Berliini on ihan mahtava kaupunki. Koneessa matkalla tänne umpiväsyneenä mietiskelin, että mitähän varten piti lähteä. Miten nyt yksi talvinen pohjoiseurooppalainen kaupunki eroaa toisesta? Jos väsyttää ja haluaa nukkua niin parempi se kai olisi nukkua omassa sängyssä lainanlyhennyksen hinnalla kuin sen lisäksi maksaa vielä toisesta sängystä. Negatiivinen asenne matkailuun siis. Onneksi tämä ihastuttavan rehellinen ja romanttinen kaupunki näytti taas aivan uusia tarunhohtoisia puolia itsestään jo lentokentältä hotelliin vievän bussimatkan aikana eikä nyt huvittaisi ollenkaan olla kotona!Aloitetaan tärkeimmästä: ei ole yhtään liukasta hurraa! Eikä silti märkääkään. Päivällä paistoi ihan rehellisesti ja kunnolla aurinko niin että oli valoisaa sillä tavalla kuin Helsingissä on syys-lokakuussa valoisaa. Ja lokakuun valoisuus on aivan eri luokkaa kuin joulukuun, sanokoot kaamoksenvastustajat mitä hyvänsä. Kun aurinko meni mailleen, alkoi kaupunki kylpeä keinovalossa, joka ei ainakaan roumantiix-mielessä hävinnyt yhtään auringolle. Katsokaa vaikka:
Kun oltiin kotiuduttu hotellihuoneeseen, lähdettiin kiertämään kaupunkia. Bussin ikkunasta oli nähty joulumarkkinoita ja koska mä en ollut koskaan aiemmin sellaisella käynyt, piti konsepti tietty tarkistaa. Kyseessä oli siis joulupäivä, joka on mun kokemuksen mukaan vuoden kuivin päivä. Nytissäkin joulupäivää luonnehdittiin "päiväksi, jolloin ei tarvitse edes käydä ulkona". Jokaisilla markkinoilla oli väkeä niin että mun piti pitää edellä kulkeneen Handymanin takista kiinni etten ois hukkunut tungokseen. Ihanaa! Ja ihmiset olivat niin iloisiakin! Gendarmenmarktin joulumarkkinoilla oli laulamassa riemukkaiden eläkeläismiesten kuoro, joka veti mm. Blowing in the Windin (tietty saksaksi) ja hyvin! Täytyy tulla jatkossa aina tänne jouluksi ettei tarvitse etukäteen kammota kotona kuupoiltavia pyhiä ja niiden pelossa ehkä varata ylimääräisiä päivystyksiäkin.
Mä ostin hatun, koska a) täällä on kylmä, b) omaneuloma hattu jäi Suomeen ja c) mun tukka näytti ruokottoman hirveältä kaikissa valokuvissa ja se piti saada jollain peittoon. Gendarmenmarktin markkinoilla päätin, että tuen seuraavaa eteen tulevaa päähinemyyjää, joka ei ole päättänyt erikoistua Venäjän armeijan kierrätettyihin karvareuhkoihin tai neulahuovutukseen. Ostin karvaisen lierihatun, Handymanin toiveesta valkoisen (jotta mut bongaa väkijoukosta helpommin). Handyman tykkäsi hatusta kovasti. Kertoi kuitenkin vasta ostostapahtuman jälkeen, että äitinsä oli vastikään ostanut väriä lukuunottamatta identtisen hatun itselleen. Silloin mulle tuli creepy aavistus, että 25 vuoden päästä mäkin oon kipakka ja sanavalmis blondi, kun Handyman hiljalleen muuttaa mua äitinsä kaltaiseksi...
Älkää ymmärtäkö väärin, en mä mitenkään joulua vihaa. Mä tykkään kynttilöistä ja jouluvaloista ja tontuista. En tykkää jouluruoista, useimmista virsistä ja ahdistavasta sukutunnelmasta. Handyman on samoilla linjoilla. Niinpä meidän jouluaatto on usein aika lailla tavallista vapaapäivää vastaava tilanne. Toki jouluaattona saa töistä aattokorvausta, eli silloin ei ole tyhmempää olla töissäkään. Lisäksi sairaalassakin on aika rauhaisaa joulunpyhinä, kun silloin eivät kiireisimmät ehdi sairastaa. Mä olin siis töissä, ja se olikin ihan mukavaa! Ainoa takapakki tuli siinä, että neljästä päivystäjästä yksi sairastui kesken vuoron vatsatautiin ja pelottava ärjyvä takapäivystäjä yritti painostaa mua jäämään yöksi. Hell no! Mulla on lento huomisaamuna! En mä todellakaan jää jouluyöksi käkkimään Malmille mummoja hyysäämään.
Malmilla erityisen mieleenpainuva potilas oli tänään syntymäpäiväänsä viettänyt setä, joka oli viettänyt omaa ja Jeeshuksen juhlapäivää niin innolla kinkkua napaansa ahtaen, että oli osa mennyt väärään torveen. Mahtava kollegahetki koettiin, kun tämä kakonut herra oli sitten päätynyt AaOon heimlichattavaksi ja AaOo oli lähettänyt hänet minun tutkittavakseni. Koin vahvan yhteyden Yläkerran kanssa (sananmukaisen Yläkerran).
Malmilta Handyman haki mut syömään. Zetor oli järkyttävällä tavalla suljettu (?!?!) jouluaaton, joten mahtava Kultamuna- ja Zon-tätitapaaminen (Långstrumpin sukulaisia siis) piti siirtää vaihtoehtoislokaatioon. Långstrumpin suvulle ei kelvannut mun pretsekkaama Pääkonttori puuttuvan kapakkatunnelman vuoksi ja päädyttiin niinkin runolliseen paikkaan kuin Karhupuiston kiinalaiseen. Ihan hyvä ruoka oli. Ja erinomainen seura! Jotenkin vain siellä oli jatkuvasti sellainen tunnelma, että ollaan pudottu Kaurismäen elokuvaan. Siitä puuttui ainoastaan muutama ruma, hämmentynyt keski-ikäinen mies.
Ruokailun jälkeen mä ehdotin matkaa Vantaalle, mutta Handymanin ilmeestä näki, että nyt se on väärä suunnitelma. Miesparka ei ole nukkunut viiteen yöhön, kun on ollut masu niin sekaisin pukin tulosta. Mentiin siis suoraa päätä kotiin avaamaan pukin paketteja. Ja millaisia paketteja olikaan! Me oltiin oltu ilmeisesti hurjan kilttejä! Handyman sai mm. lampun, leegon, auton, näppäimistön ja kirjan ja mä sain mm. kameran, sukkia, sateenvarjon ja suklaapatukan. Lisäksi tänä jouluna ystävämme ja läheisemme halusivat antaa meille hiljaisen vinkin ja saimmekin yhteensä kolme deodoranttia lahjaksi. Handyman on tietysti aivan tohkeissaan, ajelee autolla ja on jo melkein kokonaan koonnut nosturinsa. Mua hirvittää, että minne se ne laittaa, mutta sen ilme on niin ihana kun se avaa jonkin toivomansa lelupaketin että en mä kykene. Tän takia mä en pysty hommaamaan lapsia.
Huomenna aamupäivällä lähdetään tosiaan ulkomaille. Nyt, kiitos Handymanin saaman näppiksen, voin sieltäkin käsin päivittää blogia. Tässä onkin viime päivinä kertynyt kyttyrä aika täyteen. Tyhjennystä luvassa jatkossa!
Me puhuttiin Porkkiksen kanssa jo syksyllä että jouluna sitten pitää tehdä pipareita. En mä tiedä että miksi, kai se oli jotain naisten mahtailua. Eilen yläkerta oli kylässä ja päätettiin että nyt pirulauta se piparitaikina tehdään. Se oli aika jännää. Mä en oo tehnyt piparitaikinaa itse varmaan ikinä. Tai ehkä seiskalla kotitaloustunnilla, mutta siitä mä en muista mitään. Oli tosi jännittävää kun pääsi kuumentamaan siirappia! Ja kun sinne sekoitti mausteet niin kotona oikeasti oli joulun haisua! Taikinaa toki syötiin hartaudella (AaOo jopa lusikalla lautaselta) ja loput laitettiin jääkaappiin vetäytymään tämän päivän piparkakkutalkoita varten.
Mä en ollut lainkaan muistanut, että se piparien leipominen on niin puuduttavaa hommaa! Pari pientä kokkaretta olin kaulinnut ja saanut aikaiseksi jo 30 tähteä. Siinä vaiheessa mä tulin ajatelleeksi, että nyt on ehkä neljäsosa taikinasta tehty ja on kestänyt jo tunti ja jos jatketaan niitä pieniä tähti- ja piparimuotteja niin niitä tulee hitsiläinen 120 piparia ja mulle jo kaksikin piparia on aika hyvin kun nehän ei oo mitenkään erityisen hyviä. Porkkis kävi yläkerrasta hakemassa vähän isompia muotteja (sydän ja possu) mutta kyllä niilläkin menisi sata rikki. Sitten kun oli jotain 40-50 valmiina, päätettiin tehdä piparkakkutalo! Jos muutkin osaa, niin miksei sitten mekin! Meidän tekeleestä tuli lähinnä kosovolaislato. Osittain palanut, katto halki ja pihalla maailman suurin porsas, jolla on lehmän väritys. Kaunis kuin kuva. Suunniteltiin jo, että annetaan se Långstrumpille joululahjaksi, koska meidän käsityksen mukaan Långstrump arvostaa kaikkea kaunista ja todella ajateltua. Mutta ei me olla niin julmia. Huom. erityisesti "harjakatto", josta tulikin sitten konveksi aumakatto.
Mä kävin tänään ostoksilla! Ostin pitkästä aikaa itselleni paitoja, aika siistejä ja ihan nättejä. En osannut päättää kahdesta, kumman ostaisin ja päätin sit ostaa molemmat. Molemmat on neuleita, joissa on palmikkoneule. Toinen on vaaleanharmaa neuletakki ja toinen ruskea paita. Neuletakin kaveriksi otin myös lyhythihaisen twinset-poolon varmuudeksi. Ja sitä voi olla ihan fiksu käyttää töissä kun siellä ei pitkähihaista välttämättä tarvita, kun on kauhtana kuitenkin koko ajan päällä. Kameli on innoissaan! Aika paljon huutomerkkejä tänään.
Handyman vei mut aamulla Jumboon roumantik-aamiaiselle. Handyman on niin kiltti. Satuttiin sattumalta tapaamaan siellä pari vantaalaiskaveria ja pääsin toteuttamaan ikiaikaista kauppakeskuslääkäriperinnettä (vrt. Töölön kirjaston konsultoiva lakimies), kun kaveri pyysi nuhalääkereseptiä. Totta vieköön mä sen kirjoitin, koska nuhainen mies on luonnon suurin epäreiluus naisia kohtaan - ei ymmärrä mikä on vialla vaan marisee naiselleen niin että kohta ovat riidoissa. Ja koska Handyman on toiminut bestmanina tämän vantaalaispariskunnan häissä, on parasta tehdä niin kuin pyydetään ettei Handymanin uskottavuus hyvien liittojen bestmanöinnissä mene.
Jumbosta mentiin verkkokauppa.comiin ostamaan meidän äidille (!) joululahja. Kaikki äidithän toivoo tietsikkakaupasta saatavia lahjoja. Katjn ja Homis tulivat myös Verkkikseen ostamaan jotain dartsinkatselun mahdollistavaa piuhaa. Sieltä mentiin keskustan Stockmannille jossa mä tapasin vuosien jälkeen mun kummisedän! Se oli hienoa. Joskaan kummisedällä ei ollut mulle mitään asiaa vaan se lähinnä jutteli Handymanin kanssa rakennusbisneksestä, kunnes sen vaimo (mun kummitäti Putti) soitti ja käski sen seuraavaan kauppaan. Naiset!
Nii ja nyt Handyman on sitten melkein koko iltapäivän vain nukkunut ja mulla on ollut hurjan tylsää! Mä oon seurankipeä! Töissä viihtyy yksinkin, mutta näin vapaapäivisin pitää olla a) jotain tekemistä tai b) seuraa tai mieluiten c) molempia. Pahinta Handymanin kolmen tunnin päikkäreissä on toki se, että sitten se kukkuu hereillä huomiseen saakka, kun mä oon puoli yhdeltätoista jo nukkumaan menossa.
Mä oon alvariinsa lomalla. Vastahan mä viikon olin kolme viikkoa sitten ja nyt ois taas kaksi viikkoa edessä. Sitten ei olekaan koko keväänä varmaan yhtään mitään. Mä oon tän loma-asian kanssa vähän semmoinen etukäteissurkuttelija: mietin että se loma menee taas niin nopeaan ja sitten onkin jälleen töitä ja loman jälkeen on niin ikävää mennä takaisin töihin että oisi ollut paljon fiksumpaa jättää pitämättä loma kokonaan. Oon ehkä muissakin asioissa aika lailla enemmän etu- kuin jälkikäteen hermoilija. Handyman on toista maata. Se ressukka stressaa kaiken aikaa: ennen, aikana ja jälkeen. Sillä on ehkä vain vähän eri asiat, mitä se stressaa. Mulla on mielen päällä pienet ja aika turhat asiat kuten joku bussiin ehtiminen tai se jos on kaupasta limetit loppu, Handyman taas stressaa maha kipeänä suurempia asioita kuten työhaastatteluja ym, jotka ei taas mua oikeastaan yhtään stressaa: natsaa jos natsaa.
Töissä on tyypillistä se, että aina juuri viime hetkessä tulee jotain massiivisen suurta ja tärkeää tietoon just ennen kuin on lähdössä kotiin. Tänään olin päättänyt kerrankin lähteä (sallitusti) puolenpäivän jälkeen loman viettoon, mutta sitten labra tyri yhden näytteen ja vartin sijaan jouduin odottamaan sitä tunnin ja sitten melkein oli h-vetti irti, kun joku soitti että sillä on varmaan tuberkuloosi kun jossain Pohjois-Suomessa on nyt jokin epidemia ja sieltä soitettiin, että tutkimukset pitäisi nyt aloittaa kaikille siinä rakennuksessa opiskelleille. Nnnjust. Piti nyt sit soittaa VIISI MINUUTTIA ennen kuin mä oisin lähtenyt ulos tuosta ovesta. Onneksi näin suuressa kaupungissa on ihan erikoistuneet ihmiset näitä asioita varten. Soitin sitten niille ja lupasivat ottaa asian hoitaakseen. Ja mä sain lomani, hyvä niin.
Alkaa jo vähän sormenpäissä kihelmöidä se matkalle lähtö! Ja toki joulu ja kaikki tässä on myös. Ja toki tavoilleni uskollisena stressaan jo siitä, että minkä matkalaukun otan mukaan ja otanko varakengät ja pärjäänkö hotellin kylpyläkuntofasiliteeteissa ilman sporttikenkiä vai pitäiskö nekin pakata! Ja hammasharja pitää muistaa ja tukkavehkeet. Ei pyhjettä. Onkohan meillä litran Minigrip-pussejakaan?! Ja silloin tällöin päässä kuuluu pieni ääni "hide the crazy" mutta silti mä ne tänne kirjoitan. Voi vitsi.
