Säätiloja

Lähdettiin eilen Handymanin kanssa jo iltapäivällä laina-autolla kohti Savonlinnaa. Minä ajoin. Hiljalleen sinne päin mennessä tuli koko ajan pimeämpää, liukkaampaa ja lumisempaa. Perillä olikin sitten metri lunta ja 14 astetta pakkasta. Totesin, että keksin lukemattomia hauskempia puuhia kuin pimeällä ja liukkaalla ajaminen. Kamalinta oli se, kun joku iso vempele (rekka, bussi tms) tuli vastaan ja pöllytti kuivaa pakkaslunta ympäriinsä niin paljon, että pariin sekuntiin ei nähnyt mitään muuta kuin sitä pirullista lunta. Silloin aina pulssi hyppäsi pitkälle toiselle sadalle ja hengitysfunktio heitti häränpyllyä. Ikävää oli myös se, että Handyman antoi ajoittain ymmärtää, että mä ajan liian hitaasti, varovasti tms. Siinä tilanteessa oli kuitenkin hyvä muistuttaa, että mä en oo toistaiseksi saanut yhtään autoa lunastuskuntoon.

Savonlinnassa oli Handymanin Mummo. Mukava, pirteä nainen. Lievän ongelman aiheuttaa kyllä se, että koska me käydään siellä vain n. 2-3 kertaa vuodessa, ei juurikaan ole mitään puhumista. Kun on keskusteltu tutut sukulaiset, niin siinähän se. Nyt 9 vuoden koulutuksen jälkeen Mummo tietää, ettei me sinne mennä sen ruokia katsomaan. Kuitenkin siellä on AINA kolmen ruokalajin ateria valmistettu ihan meitä varten. Ähky tulee.Iso savonlinnalaissiilo

Yötä oltiin suunniteltu viettävämme hotellissa Jyväskylässä, mutta Mummo-visiitin jälkeen intouduttiin vielä käymään Tätikaverin luona, joka yllättäen edelleen asuu Savonlinnassa, vaikka lopetti työnsä vuodenvaihteessa. Siellä oltiin kymmeneen asti, kun alkoi väsyttää niin himputisti, että otettiin vastaan Tätikaverin tarjous majapaikasta. Yöllä oli satanut reilusti lunta ja aamusta kahdeksan jälkeen kun lähdettiin Tampereelle päin, oli Handymanilla vähän sitten puuhaa. Mä en saanut edes auttaa.

Savonlinnasta lähdettiin sitten pirullisen liukasta ja lumisateista tietä Tampereelle Pikkusiskoa ja Teekkaripoikaystävää katsomaan. Käytiin syömässä ja sitten Handymanin piti rassata Pikkusiskon läppäriä. Handyman on mennyt semmoisen synnin tekemään, että on kertonut Pikkusiskolle Elämyskamelista ja nyt on sitten sielläkin alettu lukea blogia. Kommenttia tuli pilkkusääntöjen noudattamatta jättämisestä. Haluaisin tässä sanoa, että se johtuu osalti laiskuudesta, osalti kansalaistottelemattomuudesta eikä suinkaan siitä, etten osaisi pilkkusääntöjä. Toisaalta tämä kommentti oli odotettavissa, Pikkusiskohan on käynyt kaiken maailman yliopistollisia pilkunviilauskurssejakin.

Tampesterissa humppamaisteriopiskelijat saavat järvinäköalallisen yksiön. Järvi on tuo, joka näkyy taustalla poikkeuksellisesti valkeana sumun ja lumen vuoksi, kuva siis Pikkusiskon partsilta otettu

Oli kyllä ihanaa palata lumettomaan Helsinkiin, jossa ei oo yhtään liukasta! Seuraava pitkä automatka tehdään kyllä kesäsäillä ja -renkailla.

Tiistai

Tiistait on viikon tahmeimpia päiviä. Maanantai menee yleensä melko nopeasti kiireessä, keskiviikkona on jo melkein viikonloppu, torstaina harmittaa, ettei ookaan vielä perjantai ja perjantaina on jo viikonloppu. Lauantaina on kivaa ja sunnuntaina taas karmeeta ajatella, että viikonloppu meni jo. Fiksu työkaveri totesi tänään, että ylihuomisen perästä on jo perjantai ja tämä tylsä tiistaikin alkoi tuntua piristävältä.

Handyman on taas lähtenyt Ruotsiin ja mulla on tylsää. Pari päivää on kyllä päätä särkenyt niin että silmät vetistää. Onneksi on Burana. Mä oon aina ihan hämmentynyt, kun mulla on päänsärkyä. Oisin varmaan tosi hankala tk:n päänsärkypotilas. "Mulla ei oo koskaan päänsärkyä! Tää on nyt varmaan jotain tosi vakavaa kun mulla on päänsärkyä." Ja sitten se johtuu vain siitä, etten mä oo päässyt niska-selkäjumppaan aikoihin kun oon ollut kipeänä.

Mää nyt vähän hölisen tyhjiä täällä, mutta se johtuu siitä, että pitää saada jotain ton hirvittävän englantilaishenkisen PhotoBooth-kuvan eteen ettei se joka kerta lävähdä naamalle kun tän osoitteen avaa. Mut nyt en enää hölise vaan meen Kummityttöä katsomaan, kun kutsuttiin!

PhotoBooth

Handyman asensi tänään iChatin, että nyt voidaan ottaa videopuhelinyhteys esim. Pikkusiskoon tai Katjniin tarvittaessa. iChatiin liittyen löytyi myös PhotoBooth josta mulle riittää hupia ainakin viiden Ruotsin keikan ajaksi!

Enter Kummityttö

Eilen se sitten syntyi, kauan odotettu Kummityttö. Mulla on siis ollut jotenkin todella vahva tyttöfiilis jo toukokuusta saakka ja paikkansa piti. Tieteellisemmin Porkkiksen ihotilanteeseen arvauksensa perustanut Långstrump oli myös oikeassa. Kävin tutustumassa uuteen naapuriin jo eilen. Fiksu ja söötti nuori nainen, tulee kummitätiinsä. Esitteli ihan mahtavia taitoja, kuten nukkumista, naaman vääntelyä, käsien heiluttamista ja syömistä. Ylpeät vanhemmat väittivät tytön jo kakanneenkin mutta sitä en itse ollut todistamassa, joten en voi olla ihan varma. Syntymäpäivänä tapahtui muutoinkin paljon: Joensuussa paloi Abloyn tehdas, Vantaalla yritti palaa ammattikorkeakoulussa ja Helsingissä WTC-rakennuksessa. Mäkinen veivasi täydet pisteet Ässille ja Anna Puustjärvi julkisti taiteilijanimensä. Samalla päivämäärällä vuonna 1649 Englannin kuningas Kaarle I mestattiin. Muita 30. tammikuuta syntyneitä ovat esim. Rooman keisari Marcus Severus Didius Julianus (v. 133), englantilainen TV-puutarhuri Percy Thrower (1913), Olof Palme (1927), Gene Hackman (1930), Dick Cheney (1941), Phil Collins (1951) ja Jordanian prinssi Hashem bin Al Abdullah II (2005). Muita tunnettuja syntymäpäiväkaimoja ovat nyt syntyneen vauvan isänisän naisystävän poika ja vauvan kummitädin enon vaimo.

Mä alan pikku hiljaa uskoa siihen, että aina antibiootit ei oo pahasta sinuiittiin. Oireet jatkuvat. En muistanut käydä kuvissa, kun se täti sekoitti mun koko viikon ja nyt mä vasta tajusin, että tää työviikko meni jo. Mä en uskalla aloittaa antibioottia ilman rtg-kuvia, koska muutoin Lettipitko varmaan kokee itsensä epäonnistuneeksi immuniteetista pauhaamisen saralla. Onneksi on Sarvikuono.

Esimiestyötä

Mä nukuin viime yönä tosi huonosti, jos ollenkaan. Jotenkin se sen duunimamma-asia vaivasi ihan hirveästi. Aamulla oli ihan kamala fiilis mennä töihin. Olin säikky kuin jänis ja itkin hysteerisesti. Onneksi mä meen aina 30 min etukäteen töihin ja onneksi mun uusi pomokin tulee aina 30 min etukäteen töihin. Menin sen kanssa juttelemaan ja se rauhoitteli mua ja sen jälkeen vointi on ollut paljon parempi. Päivä meni ihan kohtuullisesti, vaikka olikin todella raskaita potilaita akuuttiajoilla. Tai eihän ne nyt ehkä raskaita olleet mutta haastavia. Sitä paitsi työn touhussa sitä unohtaa omat murheensa, se on hyvä asia. Työ parantaa. Kun potilaatkin uskoisivat sen eivätkä kaikki tahtoisi aina vain lisää sairauslomaa.

Ei se vauva sittenkään syntynyt tänään. Nyt on lama ja ihmiset tekevät vauvoja ja niinpä Naistenklinikan parantajat eivät ehtineet synnytyttää Kummilasta. Huomenna uusi yritys! Huomenna on hyvä päivä - mun toisen kummilapsen äitikin on syntynyt 30. tammikuuta. Ja edelleen syntyy kuitenkin tän kuun puolella, jotta ehtii saada lapsilisää jo helmikuulta, tämä on selvästi talousihmisen valinta. Ehkä sieltä tulee ekonomi!

Ekonomeista ja muista tylsistä ammateista tuli mieleen, että Pikkusisko soitti mulle tänään kertoakseen että on nyt gradun tehtyään päättänyt hakea keväällä oikikseen. Jessus! No toinen sen uutinen oli että se on vähäverinen, Hb on 117 rautakuurin jälkeen. Ehkä se selittää oikisunelmat? Mut ois kyllä kiva saada Pikkusisko sieltä Keski-Suomesta tänne etelään, että näkis joskus! Sillä oli synttärit kolme viikkoa sitten ja lahja makaa vieläkin kodinhoitohuoneessa kun ei kukaan oo jaksanut ajaa Tampesteriin saakka. Toivottavasti edes teekkaripoikaystävä hankkii oikean työn eikä ryhdy kahden tutkinnon mieheksi. Täytyy jonkun maksaa verojakin ettei kaikki veronkantovastuu oo eilisen riehujatantan niskoilla.

