihana.

Elämyskameli suosittelee
anglofilia

Luukku 17: Jyväskylä

Hyvänen aika. Mä melkein unohdin tän luukun. Heräsin puoli viideltä, enkä saanut heti unta - onneksi. Kamelin integriteetti olisi ollut vaarassa jo toisen kerran samalla viikolla, kun joulukalenteri ei olisi päivittynyt kuudelta.

Aiheena on Jyväskylä. Mä tiedän, että mä lupasin Pariisin kohdalla, että jatkossa pitäisi olla jotain sanottavaa, mutta tarkkasilmäisimmät huomasivat, että lupaus koski vain ulkomaan matkakohteita. Jyväskylän mä laitoin tähän lähinnä sen takia, että mä kävin siellä kerran enkä saanut minkäänlaista otetta koko paikasta. Toivoin, että kokeneemmat Jyskän kävijät tuhahtelevat mulle kommenteissa siitä, kuinka upea kaupunki se onkaan.

Jyväskylässä ei saa iltaisin ruokaa mistään. Me oltiin läpikulkumatkalla, tultiin kahdeksan jälkeen illalla pari vuotta sitten, eikä löydetty muuta ruokapaikkaa kuin hotellin ravintola (joka sinänsä oli ihan ookoo). Mä luulin et Jyväskylä ois joku Keski-Suomen sykkivä sydän, mut pääkadulla ei ollut kahdeksan jälkeen arki-iltana mikään auki, pelkästään hyytävä kylmyys tervehti meitä. Jyväskylä on siitäkin metka kaupunki, että mulle ei tuu mieleen yhtään nähtävyyttä, mikä siellä pitäisi olla. Siis jopa Järvenpäästä mä tiedän jotain Sibelius-aiheista, Imatralta sen kosken ja Kuusamossakin on kai joku mäki. Jyväskylässä on yliopisto ja juna-asema, mut onko siellä mitään muuta? Jyväshyvää ei lasketa.

Onneksi mä julistin jo viime kuussa, että nää tekstit saattaa olla lyhyitä. Tää on, koska mua väsyttää. Vielä ei oo kello kuitenkaan edes viittä.

Elämyskameli suosittelee

Jyväskylän Scandicin alakerran ravintola.