Mä kävin just elämäni ekaa kertaa pilateksessa, koska tiistain ultrasuperhyperhyvä core on joulutauolla. Olisi pitänyt kuunnella järjen ääntä ja olla menemättä. Siellä oli mun lisäksi neljä varsin keski-ikäistä naista, jotka riiteli siitä, saako pilateksessa käydä ilman että on käynyt edeltävää kahden päivän tehokurssia jostain pirun hengittämisestä. Sanomattakin lienee selvää, että mun mielestä tuommoinen on kukkua. Jos on ekaa kertaa jossain jumpassa, jokin voi tuntua hankalalta, mutta sitten kysytään opelta apua. Ei siihen tarvitse mitään etukäteisvalmennusta että voi mennä jumppaan! No turns out pilates on lähinnä jotain hengittämistä. Siinä tehtiin ihan järkeviä liikkuvuutta ja lihasvoimaa kehittäviä liikkeitä, mutta toistojen määrä oli niin pieni, ettei oikein ehtinyt vielä tuntua missään ja mulla meni jatkuvasti laskut sekaisin kun tietyt osiot niistä liikkeistä piti tehdä sisään- ja toiset uloshengityksen aikana. Lisäksi koko mun belief system murskattiin siellä pieneksi tomuksi, kun yhtäkkiä uloshengityksen aikana lihakset aktivoituu ja sisäänhengitys on rentoutumista varten. Niinku mitä? 28 vuotta se on ollut toisin päin!
Perheen urheilumainetta pitää yllä Handyman, joka on pitkästä aikaa East Coast Nordic Walking Teamin viikottaisella dementiahiihtolenkillä. Voin Teamin ulkopuolelta kyllä kateellisille salaa kertoa, että lenkki (Likkojen Lenkki eli LiLe) on ollut muutaman viikon jäähyllä, koska se järjestetään säävarauksella ja sää ei ole suosinut. Handyman ei ole käytännössä katsoen käynyt lenkillä juuri ollenkaan lokakuun alkupuolen jälkeen, silloin tuli liian pimeää ulkolenkkeilyyn ja maskuliinisuudestaan tunnettu Handyman ei enää "voi" mennä salille juoksemaan, koska se on kuulemma tarkoitettu keski-ikäisille tantoille ja Handyman kokee itsensä nuoreksi mieheksi. Toinen Handymanin urheiluharrastusta vaikeuttanut händikäppi on ollut toki edelleen vihoitteleva nilkka. Mutta mitäpä Handyman ei tekisi vieraiden naisten seireenimäisestä kutsusta. Kiitti vaan, nyt se sitten valittaa sitä perhanan nilkkaa seuraavan viikon mulle salaa.
Tänään salilla mulle kehittyi moraalinen dilemma: torstain niskaselkäjumpan ohjaaja kertoi, että siellä tehdään ylihuomenna Aivan Mahtavia Juttuja. Mä olin ajatellut feidata ylihuomisen jumpan työpaikan leimien pikkujoulujen vuoksi, mutta nyt tekisi kovasti mieli mennä sinne jumppaan. Äh. Ehkä mä feidaankin ne pikkujoulut. Tulee kyllä hankalaksi, kun pitäisi kreikkalaiselle selittää puhelimitse, että se suvlákivartaan etukäteistilaus pitääkin peruuttaa. Mutta mitäpä ei niskaselkäjumpan eteen tekisi!
Viime viikon uutinen ulkomaalaisuudesta tuli tänään omakohtaisesti realistiseksi. Sain nimittäin töissä tämänastisen elämäni absurdeimman kohteliaisuuden. Mummukka oli tullut flunssavaivan vuoksi vastaanotolla ja siinä tutkittuani selitin, että tämmöistähän tämä flunssa on - tulee, kestää aikansa ja menee. Mummo oli ihan tyytyväinen. Siinä lähtiessään sanoi vielä, että "te puhutte kyllä todella hyvää suomea!" Mä menin siinä ihan sanattomaksi alkuun, muutaman sekunnin kuluttua ravistin ihmetyksen pois ja kysyin, että kuinka niin. Turns out mummeli oli luullut mun olevan saksalainen. No eipä siihen ollut sen suurempaa sanomista sitten.
Tuntuu, että mun töissä menee kielitaito ihan hukalle. Puolethan siellä puhuu muuta kuin perussuomea, mutta en mä ikinä käytä suomen lisäksi muuta kuin ruotsia ja englantia. Vaikka koulussa oli mahdollista lukea monia melko harvinaisiakin kieliä, ei tullut niitä opiskeltua. Enkä mä kunnolla lukenut niitä tavallisiakaan. Venäjää pitäisi osata, mutta huolimatta endless venäjäntunneista ja ylioppilaskirjoituksista mä en osaa muuta kuin tervehtiä ja kiittää. Sen oon kyllä huomannut, että helpottaa kovasti olla suomenkielinen, koska esim. romaniankielinen melko huonosti suomea puhuva työkaveri on paljon mua suuremmassa pulassa vaikka afrikkalaisten huonosti suomea puhuvien ihmisten kanssa. Moni maahanmuuttaja vaatiikin päästä aina suomenkielisen työntekijän vastaanotolle, koska muuten voi olla tosi vaikeaa saada asiaa perille. Kuulostaa kummalta mutta on oikeastaan aika loogista.
Tää viikonloppu on mennyt jouluasioita funaillessa. Melkein kaikki lahjat on hommattu, ihan kaikki päätetty ja kaikki hommatut paketoitu. Ongelmana on Handymanin lahja(t), koska Handyman monien imartelevien attribuuttiensa lisäksi on rasittavan utelias. Handymanin lahjan voi hankkia aikaisintaan aatonaattona, jos toivoo sen säilyvän salaisuutena. Toinen vaihtoehto on piilottaa paketit niin nerokkaasti, ettei itsekään löydä niitä. Mutta palatakseni alkuperäiseen aiheeseen olen erittäin tyytyväinen kun nyt on kaikki sujumassa ihan hyvin joulun suhteen. Ostoksilla käyminenkin oli kerrankin tänä viikonloppuna suorastaan mukavaa, kun eilen käytiin tyttövoimin Itiksessä ja Jumbossa ja sai rauhassa katsella mitä halusi ilman Handymanin jatkuvaa marinaa leluosastolle pääsemisestä ja sai jutella tyttöjen juttuja. Tänään sitten käytiin Handymanin kanssa tekemässä täsmäisku vielä Jumbon Stockmannille kun oli muutama ostettava juttu mielessä ja sekin meni ihan rennossa tunnelmassa ja kaikki saatiin mitä pitikin.
Handyman tuli yllättävän pirteällä mielellä pikkujouluristeilyltään. Käytiin Katjnin kanssa hakemassa mies satamasta eikä mukana ollut kuin yksi tyttönen ja sekin piti viedä ihan omaan kotiinsa. Ainoa Handymanin juhlaelementti oli möreä ääni, joka on tyypillinen Handymanin ongelma riehakkaampien juhlien jälkeen. Handyman puhuu hiprakassa aivan yhtä paljon kuin normaalistikin (ellei enemmänkin), mutta jopa vielä kovemmalla äänellä kuin normaalisti. Mukavaa olikin, että Handyman oli pirteä, olihan eilen hänen syntymäpäivänsäkin! Vietettiin sitä ihan rauhallisissa merkeissä kotona Katjnin toimiessa juhlavieraana ja catering-vastaavana. Erinomaista makaronilaatikkoa, kiitos! Katseltiin Briteistä tilattua Shaun the Sheep -DVD:tä, ihan mainio!
Mua jännittää kovasti, koska Handymanin työkaverit ovat saaneet päähänsä, että haluavat tavata mut. Oon nyt kuulemma menossa ensi viikolla "Mirtsin" luo glögille. Mun mielestä tää on ihan kummallista - ei mun työkavereille tulisi ikinä mieleen haluta tavata Handymania. Mä oon kuitenkin päättänyt olla tyyni ja rauhallinen ja ihan coolisti vain mennä sinne Mirtsille. Handymanin työkaverit ovat myös ilmoittaneet tulevansa helmikuussa meille laulamaan SingStaria ja kuulemma silloinkin mä oon paikalla. Mulla on kyllä semmoinen epäily, että ne haluavat nähdä mut vain sen takia, että eivät usko kenenkään naisen voivan seurustella Handymanin kanssa. Tai ehkä ne luulee, että mä oon aivan clueless Handymanin ilmiflirttailusta kaikkien muiden maailman naisten kanssa. Tai sitten niillä on paljon terveysongelmia joita ne toivoo mun ratkovan. En mä ymmärrä.
Mulla on hyvin kranttu musiikkimaku. Mä en todellakaan ole niitä ihmisiä, jotka väittävät pitävänsä "kaikesta musiikista". Semmoisen väittäminen on sitä paitsi mun mielestä valehtelua. Jos sanoo niin, ei ole varmaan kuullut kuin ehkä radiossa soitettavaa musiikkia eikä välttämättä tiedäkään kaikista mahdollisista musiikkivaihtoehdoista. No siis mä olen hyvin tarkka siitä, mikä musiikki kelpaa. Kappale kappaleelta mä keräilen herkkupaloja kokoelmiini. Toki Handyman sitten inhoaa kaikkia mun lempparibiisejä ja mun mielestä sen ostama musiikki on aina ihan kammottavaa. Vastikään se on hankkinut mm. Paula Koivuniemen "Luotan sydämen ääneen", Leidit levyllä -potpurin, Ace of Basea ja leffamusiikkia Kill Bill 1:stä ja Madagascar 2:sta. Tietysti joskus käy niin, että mä alan tykästyä johonkin Handymanin biisiin. Ongelma tässä on se, että heti jos mä kerron Handymanille, että tuo-ja-tuo ei ole ihan mahdottoman huono, niin Handymanille tulee aversio sitä kohtaan. Mä oon tällä tavalla pilannut esim. Apulannan ja Queenin tuotannon osittain sekä Billy Idolin "John Wayne" -biisin. Nyt mä oon oppinut, etten enää kerro sille, jos joku on mun mielestä hyvä, koska sit me voidaan molemmat joskus kuulla jokin biisi, joka ei toisen mielestä oo kamalaa sontaa.
Handyman lähtee tänään firman pikkujouluristeilylle. Sen firmassa järjestetään vuorovuosin pikkujoulut maissa ja risteilyllä. Tämä kerta on nyt ensimmäinen risteilykokemus, koska kaksi vuotta sitten meillä oli lastenvahtitehtäviä juuri pikkujouluviikonloppuna. Tuossa se aamulla etsiskeli hammasharjaansa ja tarvitsi paidanviikkausapua. Sillä oli tarkoitus järjestää itsensä neljänneksi johonkin tyttöhyttiin, mutta jotkut miespuoliset työkaverit oli tän suunnitelman vahingossa torpedoineet toivomalla Handymania omaan hyttiinsä. Mutta ehkä se on Handymanin mielenterveyden kannalta ihan hyvä ratkaisu.
Pitkän kuivan kauden jälkeen kävin taas tänään oikein kunnon elämyskeitaalla, nimittäin Kehä kolmosen Motonetissä. Auton sisätilanlämmitin sanoi sopimuksen irti viime viikolla ja siitä lähtien on Honda ollut ikävän vilpoinen lähdettäessä. Kyllähän sitä ilmankin pärjäisi, mutta kun Handyman ei suostu tulemaan sisälle autoon päällystakissa, niin se on melko välttämätön. Oon mä aiemminkin käynyt Motonetissä ja joka kerta aiemmin oon kyllästynyt jo melko nopeasti. Sehän on tietysti Handymanin paratiisi heti Birminghamin Lego-kaupan jälkeen, täytyyhän Handymanin jo nimensä puolesta olla kiinnostunut kaapeleista ja vimpaimista. Tänään kävi siitä hullusti, että mä hukkasin Handymanin n. 3 min kauppaan saapumisen jälkeen ja eksyin siihen valtavaan halliin. Kyllä on yksinkertainen kameli hämmennyksissä osienpesualtaiden ja asentajan laatujalustojen ihmemaassa. Ihmetys vain kasvoi, kun näin kassojen läheisyydessä DVD-hyllyn, jonka nimikevalikoimissa oli lähinnä Sinkkuelämää ja Danielle Steelin Safe Harbour - Turvasatama. Vielä lähempää kassoja oli kasoittain Bratz-nukkeja ja leikkiautoja. Ostaako joku sieltä koko perheelleen joululahjat?
Eilisten uutisten mukaan mä oon usein ulkomaalainen. Tai siis Helsingin tk-lääkäri on usein ulkomaalainen, mutta mähän oon Helsingin tk-lääkäri. Tää uutinen sai mut kyllä melkeinpä tuohtumaan. Mulla menee hermo siihen, että ensin määitään sitä ettei ole lääkäriä tässä pitäjässä pitkään aikaan ollut ja seuraavaksi sitä, että se lääkäri joka on, ei puhu suomea. Tai sitten jos puhuu suomea, niin on muuten ikävä ja rasittava eikä kirjoita tarpeeksi happypillereitä. Nyt täytyisi saada vähän objektiivia siihen iänikuiseen valittamiseen mun mielestä.
Kameli on ollut vähän allapäin. Päivitystahtia on tiivistetty lukijoiden toivomuksesta, mutta vaikka Kameli täällä sorkat hellinä keyboardia näpyttää, ei tule kommentin kommenttia paitsi Handymanilta puolipakotettuna. Tuntekoon lukija nyt piston sydämessään. Säälittävää vonkausta.
Handyman haluaisi kisun. Toive on pitkäaikainen ja aktiivista toivomusaikaa on ollut jo yli vuoden. Jo vuosi sitten kisu oli Handymanin Joulupukin listalla, mutta vielä ei ole toive toteutunut. Tärkein syy sille, ettei meillä kisua ole, on ollut mun todennäköinen kissa-allergia. Lapsena olin varsin hengitystieoireinen kissalle ja pelkään, että se voi uusia. Toki mua vähän epäilyttää myös se, että jos siitä kisusta lähtee kovasti karvoja ja sit mulla on kaikki vaatteet karvoissa. Ja se, että jos Handyman ei onnistukaan opettamaan sitä pöntölle vaan se pissii joka paikkaan. Ja sit vielä sekin, että jos sille tulee flunssa niin mua kovasti säälittää. Mutta siis allergia on ollut tärkein juttu - jos mä nimittäin olisin allerginen, muuttaisin todennäköisesti itse mieluummin pois kuin katselisin Handymanin murtunutta katsetta kissan poisluovutuksen johdosta. Nyt kuitenkin allergia-asiaan tuli ratkaiseva käänne, koska meillä kävi tänään mun entinen työkaveri, koodinimi Bodari. Bodari on kauan jo miettinyt kissan ottoa. Nyt tuli Handymanille ja Bodarille semmoinen ajatus, että me voitaisiin ottaa se kissa ja jos mä tulisin sille allergiseksi, voitaisiin se kissa luovuttaa Bodarille. Alkoi vähän arveluttaa, kun mua niin kovasti säälittäisi se kissa. Pitäisi varmaan taivutella Handymania lopettamaan työtkin, ettei se kissa joutuisi olemaan yksin kotona päivisin.
