Uusi työ

Mä oon ollut radiologi eilisestä lähtien. En nyt ala tässä hehkuttamaan työn ihanuutta, koska väistämättä työ muuttuu ahdistamoksi pikaisesti. Johonkin voi kuitenkin olla tyytyväinen - kyseessä on mun ensimmäinen työpaikka, jossa järjestetään perehdytystä. Ainakin kolme viikkoa mä oon vakaasti kokeneemman kollegan helmoissa. Eilisen ja tämän päivän katselin natiivikuvia 1 v erikoistuneen kanssa. Aika hyvin meni. Melkein koko ajan mä olin sen kanssa kuvista samaa mieltä ja sattuipa niinkin, että kun me oltiin eri mieltä ja konsultoitiin erikoislääkäriä, niin erikoislääkäri oli mun kanssa samaa mieltä. Score! Tää erikoistuva on valmistunut 1 v mun jälkeen, mutta ei ole haaskannut neljää vuotta kaiken maailman itsetutkiskeluun. Nyt loppuviikon mä oon ylilääkärin kanssa opettelemassa ultraääntä. Sekin on toivottavasti kivaa.

Mä oon tykästynyt radiologien työaikaan. Terkkarissa sai toki mennä aika vapaasti ja periaatteessa pääsi ajoittain aika aikaisin kotiinkin. Mä menin yleensä puoli kasiksi töihin, jotta pääsisi sitten aiemmin pois, mutta kuitenkin olin usein hukkua kaiken maailman paperityöhön (lausunnot, reseptit) ja käytännössä kykin töissä puoli kahdeksasta neljään. Nyt mun työaika alkaa aina klo 7:30 ja päättyy viimeistään klo 15:15. Meininki sopii mulle hyvin, koska onhan se aika sama, herääkö 6:15 vai 6:45. Unentarve on kuitenkin helppo tyydyttää menemällä tarpeeksi aikaisin nukkumaan.

Kummityttö oli U2-hoidossa kolme päivää sitten. Hoito oli menestys. Tyttö oli hyväntuulinen miltei koko ajan, itku tuli vain Handymanin antamista liian kovista vauhdeista keinussa. Kummis osaa jo useita sanoja ja toistelee aikuisten puhetta. Lisäksi hän höpöttää omaa vauvankieltään innoissaan kaikille kuulijoille. Erityisen haltioissaan tyttönen oli Maisa-kisusta, joka tuli kohteliaasti tutustumaan vieraaseen, mutta vetäytyi ajoittain sängyn alle vauhdin käydessä liian villiksi. Tämäkään ei Kummityttöä harmittanut - kivahan se on ilmeisesti kyyristellä ja kurkistella kisua sängynkin alta.

Elämyskameli suosittelee
kummilapset ja kisut ja uudet työt

Air hockey

Mä pelasin laivalla ilmakiekkoa elämäni ensimmäistä kertaa. Se oli hulvatonta! Mä voitin ensimmäisen matsin Handymania vastaan 6-5, kaksi seuraavaa meni mun osalta vähän penkin alle (2-7 ja 0-7). Sen jälkeen ei enää pelattu, koska joku oli pöllinyt kiekon. Mieletön laji, todella hauskaa. Tänään käytiin katsomassa, josko Lintsillä voisi pelata sitä, mutta siellä ei ollut pöytää. Handyman on omaan tyyliinsä innostunut siitä vähän liikaa ja suunnittelee ilmakiekkopöydän ostamista. Mä vastustan, koska meillä ei oo tilaa eikä tarvetta.

Vanhat kunnon Siiri ja Maisa tuli meille pitkään hoitoon. Kolme kuukautta! Ne on olleet meillä pian kaksi vuorokautta, joista Siiri on lymyillyt mun sukkahyllyllä puolet. Mä kävin äsken hakemassa sukkani Siirin alta, puhdistin ne teippirullalla ja varastoin ne eri hyllylle. Närkästyneelle Siirille mä annoin pehmukkeeksi Handymanin pitkät kalsarit, vaikutti kelpaavan. Maisa on lähinnä lepäilyn lisäksi vahtinut kylppärin pientä vesiputousta ja kaikkia WC:ssä asioivia. Eilen illalla tytöt kuunteli kiinnostuneina ikkunanraosta kuulunutta U2:n konserttia.