Ahdistus

Tänään kävi töissä niin ahdistava ja raivostuttava juttu, että sen jälkeen ihan vapisutti ja melkein itketti kun niin otti päähän. Olin klo 16:05 lähtenyt hissillä kotiin (neljän jälkeen ei voi enää käyttää portaita, kun ovet menee lukkoon). Menin vitosessa hissiin, yläkerrasta oli tulossa nuori kundi ja täti-ihminen. Ovi on kakkosessa. Kolmosesta (toinen terkkarin kerros) tuli hissiin pari työntekijää lisää ja tämä täti-ihminen lähti siinä pois. Luulin että se oli erehtynyt kerroksesta ja sanoin, ettei sinne saa mennä, kun se on kiinni. No tämä täti sitten alkoi paasata siitä kuinka sen 80-vuotias mutsi ei ollut saanut haluamaansa palvelua tänään terveysasemalta ja kuinka tämä täti aikoo nyt sitten istua kolmosessa siihen saakka, että tämä asia selvitetään. Mä sanoin, että se ei käy ja menin soittamaan vartijaa. Jotenkin kaikkiin puhelimiin (kolmea huonetta kokeilin) oli ohjelmoitu väärä vartijan numero. Täti kävelee koko ajan perässä ja haukkuu ja solvaa ja kieltäytyy lähtemästä. Menin työkaverin huoneeseen (oli vielä töissä), eikä sekään löytänyt vartijan numeroa. Täti paasasi ja kaakotti ja vaati saada palvelua "kun eihän tää kerros oo kiinni kun täällä on lääkäreitäkin!" Sitten se vaati saada meidän nimet kun ei suostuttu auttamaan. No ne annettiin ja se kirjoitti ne ylös huutaen, että "tämä ei jää tähän!! Teen ilmoituksen ja valituksen ylilääkärille ja kaupunginhallitukselle!!" No tähän me toki ystävällisesti sitten annettiin ylilääkärinkin nimi, että olisi helpompaa. Jossain vaiheessa mä kimpaannuin ja käytin sanaa "hemmetti" (huom huom en siis sitä ikävämpää muotoa), mistä mä sitten sain erityismerkinnän sen vittuilukansioon. Sitten se lupasi lähteä. Mä toki menin sen mukaan, että saatoin varmistua sen lähdöstä. Koko hemmetin hissimatkan se nalkutti ja seurasi vielä kauppaankin. Vasta kaupassa mulle tuli mieleen Handymanin ikiaikainen "soita poliisi!" -kehotus. Ois pitänyt! Siinä vaiheessa se kyllä oli jo lähtenyt mun perästä. Siis otti niin tajuttomasti päähän etten tajunnut ajoissa. Soitin sit ite ylilääkärin kännykkään ilmoittaakseni asiasta ja se oli onneksi rauhoittava. Mut mun ois oikeesti pitänyt soittaa poliisi ja sanoa totuudenmukaisesti, että täällä on "uhkaavasti käyttäytyvä aggressiivinen ja potentiaalisesti väkivaltainen tunkeilija". Ja nyt on sellainen tunne, etten halua mennä töihin, jotten joutuisi kokemaan samanlaista enää uudelleen. Ihan hirveetä. Kehitin jo vaikka mitä somaattisia oireitakin stressistä (päänsärky, pahoinvointi, kylmäsormisuus, tykytys, vapina). Onneksi on ystäviä, joille saa purnata ja jotka kuuntelee. Ja onneksi on aviomies, jolle ei viitsi purnata, koska se kuitenkin vain narisee siitä, etten mä soittanut poliisille.

Kummilapsi syntyy erittäin suurella todennäköisyydellä huomenna! Toissapäivänä oli aika varmistunut, kun hiljalleen on babütsiino kasvamassa melko isoksi ja vieläkin on pylly alhaalla, niin päättivät sen väkivalloin poistaa yksiöstään. Haluaisin huomauttaa, että joku arvaajaporukasta oli päivälleen oikeassa! Hehee! Siis sillä varauksella, että nkl ei huku kiireellisiin sektioihin, toki.

Vielä lopuksi terveiset Ruotsiin! Handyman lähti sinne tänään lentsikalla ja Långstrump laivalla - pitäisikö Kamelin perustaa sinne haarakonttori? Eikös Lettipitkokin ollut sinnepäin menossa ihan näillä näppäimillä? Vai onko Kamelin jutut niin tylsiä, että niitä pitää mennä ulkomaille pakoon?

Perussivistystä

Mä oon nyt monta päivää jo innokkaasti perussivistänyt itseäni Sarvikuonolla. Silläkin uhalla, että kuulostan joogaohjaajalta, aion nyt hehkuttaa, että siinä on mainio laite. Mä oon tosiaan toki suositellut sitä erinomaisena jo pidemmän aikaa viran puolesta, mutta nyt voin suositella sitä ihan oikeasti sydämestä. Pitää muistaa ostaa lisää merisuolaa. Ja oikeasti kannattaa laittaa ihan niin paljon suolaa kuin ne käskee, koska muuten se todella polttaa, samoin kuin liika kylmä vesi sattuu kipiään. Mutta toki se suolainen lämmin vesi maistuu ihan hirveältä. Kikka kolmonen: sitä ei tarvii maistella, jos huohottaa suun kautta huuhtoessaan.

Me käytiin eilen anoppiloissa, koska ne on parasta hoitaa aina samana päivänä molemmat tasapuolisuuden vuoksi. Handyman joutui antamaan Vantaalla "Vävypojan raportin" Hondan nykytilasta, koska ei oltu uskallettu kertoa puhelimitse. Mun parentsit oli yllättävän rauhallisia siitä. Isi oli ilmeisesti tulkinnut mun olevan jotenkin allapäin ja stressaantunut asiasta, koska se soitti mulle vielä tänään lohdutellakseen ja vakuutellakseen, että sitten kun "teille tulee ihan mahdoton autokuume tai jos toteatte tarvitsevanne autoa", apua järjestyy. Mä en ihan täysin ymmärtänyt, että minkälaista apua, mutten kehdannut kysyäkään. Eilen ne tekivät kyllä selväksi, että Äidin autoa saa lainaksi aina kun tarvitsee "paitsi maanantait on huonoja päiviä, kun silloin on Isin lätkätreenit(!)". Mutta eiköhän me nyt pärjätä ilmankin. Etenkin, kun mäkin taas pitkästä aikaa ostin matkakortille kautta.

1 kk

Eilen oli avioliiton ensimmäinen kuukausipäivä. Sitä minä, turhien juhlapäivien kruunaamaton kuningatar (viime tiistaina juhlittiin paitsi avioliiton neliviikkois- myös parisuhteen 113-kuukautispäivää!), päätin juhlistaa järjestämällä hääyön. Viimeksi nimittäin hääyö jäi vähän epäromantilliseksi, kun aamulla piti mennä töihin. Olin varannut hotellihuoneen ja leffan. Valitettavasti Handymanin myöhäisen palsun vuoksi voitiin mennä vasta 20:30 näytökseen ja sit leffan loputtua olikin jo niin myöhä, että työläiset ei jaksaneet ollenkaan kuherrella. Oli kyl kiva huomata, että oma koti on niin kivaksi tuunattu, että Helsingissä hotelli ei tunnu juuri miltään. Koettiin kyllä mainiot vihkimisfläsärit Radissonin respassa, kun meitä illalla palvellut Kim oli lähes yhtä kummeli kuin henkikirjoittaja! Niin ja Frost/Nixon on hyvä leffa, vaikka juuri mitään Watergatesta ei etukäteen tiennytkään.
Polaah'n pyynnöstä: eilen mun vastaanotolle tuli nuori nigerialaismies, jonka ongelmana oli flunssa ja 5 vuotta kestänyt selkä- tai jalkakipu (ei tullut ihan selväksi). Mä autoin sitä parhaani mukaan ja tutkin mitä voin. Ilmeisesti se oli tyytyväinen saamaansa palveluun, koska sen mukaan mun sydän on afrikkalainen. Selitti vielä, että se tarkoittaa mun sydämen olevan lämmin ja ystävällinen. Sitten se pyysi, että mä en sitten eroa, jos mä saan lapsia. Sen mielestä kuulemma Suomessa erotaan liian helposti kun on lapsia. Lupasin olla eroamatta, kun lapset on pieniä. En sanonut, että lapsia ei oo tulossa ainakaan näillä näkymin.

Mun sairaus ei oo valitettavasti yhtään parantunut sillä, että mä oon päättänyt sen parantuvan. Päinvastoin nyt on jatkuva päänsärky ja niskatkin ihan jumissa. Todennäköisesti siis sinuiittisäryn lisäksi jännityssärkyä. Perkele! Pitäiskö ruveta troppaamaan?

Ruumiinvalvojaiset

Handyman kävi tänään hakemassa Hondaan jääneet tavarat. Suutarilasta tullessaan tuo tunteellinen siili oli niin herkällä päällä, että alkoi soitella kamalia itketysbiisejä (Kari Rydman: Niin kaunis on maa, Kaija Koo: Jos sua ei ois ollut ja perinteinen Täällä Pohjantähden alla). Siinä tuli kyllä herkkä fiilis. Pystyykö mikään auto enää koskaan korvaamaan Hondaa?

Mun itsesuggestiotervehtyminen ei toiminut. Olin aamulla jo ihan lähdössä töihin, kun yöllä ei yskittänyt ollenkaan. Aamulla kuitenkin yskin niin kovaa ja ilkeästi, että Handyman huomautti sellaisen olevan sopimatonta työtilanteissa ja siispä mä päätin jäädä kotiin. Nukuin koko aamupäivän ja pitkällään ollessa ei yskittänyt ollenkaan. Uudelleen sängystä noustua alkoi jälleen kova hakkaava yskä ja päänsärky. Kun lisäsin tähän pari viikkoa kestäneen vähän-niinku nuhaoireen, nasaalisen äänen ja kovan aivastelun kanssa, diagnostikko minussa alkoi epäillä poskiontelontulehdusta. Se selittää kaiken. Mutta tietysti, koska mä en usko antibiootteihin sinuiitin hoidossa, hoidan sitä niistämällä ja toivomalla, että menisi pian ohitse. Lupaan, että jos oireet jatkuvat vielä ensi viikolla, käyn kuvissa. Mutta huomenna tietty töihin, kun yskä johtuukin vain poskiontelosta eikä häiritse kuin pystyasennossa. Alkoikin käydä jo tylsäksi tämä lomailu.