Käytiin Handymanin kanssa jälleen Homiksen pelissä tällä kertaa ihan suurella areenalla Kisahallilla. Samassa katsomossa oon kerran käynyt katsomassa Pikkusiskon cheerleading-näytöstä ennen EM-kisoja. Seuraavana päivänä Pikkusisko esiintyi neljännessivun kokoisessa kuvassa Hesarissa, se julkimo. Jälleen jännittävää ja mieltäylentävää koripalloa ja onneksi Homiksen jengi voitti! Homiksen suurin fani - Handyman siis - olisi varmaan surrut jouluun saakka, jos Homis olisi hävinnyt. Tää on mulle myös henkilökohtainen helpotus, koska sureva Handyman on mahdottoman huonoa seuraa.
Handyman teki jälleen uroteon. Meillä ei oo KinoTV näkynyt oikeastaan ikinä, vaikka ollaan kyllä ihan kuuliaisesti maksettu kanavapakettia, jossa sen pitäisi tulla. Tämä on ottanut jonkin verran päähän ensisijaisesti sen vuoksi, että KinoTV:ltä tulisi viikonloppuaamuisin vanhoja Tehiksiä, joita mun olisi ihan mukava katsella Handymanin heräämistä odotellessa. Kanavat on ihan manuaaliviritetty ja tehty joku 16 tuntia kestävä megavirityskin jo pariin kertaan eikä se perhanan kanava näkynyt kuitenkaan. Handyman tutustui tarkemmin asiaan ja selvisi, että meillä on jotenkin heikko signaali. Tänään sitten käytiin mun inhokkikaupassa Clas Ohlsonilla ja ostettiin jonkinlainen signaalinvahvistin. Jännitys oli aikamoinen, koska niitä ei ollut kuin antennikoteihin suunniteltuja. No, viiden minuutin viritys ja Handyman oli saanut KinoTV:n toimimaan!
Tänään on itsenäisyyspäivä. Pienet kutsut pidettiin juhlapäivän kunniaksi. Laitoin ruokaa ja tein Jamie Oliverin ohjein valitettavasti vähän kuivan ja epäonnistuneen persikkapiirakan. Onneksi Maryland toi mukanaan juustokakun, joka tekikin kauppansa hyvin, kaikki on jo syöty! Viimeisen palan hoiti Handyman heti vieraiden lähdettyä koruttomaan "mää syän nyt tään vanhan poies" -tyyliinsä.
Me ollaan siis lähdössä ulkomaille joululomalla. Lähtö on joulupäivänä Berliiniin, jossa majoitutaan mun lempparihotelliin kaikista kokemistani hotelleista. Siellä on esim hurjan iso akvaario, jossa uiskenteli ainakin alkukesästä isohuulinen kala! Lisäksi aamupala on todella todella hyvä - siellä saa Handyman tilata Spiegelein tai munakkaan ihan oman makunsa mukaan ja juomaksi voi valita esim. laten tai sitten ihan oikean kaakaon. Toki leipiä ja höysteitä ja hedelmiä ja muroja ja kaikkea on lisäksi niin paljon kuin ikinä vaan voi kuvitella. Hotellissa on myös kattava kuntokeskus ja hoitola. Hotelli sijaitsee ihan Berliinin tuomiokirkon vieressä Spreen rannalla. Mä en oo ikinä Berliinissä talviaikaan ollutkaan, on kiva nähdä kaupunkia ihan uudesta näkökulmasta. Suurempia suunnitelmia ei ole, mutta eiköhän sieltä tekemistä keksitä. Ainakin mä haluisin käydä ehkä DDR-museossa taas (kaksi kertaa aiemmin jo käyty) ja 3D-leffassa Potsdamer Platzilla. Berliinistä jatketaan vielä Amsterdamiin, jossa ollaan pari yötä. Siitä mä en osaa arvioida vielä mitään, kun en oo koskaan ennen käynyt. Paitsi että ei taideta käydä Anne Frankin talossa, se kuulostaa aika tylsältä, vaikka toinen maailmansota ja kylmä sota mua erityisesti kiinnostavatkin. Handyman haluaa käydä kidutusmuseossa, se kuulostaa myös mun mielestä mielenkiintoiselta. Suomeen tullaan takaisin uudenvuodenaattona, kone laskeutuu joskus iltayhdentoista jälkeen. Kotiin tullaan siis vasta ensi vuonna!
Lomaa meillä on itse asiassa jo pari päivää ennen jouluakin. Jouluaaton mä oon töissä 9-18 ja sen jälkeen mennään perinteen mukaan Zetoriin. Mukaan ovat tulossa ennakkoilmoitusten perusteella Långstrump + sukua sekä Yläkerta. Zetor on siitä hyvä jouluravintola, että se on ainoa ravintola Helsingissä, jossa ei tarvitse syödä jouluruokaa. Tämän vuoksi vietetään nyt siis jo kolmas jouluaatto siellä.
Mä oon kovasti pyytänyt joululahjaksi jalkahoitoa sieltä hotellin hoitolasta, mutta se ei kuulemma onnistu, koska sellaisia ei ole myytävänä ainakaan netin kautta. No mutta ehkä Handyman voi sitten ostaa mulle vaikka sukat lahjaksi. Niitä mä tarvisin. Mutta ei ehkä tuu sukkiakaan, koska Handymanin lahjat ovat perinteisesti sähkökäyttöisiä ja niissä on USB- ja/tai ethernet-liitännät. Viime jouluna Handyman tosin poikkesi hätkähdyttävästi tästä periaatteesta antamalla mulle Lapponia-kaulakorun. Edellinen ei-sähkökäyttöinen lahja oli 25-vuotissyntymäpäivälahja, jolloin Handyman antoi mulle lautasia, se romantikko. Kehitystä on siis tapahtunut. Kehitys on kuitenkin vielä lapsenkengissä, niinpä mä arvelen saavani jälleen jotain USB-kaapeliin kiinnitettävää, esim. USB-toimisen kahvikupin lämmittimen.
Mä oon nykyisin ihan mahdoton hermoilija. Jo ainakin vuoden ajan oon hermonnut ennen jokaista päivystystä, että osaanko mä. Ja nyt eilisillasta lähtien oli masu ihan kipeänä ja sekaisin kun mua niin jännitti, että osaanko mä nyt viikon loman jälkeen tehdä perushommia. No ihan hyvinhän se meni, koska kyllähän mä nyt tiedän, että mitä mun pitää siellä tehdä. Mä oon ihan typerä. Lisäksi tää juttu on mun mielestä ihan käsittämätön, koska ei mulla aiemmin oo ollut mitään jännitysongelmaa. Mä oon luullut, että stressaamiselämäntapa kehittyisi jo joskus nuorena, että mä olisin liian vanha tämmöistä keksimään, mutta en sitten ilmeisesti. Nyt mä voin alkaa murehtia tätä niin työhuolet ei tunnukaan enää yhtään merkittäviltä.
Mun isomummo täyttää huomenna 96 vee. Se on mun mielestä aika komiaa. Muutaman vuoden hän on ollut jo vähän höppänä, mutta fyysisesti ja myös henkisesti ihan kohtuukuntoinen ikäisekseen. Hän on siis tietysti ollut eläkkeellä koko sen ajan mitä minä olen ollut hengissä ja tarkimmin mulla on mielessä hänestä se, että muija tykkää pelata marjapussia ja rakastaa miehiä. Hän itse sai vain tyttäriä (joista vanhin, 76-vuotias, on siis mun äidinäiti), mikä on tehnyt hänet kovin paljon poikalapsia arvostavaksi. Pari vuotta käytiin häntä tapaamassa Handymanin kanssa. Hän sitten kyseli, että mitäs me ollaan ammatiltamme. Olin kovin hämmästynyt, kun lääkäriys ei saanutkaan minkäänlaista perusmummomaista intopunaa poskille, vaan Mammapa hullaantui ekonomista suvussa. Suitsutti Handymanin ilmeistä laskutaitoa(?). Mieletön nainen! Ja siis muistaa vielä Suomen itsenäistymisenkin, sattuihan se hänen omana viisivuotispäivänään. Ainoa harmituksen aihe hänellä on se, ettei vanhainkodissa oikein voi tanssia, kun kaikki miehet ovat hänen lastensa ikäisiä ja sehän nyt olisi sopimatonta.
Isi soitti tuossa aiemmin, on menossa pikkujouluihin ja tarvitsisi kyytiä yöllä kotiin kun on taksit niin kiven alla. Täytyihän sitä luvata. Mä muistan, kun kerran Handymanin kanssa haettiin Isi poikien golf-matkalta yöllä, kun oli poijjaat vähän kahveissaan. Ajeltiin ympäri Helsinkiä kuljettamassa isin kavereita kotiin. Sitten kun tuli aika suunnata mun vanhempien kotiin, Handyman meni jotenkin sekaisin ja ajoi Herttoniemestä Viikin ja Arabian kautta Vantaalle, koska omien sanojensa mukaan täysin unohti Kehä ykkösen olemassaolon. Täytyy tänään päntätä sille maantietoa, kun jälleen Isi olisi Hertsikasta haettava. Pitäisi varmaan perustaa Kännikuskit Oy.
Kävin pitkästä aikaa vesijuoksemassa tuossa aamulla viimeisen lomapäivän kunniaksi, kun seuraakin sai. Töölön uimahalli on kyllä klassinen. Onneton pieni ja matala allas on louhittu maan alle. Siellä on paljon mummoja, jotka ottavat toisiinsa kontaktia pesuhuoneessa agendana saada apua uimapuvun pukemiseen ja vanhat sortseissa uivat sedät saa kauluspaitaisilta uimavalvojilta huomautuksia butt crackin esittelystä. Upeaa siis. Lisäksi siellä on höyrysauna, joka Vuokista puuttuu.
Ensi vuoden työsuunnitelmat muuttuivat taas. Mä olin siis alun perin menossa puolikkaaksi terkkariin ja olin alustavasti suunnitellut meneväni toiseksi puolikkaaksi sairaalaan. No nyt terkkari tarjosikin mulle kokopäivähommaa (50 %+50 %, kaksi eri aluetta). Täydellistä. Lyhyempi työmatka, mukavampi työ ja parempi palkka kuin sairaalassa. Ja kivempi pomokin! Kaikki on ykköstä tai ainakin tuntuu siltä. Ainakin nyt vielä tässä vaiheessa.
Me ollaan Handymanin kanssa menossa ulkomaille lomailemaan jouluksi. Lennot ja junat on varattu, mutta jotenkin energia ei ole riittänyt hotellien varaamiseen. No nyt sit on huoneet loppu valitsemastani hotellista. Täytyy varmaan valita joku muu kuin Radisson! Mut ne on ihan tosi huonoja! Voi ei..! Eniten mua säälittää Handyman, koska mä oon aika lailla hankala kameli, jos hotelli ei lomalla kelpaa. Siinä mä oon aika high maintenance. Jos hotelli on mun mielestä kelvoton (esim. ruotsinlaivamainen), on Handymanin yöunet vaarassa. Eli jos joku tietää HYVÄn hotellin Amsterdamista, niin Handyman arvostaa vinkkejä.
Handyman on herkkis. Jotenkin se on koominen hahmo, kun se yrittää olla niin rehvakas ja kovaääninen ja ehdoton ja ärsy, mutta sitten oikeasti se on pehmo. Handyman herkistyy aina katsellessaan jotain eläinohjelmia, jotka onkin sen lempiohjelmia. Se kärsii kaikista oudoista vaivoista ja on aina varma, että on "kasvi piässä". Lisäksi Handymanin perusturvallisuus on hauras murtumaan. Voisi sanoa, että koko mies on kuin kohokas: pitää käsitellä silkkihansikkain tai tunnelma lässähtää. Onneksi Handyman on myös nopea palautumaan perustasoon toisin kuin minä, joka olen lattea kuin työhevonen, mutta ärsytettynä tarvitsen huomattavasti enemmän aikaa loukkaantuneena olemiseen.
Handyman on kyllä luotettava, se on miehen kunniaksi sanottava. Tai onhan se joskus vähän hölösuu, mutta kyllä se osaa salaisuudenkin säilyttää, jos oikein kehottaa. Mieluiten se kuitenkin on tietämättä, jos jokin asia on oikein supersalainen, jotta ei vahingossa sitten möläytä sitä väärässä seurassa. Enemmän Handymanin luotettavuus näkyy kyllä teoista kuin sanoista. Jos Handyman lupaa jotain, se pitää paikkansa, kunhan tuo seulapää ei vain unohda tehdä sitä. Lisäksi on niin hienoa, että se osaa tehdä kaikkea pientä näppärää. Kuten korjata digiboksin, joka meni oudosti hajalle ilman syytä. Handyman korjasi sen pari päivää tuumailtuaan ja googlailtuaan ja nyt taas toimii kuin junan vessa.
Onhan Handymanissa huonojakin puolia. Se on tuumailija. Mitään ei oikeastaan synny ennen kuin on vähän aikaa jahkattu ja pohdittu. Yleensä tuumailuun kuuluu myös melko pitkänlainen netistä tarkistaminen ja sen aikana usein tulee tarkistettua monta muutakin mielenkiintoista asiaa (esim. Who's nailin' Paylin) ja mun let's get this over with -luonne ei oikein jaksa sitä tuumailua. Lisäksi se ottaa päähän, että Handymanin tehdessä jotain aivan pientäkin keskittymistä vaativaa (esim tietsikoidessa tai lehteä lukiessa) se ei kuule lainkaan, että sille puhutaan. Tai kyllä se kuulee, koska se kuitenkin hymähtelee ja murahtelee vastaukseksi, mutta asia ei mene perille. Sitten kun on neljästi kysynyt jonkin kysymyksen ja mielestään saanut riittämättömän mutta ehkä jokseenkin tulkittavan murahduksen, selviää ettei Handyman edes tajunnut mun olevan samassa huoneessa (mikä on raivostuttavaa, koska meillä ei ole kuin kaksi huonetta!!!). Mutta kai sitä huonompiakin puutteita voisi miehessä olla.
Handyman on alkanut osoittaa inhimillisiä piirteitä. Nyt kun oltiin lomalla yhdessä perjantaista tiistaihin, huomasi Handyman itsekin, ettei kaivannut töihin. Se ei kertaakaan edes tarkistanut työsähköpostejaan. Lisäksi tosiaan Handyman päätti ihan itsenäisesti jäädä lomalle kun mullakin sattui pari vapaapäivää olemaan. Yleensähän saa käyttää kaiken taivutteluvoimansa, jos haluaa tuon edes lähtevän töistä tuntia normaalia aiemmin. Lisäksi Handyman eilen totesi, että on ihan mukavaa lomailla. Suurin osa Handymanin lomasta kului kyllä nukkuen, ei ehtinyt tehdä mitään mitä oli suunnitellut (lähinnä legoilua). Onneksi kohta on uusi loma ja uudet legoilumahdollisuudet!
Lomalla ollaan. Mä laskentatavasta riippuen jo viidettä tai kuudetta päivää (kaksi vielä edessä!) ja Handyman viidettä eli viimeistä päivää. No special occasion, mun piti pitää joitain vapaapäiviä töistä ja Handyman tuli seuraksi. Oikeinkin mukavaa, me kun lomaillaan aika harvoin ainakaan yhdessä. Mutta eihän tässä ole kuin pari viikkoa töitä ja sitten on taas pari viikkoa lomaa.