Maisa mietiskelee

Nyt on katsottu myös ykkös- ja kakkososat Toy Storysta. Tosi jänniä ja hyviä leffoja kaikki. Pixarin vakaaseen tyyliin hyväntahtoista yhteen hiileen puhaltamista, moniulotteisia hahmoja ja hauskoja vitsejä. Jälleen sivuhahmot olivat hauskempia kuin pääroolit, mutta näinhän käy monissa non-animaatioissakin. Toy Storyjä on helppo suositella.

Elämyskameli suosittelee
Toy Story -elokuvat

Kanna pikku Siljaa

Tallink Siljalla menee kai aika huonosti. Onneksi me päätettiin parantaa niiden kannattavuutta tulemalla reittimatkalle Promenade-hyttiin. Mä oon viimeksi ollut yön yli risteilyllä varmaan viisi vuotta sitten ja silloin päätin, että ei koskaan enää. No tää ei oo risteily ja lisäksi täällä on seurana espoolaisia parhaasta päästä. Osa niistä kuolaa, mutta sekin on annettavissa anteeksi. Espoolaismetsäläisiltä ei voi odottaa ensiluokkaisia käytöstapoja kuitenkaan.

Laivamatkailussa on kyllä puolensa. Terminaalissa ei tarvitse odottaa tuntitolkulla päästäkseen alukseen vaan voi marssia suoraan sisään. Tuiman näköinen tullimies ei katso mun dorkaa passikuvaa. Moottori ei jylise. Loistavana uutuutena laivassa on lisäksi erillismaksuton wlan! Voi blogittaa! Voi tätä onnea. Espoolaisseurue raportoi, että laivamatkailu on kätevää myös vauvan ja vaunujen kanssa, kun tavaraa saa ottaa haluamansa määrän ja kaiken voi kyörätä suoraan hyttiin. Toisaalta ei saa sitä turvatarkastuksen friskauksen ihanaa läheisyyden tunnetta, jonka mäkin oon saanut kokea jo kuudesti kolmen viikon aikana (ilmeisesti turvaportit on säädetty tunnistamaan mun triumvien kaarituet). Lisäksi matka Arlandasta Stockholmiin oli aika paljon pidempi kuin matka Stockholmista Siljaterminaaliin.

Tukholma oli oikein mukava lomapaikka. Hotelli (Radisson Strand) oli karmea eikä läheskään nettisivujensa saati hintansa väärti. Varokaa kuin ruttoa! Espoolaisten hotelli (Scandic Park) oli sen sijaan siisti ja oiva sekä aikalaiskuvausten mukaan ihan kelpo asuakin. Käveltiin lähinnä keskustan ja Östermalmin alueella. Talot oli kivoja ja oli kohtuullisesti nähtävääkin, esim. hevosparaati. Joskin mä olin tutustunut matkakohteeseen etukäteen kohtuuttoman huonosti enkä tiennyt yhtään must-see nähtävyyttä ennalta. Kaikkialla saattoi maksaa kortilla, joskin usein lähinnä luottopuolella. Me ei itse asiassa nähty parin päivän aikana yhtään ruotsalaista valuuttaa. Vaikka kaupunki olikin parempi kuin Gamla stanin ja Drottningsgatanin perusteella olisi voinut arvella, niin eiköhän me seuraavalla lomalla taas mennä Berliiniin.

Laivalla on samanlainen laivatunnelma kuin aina. Midnight show jätettäneen tällä(kin) kertaa väliin. Handyman teki tuhmuuksia eli osti satasella nuuskaa ja heitti tyhjän kokistölkin roskiin, kun täällä ei ole alumiinin keräystä. Kamala. Lisäksi Handyman kävi parturissa ja osti Rubikin kuution berliiniläisen bussinörtin innoittamana sekä Lego-ukon. Voin siis kokemuksesta kertoa, että laivamatkustaminen sopii lapsiperheelle. Meidän lapsiperheessä lapsi ostaa nuuskaa.

Elämyskameli suosittelee

Promenade-luokka

Folkhemmet

Hei hei Berliini. Matkalla hotellilta lentokentälle bussissa oli maailman ihanin nörtti. Se kuunteli musiikkia ja vatkasi Rubikin kuutiota. Siltä meni n. 15-45 sekuntia Rubikin kuution ratkaisemiseen. Aina kun se oli valmis, se aloitti uudelleen. Sitä oli maagista katsella. Ehkä loman paras elämys.

Ensikosketus Ruotsiin oli musertava. Lentokentän vessassa pikkulapsen äiti sätti mua, kun mä kehtasin avata vessanoven ajattelematta, että hänen kupeidensa hedelmä saattaa olla oven takana. Okei mä ymmärrän, että karhuemo voi hätääntyä, kun sen pentu hengailee avautuvan oven läheisyydessä. On mun mielestä kuitenkin täysin kohtuutonta suuttua oven avaajalle, koska ovi ei ole läpinäkyvä eikä juuri pissanneelle dinkille tule mieleen, että joku säilyttäisi kersojaan hyyskän oven takana. Perkeleen ruotsalaiset.

