Radiomainoksista tuttu Pohjolan Mies soitti tänään Handymanille, että olivat päättäneet lopettaa kaikki Hondan elämää pitkittävät hoidot eli kävi kuten Tanja Vienosen ex-miehen elokuvassa. Suru tuli, koska Honda on niin hyvä ystävä ollut - virkeä, aina iloinen ja punaposkinen vesseli. Sinänsä autoa me ei oikeastaan tarvita, koska suurin murhe tuli siitä, ettei päästä enää Viikin Prismaan. Onneksi HOK-Elanto tarjoutui tässä auttamaan ja avaavat Prisman Itikseen kuukauden-parin päästä. Toinen harmitus oli se, ettei päästäkään viemään Porkkista laitokselle, mutta se olisi ehkä enemmän once-in-a-lifetime-tyyppinen keikka eikä sinänsä syy pitää autoa jatkuvasti. Niinpä me ollaan nyt jalkamiehiä. Täytyy munkin varmaan muistaa taas ladata arvoa matkakortille.
Tänään oli hämmentävä cross-cultural hetki töissä, kun täysin suomea puhumaton varhaiskeski-ikäinen mies tuli vastaanotolle. Ei voinut uskontoonsa vedoten kätellä, mutta aloitti keskustelun sanomalla "I want to talk about intercourse". No muahan ei töissä tai muuallakaan juuri nolota puhua moisista asioista, mutta tämä mies oli kovin huolissaan siitä, että onko nyt soveliasta puhua moisia asioita mulle. Mä en osannut lonkalta sitä auttaa vaan kävin kysymässä naapurista apua ja vielä mun lähtiessä se kysyi, että nolottaako mua sen vaiva. Ei nolottanut. Mukava mies kyllä.
1 comment:
Epäilemättä myös Honda "kitui uskon, homouden ja sodan raadollisuuden keskiössä."
Post a Comment