Tutut uomat

Nopeasti sitä taas tottuu arkirutiineihin loman jälkeen, vaikka olin varma, että kärsisin vieroitusoireista erityisen pitkään tällä kertaa. Alkuun töihinmeno oli kamalaa, mutta to-pe tuntui taas ihan kivalta. Tähän oli varmaankin vielä erityisesti syynä tällä viikolla vietetyt lääkäripäivät, jotka paitsi tekivät työpäivistä kiireisempiä, niin myös keveämpiä, koska oli lähes pelkästään akuuttipotilaita - flunssaa, korvalapsia, flunssaa, poskionteloita, ja vatsatautia. Se mua edelleen kummastuttaa, että vaikka mä otan enemmän potilaita kuin melkein kukaan siellä, niin mä oon aina ekana valmis ja pääsen lähtemään tosi aikaisin joka päivä. Todennäköisesti se johtuu siitä, että ne muut tekee jotain paperitöitä joita mä en ilmeisesti sitten osaa tehdä. En aio tästä kuitenkaan stressata vaan lähden tyytyväisenä lähes joka päivä klo 15.

Eilen käytiin Homiksen pelissä. Tällä kertaa oli taas vieraspeli vieraassa paikassa. Lähdettiin aika lailla etukäteen, koska oli niin kovin huono ilma. Onneksi lähdettiin, koska mä johdatin kulkueen väärään paikkaan. Mä luulin nimittäin, että se peli olisi täällä:
Mutta se olikin täällä:

Kamera oli pelissä niin keskeisessä asemassa, että Katjn jo melkein tuskastui. Otettiin videota ja still-kuvia niin paljon, että kamera oli ihan väsynyt! Pelissäkin kävi hyvin, ja Homiksen suurin fani (aka creepy man-fan) oli taas onnesta soikeena.


Yläkerrassa on jännät paikat, koska Porkkis on nyt täysiaikainen (kummilapsi on jo arviolta 3170 g!), mutta sikiö on ns. pää pilvissä eikä suostunut kääntymään päälleen, vaikka tänään sitä oli yritetty. Laskettuun aikaan on 18 vrk ja päivien sisällä tiedetään, tuleeko se maailmaan ns. tuherosta vai operatiivisesti. Arvioisin, että meet&greetin aikaan sikiö on jo vaihtanut statustaan vauvaksi. Vai onko muita veikkauksia?