Handyman esiintyy mielellään Tukholman tuntijana, koska se on ollut täällä joskus työmatkalla. Mä en ollut koskaan aiemmin käynyt edes Arlandassa. Mä kuitenkin puolisalaa katsoin netistä, miten sieltä pääsee kaupunkiin. Mainostettiin uutta Swebus-firmaa, joka ajaa suoraan 35 minuutissa 89 leikkirahalla keskustaan. Handyman ehdotti junaa, joka on toki nopeampi (20 min), mutta järjettömän hintainen (240 rahaa). Kun mä sanoin, että ei käy, Handyman suostui ottamaan bussin, joka oli sateenkaarivärityksinen, matka kesti 40 min ja maksoi 119 rahaa. Typerä valinta. Hieman kuitenkin helpotti se, että kuski oli ilmeisesti jonkinlainen wannabe-koomikko, joka aloitti shownsa hihkumalla mikrofoniin "Hejjsan allihooopa!" ja hyvästeli matkustajansa sanomalla "leidiis änd jentleman, jang piipol änd tsildren, velkam tu Stockholm sitti!" Hohoo.

Hotelli oli järkytys. Me oltiin ajateltu, että nyt sen kerran kun tulee yhdeksi yöksi Stukholmaan, olisi varmasti mukavaa ottaa oikein hieno hotelli. Valittiin paras Radisson, koska toiseksi parhaan hinta oli vain hieman matalampi. Molemmat hinnat olivat karmeita, tämä 300 e/yö. Internetissä oli vähän lupailtu, että sisustus on contemporary scandinavian. Huone on kuin mummon mökki, kalusteet krumeluuripuuta. Periaatteessa on komeat näkymät merelle, mutta ikkunat ovat 60 vuotta vanhat ja teevadin kokoiset. Contemporary scandinavian tosiaan. Todella todella onnetonta. Berliinin Radissonin huone, joka maksaa kolmanneksen tästä, on tuplasti isompi eikä siellä nolota kaupungin maineen puolesta.

Ei Tukholma ole silti pelkästään ikävä paikka. Talot ovat kauniita, kadut hyviä kävellä ja kieli ymmärrettävää. Mä oon ollut erittäin ilahtunut siitä, että täällä pääsee oikeasti puhumaan ruotsia ja ruotsalaiset puhuu takaisinkin! Toki nyt on tällaista germaaniongelmaa, että puolet mun sanoista on saksaa (miksei ruotsalaiset ymmärrä, että niiden kieli on saksaa?!), mutta eiköhän se huomiseksi hellitä. Positiivista on myös se, että telkkaria voi katsoa, koska jenkit puhuu englantia. Courteney Coxin puumaohjelma vaikuttaa oikein hyvältä saksalaisten lauluohjelmien jälkeen.

Elämyskameli suosittelee
Tukholma

Leukajumi

Mun vammainen leuka on äitynyt juupelin kipeäksi täällä ulkomailla. Mä syytän saksalaisten vatuketyynyä. Jo suun avaaminen alkaa särkeä puhumisesta puhumattakaan. Koko ajan on pakko purra vastakkaisen puolen hampaita yhteen, jotta kipu vähän helpottaa. Nivelrikko vaanii leukakulman takana. Vanhuus ei tule yksin.

Leukaongelmista huolimatta viimeinen Berliini-päivä on ollut tietenkin ihana. Mä kävin aamulla jälleen aquafitnessissä ja Handyman juoksi matolla 13 km. Sen jälkeen otettiin Euroopan nopein hissi aika komealle näköalatasanteelle, jossa Handymanille tuli luonnollisesti vähän paha olo. Mä nautin upeista maisemista täysin siemauksin. Näköalojen jälkeen mentiin ekaa kertaa tällä lomalla KaDeWeen, josta Handyman osti mulle lahjaksi upean Joseph Joseph -tuotteen. Sillä kelpaa worktopia suojella.

Vasemmalla keskellä Tiergarten-puiston itäreunaa, jonka oikealla puolella näkyy toisessa maailmansodassa tapettujen juutalaisten muistomerkki ja sen yläpuolella Brandenburger Tor. Aivan oikeassa reunassa Fernsehturm.
Ylhäällä kumpupilvitaivas.