Kaitselmuksen vitsaus

Kaitselmus on ottanut mut silmätikukseen. Ehkä yläkerran (pienellä yyllä) herra on kyllästynyt mun jatkuvaan kirkollisveron laskeskeluun ja päättänyt, että nyt pitää Kamelia ojentaa ja siksi sieltä on lähetetty erityinen vitsaus eli lentsu nyt mun hengitysteihin. Yskää on ja päänsärkyä ja vienoa nuhaa, kokonaisuutena siis kehno olo. Mä en usko siihen, että olisi olemassa "kunnolla sairaana", että kuumeilu olisi jotenkin jalompaa tai oikeampaa sairautta kuin ihan vaan peruslentsu. Kyllä tulee kehno olo ilman kuumettakin ja töistä poissa oleminen on usein tässä tilanteessa perusteltu veto. Mutta ällös tee kuten minä teen vaan kuten minä sanon. Aion nimittäin silti mennä huomenna töihin. Tämä on kuitenkin vain itsesuojelua, koska huomenna on ärripurrimaisen huono päivä olla poissa töistä siinä mielessä, että huomenna tekemättömät työt täyttäisivät mun kahden seuraavan viikon listat ihan umpeen jo etukäteen ja niinhän siinä kävisi, että huomenna säästetty 8 h olisi sitten 1 h joka iltapäivä tästä ikuisuuteen. Mieluummin mä meen töihin ja lintsaan sit iltapäivämiitingistä. Voin sit tulla jo kahdelta lokottelemaan uuden villapeiton alle Handymanin jääkarhutyynyliinalle hihittelemään.

Mä oon ihan tyhmä sentimentaalinen pölhö. Silloin tällöin tulee nimittäin älytön ikävä Hondaa. Sitä kuinka se hyrisi tyytyväisenä, kun lähdettiin matkaan ja sen outoa kilkatusta, jonka tullen piti painaa matkustajan airbagin kantta. Hondassa oli Tulppiksen sanoin "Euroopan siistein takakontti" ja älyttömän hyvät takapenkkiläisten jalkatilat. Honda on toiminut hääautona ja mennyt läpi melkein joka katsastuksesta lentävin värein - ainoa poikkeus oli vuonna 2007, kun nipopinko katsastusinssi huomautti, ettei etuvalojen korkeussuuntaus toimi (ikinä ei sitä tarvittu). Ikinä ei Honda jättänyt tielle. Hondassa olleen pienen kauneusvirheen vuoksi Handyman tapasi mun vanhemmat ekaa kertaa (7 kk:n seurustelun jälkeen - Isi ei ollut aiemmin tiennyt, että mä ylipäänsä seurustelen). Hondan seuraava omistajakin oli jo tiedossa. Ihan tyhmää, mut mulla on ikävä sitä sööttiä autoa. Ehkäpä flunssallakin on osuutta asiaan. Toivottavasti.

Pohjolan Mies

Radiomainoksista tuttu Pohjolan Mies soitti tänään Handymanille, että olivat päättäneet lopettaa kaikki Hondan elämää pitkittävät hoidot eli kävi kuten Tanja Vienosen ex-miehen elokuvassa. Suru tuli, koska Honda on niin hyvä ystävä ollut - virkeä, aina iloinen ja punaposkinen vesseli. Sinänsä autoa me ei oikeastaan tarvita, koska suurin murhe tuli siitä, ettei päästä enää Viikin Prismaan. Onneksi HOK-Elanto tarjoutui tässä auttamaan ja avaavat Prisman Itikseen kuukauden-parin päästä. Toinen harmitus oli se, ettei päästäkään viemään Porkkista laitokselle, mutta se olisi ehkä enemmän once-in-a-lifetime-tyyppinen keikka eikä sinänsä syy pitää autoa jatkuvasti. Niinpä me ollaan nyt jalkamiehiä. Täytyy munkin varmaan muistaa taas ladata arvoa matkakortille.

Tänään oli hämmentävä cross-cultural hetki töissä, kun täysin suomea puhumaton varhaiskeski-ikäinen mies tuli vastaanotolle. Ei voinut uskontoonsa vedoten kätellä, mutta aloitti keskustelun sanomalla "I want to talk about intercourse". No muahan ei töissä tai muuallakaan juuri nolota puhua moisista asioista, mutta tämä mies oli kovin huolissaan siitä, että onko nyt soveliasta puhua moisia asioita mulle. Mä en osannut lonkalta sitä auttaa vaan kävin kysymässä naapurista apua ja vielä mun lähtiessä se kysyi, että nolottaako mua sen vaiva. Ei nolottanut. Mukava mies kyllä.

Rusina

Mä olin eilen elämäni ekaa kertaa liikenneonnettomuudessa. Oon pari kertaa rusikoinut autoa itse, mutten laske niitä liikenneonnettomuuksiksi, koska mun liikkumisnopeus on ollut alle 5 km/h eikä vastapuoli oo liikkunut ollenkaan. Eilen oli niin liukasta, että Handymanilta lipsahti auto lapasesta, kieputtiin vastaantulijoiden kaistalla, sieltä kimmottiin takaisin oman puolen jalkakäytävälle ja takamus tömähti tolppaan. Ja sanottava on, että Handyman ei a) ajanut ylinopeutta tai b) muutenkaan rehvastellut Y-kromosomillaan. Mä en oo koskaan nähnyt sitä niin tolaltaan kuin eilen. Miesparka oli hermoraunio. Illan se tepsutteli ahdistuneena ympäri kämppää ja yön tuijotti mua hermostuttavasti. Ei pystynyt ees ajamaan kolaripaikalta kotiin, mun piti uhrautua. No auto meni vähän surullisen näköiseksi, mutta onneksi kaikki matkustajat säilyivät vammoitta, myös syntymättömät. Mä ajoin Honda-reppanan tänään Suutarilaan autolääkäriin ja jätin kylmästi sinne. Ilmoittavat varmaan, jos siitä ei oo enää eläjäksi. Ja kyllä - jatkossa meidän perheessä nainen ajaa Handymanin toiveesta.



Ennen kolaria Handyman oli vielä oma uhoavainen itsensä. Olisi lyönyt yli 3000 eurosta vetoa, että Pikkuparlamentin pihalla oleva taideteos esittää lumpeita, mä väitin että mansikoita. En lyönyt, koska ei Handymanilla oo 3000 euroa annettavaksi mulle. Mulle on sitä paitsi paljon tärkeämpää olla oikeassa kuin voittaa. Hah!

Umpu meni ikki!

Kiirusta pitänyt. Toissapäivänä kävi harvinaisia vieraita, kun Missing Link tuli vaimoineen kylään. (Jälleen hankala keksiä lempinimeä, kun ei voi vain katsoa fb:n Nicknamesista) (ja Nicknames on muuten rikki, ollut jo 2 viikkoa! Ei pysty antaan uusia!). Missing Link on mun lukiokaveri ja Handymanin harrastekaveri varmaan jo jostain 1980-luvulta alkaen ja hänen johdostaan mä alunperin Handymanin löysinkään. Kiitokset sinne! No siis nyt ei oltu pitkään aikaan nähty - viimeksi joskus viime keväänä muistaakseni. Nyt ilmeisesti kuuden mutkan kautta Missing Linkin korviin kaikuneet maistraattiuutiset saivat yhteyden jälleen palaamaan. Uutista oli pöydän molemmin puolin - sinnepäin on tulossa vauva loppukeväästä. Mun oli tämä uutinen kohtuullisen helppo todeta pelkällä inspektiolla, koska mulla on lääketieteellinen koulutus ja sen myötä oon oppinut, että millaisia fyysisiä muutoksia lähestyvä jälkeläisen saaminen aiheuttaa kantavassa yksilössä. Handymanille tilanne oli sen sijaan hankalampi, hän kun ei ole lääkärikoulutusta saanut ja hänelle uutinen jouduttiinkin kertomaan ihan suusanallisesti.

Eilen otettiin sitten Porkkiksen kanssa härkää sarvista ja tehtiin Kummilapselle (joka ei siis oo vielä syntynyt, Rampolla mahdollisuus veikkausvoittoon huomiseen klo 12:een saakka!) patja ja vasun pehmusteet. Tilanne oli kuten normaalisti - ärisin ja murisin, kun ei suju. Taisin kyllä erityisesti suutahtaa ns. vatukkeille ja Hepuliblogiin päädyttiin. Pojat pelasivat pleikkaria ja suru tuli kun GH:n punainen rumpu meni rikki (tai kuten kolmivuotias ylöjärveläisserkkuni asian ilmaisisi: umpu meni ikki). Ei toimi. Vaihtoehdot sen korjaamiseksi: Handyman avaa vehkeen, jolloin ei takuusta tarvitse enää huolehtia tai myyneeseen liikkeeseen vieminen. Ei oo kuittia enää. Vaikeita päätöksiä, vaikeita päätöksiä. Mutta nyt ei siis voi rummuttaa (ummuttaa).

Handyman tunnusti saaneensa "melkein hepulin" jälleen Ruotsissa keskiyöllä tyynyistä. Olivat kuulemma samanlaisia litulötereitä kuin Amsterdamissa. Sääli ettei Handyman mennyt naapurihuoneen Börskälle asiasta pauhaamaan - ois taas Hepuliblogi laulanut! Toki siis itsekin saa hepulin todeta, mutta Handyman kiisti tapahtuneen olleen täysiverinen hepuli. No ei sit mitään, nou kän duu.

Hän on täällä taas

Handyman tuli kotiin, eli pian ne mun rauhan päivät olikin ohi. En ees ehtinyt ikävöidä. Toisena yksin-yönä en ees stressannut ovesta, kun kielsin itseltäni tarkastusreissut. Luin vain Clarksonia tyytyväisenä. On tietty kivaa että Handyman on kotona, vaikka ei siitä kovasti seuraa oo - tuossa se ekselöi Peltorit päässä. Ihan kiva saada kuitenkin tiskit koneeseen ja puhdasta pyykkiä. Mä olin laittomasti laittanut muutamia tiskejä koneeseen kun ne riipi mua pöydällä lojuessaan, mutta sanomistahan siitä tuli. Se ei oo naisten työtä, tiskien laittaminen tai pyykinpesu.

Mulla oli tänään palsu! Siitä pitää olla innoissaan, koska mulla on niitä aika paljon harvemmin kuin keskimääräisellä työläisellä. Tosin tää palsu kesti 1,5 tuntia, josta 1 h 15 min tunsin oloni lähinnä kiusaantuneeksi, kun ämmät kiukutteli ja riiteli todella mitättömästä asiasta. Pahinta oli, kun mua alkoi naurattaa se absurdius ja mun piti purra huuleeni, joka on nyt kipeä. Ehkä karavaanin palsuveteraanit tietävät tän ongelman ja vain hymähtelevät, mutta mulle tää oli todellakin ensimmäinen kerta ja tosi jännää! Joskin oisin mieluummin tehnyt töitä vain, mutta kuluuhan se päivä noinkin.

