Monday, January 5, 2009

Hermoheikkous

Nyt mä oon mennyt totaalisesti rikki. Oon stressannut tänpäiväistä töihinmenoa jo viisi päivää. Mieli on ollut maassa ja kauppakorkean hakuohjeet on opeteltu ulkoa. Paitsi että eilisiltana oli ihan kivaa ajatella töihinmenoa. Mikäs siinä. Nyt on vielä erikoisviikko kun on lääkäripäivät - pelkkiä flunssia, vatsatauteja ja korvakipuisia. Ei siis pitäisi olla kovin hankalaa. Oon järjellä ajatellen ihan hyvilläni menossa töihin. Jostain syystä kuitenkin nyt pääkoneisto päätti, että on hyvä ajatus valvoa puoli yötä työpäivää edeltäen. Puoli kolmelta kello näytti puoli kolmea. Handymanin kello soi puoli kuudelta eikä sen karmean palohälytysvinkunan jälkeen ole enää uni entisellään. Ja nyt on vielä tunti siihen että pitää lähteä töihin. Hullu mikä hullu.

Jälleen laajalti medioita seuraavat todennäköisesti huomasivat Kamelin perustaneen sivukonttorin Fb:iin. Tämä siksi, että toiveita sähköpostiin postauksesta on esitetty. Olin vähän hermona Fb-siirtymisestä, koska sinne ei voi laittaa kommentteja ja sit kukaan ei enää kommentoisi ja mä olisin taas murheen alhossa että ei tätä kukaan lue, samalla vaivalla voisin kirjoittaa käteeni. Toisena ongelmana Fb-feedissä on se, että tuo tausta on aikamoisella työllä valittu eikä sitä sitten Fb:ssa näkisi. Eikä siellä toimi videotkaan. Onneksi tarmokkaat surffauslaiskuuden vastustajat olivat äänekkäitä ja vahvistivat epäilyni siitä, että Kameli pysyköön lestissään. Fb-notesit on siis poistettu. Edelleen on lukijoiden kamppailtava surffailulaiskuutta vastaan ja tultava erityisesti tänne Kamelia lukemaan.

Pikkusisko täyttää ylihuomenna 25 vuotta. Tää on mulle aikamoinen sokki, koska oon jatkuvasti ajatellut sitä jonain 15-vuotiaana ja sen yliopisto-opinnot on tuntuneet jonkinlaiselta päiväkodin jatkumolta. Nyt kuitenkin totinen tosi on se, että sillä on gradukin viimeisiä tarkastuksia vaille valmis ja se täyttää 25 vuotta. Jossain vaiheessa sitä on varmaan pakko ruveta pitämään aikuisena. Perinteinen aikuisen määritelmä ei Pikkusiskoon toimi, koska kahvia se on juonut jostain 12-vuotiaasta enkä mä kyllä suostu siihen, että se olisi jo silloin ollut aikuinen. Mitähän sen täytyisi tehdä, että mä kertaheitolla uskoisin sen aikuisuuteen? En mä keksi. Jos se sais lapsenkin, niin mä aattelisin sen vain olevan tietämätön ehkäisystä. Suurin osa 15-vuotiaista nimittäin on.

5 comments:

Anonymous said...

Mää ymmärrän ton turhan stressauksen! Stressi on kuin krapula, sen ei tarvitse seurata normaaleja syy-seuraus-suhteita. Mut tsemppistä tähän päivään & huomenna lääkäripäiville! Ilmaisia kyniä, jes! Ehkä varastetaan myös joku eksoottinen hedelmä!

Elämyskameli said...

Siis mä aloin eilen kadehtia niitä ihmisiä joilla on krapuloita joskus, koska krapula olisi loistava tekosyy maata kaiken päivää sängyssä ja vikistä omaa surkeuttaan. Siis mullehan ei voi ikinä tulla krapulaa koska mä en pysty juomaan niin paljon, oonhan jo yhdestäkin Rose Imperialista ihan hiprakassa. Puhumattakaan Bling-Blingistä!

Anonymous said...

Luuletko että muille ihmisille krapula tulee ilman humalaa? Ei ei. Kun sä alat olla humalassa, niin sun täytyy vaan jatkaa sitä juomista.

Elämyskameli said...

Mut mä varmaan menetän tajuni ennen kuin tuun oikeasti humalaan tai sit alan voida pahoin tai motoriikka ei toimi sitä vähää että saisi nesteen suuhunsa vrt. silmään. Ei, musta ei vaan oo juomariksi. Täytyy keksiä muita harrastuksia ja muita tekosyitä vikistä.

Anonymous said...

Jokainen on oman onnensa juomari! Ihan turha syyttää olosuhteita.