Lyhyen levähdystauon jälkeen siirryttiin tutustumaan alkuun itäiseen arkkitehtuuriin ja sittemmin Berliinin vanhimpaan puistoon, joka oli kerrassaan valloittava. Puistot ovat täällä kaiken kaikkiaan varsin ihastuttavia - hyvin pidettyjä, viihtyisiä ja eläviä. Kulkuväylät on kivetty tai asvaltoitu, joten ne kestävät suuriakin ihmismassoja. Puistoissa on myös esim. lampia, suihkulähteitä, patsaita ja leikkipaikkoja. Helsingissä lähinnä vain Kaivopuisto, Alppipuisto ja Lenininpuisto ovat samalla tavalla siistejä. Tässä tänään nähdyssä puistossa on lisäksi kaksi "vuorta" (rubble mountain), jotka ovat muodostuneet toisen maailmansodan jälkeen puistoon kannetusta irtoroinasta, suurempi näistä on 78 metriä korkea.

Suihkulähde ja lampi Volkspark Friedrichshainissa, takana rubble mountain

Yöksi sammutettu itäarkkitehtoninen suihkulähde

Huomenna siirrytään germaanisesta kielestä toiseen. Osaakohan sitä enää?

Elämyskameli suosittelee
Joseph Joseph

Tänään eikä 15. päivä

Suru hiipii puseroon: loma on käytännössä jo ohi. Ylihuomenna lähtee lentokone kohti Skandinavian suurinta kaupunkia, jossa piipahdetaan miniloman merkeissä. Tänään on juhlistettu loman loppumista tutustumalla ihaniin kukkiin Erholungspark Marzahnissa ensimmäistä kertaa loppukesästä. Oli kuumaa ja kaunista. Välillä levähdettiin penkeillä pelaamassa kännyköillä sudokua. Handyman on ihan kuumana, kun mun enkat on aika paljon paremmat kuin sen enkat. Mä varmaan huijaan.

Ihania kukkia Orientalischer Gartenissa

Renaissancegarten ja taustalla Marzahnin viehkoa itäarkkitehtuuria

Marzahn on itäinen kaupunginosa noin 12 km keskustasta. Sinne pääsee junalla ja ratikalla. Mä oon vallan haltioissani itäisen Berliinin liikenteeseen - vain lyhyet matkat tehdään bussilla. Ratikoiden vuorovälit ovat tiheät ja osa reiteistä varsin pitkiäkin, vaihtelu 7-22 km, pisimmillään matka päättäriltä toiselle kestää yli tunnin. Ratikkakiskot eivät kulje autotiellä. Helsingissä esim. 1A:n ja 8:n reitit ovat n. 7 km:n mittaisia, mutta toki niilläkin saattaa matka kestää yli tunnin, kun esim. ykkönen sattuu muhevaan aikaan Sturenkadulle. Ratikoiden lisäksi on lähijunia, nekin kulkevat varsin tiivistä tahtia. Myös metrolinjoja on runsaasti ja bussejakin jonkin verran. Länsipuolella tilanne on vähän erilainen, koska siellä ei ole ratikoita, joten suurempi osa liikenteestä hoidetaan busseilla. Lisäksi keskustan alueella on paljon bussiliikennettä. Mä oon ehdottomasti raideliikenteen kannattaja, joten olen aivan haltioissani pitkistä raitiomatkoista. Ja kukista, joita pääsee katsomaan raiteita pitkin.

Iltakävely vähän liian tujuille mojitoille Potsdamer Platzille, nyt on terve rusotus poskilla. Tämän kesän ensimmäinen alkoholiannos nautittu. Ensimmäinen Döner 12 vuoteen. Ranskalaislompakon vetskarin vedin luovutti. Huomenna aamupäivällä jälleen aquafitnessiä. Paljon suunnitelmia viimeisen Berliini-päivän varalle. Ahdistusta ja salaista onnea niistä, mitä ei nyt ehditä tekemään. Ensi kerrallekin tekemistä!

Elämyskameli suosittelee
raideliikenne

Sadepäivä

Tänään satoi jo aamusta. Onneksi Handymanin uusi takki pitää sadetta, koska Handyman itse ei pidä sateesta. Sateesta huolimatta oli lämmin päivä, paitahihasillaan tarkeni. Sään vuoksi mentiin päivällä leffaan katsomaan Toy Story 3. En ole nähnyt ykköstä enkä kakkosta, mutta kolmonen oli silti ihan mahtava. Nyt pitää nähdä aiemmatkin. Olisi ollut tarjolla kolmedee, mutta valittiin kaksidee sen vuoksi, että Handymanin nenä ei ole tarpeeksi iso kaksille rilleille ja mun nenä on liian heikko yksillekin.