Nyt vielä video, jota en oo aiemmin saanut laitettua. Handyman kannustaa idoliaan:

Töissä

Mä en yleensä juurikaan tykkää päivittää blogia muutoin kuin kotona. Nyt on kuitenkin niin herkullinen tilanne, että on melkein pakko. Oon nimittäin just töissä ja jostain kumman syystä mulla on tunnin tauko. Kaikki ajat on kyllä varattu (ne jotka melkein jäi varaamatta, annettiin luukulle räyhäämään tulleelle spurgulle), mutta mä oon tunnin etuajassa. Harvoin sitä näin käy. En laske tätä kuitenkaan omaksi ansiokseni vaan tämän vapaatunnin ovat minulle suoneet mukavat soittoaikansa unohtaneet ihmiset. Mä soittelen papoille, mutta niillä on kännykät äänettömällä. Ja minkäs mä sille teen. Varaavat sitten uuden ajan.

Mä olin jo etukäteen jännännyt eilistä nukkumaanmenoa, kun Handyman on siellä Ruotsissa. Mulla on nimittäin sellainen päähänpinttymä, että ovi on auki. Mä käyn yleensä yksin nukkumaan mennessä tarkastamassa oven monta kertaa ja otan avaimetkin yöpöydälle, että mä näen että ne eivät ole ovessa ulkopuolella. Eilen kuitenkin olin tähän valmistautunut ja tullessani sisään oikein ääneen totesin, että ovi on lukossa ja avaimet ovat kassissa enkä antanut itseni mennä katsomaan, vaikka vähän mieli teki. Hurraa, erävoitto OCD-oireista!

Tänään on viimeinen päivä arvata, koska Yläkerran babütsiini syntyy, koska huomenna mahdollisesti tämä tieto jo kansalle valkenee, jos kaveri päätetään poistaa paikastaan veitsen ja levittimien myötävaikutuksella. Toistaiseksi tilanne veikkausten suhteen:
Ranpo 15.1.
Handyman 21.1.
Polaah 28.1.
Kameli 29.1.
Långstrump 7.2. (kokosarjan veikkaus: 31.1. Porkkis on valaan kokoinen)
Tosiaan jos kukaan ei arvaa oikein, saa lähimmäksi veikannut jonkin hyödyttömän palkinnon Ranpon toiveesta. Täysin oikein veikannut saa mukavan ja/tai hyödyllisen palkinnon. Sukupuoltakin saa veikata, jos kokee veikkaamisen tärkeäksi osaksi yhteiskuntaa. Mun mielestä se on tyttö.

Seurankipee

Mä en juurikaan viihdy yksin. Joskus tylsyys tulee tunneissa, joskus parissa päivässä, riippuu tekemisen määrästä. Tää on toki väärin ja lällykkää ja ilmeisesti lähinnä siksi Handymanin työnantaja onkin ottanut tehtäväkseen karaista mua. Handymanin pitää olla nyt parin kuukauden ajan 2-3 päivää Ruotsissa joka viikko. Pahinta tässä ei kuitenkaan ole mun kitumus vaan Handymanin surkuttelu aina ennen lähtöä. Sitäkin pännii lähteä sinne ilmeisesti lähinnä sen takia, ettei se tykkää lentokentällä venailusta. Ei silti, en mä aio tän enempää valittaa tylsyyttäni. Oon alkanut ymmärtää Äitiä paremmin - ei siitäkään varmaan ollut kivaa, kun Isi oli mun lapsuudessa aina ulkomailla töissä. Ja silloin kun Isi oli siellä (milloin missäkin), kävi se Suomessa vain neljä kertaa vuodessa, Handyman sentään tulee aina viikonlopuksi.

Seurankipeys saa mut ikäväksi ihmiseksi. Mä vaan nukun tai sitten mä puuhailen jotain turhaa. Surkuttelen itseäni. Onneksi töissä saa olla niin pitkään kuin haluaa. Ja onneksi mä en halua olla mitenkään myöhään.

Kuluvan vuoden alkupäivinä käytiin taas Motonetissä (mahtava paikka, mahtava paikka). Handyman osti sieltä jotain pyyhkijänsulkia ja autonlamppuja ja mäkin löysin tyhjiöpakkauspussukoita. Oon ihaillut niitä jo 1990-luvulta lähtien Ostoskanavalla ja nyt niitä on siis Motonetissä hintaan 3,90 e/2 kpl. Innokkaana hamstraajana mulla on esim. lankoja röykkiöittäin ja nyt mä sain ne siisteiksi siipaleiksi, jotka on selvästi helpompi varastoida kuin se iso muovilaatikko, jossa ne on tähän asti olleet. Tää helpottaa mun elämää niin paljon! Täytyy mennä uudelleen Motonetiin hakemaan niitä lisää ja pakata sinne koko elämä (esim. talvivaatteet kesällä ja kesävaatteet talvella. Ja Långstrumpin ETYK-laatikko)!

Mä muuten johdan Handymania vihkimislahjoissa. Tokikaan ei ole ollut tarkoitus sellaisia saada, koska "vihkimislahjoja" ei ole olemassakaan ja häitä me ei pidetä. Kuitenkin niitä on tullut muutamia (kiitos vaan!). Mutta siis mä sain mun työkavereilta kortin ja lahjakortin Stockalle. Käsittämätöntä. Mä oon ollut siellä töissä 1,5 kk, josta ainakin 1,4 kk oon viettänyt yksin komerossani, en oo juurikaan ees tauoilla käynyt. Työyhteisö, jossa arvostetaan erakkomaisuutta, ilmeisesti. Mahtavaa!

No nyt mä meen hoitamaan mun seurankipeyttä vääntelemällä yhtä polvea.

Plagiaatti

Älyttömän paljon kamalaa musiikkia tehdään koko ajan. Kampaamoreissulla kuulin uuden biisin, josta heti luulin sen olevan käännöscoveri Verven The Drugs Don't Workista. Vähän pidemmälle kuunnellessa huomasin, että kertosäe olikin ihan erilainen - se olikin siis ilmeisesti "tehty" erikseen! Selvisi, että kyseessä on Happoradion Puhu äänellä jonka kuulen -jollotus. Radiossa naiset hehkuttivat sen "koskettavia ja itkettäviä ja tunteellisia" sanoja. Toden totta: "miksi sä itket, kun naapurissa jonkun lapsi nauraa?", "Sinuun tarvii tekstityksen / salaisuuksien selittäjän / kertojan kaikkitietävän". Ovat vitsi vielä sanoittaneet sen kalevalamitassa!

Joulunaika loppuu Kameliassa huomenna. Toki Nuutinpäivä on vasta kolmen yön päästä, mutta nämä asiat on tehtävä viikonloppuna, koska viikolla ei vain ehdi. Joulunajan loppuminen tarkoittaa siis jouluvalojen viemistä kellariin. Glow-lyhty saa jäädä siiheksi asti, kunnes tulee valoisaa eli todennäköisesti jonnekin helmikuun loppuun. Aletaan odottaa kesää, vaikka turhaa se on - kolmen viikon päästä tulee näet kaksi viikkoa lunta metritolkulla. Tuolloin on nimittäin aika jälleen Isin ja Äidin vuosittaisen Kaukoidänmatkan ja me (käytännössä Handyman) on vastuussa lumenluonnista pienellä palalla Vantaata.


Handyman on jossain teinibileissä ja mä oon kotona tisurissa siltä varalta, että se soittaa mut hakemaan. Mua ei millään kiinnostanut mennä viettämään yhdistettyjä tupareita ja 20-vuotissyntymäpäiviä, kun en tunne ketään ja tosiaan siellä melkein kaikki pitää tuota 20-vuotiasta jo aika vanhana. Lisäksi mulla on tehtävä: vahtia käynnissä olevaa pyykkikonetta. Se on lopettanut jo tunti sitten ja mulle on tällä hetkellä epäselvää, että miten mun sitä tällä hetkellä pitäisi vahtia, joten olen päättänyt ottaa käyttöön kunnioittavan mulkoilun. Käyn välillä sitä katsomassa. Toistaiseksi kaikki on hyvin sillä rintamalla.

Koriskokemuksia

Eilisessä pelissä riitti vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mutta myös koomisia tilanteita siinäkin määrin, että ei ollut liioittelua kutsua lajia slapstick-korikseksi. Parhaat hetket eivät valitettavasti taltioituneet muistikortille. Mieleen jäivät mm. Homiksen eleetön kädenheilautus, jonka tieltä kaksi pelaajaa kaatui selälleen sekä tuomaritoiminnasta turhautuneen pelaajan maahan heittämä pallo, joka kimposi suoraan ko. pelaajan otsaan. Ottelun laadusta kertoo myös se, että tummissa peliasuissa pelaavalla Wartilla oli kentällä pitkiä aikoja kaksi pelaajaa numerolla 12, mutta se ei menoa haitannut.


Toimitsijoillakin oli varmasti eeppinen ilta. Vähätukkaisin toimitsijoista kaivoi puoliaikatauolla viinapullon laukustaan, hörppäsi aimo hörpyn ja totesi ykskantaan: "Ei tätä selvinpäin kestä".


Tärkeintä oli toki Homiksen jälleen majesteetillinen panos kotimaiselle koripallolle. Creepy man-fan oli niin tohkeissaan että ihan posket punoittivat ja pelin jälkeen Handyman oli tavanomaistakin törkeämpi, mun piti puoliväkisin raahata mies autoon, kun se solvasi kaikkia itseään pienempiä ja isompiakin. Väsynyt oli, raukka.

Tutut uomat

Nopeasti sitä taas tottuu arkirutiineihin loman jälkeen, vaikka olin varma, että kärsisin vieroitusoireista erityisen pitkään tällä kertaa. Alkuun töihinmeno oli kamalaa, mutta to-pe tuntui taas ihan kivalta. Tähän oli varmaankin vielä erityisesti syynä tällä viikolla vietetyt lääkäripäivät, jotka paitsi tekivät työpäivistä kiireisempiä, niin myös keveämpiä, koska oli lähes pelkästään akuuttipotilaita - flunssaa, korvalapsia, flunssaa, poskionteloita, ja vatsatautia. Se mua edelleen kummastuttaa, että vaikka mä otan enemmän potilaita kuin melkein kukaan siellä, niin mä oon aina ekana valmis ja pääsen lähtemään tosi aikaisin joka päivä. Todennäköisesti se johtuu siitä, että ne muut tekee jotain paperitöitä joita mä en ilmeisesti sitten osaa tehdä. En aio tästä kuitenkaan stressata vaan lähden tyytyväisenä lähes joka päivä klo 15.

