1 kk

Eilen oli avioliiton ensimmäinen kuukausipäivä. Sitä minä, turhien juhlapäivien kruunaamaton kuningatar (viime tiistaina juhlittiin paitsi avioliiton neliviikkois- myös parisuhteen 113-kuukautispäivää!), päätin juhlistaa järjestämällä hääyön. Viimeksi nimittäin hääyö jäi vähän epäromantilliseksi, kun aamulla piti mennä töihin. Olin varannut hotellihuoneen ja leffan. Valitettavasti Handymanin myöhäisen palsun vuoksi voitiin mennä vasta 20:30 näytökseen ja sit leffan loputtua olikin jo niin myöhä, että työläiset ei jaksaneet ollenkaan kuherrella. Oli kyl kiva huomata, että oma koti on niin kivaksi tuunattu, että Helsingissä hotelli ei tunnu juuri miltään. Koettiin kyllä mainiot vihkimisfläsärit Radissonin respassa, kun meitä illalla palvellut Kim oli lähes yhtä kummeli kuin henkikirjoittaja! Niin ja Frost/Nixon on hyvä leffa, vaikka juuri mitään Watergatesta ei etukäteen tiennytkään.
Polaah'n pyynnöstä: eilen mun vastaanotolle tuli nuori nigerialaismies, jonka ongelmana oli flunssa ja 5 vuotta kestänyt selkä- tai jalkakipu (ei tullut ihan selväksi). Mä autoin sitä parhaani mukaan ja tutkin mitä voin. Ilmeisesti se oli tyytyväinen saamaansa palveluun, koska sen mukaan mun sydän on afrikkalainen. Selitti vielä, että se tarkoittaa mun sydämen olevan lämmin ja ystävällinen. Sitten se pyysi, että mä en sitten eroa, jos mä saan lapsia. Sen mielestä kuulemma Suomessa erotaan liian helposti kun on lapsia. Lupasin olla eroamatta, kun lapset on pieniä. En sanonut, että lapsia ei oo tulossa ainakaan näillä näkymin.

Mun sairaus ei oo valitettavasti yhtään parantunut sillä, että mä oon päättänyt sen parantuvan. Päinvastoin nyt on jatkuva päänsärky ja niskatkin ihan jumissa. Todennäköisesti siis sinuiittisäryn lisäksi jännityssärkyä. Perkele! Pitäiskö ruveta troppaamaan?