Kisualueella

Kisut on täällä taas! Siis vanhat tutut Siiri ja Maisa. Tulivat eilen ja ovat jo kuin kotonaan. Tänään töistä tullessa olin aika kauhuissani, kun kumpaakaan ei näkynyt viiteen minuuttiin. Kun olin etsinyt kaikki ihmisen mielestä mahdolliset paikat, tuli Maisa venytellen vessasta, missä oli ollut lokoilemassa ilmeisesti pöntön takana. Siiriä odoteltiin vielä kymmenisen minuuttia, mutta sitten sekin ilmestyi itseään venytellen mahdottoman surkeasta kolosesta ja oli vähän loukkaantuneen oloinen, että mä esiinnyin niin iloisena (etten ollut hukannut kisua). Siitä Siiri suuntasi suoraan vaatehuoneeseen ja hengasi sen jälkeen pitkälti kuudetta tuntia sukkahyllyllä.


Mut tosiaan hälytettiin sikis-watchiin Laaksoon, huomenna on eka vuoro. Olin tänään perehtymässä asiaan Laaksossa. Aika jännää. Varsin työlästä oli pukeutua suojavarusteisiin (hanskat, visiiri, maski ja essu) joka välissä, mutta muutoin kyllä tosi mielenkiintoista oli. Mun mielestä on hienoa, että ihmiset on kuumeessa (eivät pääse sanomaan, ettei niillä koskaan nouse kuume) ja olo on kuin Housella kun miettii syytä. Suurin osahan niistä ei sairasta H1N1-tautia vaan kuumeen syy on ihan joku muu. Osa tietty sairastaa ja nyt vielä selvästi suurempi osa kuin aiemmin - kuulemma 25.-29.10. otetuista 20 näytteestä 10 oli positiivisia, mikä on samaa suuruusluokkaa kuin aiempien 3 kk:n näytteissä yhteensä. Upeeta. Nyt kun vielä rokotteen sais.

Mulla on ollut tänään varsinainen slarvipäivä. Työmatkalla aamulla pudotin tumpun matkalle, enkä enää ehtinyt lähteä etsimään sitä. Onneksi se löytyi kotimatkalla, joku ystävällinen (epäilty) mummeli oli nostanut sen tien viereen muurille, joten se ei ollut edes likainen. Iltapäivällä hukkasin kännykän pussukan ratikkapysäkille, Handyman löysi sen sitten illlla. Jossain vaiheessa päivää hukkasin kuulokkeiden toisen korvapehmusteen. Ne korvatussukat on rasittaneet mua suuresti jo pitkään - vähintään kerran viikossa jompikumpi on kadonnut, mutta aina ennen ne on löytyneet joko taskusta tai kassinpohjalta. Nyt on siis korvakumi kadonnut iäksi. En osaa kuitenkaan olla siitä kovin surullinen, koska mä oon aika lailla arvannut, että joskus mä ne menetän. Ja kun tänään kuitenkin 2/3 hukatuista tavaroista löytyi, niin hyvältähän se tuntuu. Täytyy keksiä muu kuulokeratkaisu työmatkakuuntelua varten.