Eilen käytiin Homiksen pelissä. Tällä kertaa oli taas vieraspeli vieraassa paikassa. Lähdettiin aika lailla etukäteen, koska oli niin kovin huono ilma. Onneksi lähdettiin, koska mä johdatin kulkueen väärään paikkaan. Mä luulin nimittäin, että se peli olisi täällä:
Mutta se olikin täällä:

Kamera oli pelissä niin keskeisessä asemassa, että Katjn jo melkein tuskastui. Otettiin videota ja still-kuvia niin paljon, että kamera oli ihan väsynyt! Pelissäkin kävi hyvin, ja Homiksen suurin fani (aka creepy man-fan) oli taas onnesta soikeena.


Yläkerrassa on jännät paikat, koska Porkkis on nyt täysiaikainen (kummilapsi on jo arviolta 3170 g!), mutta sikiö on ns. pää pilvissä eikä suostunut kääntymään päälleen, vaikka tänään sitä oli yritetty. Laskettuun aikaan on 18 vrk ja päivien sisällä tiedetään, tuleeko se maailmaan ns. tuherosta vai operatiivisesti. Arvioisin, että meet&greetin aikaan sikiö on jo vaihtanut statustaan vauvaksi. Vai onko muita veikkauksia?

Rapistelu-, rouskuttelu- ja rummutteluriivaus

Handyman on rapistelija, rouskuttelija ja rummuttelija. Se tykkää kaikista paperipussiin pakattavista tuotteista ja erityisesti kanelikorpuista. Lisäksi se koputtelee ja rummuttelee sormillaan päätään, pöytätasoja, Peltoreita, polveaan ja kaikkea muutakin kivasti naputtavaa ääntä päästävää. Ja mulla menee hermo. Jotenkin nää äänet saa mut ihan hermarin partaalle. Tää ei oo ees juurikaan mielialasta riippuvainen ärsytys vaan ihan hyvällä tuulellakin ollessa mulla alkaa savu nousta korvista, kun sitä iänikuista riipivää ääntä kantautuu mun korviin. Sitten mä nalkutan ja sitten Handyman suuttuu ja kiukuttelee. Tänään mä yritin välttää nalkuttamista pitämällä sormia korvissa, mutta sitten en kuullut kun Handyman yritti sanoa mulle jotain ja Handyman suuttui ja alkoi kiukutella. Mä en voi vaan voittaa!

Lisäksi mua pännii kun Handyman on mielestään aina oikeassa. Se kokee oikeudekseen paasata sitä omaa todellisuuttaan kaikille myös silloin, kun se on selvästi väärässä tai kun se ei ymmärrä asiasta mitään. Mulla oli töissä tosi tiukka tilanne, joka on pitänyt mua hereillä jo useamman yönkin ja mä sain akuutin hädän hoidettua vähän kyseenalaisesti. Tein sen erehdyksen, että kerroin asiasta Handymanille, joka tyypilliseen tapaansa aloitti ärsyttävän holhoavalla nuotilla saman ikiaikaisen työturvallisuussaarnan, jota se on laulanut jo siitä lähtien kun mä tapasin ensimmäisen vähän uhkaavan potilaan. Se ei todellakaan ymmärrä, että poliisilla on muutakin tekemistä kuin istua mun työhuoneessa kaikki päivät ympäri tai että mulla on aikataulu, jota mun pitää noudattaa tai mä oon joka päivä seitsemään saakka töissä. Se ei ymmärrä mitään mun työtodellisuudesta ja silti se luulee olevansa mun työn paras asiantuntija. Hitsi kun ärsyttää!

Nyt pois rasituksista. Kaikki mukaan ensimmäiseen Elämyskameli Meet&Greetiin 31. tammikuuta! Pidetään meillä, ei pönötystä. Ruokaa voi saada. Invitet lähetetty fb:n kautta niille, jotka muistin ja tiesin. Muut halukkaat voi kysyä tarkempia ohjeita sähköpostilla elamyskameli@gmail.com. Tervetuloa kaikki!

Urheilusaavutuksia

Handyman on hankkinut uuden harrastuksen. Homis ehdotti viime vuonna (kuitenkin alle kuukausi sitten) Handymanille darts-kerhon perustamista ja tätä on sitten tohkeiltu kovassa idässä siitä lähtien. Katjn on niin jalo vaimo, että antoi luvan asentaa darts-kerhon vaatimat tarvikkeet (lähinnä siis taulun ja kaapin) parvekkeelle. Mua kadettaa aika lailla. Siis ei jalous vaan se, että niiden parvekkeelle saa mahtumaan sääntöjen mukaisen heittopaikan. Meidän parveke ei edes ole vaadittavaa 237 senttimetriä mihinkään suuntaan.

Nyt loppiaisen kunniaksi vihdoin sitten päästiin asentamaan kaappi ja taulu paikoilleen. Handyman ja Homis on olleet intopinkeinä jo monta päivää. Ihan hyvä että aloitettiin jo päivännäöllä, koska siinä meni kuusi tuntia! Oli porakone ja ruuveja ja nauloja ja Handymanilla suojalasit ja Peltorit sekä Homiksella karvareuhka ja sormet korvissa.

Kyllä oli ilo ylimmillään, kun kaappi ja taulu olivat paikoillaan. Virallinen kaapinavausseremonia oli juhlallinen. Vuosaaren darts-kerhon puheenjohtaja Mr. Homis piti puheen, varapuheenjohtaja Handyman pönötti ja näytti pelottavalta itäiseltä hitmanilta (muistaako kukaan Joeyn vaatetusta, kun Joey yritti näyttää 19-vuotiaalta? Siltä Handyman näytti), virallinen valokuvaaja Katjn räpsi kuvia kuin punaisella matolla ja virallinen kirjaaja Kameli kirjasi tuloksia Ikea-lyijykynällä proppupussin pahviin. Pelit piti sitten kuitenkin tauottaa, koska puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja halusivat opiskella netistä tekniikkaa. Nyt ne istuvat vakavan näköisinä tietokoneen edessä ja kuivaharjoittelevat heittoliikkeitä. Mä ennustan, että tästä tulee pitkä, kaunis harrastus.

Karvareuhka-Homis tähtää (kuva by Katjn):

Badass-Handymanin tyylinäyte (kuva by Katjn):

Hermoheikkous

Nyt mä oon mennyt totaalisesti rikki. Oon stressannut tänpäiväistä töihinmenoa jo viisi päivää. Mieli on ollut maassa ja kauppakorkean hakuohjeet on opeteltu ulkoa. Paitsi että eilisiltana oli ihan kivaa ajatella töihinmenoa. Mikäs siinä. Nyt on vielä erikoisviikko kun on lääkäripäivät - pelkkiä flunssia, vatsatauteja ja korvakipuisia. Ei siis pitäisi olla kovin hankalaa. Oon järjellä ajatellen ihan hyvilläni menossa töihin. Jostain syystä kuitenkin nyt pääkoneisto päätti, että on hyvä ajatus valvoa puoli yötä työpäivää edeltäen. Puoli kolmelta kello näytti puoli kolmea. Handymanin kello soi puoli kuudelta eikä sen karmean palohälytysvinkunan jälkeen ole enää uni entisellään. Ja nyt on vielä tunti siihen että pitää lähteä töihin. Hullu mikä hullu.

Jälleen laajalti medioita seuraavat todennäköisesti huomasivat Kamelin perustaneen sivukonttorin Fb:iin. Tämä siksi, että toiveita sähköpostiin postauksesta on esitetty. Olin vähän hermona Fb-siirtymisestä, koska sinne ei voi laittaa kommentteja ja sit kukaan ei enää kommentoisi ja mä olisin taas murheen alhossa että ei tätä kukaan lue, samalla vaivalla voisin kirjoittaa käteeni. Toisena ongelmana Fb-feedissä on se, että tuo tausta on aikamoisella työllä valittu eikä sitä sitten Fb:ssa näkisi. Eikä siellä toimi videotkaan. Onneksi tarmokkaat surffauslaiskuuden vastustajat olivat äänekkäitä ja vahvistivat epäilyni siitä, että Kameli pysyköön lestissään. Fb-notesit on siis poistettu. Edelleen on lukijoiden kamppailtava surffailulaiskuutta vastaan ja tultava erityisesti tänne Kamelia lukemaan.

Pikkusisko täyttää ylihuomenna 25 vuotta. Tää on mulle aikamoinen sokki, koska oon jatkuvasti ajatellut sitä jonain 15-vuotiaana ja sen yliopisto-opinnot on tuntuneet jonkinlaiselta päiväkodin jatkumolta. Nyt kuitenkin totinen tosi on se, että sillä on gradukin viimeisiä tarkastuksia vaille valmis ja se täyttää 25 vuotta. Jossain vaiheessa sitä on varmaan pakko ruveta pitämään aikuisena. Perinteinen aikuisen määritelmä ei Pikkusiskoon toimi, koska kahvia se on juonut jostain 12-vuotiaasta enkä mä kyllä suostu siihen, että se olisi jo silloin ollut aikuinen. Mitähän sen täytyisi tehdä, että mä kertaheitolla uskoisin sen aikuisuuteen? En mä keksi. Jos se sais lapsenkin, niin mä aattelisin sen vain olevan tietämätön ehkäisystä. Suurin osa 15-vuotiaista nimittäin on.

Kaupungin valot

Unter den Lindenin vrt. Espan valot ovat herättäneet niin paljon stressiä ja tunteen paloa Kamelin followereissa ja muissa lukijoissa että piti ihan Kamelinkin käydä Espalla valoja töllimässä. Ja sori vaan kaikki Saksan-vihaajat ja muutkin kriitikot, kyllähän ne Espan valot oli aika siniset ja lisäksi valaistut puut oli aika kaukana toisistaan. Lisäksi valaistua pätkää oli Berliinissä yli 800 m, Espalla 400 m. Mutta toinen tykkää tyttärestä ja toinen Espan valoista.

Unter den Linden, Berliini:

Esplanadi, Helsinki:

Tarkimmat lienevät jo huomanneet Hepuliblogin julkaisun. Tästä on ollut keskustelua useiden followerien kanssa. Hepulien julkaisu vain Elämyskamelissa aiheutti useita ongelmia: ensinnäkin käytännössä Kamelin piti olla aina hepulitilanteessa paikalla, koska tätä päivitetään Kamelin sorkilla eivätkä muut pääse tänne sorkkimaan. Lisäksi Tyynyhepulin kanssa heräsi sellainen ongelma, että Handyman kiisti hepulin ja tämä aiheutti kauhua ja hämmennystä. Nytpä kutsunkin siis kaikki tunnustamaan reilusti hepulinsa Hepuliblogiin! Uskon, että hepulien kirjaaminen parantaa käyttäjiensä henkistä hyvinvointia hitusen, kun hepulit näin eivät jää isäntiensä pään sisään pyörimään ja vaivaamaan.