Lomalla on shoppailtu. Ostettu uusi Kolon, Handymanille murodispenseri ja mulle erilaisia keittiövälineitä, joita mä en osaa käyttää. Joululahjasouvikin aloitettiin jo hommaamalla Potsukalle liekinheitin. Handymanillekin pitäisi keksiä jotain, pirulaisella kun on vielä synttäritkin tulossa! Onkohan markkinoilla jo autoilijan suukapulaa? Sille voisi olla tilausta.
Eilen oli tarjolla lottohuumaa. Meilläkin niin kovin, että oikein kolmessa eri porukassa lotottiin - Yläkerran kanssa, minä itsekseni ja Handyman itsekseen. Yläkerran rivit jäivät ilman voittoa, mä voitin 11 e (hurraa!!) ja Handyman hukkasi kuponkinsa tyypilliseen tapaansa. Onneksi Homiksen sanoin "mitää miljoonia tarvita sillä on lottovoitto syntyä Suomeen".
Handymanin koulukaveri Partsi oli kyläilemässä meillä eilen illalla pitkästä aikaa. Ja mikä parasta - Partsilla on tyttöystävä ja se oli mukana! Handyman oli ihan pähkinöinä, kun kävi ilmi, että tyttö on suomenruotsalainen. Jammailtiin taas Guitar Heroa, se on erinomainen seurapeli. Ihan kuin meillä ei noita seurapelejä aiemmin olis tarpeeksi ollut.
Tänään on ohjelmassa sukuseurapiirejä, kun mun vanhemmilla käydään aamupalalla (soittivat eilen, että nyt on ihan meitä ajatellen ostettu karjalanpiirakoita ja sopisi tulla syömään) ja Handymanin molemmille vanhemmille pitää viedä scart-johdot. Kahden tunnin homma, mutta noin leviteltynä se kuulostaa ihan koko päivän työltä. Eläkeläisillä on sama tapa tehdä lyhyestä appointmentista koko päivän ohjelma, mutta niillä onkin tapana yleensä lähteä tuntia etukäteen ja jäädä kuhnimaan pois lähdettäessä. Mä oon usein miettinyt, että mitä eläkeläiset oikein tekevät kaikki päivät. Eihän nyt kaupassakaan voi olla tuntitolkulla tai tehdä puudelin kanssa aina 10 km:n lenkkejä. Ehkä se kuolema tuleekin sitten luonnollisesti, kun ei ole enää mitään tekemistä?
Handymanin nilkka on nykyään mustelmainen ja enää ihan vähän turvoksissa. Pikkuisen mies vielä joutuu nilkuttamaan etenkin pidempään jaloillaan ollessaan, mutta aika urheasti Handyman on koettelemuksensa kestänyt. Autolla ajaminen on vaan vielä normaaliakin hasardimpaa, kun nilkka ei jaksa säädellä nopeutta muuten kuin on-off. Eli Handymanin tapauksessa on.
Käytiin eilen Yläkerran kanssa katsomassa Madagascar kakkosta. Oikein letkeä ja hauska animaatio. Finnkino olisi kyllä voinut pyrkiä parempaan, koska ainakin kuusi kertaa ääni katosi muutamaksi sekunniksi. Se oli aika ärsyttävää. Lisäksi mieletöntä teiniväkeä salissa, takana istuvia nauratti kaikki. Lisäksi ne pitivät muutenkin hauskaa siellä, mikä nyt on ihan ok. Vähemmän olisivat kuitenkin voineet potkia istuimia. Mun takana ollut muija huitoi yhdessä vaiheessa takillaan niin kovasti, että sai sen mun naaman eteen, mikä anisen häiritsi katselukokemusta. Mutta vapaa-ajalla ei hermostuta.
Kävin pitkästä aikaa Malmilla yhden päivystyksen tekemässä. Oli onneksi leppoisaa, yölläkään ei tullut ketään ja sain nukkua hoitajien puolesta koko yön (5:30 heräsin itse ihmettelemään, että miksi puhelin ei soi, enkä nukahtanut uudelleen enää, typerä minä). Aikamoisia ihmiskohtaloita siellä taas tapasi. Ainahan siellä on niitä jotka ottavat jostain elämäntuskasta tai hetken mielijohteesta yliannoksen lääkkeitä ja soittavat sitten ambulanssin ja itkevät päivystyksen käytävillä pakolliset kuusi tuntia teatraalisesti. Toki tälläkin kertaa tuli pakolliset oodeet, mutta tällä kertaa ne eivät olleet ihan tyypillisiä 18-23-vuotiaita väärinymmärrettyjä naisia tai uunoja miehiä vaan enemmänkin vanhanpuoleisia, jotka olivat tekoansa suunnitelleet ja itsemurhaviestitkin jättäneet. Ne on aina vähän surullisempia tapauksia, mutta meidän vastuullahan on vain hoitaa ne fyysisesti kuosiin ja Auroran osaamiskeskus jatkaa sitten siitä.
Lunta ei näy enää muuten kuin pieniä länttejä ikkunasta siintävällä jätemäellä. Tämä lumen määrä kelpaa. Nyt on vielä luvattu ihan reilua suojaa, ettei maa ole jäätymässäkään. Kameli hörähtelee tyytyväisnä.
Handyman kävi siis Takakarhulla, mikä kestikin aikalaiskuvausten perusteella 2,5 h! Ei oo siis kovin tehokasta tuo privaattitoiminta - kyllä mä nopeammin yhden nilkan hoitaisin, vaikka rtg-kuva otetaankin meillä ihan toisella puolella kaupunkia. No lopputulos oli kuitenkin huojentava: ei murtumia. Handyman meni reippaasti töihinkin juttelemaan ruotsalaisten kanssa puhelimessa lääkärikäynnin jälkeen. Vielä jalka on vähän turvoksissa, mutta ei tuo näytä edes ontuvan.
Mullekin kävi tänään äksidentti kun viilsin veitsellä sormeeni leipää leikatessani. Pirulainen vuotaa vieläkin! Mut ehkä mä selviän.
Mä näin tänään töissä viiden päivän ikäisen vauvan! Se oli kyllä hurjan pikkuinen ja ihan punainen ja ryppyinen. Ihan omat jutut sillä näytti olevan, haroi nyrkillään ilmaa ja availi suutaan. Kovin paljon semmoiseen ei kontaktia saa, mutta onhan nyt semmoinen varsin ältsisuloinen. Nyt sitten vain odottelemaan Yläkerran vauvauutisia. Eilen tuo kohtulainen suvaitsi ensimmäistä kertaa ilmoittaa elonmerkkejä myös kummitädilleen työntämällä takapuoltaan siten, että Porkkiksen vatsanpeitteiden läpi näki möyrintää. Aika vänkää!
Handyman tuli tosiaan joskus puolenyön aikaan kotiin, katsoin kelloa 0:07. Raukka nilkutti surkean näköisesti ja oli vielä ihan viluinen. Hain Buranaa ja mittasin lämmön, ei kuumetta. Tutkin jalan yöllä pintapuolisesti ja nyt aamulla paremmin: nivelsidevamma (tarkempi selvitys kiinnostuneille: turvotusta ja hematoomaa deltaligamentin anterioriosan kohdalla, nilkka stabiili, lateraalimalleolissa vähän palpaatioarkuutta, muualla säären, nilkan tai jalkaterän alueella ei aristusta, distaalinen sensomotoriikka ok). Handyman varasi ajan Taka-Karhulle (Itiksen Diacorin lääkäri) aamupäivälle, että saadaan siitä kuvat ja rensselit, kun ta:lla ei oo lainattavia nilkkatukia. Mä oon yrittänyt saada Handymanin nyt ymmärtämään, että se voisi tehdä etätöitä tänään ja huomenna, ettei sitä nilkkaa nyt turhaan rasitettaisi. Mutta hyvä, että näyttää hyvältä!
Nyt on piru merrassa. Tai ainakin Handymanin nilkka kipeänä. On nimittäin semmoinen tilanne, että Handyman on tänään koko päivän (8:30-22:00 ainakin) Vierumäellä työpaikan "toiminnan suunnittelupäivällä". Meille muille tämä tarkoittaa lähinnä samaa kuin tyky-päivä, mutta Handymanin outo työyhteisö ei salli moisen termin käyttöä. Vierumäellä oli tarkoitus ilmeisesti ottaa rennosti ja ilmeisesti harrastaa myös esim. curlingia. N. klo 13:20 Handyman lähetti mulle tekstarin, että oli kaatunut loukaten nilkkansa. Pitkin päivää on tullut toinen toistaan surkeampia viestejä siitä, kuinka jalka on hemmetin kipeä, särkevä ja turvoksissa ja joku omasta mielestään paljon lääketieteestä tietävä valopää oli vakuutellut, että kyse ei voi olla murtumasta tai nivelsidevammasta, kun Handyman pystyy jalalla nilkuttamaan. Voi herrinjee. Ja tosiaan vasta klo 22 sieltä lähtee bussikuljetus, joka menee sitten Handymanin töihin ja kun se sieltä sitten tänne nilkuttaa niin kello on varmaan jo puoliyö tai jotain. Huomisaamuna klo 8:00 Handymanin pitäisi olla Malmilla vaihdattamassa öljyjä autoon. Mähän tietty mieluusti hoitaisin koko nilkan itse ja voinkin toki tehdä rtg-lähetteen, mutta sitten jos siellä on murtuma tai edes pahempi nyrjähdys, hoitovastuu siirtyy terkkarista pois. Helpointa olisi ehkä Handymanin mennä tth:oon, mutta kun miehille on usein niin hemmetin vaikeaa tunnustaa tuommoisia möhlintöjä... Ja mä oon tietty ihan sydän sykkyrällä täällä kun mä tiedän, että siellä se surkeana vikisee nilkka soosina eikä oo saanut varmaan ees särkylääkettä. Mutta ei voi siis syyttää, ettäkö "toiminnan suunnittelupäivä" olisi huonompi nimi kuin tyky-päivä - Handymanin työkyky ei ainakaan parantunut.
Ja nyt on siis hurjana pyrynneen lumen tilalla lähinnä loskaa ja sohjoa. Sitä on helppo vihata. Mut sekään ei ota mua niin kovasti päähän kuin kohta uudelleen tulevat pakkaset ja se kirottu liukkaus, joka seuraa sohjon jäätymisestä. Mä oon kyllä täysin sitä mieltä, että paras talvisää kaupungissa on +3-5 astetta, saa sataa ja tuulla, muttei olla liukasta. Liukkaus aiheuttaa mulle vain mustelmia, lisätöitä ja kivuliaan puolison.
Nyt on kyttyrä täynnä säätä! Vasta kun mä pääsin intoilemasta pimeyden iloista, niin johan tuli lumipyry. Ja siis alkuun sanottakoon, että lumikinokset ja sohjo on mun mielestä täysin tuomittavia ratkaisuja kaupunkiolosuhteissa, mutta täytyisihän sitä aika kylmäkalle olla, jos ei tykkäisi lumimyrskystä! Aivan mahtavaa oli ajella autoa, kun ei nähnyt juuri mitään, piti arvailla minne kääntyy eikä tiennyt, onko jossain joku hullu jalankulkija edessä. Tajuttoman liukasta ja tuulista mutta käsittämättömän upeaa. Joskin tilanteen täydellisyyttä hieman varjosti se, että lumi jäätyi tuulilasiin röpyliäiseksi pinnaksi ja pyyhkimissä oli jääkokkareita, joten näkyvyys jäi vieläkin huonommaksi. Mutta pääsipä kerrankin kokeilemaan omia erityistilanteen ajotaitoja, ja siitä mä oon tyytyväinen. Vähemmän tyytyväinen mä oon siitä, että Handyman marisi koko ajan takapenkillä että mä ajan liian hitaasti ja muutenkin päin helvettiä ja huonosti ja tapan kaikki onnettomalla ajamisellani. Melkein päre paloi! Siis myös mulla. Mutta ei sitä viitsinyt kovasti alkaa urheilla, kun autossa oli Yläkerran upouusi PS3 ja vielä raskaana oleva nainen ja ennen kaikkea mun tuleva kummilapsi.
Tuommoisissa asioissa Handyman itse asiassa on kaikista rasittavin. Sen mielipiteet on niin jäykkiä ja ehdottomia, että mikään ei niitä horjuta. Nimenomaan autoilussa Handyman kokee olevansa parempi kuin ainakin 90 % ihmisistä ja tuo sen kyllä esillekin älyttömän ärsyttävällä tavalla. Eniten se ärsyttää siksi, että mulla on ollut ajokortti kuitenkin jo yli 10 vuotta ja oon aika monet ajotilanteet sen aikana kokenut (myös tämmöiset lumimyräkät, pimeät ja muut) kuin Handyman alle kolmevuotiaan korttinsa kera. Kuitenkin se luulee, että mua jotenkin pelottaa ajaa ja että mä koen etten oo "tarpeeksi kokenut" tai jotain muuta sontaa. Perhanan kersa.
Nyt takaisin kitaroimaan pikaisesti ennen kuin Handyman tulee kotiin Virallisilta Taloyhtiöasioilta (ovea korjaamasta)!
Meillä on runsaasti erilaisia pelikonsoleja. Ei kuitenkaan kovinkaan paljon erilaisia konsolipelejä, koska ei me osata pelata mitään. Mä kyllä tykkään laulaa SingStaria (kuten kaikki (muutkin) Idols-wannabet) ja pelata GuitarHeroa, mutta en mä niissäkään mikään haka oo. Tänään Handyman taivutteli mut ostamaan GuitarHero World Tourin, joka näppärällä tavalla yhdistää molemmat edellämainitut ja tuo mukaan vielä rummut. Joitain ihan hyviä biisejäkin siinä on, esim Hotel California, La Bamba, Oasiksen Some Might Say ja REMin The One I Love. Niitä on kiva vääntää, joskin kitaransoitosta kipeytyy mun ranne ja laulamisesta Handymanin pää. Että se siitä pelistä sitten. Ja se tästä postauksestakin kun nyt loppu sanottavat kuin seinään.
Tänään käytiin "viimeisellä auditointikäynnillä" Pienellä Miehellä. Kuten aiemmin oli puhetta, on Kharwainen Mies ollut poissa jo pitkään. Oltiin Handymanin kanssa päätetty, että vielä yhtenä perjantaina mennään ja sitten jos selviää, että KM ei ole enää töissä, vaihdetaan kantista. No ei se ollut tänäänkään töissä, mutta Handyman fiksuna poikana kysyi Pitkältä Mieheltä, että onko "pitkätukkainen kaveri" vielä vahvuudessa. Ja selvisi, että on! "Pitkätukkainen kaveri" on vain 10-11 viikon lomalla Nepalissa. Eikä kuulemma oo enää pitkätukkainen vaan puolipitkätukkainen (jonkinlainen polkkatukka ilmeisesti). Jihuu! Tulee itsenäisyyspäiväksi takaisin. Hurraa Kharwainen Mies!