Mähän oon täysin unohtanut kertoa että voitin Handymanilta pikkujoululahjaksi saamastani Veikkauksen joulukalenterista 20 e! Ja kun laskee mukaan vielä pari viikkoa aikaisemmin saamani lottopotin 11 e, niin johan tässä pääsee koroilla elelemään. Veikkauksen joulukalenteri on kyllä upea keksintö. Joka aamu ennen joulua jännittää niin että vatsaa vääntää kun sitä rapsuttelee. Handyman sai omasta joulukalenteristaan jälleen paljon pieniä Legosia, jotka ottavat aika kipeästi, kun niiden päälle astuu. Hieno keksintö siis sekin.

Kotimatka

Matka kotiin oli harvinaisen eventful. Jo heti Amsterdamin juna-asemalla nimittäin karistin vahingossa Handymanin kannoiltani nousemalla vahingossa junaan, joka oli väitetysti jo vihelletty lähteväksi. Niinpä kävi niin, että mä olin junassa molemmat liput taskussa ja Handyman jäi laiturille iloisesti vilkuttelemaan laukkujen kera. Kun mun juna saapui Schipholin asemalle, niin mä olin itse asiassa vähän närkästynyt, että siellä konnari vihelsi tiukasti pilliin, kun junaan ei saanut enää nousta - miksei sellaista voinut olla siellä Amsterdamissakin! Kiukkuni vähän laantui kun Handyman parinkymmenen minuutin päästä könysi lentsikkakentälle 30 tavarakilon kanssa selittäen, että kyllä se pilli vislasi Amsterdamissakin, rouva on vaan niin huonokuuloinen. Melkein pääsi nolottamaan siinä vaiheessa.


Aika lailla harmittaa sekin, että Handymanin joululahjaksi saama langaton Nokia-näppis unohtui ilmeisesti Amsterdamiin. Handyman on kovin jalomielinen ja sanoo, että se oli vahinko, mutta mää syytän itteeni. Mä käytin sitä nimittäin vielä viime metreillä siellä hotskuhuoneessa Tyynyhepuli-postaukseen. Sinne se varmaan jäi sängylle. Mää suren.

Lentokone oli melkein tyhjä, siellä oli vain jotain 10 matkustajaa. Voin muuten suositella lentokoneella laskeutumista uudenvuodenyönä kymmenen jälkeen. Näkyy komeasti paljon paukkuja. Sormet syyhysivät kovasti ottaa niistä kuvia, mutta kaikkien elektroonisten aparaattien piti olla sulki. Otin melko paljon kuvia kotona paukuista, mutta onhan ne aika surkeita semmoiset kuvat. Parempi on livenä nähdä.

Handymanin hanhihyökkäys

Tätä videota edeltävästi Handyman oli yrittänyt tehdä tuttavuutta hanhien kanssa tarjoamalla niille ystävällisesti kättään ja hanhi oli puraissut Handymania sekä käteen että sääreen.

Kameli

Ennakkoon hehkutettu kamelivideo nyt nähtävissä, kiitos Handymanin hegumallisen verkkoyhteyden! Feast your eyes on this baby:

Tyynyhepuli

Viime yönä Handyman repi mut kylmästi hereille twilight zonelta riehuakseen tyynystään. Se vouhkasi siitä, että "jos tää on joku tyynykeisarin hotelli ni miks kaikki meidän sängyssä olevat tyynyt on samanlaisia liian pehmeitä vatukkeita!?! Tajuutsä mulla on päänsärky ja niska kipee näiden perkeleen litulöterityynyjen takia!" Samaan aikaan se heilutteli alla kuvattua "The pillow of your dreams" -brosyyriä ja räpytteli käsiään. En tajunnut ottaa Virallista Hepulikuvaa heti yöllä koska olin lähinnä tajuton, mutta onneksi muistin raportoida!

Wanhusten waivoja

Ulkopuolisen korvaan me kuulostettaisiin Handymanin kanssa nyt varmaan satavuotiailta. Meillä on vaivoja. Mä aloitin nurinan jalkakivulla. Perhanan saksalainen jalkahoitaja rapsutteli "kovettumia" mun kantapäistä niin tarmokkaasti, että sai muutaman komean haavan aikaiseksi. Pirun kipeää tekevät kävellessä. Lisäksi oikeassa kantapäässä on todennäköinen plantaarifaskiitti. Särkee oikein. Eikä oo tietty Buranaa missään. Lisäksi mulla on oikeassa sääressä kamala kipu, josta olin viime yönä ihan varma että siinä on ruusu kun kantapäässäkin on haava. Turns out se onkin vain todennäköinen lievä paleltumavamma tai sit joku lihasjoku.

Handyman on valitellut koko illan päänsärkyä, jonka matkaseurueen lääkärijäsen tulkitsi johtuvaksi nestehukasta. Tämän vuoksi mentiin hakemaan limsaa kaupasta. Asemalla päänsärky miltei unohtui, kun Handyman piti tekstarinvaihtoa Homiksen kanssa. Lempeän härnäävä tekstarihattuilu päättyi kuin seinään kun joku helkkarin huru-ukko lähetti taloyhtiöasioissa Handymanille tekstiviestin koskien jotain säästömahdollisuutta joka pitäisi huomenna hoitaa (siis Huriksen mielestä pitäisi hoitaa, Handymanin mielestä asia on turha ja järjetön). Ja kun Handyman on mies ja vielä Handyman, niin eihän se voi lähettää takaisin mitään "Valitettavasti en voi auttaa täältä hanimuunilta käsin, unohda Huris ongelmasi!" -viestiä vaan se suunnittelee soittelevansa huomenna puolelle taloyhtiötä asian ratkaistakseen. Sellainen onni tästä kuitenkin seurasi, että enää ei Handyman päänsärkyään huomaa, kun tuli masu stressistä kipeäksi.

Ja juu, punaisten lyhtyjen alueella ei oo käyty, eikä olla menossakaan. Tulee myös coffeeshopit jäämään käymättä eikä jatsitupakkaakaan maisteta. En aio edes hash brownieta ostaa. Kanavan olen nähnyt ja poliisin ja lukemattomia homopareja, samoin todennäköisesti pilvessä olleen jonglööraajan (päihtymysepäily heräsi, koska keilat eivät pysyneet ilmassa). En ole ajanut polkupyörällä, mutta olen todennäköisesti häirinnyt pyöräilijän matkaa. Olen kulkenut raitiovaunulla ja metrolla. Olen ottanut itsestäni ja aviomiehestäni kuvottavan pussailuvalokuvan raitiovaunussa.

Niin ja tervetuloa, Ranpo! Tää blogi on niin camp, että sen followerit on kaikki leirinjohtajia!

No regrets

Handymanista riittäisi juttua kolmeen blogiin. Se on niin hassu. Tänään se lauleskeli koko aamun jotain omaa lallatustaan tyyliin "Suppi-duppi / en jagsa herätä / suppi-duppi / mut sellaista on elämä". Kun se sit viimein kuhn-kuhn-kuhnailun jälkeen pääsi suihkuun, niin se alkoi laulaa intohimoisesti Non, je ne regrette rieniä. Ja vähänkö se on soinut mun päässä koko päivän sen tulppaanilallatuksen kanssa vuorotellen.

Aamuatrian jälkeen me lähdettiin kaupungille. Navigointi täällä vaikuttaa mahdolliselta vasta aikamoisen aivotuuletuksen jälkeen. On nimittäin aika hankalaa tajuta että kartalle leveäksi pääostoskaduksi merkitty väylä voikin olla luonnossa sittenkin ihan kinttupolku. Lisäksi täällä kunnanisät ovat ilmeisesti päättäneet säästää siellä missä säästäminen tuntuu turistin silmään liioitellulta eli katujen nimikylteissä. Harvassa ovat ne risteykset, joissa kumpikin katu olisi kyltillä merkattu.

Handyman ohjasti seurueen ensin kidutusmuseoon (Lettipitkon suosiollisella avustuksella - kiitos! Useampikin paikallinen, mm. hotellin työntekijä opasti meidät Amsterdam Dungeoniin). Se oli oikein mielenkiintoinen, lisäksi lipunmyyjä oli niin ystävällinen ja hymyileväinen, että luulin alkuun tulleeni väärään museoon. Alkuun mun oli vaikea päästä tunnelmaan, mutta creepyn papan tultua mulle tarkkaan kommentoimaan yhdessä kuvassa kidutettavan ilmettä oli tunnelma täydellinen.

Handyman vei mut tietysti MediaMarktiin, koska Berliinissä olin MediaMarkt-päivänä niin uuvahtanut, etten jaksanut mennä. Ihan loistava kauppa! Parasta oli musiikkiosaston taustamusiikki, joka oli niin hyvää etten olisi millään halunnut lähteä koko kaupasta. Löysin oikeasti ensimmäisen tuotteen, joka oli selvästi halvempi kuin Suomessa, kun vain olisi ollut matkalaukkutilaa niin olisi Yläkerta saanut jo pitkään toivomansa frittikeittimen pilkkahintaan. Lisäksi löytyi HD-pornoa, mutta vaikka mä suorastaan kehotin Handymania ostamaan sen Barely Legal -BluRayn, niin kauppaan jäi kuitenkin. Yritin myös kieltää sitä ostamasta sitä levyä, ei auttanut sekään. Kävi niin onnettomasti, että oikeasti Handyman ei löytänyt sieltä mitään! Mua se suretti kovasti etenkin kun mä ostin viidelläkympillä audiovisuaalisia elämyksiä.


Onneksi Handyman kuitenkin piristyi, kun löydettiin matkan ensimmäinen Ben & Jerry's jätskibaari, vaikkei siellä ollutkaan Chocolate Fudge Brownie'a. Murtunut Handyman on nimittäin niin surkea näky, että siinä menee seuralaisenkin peruslomafiilis pilalle, saati sitten honeymoon-fiilis!

Kyllä Handyman suurimman osan ajasta on ollut kuitenkin ihan oma itsensä, esim kun se pyysi mua ottamaan kuvan tästä kuorma-autosta, koska siinä on vain puolileveä takalaitanostin:

Mälsä juttu muuten se Itiksen poliisilaitoksen tungos. Mä siis tosiaan kävin siellä syksystä kahtena eri arkipäivänä ja molemmilla kerroilla homma oli hoidettu 3 minuutissa.