Handyman on kehittänyt itselleen sähköprojektin parvekkeen oven viereisen hyllyn taakse. Ongelmana oli eilen saada kytkintä liitettyä sähköjohtoon (ilmeisesti) ja tähän kysyttiin apua sitten Homikselta, Pikkusiskon Ihanalta Uudelta Teekkaripoikaystävältä ja jopa Espoosta (!), mutta ilmeisesti SAP-analysaattori, teekkari ja sähkö-DI eivät tiedä sähköstä mitään (ei se mitään, en mäkään tiedä) ja niinpä Handyman kysyi asiaa tänään töissä. Joku sympaattinen sähkömies oli sitten neuvonut, ja kuulemma ihan hyvä että olikin - Handymanin mukaan ilman niitä ohjeita olisi vakava sähköisku ollut realistinen. Nyt tuo uuttera nikkaroija oli sitten hankkinut "sähkömittarin" hommiaan mahdollistamaan. Mä en kyllä täysin luota tuohon puuhasteluun, kun mä tiedän Handymania paremmin, mitä tuolla voi mitata (Handymanin mukaan pelkkää jännitettä, mun havaintojen perusteella myös virtaa: ei oo lukion fysiikan opiskelu mennyt täysin harakoille).
Mulla on aika paljon maahanmuuttajapotilaita nykyisin, ehkä joku 10 %. Ne on ihan mukavia, enemmän mua ottaa päähän juopot ja narkkarit. Mamut ovat rauhallisia, kiitollisia ja siistejä ja tulevat aina selvänä vastaanotolle. Ongelmia aiheutuu yleensä lähinnä kielestä. Joko he eivät osaa suomea juuri lainkaan tai sitten osaavat, mutta jotenkin väärin. Tänäänkin kävi oikein herttainen iranilainen mies pienen ripulivaivaisen poikansa kanssa ja mulle aiheutui huomattava hämmennys siitä, kun tämä mies kutsui koko ajan ulostetta paskaksi. Eihän siinä mitään - asia tuli kyllä selväksi, mutta kun muuten kyseessä oli kohtelias, ystävällinen ja siisti mies, oli kontrasti jonkinmoinen. Mutta mistäpä sitä voisi tietää, jos on kerran oppinut, mikä on paskaa niin ei sitä tule mieleen, että se nimenomainen sana ei ehkä olekaan yleiskieltä.
Mä kyllä kovasti sitten tykkään tämmöisestä pimeästä vuodenajasta! Ainoa mua pännivä asia tässä on liukkaus - mä oon sen verran tasapainorajoitteinen, että pienikin jäämuru saa mut nurin saman tien kengän alle eksyessään. Mutta siis mun mielestä on kivaa, että on pimeää ja hämärää, kun kaikki tärkeä näyttäytyy silloin valossa ja muu hössötys jää varjoon. Tänään oli mukavaa, kun oli vähän pakkasta eikä yhtään tuulta, niin vaikka tukka märkänä ulkona Porkkiksen kanssa jumpasta tultiinkin, ei tukka jäätynyt. Oli kiva päästä kotiin, jossa on lämmintä. Kaupunki on kaunis ikkunasta katsoen. Ja ihan ulkonakin katsoen. Ja päivällä on kuitenkin kohtuullisesti valoa työpäivän aikana, sekin on mukavaa vaihtelua. Mutta mä oon sään suhteen aika mukautuvainen muutenkin. Tuulesta ja liukkaasta mä en tykkää, mutta muuten kaikki menee.
Käytiin Handymanin kanssa serkkupojan kuusivuotispäivillä. Iso mies jo, ja mä muistan kun se oli ihan pikkuinen vauva ja sillä oli "Mr Nice Guy" -teepaita. Ihan Nice Guy se vieläkin on. Ja sit sen pikkusisko kolmevee on semmoinen ihastuttava halinalle. Pikkusiskon ja Kolmeveen kanssa tehtiin yhdessä jälkiruokia synttäripöytään ja Kolmevee oli siitä ihan pähkinöinä. Oli myös hienoa nähdä, kuinka sen ikäinen osaa jo nätisti käyttää tietokonetta. Se onkin mun mielestä tosi tärkeää, että opetetaan jo pienestä pitäen, kun todennäköisesti koulussa sitä joutuu sitten käyttämään kuitenkin.
Handyman vaihtaa talvirenkaita alle. Pitäis miehen jo pikku hiljaa tulla tännepäin, kun Homiksen peli alkaa ihan näillä näppylöillä ja ollaan menossa katsomaan. Ah, siinä se onkin. Nyt täytyy taas lyhyeen lopettaa.
Mä en oo oikein ikinä ollut erityisen huomattava persoona mistään. No okei, ehkä peruskoulussa mä olin keskimääräistä nyhverömpi ja open lellikki ja siitä syystä aina stipendijonossa. Lukiossa mä olinkin sitten ihan keskiluokkaa ja samoin lääkiksessä. Onneksi lääkiksen ekalla sain yskän, josta mut sitten muistetaankin. Lukijani ilahtunevat, kun kerron, että helmikuussa yskä alkoi kohtuullisen voimallisena uudelleen ja jatkuu edelleen. Toki välillä se on ollut rauhallisempi, mutta toisinaan varsin tikahduttava. Nyt jälleen mulla on pieni flunssanpoikanen ja se yllyttää yskää entistä upeampiin suorituksiin. Olen jo nyt uudessa työpaikassa herättänyt huomiota yskimällä, tänään lääke-esittelyssä mun vieressä istunut omalääkärini tarjosi mulle mahdollisuutta tulla ihan vastaanotolle yskätutkimuksiin. Ehkä pitäisi ruveta harkitsemaan. Tai ehkä vasta yskän syntymäpäivänä helmikuussa.
Handyman on taas ollut niin kovin reipas. Mä kävin jumpassa ja sillä välin tuo ihmemies oli laittanut sekä pyykit että tiskit pesuun ja suunnitellut jo pesevänsä lattiankin! Aina joskus mä pidän sitä rasittavan hermostuttavana (silloin tällöin se todella onkin ihan uskomattoman raivostuttava), mutta kyllä se on aika tarpeellinen monessa mielessä. Eikä pelkästään pesuhommissa vaan myös toki kaikkien kavereiden teknisissä ongelmissa. Ei siis täysin turha jätkä, vaikka moni sen siihen kategoriaan mielellään arkistoisi.
Töissä kävi tänään kiusallinen sattumus: olin huuhtelemassa mummelin korvaa, kun yhtäkkiä tuli kamala kramppi lapojen väliin, en saanut enää päätä käännettyä tai käsiä nostettua lainkaan perustasosta ylöspäin. Jouduin sairauskertomukseenkin kirjoittamaan, että "korvahuuhtelu jouduttiin lopettamaan ak:n äkillisen sairastumisen vuoksi". Herttainen mummeli oli varsin sympatiseeraava, tarjoutui jopa hieromaan (!), mistä toki kieltäydyin. Jäi aika paljon mömmöä vielä korvaan. Toisella kertaa sitten. Nytkin vielä on lapatilanne vähän jäykkä, vaikka jumppa sitä vähän helpottikin. Täytynee venytellä vielä vähän lisää.
Eilen käytiin katsomassa Homiksen uutta telsuuriota ja sehän oli Elämys! Kyttyrä pinkeänä sieltä lähdettiin. TV on valtava ja tuntuu melkein kuin olisi leffassa paitsi tarjoilut olivat parempia eikä kukaan takana istuva keravalaisteini nimitellyt Jamie Oliverin paitaa "vitu homox". Eli jollain mittarilla jopa perusleffailtaa parempi kokemus.
Nyt mun pitää mennä leikkimään Handymanin kanssa Lego-puimurilla. Morjens!
Tää elämä on nyt viimeisimmän viikon aikana jo muotoutunut niin rutiininomaiseksi, ettei keksi millään, mitä tänne laittaisi. Aamulla lähtee töihin, töissä on tyytyväisnä ja illalla tulee kotiin. Iltaisin käydään Porkkiksen kanssa jumpalla, jonka jälkeen on väsynyt ja raukea olo ja kohta on taas nukkumassa, jotta herää työaamuun virkeänä.
Lyhyt työmatka on edelleen aivan erinomainen. On mukavaa herätä myöhään (vasta seitsemältä), silloin on jo ihan virkeä. Ainoa surettava asia on se, että Handyman herää selvästi aiemmin ja jotenkin säälittää, kun se sitten ihan väsyneenä lähtee seitsemän aikaan töihin kun mä saan vasta venytellä. Muutenkin mä oon ehkä parempi heräämään kuin Handyman, että tää on siihen nähden epäreilua.
Ostettiin PS3:lle Little Big Planet -peli joka on uskomattoman hyvä ja söötti. Kerrankin semmoinen peli, jossa ei ole väkivaltaa mutta on silti hyvin tehty ja innostava. Voi pelata yksin tai kavereiden kanssa yhteistyössä. Ja tosiaan ne pelihahmot on todella suloisia. Niiden ilmeitäkin saa muuteltua! Tosi liikkis peli!
Mukavaa on sekin, että jälleen tulee Top Gear telkkarista. Sitä on kiva katsella rentoutumismielessä. Mä tiedän autoista yllättävän paljon, kun oon sitä katsellut. On itse asiassa aika yleissivistävää tietää autoista, mä oon tykänny.
Kolme päivää terkkarissa ja olen jo täysin kotiutunut. Se on pääasiassa niin mukavaa työtä. Kaikki ei tietenkään ole kivaa: en erityisesti nauti uni- ja kipulääkekoukussa olevien ihmisten kanssa kinaamisesta ("kato mikään muu ei auta mulle!") tai paperitöistä (nytkin lokerossa perjantai-iltapäivää odottelee todistus oikeudenkäyntiä varten), mutta suurimman osan ajasta mä saan päättää itse mitä teen, mun ei tarvii vastata kenenkään muun (kreikkalaisen tai muunkaan) hommista ja mikä parasta, oon aina ajoissa kotona. Lisäksi työyhteisö on ottanut mut tosi hyvin vastaan ja siellä ollaan varsin tietoisia työn kuormituselementeistä ja musta pidetäänkin hyvin huolta, etten mä rasitu liikaa. Pomo on asiallinen. Toistaiseksi siis valtakunnassa kaikki hyvin.
Vapaa-aikanakin kaikki on hyvin, mites muutenkaan. Ainoa pännivä asia on se, että Handyman oli tänään kaverinsa kanssa Stadissa ja nyt kun se tuli kotiin 19:30, on se niin väsynyt, että meni nukkumaan. Jotenkin mä olisin toivonut jotain seuraa. Onneksi mulla on blogi, että voin narista täällä. Kun mun mielestä on oikeasti kiva, että se käy kavereiden kanssa hengailemassa, mutta se ei ole kivaa, että ne kaverit väsyttää sen niin, että se nukkuu parin tunnin tupluurit illalla eikä saa enää unta yöllä kun mä haluisin nukkua, mutta se sitten vain näpyttelee tietskaria! Perhana!
Obama sitten voitti. Eniten mua niitten vaaleissa ärsytti ne kohkaavat suomalaiset, jotka intopinkeenä ovat vouhottaneet Obamasta lisääntyvästi. Ensin jenkkejä syytetään siitä, että ne tunkee muiden asioihin ja sitten puoli Eurooppaa pitää oikeutenaan sählätä mielipiteineen jenkkien vaaleissa. Jos jenkit kohkaisivat jostain Suomen presidenttiehdokkaasta samaan malliin, niin mä kyllä varmaan kiusallani äänestäisin jotain protestiehdokasta kuten esim Ilkka Hakalehtoa - tai jos oikein hulluksi heittäytyisin - Matti Vanhasta.
Hätäisten kommentoijien innoittamana pikaisesti uudesta duunista raportoin. Nyt on siis todellakin jo kolmas päivä marraskuuta, mutta koska virka-aikaista työtä ei tehdä viikonloppuisin, olen ollut töissä vasta yhden päivän. Eli hold your horses vaan.
Tänään oli perehdyttämispäivä. Solun vastaava näytti tietojärjestelmää, tiloja, työkavereita ja muutenkin opetti talon tavoille. Aamupäivä oli varattu perehtymiseen ja iltapäivällä pääsin tositoimiin. Oikein hauskaahan se on, perustyö. Tuntee itsensä tarpeelliseksi ja osaavaksi. Ihmiset olivat mukavia, jopa se aiemmin kännissä vastaanotolla riehunut alkoholismin kieltävä naispotilas, joka oli tällä kertaa selvin päin (koska ei ollut kamalien vatsakipujen takia pystynyt juomaan mitään moneen viikkoon, heh). Koin taas itseni niin kansankynttiläksi kun kieltäydyin uusimasta mielestäni turhia ja vaarallisia lääkkeitä, vaikka niistä niin kiva olo käyttäjälle tuleekin.
Toki oli mielessä tulla raportoimaan työkuvioista jo aiemmin tänään, mutta kotiutumisen jälkeen on ollut kiirettä. Se on lyhyessä työmatkassa mahtavaa, että jaksaa tehdä kaikkea illalla kun on saanut nukkua pitkään ja kotiin tullessa on vielä aurinkoista! Käytiin Handymanin kanssa ostamassa täydennystä Lonely Planet -sarjaan, sitten käytiin Porkkiksen kanssa jumpassa ja illasta vielä Homiksen matsissa, joka olikin tosi jännä huh huh! Homis hoiti homman kotiin ja voiton Vuosaareen yhden pisteen marginaalilla. Go Homis!
Toissapäivänä meillä kävi kylässä Pikkusisko Teekkaripoikaystävänsä kanssa. Ilmeisen vakiintunut pari, kun ovat oikein matkustelevaisia (nyt Helsingissä, maaliskuussa Thaimaassa). Teekkaripoikaystävä on kyllä oikein kelpo mies, mää hyväksyn. Pikkusiskolla oli taas tietokoneasiaa Handymanille ja molemmilla terveyshuolia, joita olivat mulle säästelleet (Pikkusiskolla hammasasiaa ja Teekkaripoikaystävällä yskä). Mitäs mä niille. Sanoin tympeään tyyliini, että eihän noille mitään voi. En mä ainakaan voi.
Huomenna on töissä jo ihan täysi päivä, siitä lisää tuonnempana.
Nyt mä oon jälleen lopettanut yhden työn. Teoriassa oon työtön nyt pari päivää, kun edellinen työsopimus loppui 29.10. ja seuraava alkaa vasta 3.11. Virkistävää vaihteeksi, en ole koskaan ennen ollutkaan työtön! Enkä nytkään siis väitä oikeastaan olevani, olen vain pilkunviilaajatyötön.
Huomenna on pyhäinpäivä. Tämä realisoituu meillä lähinnä siten, että piti muistaa käydä kaupassa jo tänään. Toki huomenna vietetään myös erään Elämyskamelin blogin kommentaattorin nimipäivää, onnea vain.
Viime yön olin taas pitkästä aikaa päivystämässä. Ei ollut kovin kova kiire, mutta kuitenkin siinä mielessä tasainen tahti, että pääsin nukkumaan vasta puoli viideltä. Oli kyllä ihan mielenkiintoinen yö - puolenyön aikaan polille kyärättiin hyväntuulinen mutta aivan kuutamolla ollut mies (alkodelirium), joka kertoi mm. kuka on seuraava Suomen presidentti ja mikä on ensi lauantain lottorivi. En tajunnut sitä ottaa ylös valitettavasti.