Rooms with views

Mä oon lüxüs-lüxüs-matkailija. Mulle ei tulisi mieleenkään mennä johonkin hostelliin huppupäisten hippien haisteltavaksi. Elämyskameli toki kuuliaisesti raportoisi yhteisvessojenkin elämykset, mutta mieluummin kokee ne kirjoissa. Onneksi on kyttyrä, johon voi säästää. Mullahan on tapana laittaa kuukausittain palkasta 5-10 % syrjään lomatilille, jotta voi sitten mennä ookoo hotelliin kerran-kaksi vuodessa.

Hotellien suhteen mä tunnustan olevani samanlainen kilipää kuin Office Spacen (tai sarjakuvan) Milton - pitää mennä just niin kuin mä tahdon. Toki mä voin tehdä myönnytyksiä mahdottoman edessä (jos wlan-kenttä huoneessa on huono kuten Berliinissä, voin mennä käytävään surffailemaan edellyttäen, että siellä on mukavaa), mutta jos vaan voi epäkohdan korjata, niin please do. Pyrin silti olemaan rauhallinen ja asiallinen asiakas.

Näkymä Berliinin-hotellin ikkunasta aamuhämärässä:

Aamuista Amsterdamia ikkunasta:

Hamsterdam

Nyt on kalibroitu sisäinen kompassi. Aina uuteen kaupunkiin tullessa alkuun ahdistaa kun ei osaa sijoittaa itseään välittömästi kartalle. Tämän vuoksi heti saapumisen jälkeen täytyy lähteä kartan kanssa koluamaan paikkoja. Tänne saavuttiin harmillisesti pimeän aikaan, mikä aina vaikeuttaa suunnistamista, mutta mä tykkään haasteista. Käytiin siis kävelyllä. Kierrettiin keskustan itäosaa ja mentiin siitä vielä vähän itään, yhteensä noin 4 km:n kiemura tehtiin. Kaupungin kadut/kujat herättivät kyttyröissä ihmetystä, koska kontrasti Berliiniin oli niin valtava. Berliininhän ovat Saksan pojat (tai tytöt varmaan käytännössä) viivottimella piirtäneet hädissään 40-luvun lopulla, mutta kun noin historialliselta kannalta täällä ei ihan niin paljon pommitettu niin vanhat kierot kujanpätkät ovat kunniassaan. Lisäksi täällä on ihan sananmukaisesti hämärää, selvästi pimeämpää kuin Helsingissä tai Berliinissä, jouluvalot toimivat monin paikoin ainoina katuvaloina. Tosi kaunista täällä kyllä on. Ja komeita uusia taloja! Ja jännää! Hotelli on erinomainen, kiitos vain suosittelijoille. Ei tarvitse Handymanin taas hävetä ja kärsiä.


Ongelman muodostaa kieli. Mä en yleensä juurikaan bruukaa matkailla maissa, joiden kieltä mä en osaa. Mua jotenkin nolottaa, etten oo sitä vähää viitsinyt tutustua kulttuuriin, että olisin edes perusfraasit opetellut. Käytiin syömässä viehättävässä pitseriassa pikkuisen ydinkeskustasta syrjässä ja jotenkin kovasti arastutti siellä mitään jutella. Puhuin sekaisin englantia ja saksaa, koska niin paikallisetkin vaikuttavat tekevän. Siinä onkin aikamoinen dilemma - haluaako vaikuttaa ennemmin saksalaiselta vai amerikkalaiselta turistilta?

ICE ICE baby!

Istutaan ICE-junassa Berlin-Spandaun asemalla ja Handyman on mahdoton. Handyman oli siis itse saanut varata netistä liput juuri siihen ICE-junaan kun tahtoi ja varasikin. Varaus oli tehty jo marraskuun alussa. Handyman oli hukannut tulostamansa e-lipun ja mä sitten hädissäni tulostin uuden kotona just ennen kentälle lähtöä sähköpostista. DB:n nettilippuihin tulostuu kaksiulotteinen viivakoodi (neliökoodi?), josta lippu luetaan. No nyt hätäisen tulostuksen johdosta tuo koodi on kahdella arkilla. Handyman on kiukkuinen kuin ampiainen ja pitää sitä mun syynä. Konnari ei ole vielä käynyt ja jo nyt Handyman riehuu, ettei aio saksan sanaa sille selittää "rikkinäisestä" matkalipusta. Puhuu kuulemma vain suomea. Urpå ja rasittava mies!

Tästä pääsenkin pohtimaan avioliittoani. Olen tätä kirjoittaessani (29. joulukuuta 2008 klo 11:00) ollut aviosäädyssä minuutilleen 6 vrk eli 144 tuntia. Suurin osa noista tunneista on ollut mukavaa. Melko kylmää, mutta hauskaa. Ja kun niistä vähentää nukkuessa ja päivystäessä käytetyt 51 tuntia sekä Handymanin kiukutteluun käyttämän tunnin ja mun mököttämiseen käyttämäni tunnin, voi arvioida muun ajan olleen melko auvoista. Ja kun huomioi, että noissa kiukuttelun ja mököttämisen tunneissa on reilusti overlappia, on toistaiseksi avioliitto kohdellut mua hyvin. Handyman lienee eri mieltä jälleen.

Vieläkään konnari ei oo tullut, mutta Handyman on jo leppynyt, koska juna on jo nyt lyhyessä ajassa kiihdyttänyt yli 220 km/h nopeuteen. Väärä hälytys. Nyt se marisee taas ruikun-ruikun DB:n surkeasta PDF-tiedostotaittelusta. Hitsi multa menee hermo!

Saksan satoa:
-Spiegelei
-uusi kello kotiin ilmanvaihtohärvelin päälle sijoitettavaksi rikkoutuneen Clas Ohlson -kellon sijaan


-319 valokuvaa ja 4 videota
-3D-elokuvaelämys ja toivottavasti muisto siitä, ettei sellaista enää kannata mennä katsomaan jos haluaa välttää matkapahoinvoinnin
-mahtava idea ostaa MacBook
-Hackesche Höfe vihdoinkin, joka kerta aiemminkin sinne on pitänyt mennä


-joulumarkkinat


-Moët & Chandon Rose Imperial (auf Deutsch [rhosé: imperriá:l])
-Handyman melkein oppi sanomaan "meine Frau" (yleensä ongelma piili feminiinimuodon hallinnassa, vrt. "Ich suche mein Frau")
-älyttömän monta valokuvaa erilaisista jouluvaloista ja eläimistä, myös suhteettoman monta valokuvaa meidän naamoista
-päätös viettää ensi joulu Berliinissä
-alustava suunnitelma tulla yleisurheilun MM-kisoja katsomaan päiväksi-pariksi

Konnari muuten tuli ja mä sain sille asian selitettyä niin että kaikki meni ihan hyvin ja Handymankin rauhoittui katsomaan Simpsoneita iPhonestaan. Juna on hidastanut nopeudelle 186 km/h. Outrageous! Täyttä höyryä eteenpäin! Ja jälleen on tunti avioliittoa vierähtänyt.

Jk. Edellinen oli siis kirjoitettu junassa klo 12-13. Nyt on klo 18:15 ja on eri maa, sama valuutta. Istun Amsterdamissa Hotel Mövenpickin huoneessa 1511 ja fiilistelen komeita kaupungin valoja ja ähkin sitä että en tunne kaupunkia yhtään. Vielä. Pitää päästä katuja kyntämään että tulee maantieto tutuksi. Handymanin virallinen mielipide ICE-junista kääntyi negatiivisen puoleen Duisburg-Amsterdam-stintillä kun juna oli täynnä kuin karjavaunu ja jouduttiin istumaan kaksi tuntia kapsäkit sylissä. Lisäksi parin penkkirivin päässä oli maailman pikkuvanhimmat jenkkikakarat, jotka keskustelivat mm siitä, kuinka kaikki kuolis jos gravitaatiota ei olis tai kuinka "but I am traveling with a parent!" Argh.

Spiegelei

Spiegelei on herättänyt niin paljon keskustelua, pohdiskelua ja kysymyksiä että on perusteltua käydä se läpi perinpohjaisesti. Ohessa kuva Handymanin tämänaamuisesta Spiegeleista.


Juna Alankomaihin lähtee 1,5 tunnin kuluttua. Junassa aion lukea Jeremy Clarksonia ja pohtia tähänastista avioliittotaivaltani.

Rakas matkapäiväkirja

Tänään on ollut seesteinen päivä. Melkein. Aamusta koettiin jännittäviä hetkiä, kun aamupalabuffettia ei ollutkaan katettu HEat-ravintolaan kuten yleensä vaan hotellin konferenssitiloihin. Syy tähän ei meille täysin selvinnyt, mutta epäilimme sen johtuvan mahdollisesta sunnuntaibrunssista. Aamupalan jälkeen menimme SeaLifeen katsomaan kaloja! Olimme päivän ensimmäiset (muttemme suinkaan ainoat, toim.huom.) jonossa ja pääsimme kiertämään koko akvaarion näkemättä ketään muuta asiakasta. Siellä oli esimerkiksi sellainen hieno pyöreä huone, jonka seinät muodostuivat yhdestä suuresta akvaariosta, jossa harmaat kalat uivat kovaa vauhtia huonetta ympäri! Suurin osa ui myötäpäivään, mutta toki muutama (arviolta 5 %) Handymanin hengenheimolaiskalaa ui vastapäivään.


SeaLife-lipulla pääsi myös tutustumaan Dom Aquareehen, joka on meidän hotellin aulassa oleva valtava akvaario. Se on muodoltaan sylinterimäinen ja siellä sylinterin sisällä on hissi. Hissillä noustiin parinkymmenen metrin korkeuteen ja vihdoista viimein sain kuvan isohuulisesta kalasta, joka on viekkaudella väistellyt kameraani jo monta päivää!


Saksalaiset olivat ystävällisesti järjestäneet tällekin päivälle ostosmahdollisuuksia ilmeisesti pitkistä edeltävistä pyhistä ja alkaneista alennusmyynneistä johtuen. Valitettavasti täällä kuitenkin ilmeisesti ymmärretään sunnuntaiaukiolon päälle vielä vähemmän kuin Suomessa, koska aukioloaika oli merkillisesti klo 13-18. Voiko noin lyhyt aika kannattaa? Toisaalta eilen lauantaina isotkin kaupat pitivät ovensa auki aina iltakymmeneen saakka, mikä oli Loton ja Saunan pyhyyteen opetetulle aikamoinen kulttuurisokki.


Aika rassaavaa muuten että täällä on joka paikassa espanjalaisia turisteja. Mä olin antanut itseni ymmärtää, että saksalaiset lomailevat mielellään Espanjassa, mutta en ollut tiennyt että lomailukulttuurivaihto toimii toisinkin päin! Espanjalaisissa rasittaa se, että ne liikkuvat jatkuvasti waltavan suurissa parvissa ja räksytys on melkomoista. Ihan sama missä on, niin jo on joku Pablo kiinni hanurissa kailottamassa Maria-äidilleen, kuinka täällä saa sukkahousuja halvalla. Sitten niillä on kaikilla maailman typerimmät pipot päässä ja täysi slalom-gear muutenkin niskassa kun on kato pakkasta. Sukset vain puuttuvat.

Nyt päiväunille ja sitten iltakävelylle! (roumantiix) Handyman on muuten sitä mieltä että tää on enemmän blogi-moon kuin honeymoon. Mutta minkäs teet kun mies nukkuu kaiken aikaa. Mää tarviin virikkeitä!

Lauantai 27. joulukuuta

Eilen käytiin eläintarhassa. Aina ennen ollaan käyty itäpuolen Tierparkissa, mutta nyt iloisten virtahepoperheuutisten vuoksi päätettiin mennä länsipuolen eläimiä katsomaan. Molemmat Berliinin eläintarhat ovat hyvin puistomaisia ja viihtyisiä. Tämä länsipuolen Zoo on ihan yllättävänkin viihtyisä ottaen huomioon että se sijaitsee 100 metrin päässä Zoologischer Gartenin juna- ja metroasemasta, joka on narkkarien suosiossa. Nähtiin virtahepovauva, mutta valitettavasti siitä ei saatu hyvää kuvaa, koska se oli melko kaukana lasista sotkuisessa vedessä ja vain hetkeksi kerrallaan nosti nenäänsä pinnalle. Sen sijaan samassa altaassa olevasta linssiludesorsasta sain kuvan. Toki muistakin herttaisista eläimistä tuli otettua paljon kuvia, mutta näitä säästellään erillisiin postauksiin ja ennen kaikkea lomakuvakisaa varten. Teaserina voin kertoa, että otin kamelivideon joka saa toki runsaasti huomiota blogissa, kunhan keksin, kuinka N810:llä saa Bloggeriin siirrettyä videokuvaa (äsken ei onnistunut!).


Zoosta mentiin shoppailemaan ensin Nike-kauppaan ja sitten KaDeWeen. Ale oli alkanut, mutta siitä huolimatta oli lähellä etten joutunut maksamaan kamerakotelosta 95 euroa! Kun myyjän mukaan mun Panasonicia ei vaan voi laittaa mihinkään muuhun kuin alkuperäiseen Leican koteloon, joka oli vielä ruma ja ruskea. Lupasin hetken miettimisen jälkeen palata asiaan. Tämä oli silkka vale, koska viisastuneena menin Saturniin (vähän-niinku On-Off) ja ostin kahdenkympin Canon-pussukan. Tuo Joulupukin tuoma kamera on yhtä aikaa niin pieni ja muhkea, ettei se tavalliseen pokkaripussukkaan mahdukaan! Niin ja Handyman sai Nike-kaupasta siistin juoksupaidan, joka päällä on hyvä LiLeillä.

Illalla mentiin vielä kävelylle Unter den Lindeniä pitkin Reichstagille, jossa jonotettiin yli puoli tuntia pääsyä kupoliin. Handyman nurisi koko jonotusajan, että on kylmä ja matkan kiinnostavuus lähenee vaarallisesti työmatkaa Helanderin Jannen kanssa. Nuri nuri. Mulla on kyllä semmoinen huoli koko ajan että tää meidän häämatkaksi muuttunut loma on Handymanin mielestä silkkaa työtä.


Iltakävelyn jälkeen tultiin junalla Hauptbahnhofilta hotellille, jossa dekadentisti aulabaarissa nautittiin vähän iltasta. Juotiin myös matkan ensimmäiset yhteiset kuohuvat ja samalla mä löysin itselleni lempparisamppanjan: Moët & Chandon Rose Imperial. Olenkin jo vuosia yrittänyt etsiä jotain drinkkiä, jonka voisi aina baarissa tilata. Sininen enkeli oli ensimmäinen yritys, mutta epäonnekseni totesin olevani allerginen Parfait Amourille. Nyt täytyy vain oppia lausumaan Moët & Chandon Rose Imperial eri kielillä. Tuotemerkki on jo hanskassa, kiitos Queenin Killer Queenin.

Mrs. Handyman

Laajemminkin medioita seuraavat Kamelin followerit lienevät ounastelleet muutoksia tapahtuneen Kameli-Handyman-yksikön siviilisäädyssä. Tämä vahvistetaan tässä viestissä. Sorry tytöt ja pojat, Handyman on vihitty! Hän haluaa tosin heti seuraavassa virkkeessä muistutettavan, että aviorikokseen yllyttäminen ei kuulemma tule olemaan vaikeaa (en epäile tätä hetkeäkään!).

Maaginen maistraattivihkiminen tapahtui valtion virastotalossa Albertinkadulla päivitystauon aikana 23. joulukuuta klo 12 Katjnin ja Homiksen toimiessa ansioituneesti todistajina. Tässä on siis eletty kunniallisesti avioparina jo 100 tuntia ja 30 minuuttia, ja toistaiseksi avioliitto on vaikuttanut ihan mukavalta instituutiolta. Suosittelen lämpimästi myös Helsingin maistraattia vihkipaikkana kaikille hauskoista vihkitilaisuuksista kiinnostuneille! Vihkiminen oli niin hauskaa, ettei Kameli ollut kyetä nauramiseltaan tahtomistaan vakuuttamaan ja Handymaninkin "juu-u"-vastaus tulkittiin myöntymiseksi.

Voin rehellisesti todeta olevani hurjan onnellinen tuoreesta avioliitostani, mutta kyllä Pikkuveljen riemu ylittää kaikki kokemani tunteet. Nimittäin Pikkuveli (joka tästä lähtien tunnetaan blogissa myös nimellä Lankomies) on tuoreesta lankomiesstatukswestaan niin tyytyväinen, että on julistanut sitä jo useilla foorumeilla esim seuraavaan tapaan: "Vähänkö on äijää olla lankomies!" ja "Hellurei nato! Toivottavasti "hieman humalasta" toivuttuasi ei ollut järkytys naimapapereista yöpöydällä liian karu. --- Ei vaan - onnea ja mukavia joulunpyhiä sekä hanimuunia! Lankomies (jk. Keiden kaikkien pitää kuolla, että lankomies saa rahat?)"

Tapanina

Toinenkin päivä Berliinissä on mennyt oikeista hyvin. Mä heräsin seitsemältä, koska apparently aikavyöhykkeestä ja nukkumaanmenoajasta riippumatta mä herään seitsemältä.Herätin Handymanin, joka tyypilliseen tapaansa aamukuhni ja aamupalalla oltiin vasta yhdeksältä. Aamupala oli runsas ja maukas kuten ennenkin. Handyman sai Spiegelein!

Heti aamupalan jälkeen lähdettiin tutustumaan Berliinin Olympiastadioniin. Vaikuttava rakennus, Hitlerillä oli silmää blingille. Siellä olisi juuri alkanut opastettu kiertokävely, mutta koska mun saksa on lähinnä alkeellista ja Handymanilla ei pidemmästä opiskeluajastaan riippumatta juuri parempaa, päädyttiin englanninkieliseen Audioguideen. Sekin oli kyllä tosi mielenkiintoinen etenkin mun mielestä. Kovasti alkoi taas tehdä mieli tulla ensi elokuussa seuraamaan siellä järjestettäviä yleisurheilun MM-kisoja! Kun ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua, paikkana on niin upea ja historiallinen rakennus ja ympärillä Berliini, niin mä varmaan pakahtuisin. Handymanin taivuttelu alkakoon!


Stadionin jälkeen mentiin Berliinin Legoland Discovery Centreen. Se on pikkuruinen Billundiin verrattuna, mutta silti tosi hieno. Siellä oli mm meidän hotellin pienoismalli Legoista tehtynä. Ja iso käärme! Ja "aidon" kokoinen Batman!



Tulopäivänä käytiin hotellin saunassa, kun mulla oli syväkylmä.Saunatilat olivat kyllä oikein hienot, mutta ehkä vähän hämmentävät. Mä oon kyllä ennenkin (vuonna 1998) käynyt Saksassa saunomassa, että osasin aavistaa yhteiset nakusaunat. Se mua kuitenkin suuresti ihmetytti, että siellä ei ollut mun lisäksi yhtään naista, useampia Lähi-idästä kotoisin olevia miehiä kylläkin. Ja vaikka siis joka seinässä kyltit kehottivat saunomaan ilman uima-asua, niin nämä kaverit kulkivat saunasta saunaan bananahammockeissaan ja mä olin nakuliinona. Vasta myöhemmin tulin ajatelleeksi, että islamin mukaan mä oon nyt varmaan joku häpäisty nainen. Ehkä ne luulee mun olevan joku hotellin virallinen portto?

Valokuvaushepuli

Eräät blogin followerit muistanevat Hepulikirjan. Muille kerrottakoon, että kyseessä oli muistikirja, johon kirjattiin aiemman asuntomme sisällä tapahtuneet hepulit kirjallisesti ja kuvan kera. Valitettavasti aika ajoi kinofilmikameran ja analogikuvien ohitse niin että suurin kärsijä oli Hepulikirja, jota ei ole vuosiin päivitetty. Mutta nyt on Kamelilla digikamera ja Blogspotin käytännössä rajaton kovalevytila! Julistankin täten Hepulikirjan uudelleen perustetuksi. Uudesta Hepulikirjasta poistetaan lisäksi ahdas tapahtumapaikkarajoite, kaikkialla tapahtuneet hepulit rekisteröidään kuuliaisesti. Hepulin määritelmä on toiminta, jonka joku läsnäolevista arvioi hepuliksi.

Ensimmäinen digitaaliseen Hepulikirjaan arkistoitava hepuli on eilinen valokuvaushepuli. Kameli sai siis kameran joululahjaksi ja heti ensimmäisenä käyttöpäivänä otti sillä 81 kuvaa. Toisenakin 48. Täysiverinen hepuli siis, tunnustan.