Yläkerta tuli Harry Potterin katselutalkoisiin, moro!
Mulla on huomenna toistaiseksi viimeinen säännöllinen joukkoliikennetyöpäivä. Jatkossahan pääsee töihin jalan. Mä alankin olla melko lailla kypsä tuohon jatkuvaan matkustamiseen. Ja erityisesti bussilla matkustamiseen, koska bussilla saadaan lyhytkin matka kestämään kauan. Bussissa on myös surkeat jalkatilat ja siellä lukiessa tulee paha olo herkemmin kuin muissa julkisissa liikennevälineissä. Ihan kärkijuttu on lisäksi se, että HKL käyttää ilmeisesti mun reitillä kaikkein kuluneimpia busseja, koska niihin sataa sisään! Eilen mä istuin aamulla sellaisella paikalla, että mun päähän tippui tippoja ja tänään kotimatkalla aloin ihmetellä kun oikea (ikkunanpuoleinen) käsi ja jalka alkoivat tuntua kylmemmiltä kuin vasemmat vastinparit. Ikkunan alareunasta valui vesi valtoimenaan seinää pitkin ja mun hiha ja lahje olivat ihan märät. Kuinka ihmeessä? Eihän henkilöautossakaan tuu ikkunasta vesi sisälle?!
25. lokakuuta 2008 aamupäivällä Kamelista tuli Queen-fani. Kuuntelin suurimpia Queen-hittejä puuhaillessani ja oikein ryhdyin keskittyen kuuntelemaan kappaleiden musiikillista erinomaisuutta. Luin samantien netistä kaiken löytämäni Queen-tiedon ja hommasin Queenin musiikkivideokokoelmat Anttilan alelaarista. Oonhan mä aiemminkin ällistellyt ennen kaikkea Bohemian Rhapsodyn mestarillista rakennetta, mutta en ollut aiemmin tajunnut esim että The Show Must Go On on niin hyvä kuin se onkaan. Ei tuu myöskään nyt ihan saman tien mieleen, kuka olisi Freddie Mercurya parempi rokkilaulaja. Nyt oon intohimoinen fani. Kuinka tässä nyt vaan taas sitten kävikään niin, että 17 v jäsenen kuolemasta mä innostun? Sama kävi Beatlesin kanssa, joskin siinä tapauksessa "vain" 15 v Lennonin kuoleman jälkeen.
Unohdinkin kertoa, että mun vasen ylätakahammas (d. 27, jos ihan tarkkoja ollaan) on liberaali. Näin Handyman ainakin tulkitsi sen, että sitä alkoi hillittömästi särkeä toissapäivänä äänestyskopissa. Handyman piti hampaan reaktiota luonnollisena vastustuksena valtaapitäviä kohtaan. Kuulemma mun hammas vastustaa yhteisten rahojen haaskausta puolikuolleiden mummojen hoitoon. Hammas leppyi kyllä vartissa, Handyman kuulemma puolestaan sydämistyi iäksi, kun niin pieni vähemmistö äänesti hänen ehdokastaan. Täytyykin seurata tätä äärioikeistolaista hammasta ja käydä poistattamassa, jos se edelleen kränää.
Meillä oli eilen kylässä Kekäeläin ja sen liisingnarttu. Handyman oli toki naisista ihan sekaisin, kuten aina. Parhaiten sekaisuuden astetta kuvaa se, että Handyman ajoi ihan oikeinkin rauhallisesti ja siististi, kun narttu oli kyydissä, koska tuollaista koiraahan ei oikein saa turvavöihin ja ilman turvavöitä matkustavat kuolevat Handymanin normikyydissä. Ja Handyman on kuin Hollywood-elokuva: ei koskaan vahingoita eläimiä.
Mä tein porkkanasämpyliä. Niistä tuli tosi hienoja ja aika hyviäkin.
Käytiin äänestämässä. Mä olin laittanut tukkani edeltävästi, kun äänestämisen jälkeen mentiin Salveen brunssille Handymanin yläastekaverin pyynnöstä. 100 m myrskykävelyn jälkeen tukka oli huonommin kuin ennen laittamista. Vähän masentavaa, mutta sellaistahan se on, elämä.
Kellojen siirto normaaliaikaan on paholaisesta. Mitä iloa siitä on, että pari viikkoa on vähän valoisammat aamut, kun ilta on sitten pimeä jo viidestä lähtien puoli vuotta! Aamuvaloisuus on ihan turhaa, koska kuitenkin aamulla joutuu töihin lähtemään ja se on sisäisesti masentavaa oli sitten valoa tai pimeää. Ei talvesta saa kesää vaikka kääntäisi kellot ylösalaisin, eikä pidäkään. Valoisammissa illoissa olisi kyllä ideaa, että voisi sitten ulkoillakin päivänvalolla muutenkin kuin viikonloppuisin.
Yläkerta tuli imureineen tänne, kun se on rikki. Siis imuri. Handyman turasi sen kanssa tunnin ja se toimii jälleen! Nyt alkaa Idols, niitä katsomaan!
Lähestyvät kunnallisvaalit ja miljoonat vaalimainokset kuljettivat Kamelin mielen Egyptin hiekkadyyneiltä puoluepolitiikkaan. Katselin metrossa Keskustan vaalimainosta ja yhtäkkiä mä tajusin järkytyksekseni, että on oikeasti ihmisiä, jotka ajattelee monista asioista ihan vilpittömästi keskustalaisesti. Ei edes kaikkia helsinkiläisiä Keskustaa äänestäviä ole huijattu, vaan osa oikeasti luottaa Keskustaan ja on sitä mieltä, että M. Vanhanen joukkoineen on oikealla asialla. Tää oli mulle aivan tajunnanräjäyttävä oivallus ja jotenkin saa Keskustan vaalimainokset tuntumaan rehellisemmiltä. Vieläkään mä en tosissani kuitenkaan usko, että kukaan äänestäisi PäRää tai muita koodeeläisiä ihan vilpittömin mielin.
Kävin tänään vihdoinkin hakemassa uuden opiskelijakorttini. Aloin maksaa vapaaehtoisesti ylioppilaskunnan jäsenmaksua taas, kun tajusin että sillä säästän pitkän pennin uimahallimaksuissa. Lähes kyllä jouduin perumaan tilaukseni heti kättelyssä kun sain tilauksen jälkeen korttifirmalta sähköpostin, joka alkoi: "Jihaa, Lyyra-korttisi on maksettu! Onnittelumme, tästä se alkaa, kenties elämäsi vaiherikkain ja jännittävin ajanjakso, nimittäin todellinen opiskelijaelämä." Kun sorry nyt vaan, se "todellinen opiskelijaelämä" on jo loppunut. Ja jos se todella oli mun elämän vaiherikkain ja jännittävin ajanjakso, niin ei varmaan kannata muistelmia kirjoittaa. Tarkemmin ajatellen ei kannattaisi tätäkään kirjoittaa. Mä en muista opiskeluajasta mitään muuta kuin Naistenklinikan luentosalin kirkonpenkit, kamalan gastrokirurgian opettajan ja sen, että mä olin kaikki illat ja viikonloput Töölön tapaturma-asemalla maailman pitkäveteisimmässä työssä. Eli ei ehkä kaikkein vaiherikkainta. Eikä vaiherikas oo ees mikään sana. Kauhea svetisismi ja miten niin vaiherikas? Mitä vaiheita siinä nyt on? Opiskelu ja valmistuminen. Kaksi vaihetta. Se ei oo kauheen rikasta. Perhosen täydellisessä muodonvaihdoksessakin on enemmän vaiheita: muna, toukka, kotelo ja aikuinen.
Handyman tosiaan korjasi Pikkusiskon läppärin, mutta nyt se uuvahti taas (siis läppäri). Pikkusisko ja Äiti tulivat siihen johtopäätelmään, että annetaan sen päästä nyt tietokonetaivaaseen ja korvataan se uudella. Mä oon nyt neljä päivää ollut jonkinsortin tiedonvälittäjä eri toimijoiden välillä tähän tietokoneasiaan liittyen. Asia ei mun mielestä kuulu mulle lainkaan, sama se mulle, millaisia tietokoneita Tampereella käytetään, mutta jotenkin sekä Pikkusisko, Äiti että Handyman kokevat mun olevan tässä nyt jonkinlainen sillanrakentaja. Niinpä olen joutunut lusikkaani soppaan laittamaan ja erilaisia mielipiteitä asiasta muodostamaan. Tästä kiitoksena pääsenkin parhaaseen rooliin: laitteen maksajaksi. Toivottavasti joku maksaa sen mulle, koska mua ei todellakaan kiinnosta koko huttu pätkän vertaa.
Twilight zonella eilen tuli mieleen, että täällä vilisee niin paljon henkilöhahmoja niin friikeillä nimillä, ettei kaikki lukijat varmaan pysy kärryillä. Tuskin kirjoittajakaan aina. Yritän vähän selventää.
- Elämyskameli, Ekokameli, Kameli, mä = minä, itseäni työpaikoilta etsivä lääkäri
- Handyman = Kamelin avomies, kihlattu ja elämän valo. Näppärä nikkaroija, luonteeltaan anisen liian itsepäinen, rehvakas ja joskus suorastaan mahdoton. Mutta ihan mukava silti. Fanittaa Homista.
- Långstrump = lääkiskaveri turned kylteri. Fanittaa Innoa täysillä, tuunaa kämppäänsä Handymanin suosiollisella avustuksella
- Kekäeläin, Lettipitko(?) = lääkiskaveri, joka tutkii jotain hiirenpernoja jossain tomuisessa laboratoriossa ja opettaa tuleville lääkäripolville kuivia asioita immuunijärjestelmästä, pesee pyykkejänsä Handymanin suosiollisella avustuksella
- Mösjöö Mosse, Muzzu, Miksu = edellisen avomies
- Katjn = lukiokaveri, asuu lähellä, kuuluu Handymanin dementiakävelyjengiin
- Homis, Maustevyömies = edellisen kihlattu, superkorissankari, Handymanin idoli
- Porkkis = lääkiskaveri turned juristi turned enkunope turned jälleen lääkistelijä, yläkerrassa asuva Kamelin kummilasta hautova vertikaalisesti rajoittunut jumppakaveri
- AaOo = edellisen aviomies, Kamelin lääkiskaveri
- Yläkerta = Porkkis + AaOo
- Pikkusisko = Kamelin pikkusisko, joka tekee yhteiskuntatieteistä gradua Tampesterissa, käyttää tietokonetta Handymanin suosiollisella avustuksella
- Potsukka = Handymanin pikkuveli, joka opiskelee arkkitehtuuria Oulusa, näprää kännykkää Handymanin suosiollisella avustuksella
- "Sini" = Kamelin entinen työkaveri, jonka kanssa Kameli kävelee ja puhuu elämästä ja työasioista
- Maryland = Kamelin lukiokaveri, asuu kohtuulähellä, kuuluu Handymanin dementiakävelyjengiin
- Polaah = Långstrumpin serkku
- Äiti = Kamelin äiti, jonka kanssa Kameli on monista asioista pääasiassa eri mieltä
- Isi (tiedän, ällöttävää, mutta se nyt vaan aina on ollut Isi) = Kamelin isä, jonka kanssa Kameli on monista asioista pääasiassa samaa mieltä
Muistutelkaa, jos joku unohtui!
Eilen illalla oli sosiaaliset iltamat. Långstrump tuli meille ompelemaan tyynyjä, kun mitkään sen sisusteet ei nyt sovi uuden seinän kanssa. Ja tulihan siinä katsottua idolitkin, kun oli seuraa. Yläkertakin liittyi mukaan, koska sosiaalisuus on hip ja pop nykyisin. Harmi vaan, että Idols-Linda putosi, kun sitä piti kannattaa, kun se oli joskus ala-asteella Pikkusiskon luokalla. Täytyy löytää uusi suosikki.
Tämän päivän ehdoton sankari oli Homis. Homiksella oli syntymäpäivä ja ilmeisesti nimenomaan tästä syystä oli järjestetty juhlakorismatsi taas Vuosaaren urheilutalolle. Sitä piti totta kai mennä katsomaan eikä vähintään sen vuoksi että Handyman oli hommannut kaksi valtavaa vaahtosormea ja niitähän piti sitten mennä heiluttamaan Homiksen kunniaksi. Siitä oli selvästi apua, koska Homiksen jengi voitti tiukan ottelun. Hurraa!
Tänään töissä vastaanotto vilisi nilkkansa taittaneita. Niitä oli koko ajan, ideaalisidettä kului metritolkulla. Tää ihmetytti mua suuresti, koska sehän on tyypillinen liukkaan ajan vamma yhdessä rannevammojen kanssa eikä nyt oo vielä liukasta. Voiskohan se ollakin täysi myytti, että nimenomaan liukkaus aiheuttaisi kaatumisia - jos se olisikin pimeys? Koska pimeää on.
Mä oon kovasti yrittänyt viime aikoina löytää joitain blogeja, joita mä voisin seurata, kun tää Bloggerin Dashboard hiljaisesti vaatii mua semmoisia löytämään. Mut en mä keksi mitään! Neuleblogeissa mä käyn silloin tällöin, mut ei mulla oo mitään yksittäistä niistäkään. Oisko ideoita kellään?
Handyman on nyt mahdoton, täytyy mennä.
Handyman on aikamoinen sankari. Ensin se korjasi Pikkusiskon läppärin tuhoamatta samalla mitään tiedostoja, esim. Pikkusiskon puolivalmista gradua. Seuraava haaste odottikin jo Långstrumpin asunnolla: Långstrump oli elämästä innoissaan päättänyt maalata olohuoneen seinän kirkkaanpunaiseksi (koska räikeän pinkkiä maalia ei Tikkurila tai Teknos tee). Huolellisena nuorena naisena Långstrump oli toki sitten irrottanut seinältä pistorasiat. Yksi niistä oli yllättävän tiukassa, ja L olikin joutunut sitä hieman repimään. Repiminen osoittautui vääräksi ratkaisuksi, koska samalla meni sähköt koko olohuoneesta - ilmeisesti edellinen sähkötöissä muutenkin kunnostautunut asukas oli tehnyt vähän modifikaatioita johtoihin. Långstrump toki kysymään Handymanilta apua (Oooh, the Handyman can!). Handyman oli sitten kehottanut hankkimaan sähköteippiä ja joitain työkaluja ja ehdottomasti kieltänyt ottamasta yhteyttä mihinkään sähkömieheen, mikä toki olisi intuitiivisesti naisen valitsema tutkintalinja siinä tilanteessa, kun Inno ei näy. Mentiin sitten tosiaan Långstrumpin kämpälle ja Handyman puuhasi jotain pari minuuttia sen rikkinäisen pistorasian luona. Mä olin varma, että avolesken asema on mulle varattu, mutta ei - Handyman korjasi sen sähköasian! Me oltiin Långstrumpin kanssa niin häkeltyneitä, että Handymankin oikein hämmästyi ja epäili, ettei me anneta sille kaikkea sille kuuluvaa kredittiä. No nyt ehkä aletaan antaa. Handyman on oooh ihana!!!!
Toinenkin hämmentävä juttu kävi tässä eilen. Katseltiin Porkkiksen kanssa Harry Potter ja viisasten kivi -leffaa, koska päätin alkaa sivistää tulevan kummilapseni äitiä lastenkirjallisuuden saralla. Mainitsin siinä ihan ohimennen, että tuo Oliver Wood (näyttelijä Sean Biggerstaff) on kyllä komea, selvästi mies mun makuun. Porkkis katsoi miestä vähän aikaa ja sanoi: "Aika lailla Handymanin näköinen. Jotenkin samanlainen tyyli." Mä olin ihan puulla päähän lyöty. Mutta mitä enemmän mä sitä katselen, niin sitä selvemmin mäkin sen huomaan. Lyhyt tukka, tuuheat kulmakarvat ja jotenkin pilkettä silmäkulmassa. Ilmetty Handyman! Tää vähän järkytti mua kun mä en ollut koskaan tajunnut, että Handyman on ulkonäöltään mun ihannemies. No mut sepä sattui sitten sopivasti!
Internet on erinomainen työväline. Sieltä opin eilen, että If You Tolerate This Your Children Will Be Next on Guinnessin ennätysten kirjassa, koska sillä on Yhdysvaltain singlelistan ykköspaikalla olleista kappaleista pisin nimi ilman sulkuja. Mikäs siinä, hyvää shittii.
Nyt jo melkein nolottaa raportoida näitä mun työkäänteitä, mutta otin siis loparit nyt jo privaatistakin. Paikka oli periaatteessa oikeinkin hyvä, palkka oli erinomainen ja työkin oli helppoa. Alkoi vain pänniä se, että 10 km:n työmatkaani teen 45 min suuntaansa ja se jatkuva rahojen kanssa pelaaminen - jos mä oisin halunnut keskittyä laskutusasioihin, olisin varmaan hankkinut jonkin muun ammatin. En mä ollut täysin innostunut siitäkään, että potilaita pitää kohdella kuin valintamyymälän asiakkaita. Niinpä lopetan. Sain uuden työn kodin viereisestä talosta, ihan perus-tk-hommaa. Aloitan jo marraskuun alussa, loppuvuoden teen vuosiloman sijaisuuksia lähes täyspäiväisesti. Itse virka alkaa tammikuun alussa, olen periaatteessa 50-prosenttinen, mutta todennäköisesti tulen tekemään myös vuosiloman sijaistuksia eli useita viikkoja kokonaankin. "Vapaapäivinäni" aion sitten päivystellä ja harrastaa. Olen vallan innoissani!
Kävin sopimassa työn viikko sitten ja tänään juteltiin tulevan pomon kanssa käytännön asioista. Sinne mennessä ennen aamukahdeksaa Albatrossissa hissiä odottaessani viereen tuli jotenkin tärähtäneen näköinen nuori nainen, jolla oli valtavat teipillä korjatut aurinkolasit. Ensin hän keskusteli jotain oman väen kanssa ja sitten yhtäkkiä kysyi multa: "Etkö säkin vihaa manneja?" En mä jotenkin ällistykseltäni osannut vastata mitään. Ilmeisesti kuitenkin hän tulkitsi meidän olevan samalla puolella, koska seuraavaksi hän nyökkäili tietäväisenä "Niitä on joka puolella joka paikassa. Me molemmat vihataan niitä." Tuli sellainen olo, että pitää lähteä vaivihkaa takavasemmalle, ettei joudu poteroon.
Potsukan bileissä oli hauskaa. Sinne oli kutsuttu paljon arkkitehtiopiskelijoita, totta kai. Tyylikkäitä nuoria ihmisiä, joilla oli hassu murre. Iltaa kohden alkoi käydä vähän uuvuttavaksi, kun nehän puhuu lähinnä verhoista ja hyllytasoista ja mulla ei oo niistä kovin paljon sanottavaa. Lisäksi tietysti väsytti ja sehän aina pilaa pileet jos haukotuttaa koko ajan. Potsukalla oli kyllä paketti kasassa: sillä oli ihan drinkkilista siellä, josta sai tilata haluamansa juomat, esim. Mojiton tai Somalin kevätjäillä. Oli poika yrittänyt! Onneksi Handyman uuvahti jo muakin ennen ja lähdettiin sitten jo lauantain puolella hotskulle.
Sunnuntaiaamuna oli kaunista. Aamupalan jälkeen lähdettiin kävelemään kaupungille. Handyman heittäytyi jopa niin romanttiseksi, että totesi Oulun olevan Suomen toiseksi paras asuinkaupunkivaihtoehto. Ihan mukavahan se oli, mutta kyllä mä pitäytyisin silti tässä parhaassa. Onhan se aika kaukana.
Paluumatkalla meillä oli unelias ja lievästi krapulainen Putte takapenkillä. Pysähdyttiin jälleen Kärsämäellä, tällä kertaa pikaisesti kuuluisaa paanukirkkoa katsomassa. Se oli hieno! Todellinen kyttyräntäyte. Handyman sai soittaa kelloa eurolla! Kärsämäeltä painettiin sitten pysähtymäti Tampesteriin, ja sinne tullessa olikin selkä jo ihan jumissa. Kansanvaunun penkit eivät ole kaikkein mukavimmat. Mentiin Handymanin kanssa Pikkusiskon luo tietokonetta naputtelemaan (Handyman naputti tietokonetta, minä naputin kellosta), Putte tapasi oman siskonsa. Pikkusiskon luona oli Pikkusiskon Uusi Ihana Teekkaripoikaystävä, joka oli lajilleen uskollisena krapulassa Riian-matkan jälkeen. Mulle tuli Teekkaripoikaystävästä ihan Homis mieleen, kun Teekkaripoikaystäväkin oli herttainen hymyilevä urheilijanuorukainen. Handymanin mielestä mä olin väärässä, koska Teekkaripoikaystävä oli n. 15 cm lyhyempi kuin Homis. Mä kyllä purnaan väärässäolotuomiota vastaan - ei se pituus vaan se miten sitä käyttää!
Tänään ruokiksen aikaan töihin soitti mulle tuttu sairaanhoitaja, joka on siirtynyt opettamaan tulevia sairaanhoitajia. Esitteli mulle mahdollisuutta opettaa toisen vuoden sh-opiskelijoille sisätauteja. Maalaili neljän tunnin vapaamuotoista höpöttelysessiota, joka toki kuulosti ihan hauskalta. Iltapäivällä tän mun tutun pomo soitti mulle, kun mulla oli hirveä kiire. Lupasin, että joojoo, kyllä mä tuun. Vasta puhelun jälkeen lukiessani muistiinpanojani mulle selvisi, että olin lupautunut KUUTEEN neljän tunnin sessioon ja pitämään niille opiskelijoille vielä tentin ja tarkistamaan luentopäiväkirjankin! Ei herttileijaa. Tuli tietysti kamala pahoinvoinnin tunne taas, vanha tuttu työahdistus. Heti kotiin tultuani lähetin perumissähköpostin ja kun Laurea oli lähestynyt vielä "kai-sä-voisit-edes-yhden-tunnin-pitää"-viestillä, niin lähetin vielä toisen enenenenenenen-voi!-viestin. Toivottavasti ymmärtävät. Mun pitäis kyllä oppia sanomaan ei jo heti ensimmäisellä kerralla.
Perjantaina lähdettiin siis Handymanin pikkuveljen Potsukan tupareihin Ouluun. Matkustusmuoto oli road trip, autossa mun ja Handymanin lisäksi Potsukan kaveri Putte. Miehet sotkivat aikataulun jo ennen lähtöä, päästiin lähtemään keskustasta vasta klo 15. Matkustettiin koko matka Nelostietä. Ensimmäinen pysähdys tehtiin Jyväskylässä, jossa syötiin near-natiivi-Kekäeläimen ohjaamana Rossossa. Siellä Handyman kysyi tarjoilijalta: "Onks tää sellainen paikka, että saa turpiin, jos kertoo olevansa Helsingistä?" Tarjoilija hämillään: "Eeei, ei mun mielestä..." Handyman tähän: "Jaha, no sit pitää jatkaa Kärsämäelle."
Ja toki Kärsämäelle jatkettiinkin, siellä piti tankata ja käydä pisulla. Ei uskallettu kertoa, mistä ollaan, koska jo hedelmäpelien ohi vessalle kävellessä tuli niin tiukkoja ilmeitä, että pelotti. Handymanin mukaan legendaariselle Kärsämäen Kärsägrillille ei päästy, kun se oli kiinni. Loppumatka Ouluun oli rauhallinen ja asiallinen.
Oulusa mentiin sitten Potsukan uuteen kotiin illaksi, poika asuu ihan keskustassa. Kun ovesta ulos astuu, näkee Stockan eli Hullut päivät on Potsukan lähimessut. Kämppä on muutenkin ihan asiallinen, siellä kun asuu kaksi arkkitehtiopiskelijaa. Me oltiin etukäteen jo varattu huone Radissonista, kun arvostetaan nukkumismahdollisuuksia ja sekin oli ihan lyhyen kävelymatkan päässä keskustasta. Mentiin sitten parin tunnin seurustelun jälkeen nukkumaan puhtoisille lakanoille ja aamulla herättiin pirteänä SuperBreakfastille ja lähdettiin sinne Hulluille päiville. Nehän vasta olikin hullut! Tuli kaikkea ostettua, tärkeimpänä Kirjavalo, joka valaisee yhden sivun kerrallaan ja mahdollistaa näin lukemisen esim autossa kuskia häiritsemättä. Se on tosi hieno! Ostettiin myös pehmosammakko, joka tulee lahjaksi, ja toki banaanisuukkoja ja perinteinen sukkapaketti Handymanille.
Hullut päivät eivät kuitenkaan olleet mitään verrattuna Kärkkäiseen eli Kärkkäriin joka on aivan mahtava kauppa. Siellä on ihan kaikkea! Valtava halli täynnä tavaraa lankakeristä kilohinnalla myytäviin ruuveihin, Legoista Oiva Toikan lintuihin. Ostettiin mm. työkalupakki, kaksi Lego-joulukalenteria ja maailman siistein vehje. Todella tuo luxpod herätti ansaittua huomiota illan bileissä arkkariopiskelijoiden silmissä. Se on niin hieno, että niitä on saatava lisää ja pidettävä mahtavat lasinalusbileet!
Tarkemmin lisää bileistä ja kotimatkasta osassa 2. Nyt väsyttää kovasti.
Kameli on innoissaan hyvistä säistä! Valitettavasti kiusallinen nuhatauti on nyt hetkeksi saanut turvan tukkoon, joten nyt ei uskalla mennä kovin rehvakkaasti tuonne haistelemaan syysilmoja. Tänään en ehtinyt vauvakävelyllekään, kun oli sovittua menoa puolilta päivin.
Eilinen päivä jäi elämysten osalta melko vaisuksi. Mutta sainpa ostettua kengät mutaan uponneiden tilalle! Olin päättänyt ostaa Eccot, niinpä menin Kampin Ecco-kauppaan, otin hyllystä mahdollisimman paljon edellisiä muistuttavan parin, sovitin oikean koon ja menin kassalle. Ne on niin mukavat, että päätin seuraavasta palkasta ostaa toisetkin, ehkä vähän eriväriset kuitenkin. Nyt on nuukailukausi kun tässä on näitä työpaikanvaihdoksia. Housukaupoillakin pitäisi käydä, mutta vasta Hullujen Päivien jälkeen. Viime viikolla tuli jo todettua, että Päivät on mulle henkisesti liian rankkoja.
Olen nyt taas alkanut lukea Harry Pottereita. Onhan ne luettu jo pariin kertaan, mutta ne sopivat syksyyn niin hyvin! Tällä kertaa päätin lukea ne viimeisestä alkaen järjestyksessä ensimmäiseen. Tällä tavoin selitykset tulevat ennen salaisuuksia, kamalan näppärää! Mulla on kyllä periaatteellisia ongelmia niitä päähenkilöitä kohtaan, kun ne on kaikki niin vässyköitä. Sivuhahmot on selvästi monitahoisempia ja niiden takia niitä kirjoja luetaankin! Samoin ympäristö on luotu niissä kirjoissa erinomaisen hyvin, pääsee todella irrottautumaan HKL:n linjan 78 aamuankeasta tunnelmasta.
Pikkusiskon läppäri on rikki. Sen Uudesta Ihanasta Teekkaripoikaystävästä ei oo mitään apua tässä ongelmassa - ainoa ohje sieltä suunnasta oli "eheytä kovalevy", mikä on hankalaa, kun kone ei pelitä ollenkaan. Lisäksi Teekkari on Keski-Euroopassa juuri nyt kriisin ollessa kuumimmillaan. Toki Pikkusisko soitti sitten vaihtoehdolle n:o II eli Handymanille. Handyman on toki aika näppärä tämmöisissä dilemmoissa, mutta kun ongelma on Tampereella ja Handyman Helsingissä, niin systeemi ei oikein toimi. Handymanhan oli toki heti hylkäämässä kaikki muut suunnitelmat ja ajamassa tänään illalla Tampereelle ja takaisin damsellin distressiä helpottamaan, kunnes kamelin piti laittaa kavionsa peliin. Huomisen Oulun-matkan valmistelut pitää aloittaa hyvissä ajoin, eihän tässä voi kaikkien tyttösien ongelmia ruveta ratkomaan! Saa Handyman mennä hajoittamaan sen koneen osiin vasta sunnuntaina.
Toinen työpäivä takana. Edelleen varauksellisen positiivisella mielellä, joskin privaatti alkaa näyttää ikäviä puoliaan. Tänään tuli kaksi rauhoittavien / unilääkkeiden uusijaa. Toiselle sanoin suorilta käsin, että ei onnistu, saa jatkaa hoitosuhdettaan toiseen työpisteeseen vaihtaneen kollegan luona. Ei tajunnut. Kysyi, että "ootko sä nyt täällä vakituisena? Voinko mä sit jatkossakin tulla sulle?" No en kai mä voi estääkään. Toisella oli ihan käsittämätön tarina jostain eilen Korson toimipisteessä kirjoitetuista resepteistä, joita se ei ollut saanut, vaan Korsosta oli sanottu, että pitää tulla hakemaan meiltä. Soitettiin Korsoon ja sieltä sanottiin, että toden totta sieltä on eilen kirjoitettu jotain unilääkkeitä, mutta sitten tämä keski-ikäinen mieslääkäri olikin päättänyt mitätöidä ne reseptit ja kehottanut hakeutumaan meille. Tosi ritarillista. Siinä muuttui se tilanne aika painostavaksi, kun mä yritin selittää, että mä en nyt näe syytä kirjoittaa unilääkkeitä suuria määriä (halusi 100 tbl) ja mun mielestä muutenkin 28-vuotiaan miehen pitäisi yrittää nukkua ilman unilääkkeitä ja jos se masennus häiritsee, niin vaihdetaan sitten masennuslääkettä! Potilas ei ollut hetkeäkään uhkaava, mutta se tilanne oli niin jotenkin raskas henkisesti mulle, että mä päätin sitten kirjoittaa sille 10 tablettia ja sanoin, ettei mun luo kannata enää tulla, en aio enempää laittaa. Todella inhottava tilanne. Muuten kuitenkin business as usual, kivasti vielä pari pientä lastakin, joiden kanssa mä tulin oikeinkin mukavasti juttuun.
Mielen täyttää nyt jotenkin nää työasiat, ei oo aikaa elämyksille (nyyh!). Ehkä taas loppuviikosta, huomennahan on mun työviikon viimeinen päivä. Oon jo alkanut kaipaamaan sitä aikaa, kun iloisesti tein viiden päivän työviikkoa ja suunnitella, että keväällä varmaan pyrkisin siihen. Todennäköisesti vielä alkukeväästä työviikko on repaleinen ja varmaan hajotettu 2-3 eri paikkaan, mutta jos loppukeväästä? Mun täytyisi kuitenkin saada itseni vakuutettua siitä, että mä en oo täysi head case ja tätä menoa se ei onnistu. Onneksi kuitenkin mulla on tahto tehdä töitä, vaikka tällä hetkellä jaksua ei olekaan.
Mahtava juoru muuten - Pikkusisko on löytänyt miehen! Huono juoru tosin siinä mielessä, että fb tiedotti tästä jo viikonloppuna. Äiti on ihan pähkinöinä, kuten aina. Mies on tamperelainen tai oululainen vai mikä se oli, tällä hetkellä tekee dippatyötä rakennustekniikasta TTY:lla. Tässähän voisi moni tarkkasilmäinen huomata, että Pikkusisko on monessa mielessä jo aiemminkin ollut äitinsä kaksoisolento ja nyt sitten on mennyt löytämään miehen, joka on samalla alalla kuin äitinsä aviomies (=Pikkusiskon isä, jos hitaammat ei pysy kärryillä). Mutta minä en onneksi huomaa. Jotenkin koomista tässä on vielä se, että Pikkusiskon mies on ollut samassa firmassa töissä kuin meidän isä aikanaan ja Handyman edelleen. Meidän perheen naiset pitää talonrakentajista.
Nyt Handyman vaatii nakkikeittoa. Kameli pakkaa kyttyränsä ja lähtee kuuliaisena sitä lämmittämään.
Viikonlopun jännitys on ohitse, eka työpäivä on takana. Oli aika pehmeä lasku taas työelämään, vain 11 potilasta (20 min/pt eli potilaita alle neljä tuntia, yhteensä paperihommien kera 7 h). Oli ihan hyvä, se surkea tietokoneohjelma oli ihan älyttömän takkuinen ja niinpä mun piti kirjoittaa ne laskut ja lisäksi reseptit ja saikkutodistukset käsin. Ja tietty uudelleen sit koneelle, kun se alkoi toimia. Se oli siis on-off koko päivän. Kauaa ei kyllä hermo tuommoista käsin kirjoittelua kestäisi. Tietotekniikasta riippuvaisuus on kyllä vaarallista - tänäänkin koneen ollessa pimeänä en tietty lainkaan tiennyt, kuka on tulossa seuraavaksi. Niinpä menin käytävään ja sanoin nimeni ja kysyin, että kuka on tulossa mulle. Aika onneton systeemi.
Lisäksi ongelmana oli se, etten jotenkin kehdannut tehdä työtäni omien standardieni mukaan. (Valitettavasti standardini on melko korkea.) Koko ajan mä mietin, että pitäiskö ottaa esim. yksinkertainen labrakoe tästä kuumeilijasta. Ja sit kun mä ehdotin, niin ne jopa kieltäytyivät! Kurkkukipuinen kieltäytyi nieluviljelystä ja kuumeinen CRP:stä. No kyllä mä sen ymmärrän, että jos labranäyte maksaa 15 e, niin ei muakaan huvittaisi, kun on vain flunssa.
Yksi unilääkkeen hakijakin tuli, mutta se oli ihan asiallisella asialla, vanha pappa, joka käyttää puolikkaan joka päivä. Uusin "nyt tämän kerran" ja paasasin masennuksesta. Ei varmaan enää uskalla tulla.
Itse työ oli kyllä mukavaa. Mä tykkään monipuolisuudesta. Lisäksi perushommissa on se mukavaa, että a) vaivat ovat tavallisia - ei tarvitse heti pelätä kamalinta, b) potilaat menevät vo:n jälkeen KOTIIN eikä mun tarvitse miettiä, että minkälainen osasto ois nyt paras, kun ne on kaikki täynnä ja c) jos joku on sitten oikeasti sairas, mä voin lähettää sen suoraan sairaalaan eikä mun tarvitse riidellä siitä kenenkään kanssa. Lähtökohtaisesti tk:ssa (ja privaatissa) potilaat ovat oikeassa paikassa, kun taas sairaalassa yleensä väärässä paikassa (väärässä sairaalassa väärään aikaan väärän vaivan takia). Lisäksi vastaanottohoitajat olivat tosi symppiksiä. En mä kyllä paljoakaan apua tarvinnut, kun se työ nyt on aika suoraviivaista. Ainoastaan tietotekniset asiat vaativat apua.
Päätin kyllä hakea osa-aikaista tk-työtä tästä naapurista, jotta saisin tehdä työtäni oikealla tavalla. Handymanhan siitä toki pettyy, mutta kyllä mä jatkan privaatti- ja päivystystöitäkin, täytyyhän jostain rahaakin saada. Tarkemmin tästä pestistä myöhemmin, 9.10. on työhaastattelu.
Nakkisoppa porisee tulella, nälkä!
Nyt on kyttyrä täynnä ihmeitä. Oltiin tänään (taas!) Lohjalla, tällä kertaa Handymanin puolimaratonmatkalla. Porkkiskin oli mukana. On nimittäin Skanskan ja Lemminkäisen ahkerat työntekijät tehneet pitkän pätkän moottoritietä jo valmiiksi, monta tunneliakin! Ja sit joku oli keksinyt, että sinne pitää laittaa maratooni pystyyn. Meidän innokas metsässäjuoksija Handyman sitten ilmoittautui. Ajettiin sinne vuosaarelaisporukalla aamupäivästä. Parkkeerattiin ihan siihen moottoritielle ohjeiden mukaisesti. Olipa ottaa ohraleipä heti alkumatkasta, kun ylitettiin moottoritien keskikaista, joka olikin sitten silkkaa märkää savea. Tämän huomasin liian myöhään ja onnettomasti kävi - kamelin kaviosta irtosi kenkä savivelliin. Handyman herrasmiehenä onki sen sieltä pois, mutta eihän se ihan cooliuden huippu sitten enää ollut savisissa kengissä hengailla. Etenkin otti päähän jotenkin sinne kengän kärkeen kiilautunut savimöykky, joka a) vei tilaa, b) painoi varpaita ja c) kasteli sukan. Koko loppupäivän sitä joutui sitten olemaan märässä sukassa. Pettymyksen toi myös se, että tapahtuman kahvilan ruokalista ei pitänyt paikkaansa - paella loppui kesken eikä grillimakkaroita näkynyt missään! Mutta tärkein oli tietty Handymanin juoksu ja se menikin hyvin: tavoite oli 2 h ja aika 1 h 49 min! Erinomaista. Se on mun mies, everybody!
Haluaisin kyllä vielä vähän purnata tapahtuman ohjelmasta. Kannustusjoukoille oli nimittäin tilattu esiintymään Ulla & Red Devils, joka veti koko ajan kantria. Aloittivat Shania Twainilla ja otteen vain kiihtyessä kuultiin myös sellaisia ikivihreitä kuin Hello Mary-Lou ja Achy Breaky Heart. Pari tuntia kantria on kyllä niin kova koettelemus, että vastaa täysin mun mielestä puolimaratonia. Etenkin kun jossain vaiheessa huomasin lauleskelevani biisejä bändin mukana ja jopa tanssahtelevani!!!!! Siinä vaiheessa tuli pahoinvointia. Lisäksi meitä viihdyttivät Lohjan kaupungin uudet matkailumaskotit Äiti Kaarna ja Herra Kanto, jotka kaakattivat Ullan ja Punapaholaisten väliin jonkun draamapedagogin märkää unta. Tarkemmin mä en voi lähteä sitä erittelemään, se oli niin kamalaa.
Illalla Handyman lähti työkaverin grillibileisiin. Yläkerta tuli viihdyttämään mua ja kyllä viihdyinkin! Ensin nalkutettiin kukin töistämme ja sitten laulettiin SingStaria. Muutenkin on ollut vähän SingStar-henkinen viikonloppu, kun eilenkin väännettiin Kekäeläimen kanssa äänihuulet sinisinä. Naapurit varmaankin kiittelevät. Mitäpä itse soittavat niitä instrumenttejaan! Nyt on palautteen aika.
Huomenna vielä viimeinen vapauden päivä ennen uutta työtä. Masu on jo nyt vähän kipeä. Miksi miksi miksi piti lähteä työpaikkaa vaihtamaan?
Elämyskameli sai suuren innonpuuskan. Tämä ei johdu siitä, että katsoin eilen Långstrumpin esimerkin ohjaamana Innon vaan siitä, että sain supporttia. Nyt on siis jälleen motivaatiota kameloida.
Käytiin eilen Handymanin kanssa syömässä kantiksessa. Ollaan oltu sieltä pari viikkoa pois, koska Kharwaista Miestä ei ole näkynyt ja muut tarjoilijat nyt vaan on ihan surkeita. Uskaltauduttiin eilen, kun ajateltiin, että kyllä KM nyt on varmaankin jo lomalta palannut. Valitettavasti kuitenkaan ei. Nyt siellä oli Kalju Pullea Mies, joka oli kyllä kaikista maailman tarjoilijoista kaikkein huonoin. Palvelu oli hidasta ja kankeaa. Tällä en viittaa siihen, ettei KPM tiennyt meidän vakkaritilausta (mistä se olisi voinutkaan tietää?) vaan esim siihen, että KPM unohti meidän juomatilauksen pitkäksi aikaa ja ruoat tulivat pöytään vasta n. puoli tuntia tilauksen jälkeen! Eihän sellaista voi Pienellä Miehellä sulattaa! Kantis lähtee vaihtoon, jos Kharwainen Mies on lähtenyt uusia haasteita etsimään.
Mä oon virallisesti kommarihippi, kävin eilen elämäni ekaa kertaa Ruohonjuuressa. Epäilyttävät tarpeetkin mulla oli - piti ostaa villahousujen hoitoainetta, ja sitä ei Sokoksen 3+1-päiviltä saanut. Puolustuksekseni mun on sanottava, että mun mielestä ekohippikaupassa haisi kuvottavan pahalle, osa tuotteista sai mut todella järkyttymään (kuka tarjoaisi vauvalleen Vauvateetä?! Tai mitään muutakaan teetä??) ja kaikki (ihmis-)elintarvikehyllyn tavarat näytti mun mielestä marsun tai undulaatin ruoalta. Eli ehkä selviän. Tutustuin ekovaippahyllyyn. Hirmu kalliita eikä kyllä kauheasti paremman näköisiä kuin mun tekemät (keu keu). Täytyy varmaan itsekin nostaa hintoja, jos tulee lisää tilauksia, jotta en tuhoaisi äitiyslomalaisten bisneksiä.
Käytiin eilen Porkkiksen kanssa Sokoksen 3+1-päivillä ja Kampin Kampituspäivillä. Mä en kyllä tykkää tuommoisista Päivistä. Siellä joku C-luokan julkkis ähkii kovaäänisesti mikrofoniin ja sen hullunhauska Jussi-niminen juontajapari piiloutuu pikavauhtia tyhjenevään pahvilaatikkoon. Just silloin kun satuttiin olemaan Sokoksella, oli kodintarvikeosastolla Sokkivartti, jolloin myytiin valtava pahvilaatikollinen metallisia kynttilälyhtyjä hintaan 5 e/kpl!!! Siellä oli kymmeniä keski-ikäisiä rouvia ihastelemassa niitä lyhtyjä. Mä oikeasti mietin, että ainakin puolet niistä lyhdyistä menee siskolle tai kälylle joululahjaksi ja korkeintaan 10 prosenttiin laitetaan ikinä edes kynttilää sisään. Mulle tuli sielläkin ihan ekohippitunne, kun surin kerskakulutusta. Ja siinä vaiheessa mä en ollut edes vielä käynyt siellä Ruohonjuuressa!
Nyt tuli karmaiseva identiteettikriisi, kun totesin läheneväni hippiä. Täytyykin vielä ennen tunnin päästä alkavaa Kinesistä käydä etsimässä oikein patakonservatiivinen kunnallisvaaliehdokas, ennen kuin mä päädyn äänestämään jotain Hannele "Hanucat" "Camel Toe" Luukkaista. Jere Lahti? Aira Samulin? Aaaah!
Tänään kävin kävelyllä vartiokyläläiskaverin kanssa. Samalla selvisi, missä se Vartiokylä tai Vartioharju on, tämä oli ollut geografiikkakamelille epäselvää. No joka tapauksessa tää kaveri, jota voinemme kutsua koodinimellä "Sini" (semmoisille on vaikea keksiä koodinimiä, joilla ei ole yhtään fb-nicknamea), on entinen työkaveri ja kolmen lapsen äiti. Uusin lapsi syntyi kuukausi sitten, vanhemmat on 5- ja 3-vuotiaat. Käveltiin yli tunti hyvin idyllisellä omakotitaloalueella ja pururadoilla, ilmeisesti sitten Vartiokylässä tai -harjussa ja turistiin mukavia. Vauva oli toki mukana kärryssä, isommat pojat tarhassa ja "Sinin" mies töissä. Ihan kamalan pikkuinen se vauva olikin! Tuntui tykkäävän kävelystä, kun lähtiessä oli hereillä ja muun ajan veteli hirsiä oikein rauhallisesti. Täytyykin tehdä tästä oikein harrastus, meillä oli nimittäin oikein mukavaa.
Eilen kävin uudessa työpaikassa opiskelemassa tietojärjestelmää ja kuulemassa hommasta tarkemmin. Enää ei kuulostanutkaan ihan niin idylliseltä. Se tietojärjestelmä oli ihan täysin susi, todella monimutkainen ja - hyvät hyssykät - velvoittaa mut hoitamaan laskutusasioita! Mun pitää tulostella asiakkaalle (!) laskuja kaikista määräämistäni tutkimuksista ja itse käynnistäkin. Avustava henkilökunta huolehtii vain ilmoittautumisesta ja siitä itse maksamisesta. Lisäksi mut perehdytettiin hyvin tarkasti turvajärjestelmiin, koska mun huone on aika syrjäisessä paikassa. Oikein ongelmana siinä työpaikassa kuuluvat olevan lisäksi kaiken maailman pillerinmyyjät, jotka tulevat vaatimaan reseptejä rauhoittavista. Pari paikan aiempaa kollegaa on vielä niitä kirjoitelleetkin ja nyt tää jengi tulee kuulemma aina uusia pelottelemaan. Ei jestas. Ei todellakaan kuulosta hyvältä. Handyman on totta kai ihan rauniona siitä, että nyt mä oon taas empiväisenä työpaikkani suhteen. Meillä on niin eri käsitys siitä, mikä on työssä tärkeää.
Ei hitsi, nyt pitää lähteä karkuun, siivousrobo aloittaa työnsä 10 min kuluttua enkä mä halua häiritä!