Turistina jotenkin nolottaa, että eniten matkassa ärsyttää muut turistit. Paikalliset ovat iloisia, asiallisia ja rauhallisia, mutta etenkin eteläeurooppalais- ja brittituristit ottavat hermoon. Tällä matkalla on poikkeuksena edellisiin nähty enemmän italialaisia kuin espanjalaisia, mutta nää kaksi heimoahan ovat käytännössä ihan samanlaisia: kulkevat valtavissa laumoissa (italialaisia kerrallaan 6-8, espanjalaisia yleensä 8-12) tukkien kulkuväylät (esim. kauppojen ovensuut ja liukuportaiden suut), polottavat täyteen ääneen järjettömyyksiä ja nauravat hohottaen kaikelle, mitä ryhmän koomikko (joko Paco tai Luigi) tekee. Jeesus että menee hermo. Britit ottavat päähän olemalla häiritsevästi humalassa ja puhumalla kovaan ääneen elokuvissa. Suomalaisturistit sen sijaan pyrkivät elämään kaikin tavoin mahdollisimman viksusti.

Mä olin tänään ihan haltioissani, kun yhdessä kaupassa sai maksaa debit-kortilla. Saksahan on muutoin hyvä maa, mutta täällä ei ymmärretä muovirahan perään. Käytännössä vain suurimmissa kaupoissa hyväksytään kortti ja silloinkin vain luottokortti ja maksun määrästä riippumatta myyjä haluaa ihailla maksajan ajokorttikuvaa. Käteistä tarvitaan kaikkialla, niin kolikoita kuin seteleitäkin. Miltei jokaisessa vessassa nimittäin päivystää vessakyttä, joka veloittaa mulle toistaiseksi epäselviksi jääneistä palveluistaan (paperista huolehtiminen ehkä?) 20-50 senttiä. Hauptbahnhofilla ei ole vessakyttää, mutta siellä on ihan elektroninen porttisysteemi, johon pitää syöttää 80 senttiä ennen kuin pääsee syöttämään porsliinia. Setelirahaa tarvitaan esim. ravintoloissa, koska niissä ei pysty maksamaan kortilla (ei pysty, ei edes ylikansallisissa hampurilaisravintoloissa). Nyt siis kuitenkin sivistys on luikertamassa kauhun luikeroitaan myös Vaterlandiin, kun DAS BUCH am Hackeschen Markt -kirjakaupassa sai veloittaa deebittiä.

Raha on ollut tänään mun mielessä, koska mä tein suuren muutoksen. Mä luovuin mun 12 vuotta palvelleesta jo melko kulahtaneesta hillityn nahkaisesta Ressu-lompakosta ja ostin sen sijaan räikeän kukikkaan muovisen ranskalaislompakon. Kyseessä ei ollut mikään hetken mielijohde vaan mä oon etsinyt aktiivisesti uutta lompakkoa jo toista vuotta. Uudessa lompakossa on hyvää vetoketju (Ressu-lompakossa oli nappi ja se oli aina auki) ja huonoa setelirahakompartmentin puutos. En aio heittää Ressua vielä pois, se pääsee takaisin remmiin, jos ranskalaishienostelija pettää (ja pettäähän se).

Ranskalaispelle vie ressujen työt!

Tänään käytiin uudelleen katsomassa ihanaa Häagen-Dazs-tyttöstä. Cookies&Cream oli jälleen hyvää, samoin Handymanin Summertime Cone. Häagen-Dazs ei voi olla huonoa, koska firman vaniljajäätelö voitti vuosi sitten Stiftung Warentest -lehden vaniljajäätelötestin. Mä oon nähnyt Test-lehden arvosteluja aiemminkin ja senpä vuoksi jo alkumatkasta ostettiin uusin numero. Se on niin upea konsepti, että melkein pitää tilata se itselle: kerran kuussa ilmestyy lehti, jossa testataan kaikkea maan ja taivaan välillä. Uusimmassa numerossa testataan basmatiriisit, lomaosakkeet, tiskiainetabletit, meikkivoiteet, T-paidat ja puutarhasakset. Lehti on painonsa arvoinen kultaa!

Summertime Cone (ei sisällä vaniljavoittajaa vaan mansikka-vanilja- ja mansikkajuustokakkujäätelöä)

Elämyskameli suosittelee

Stiftung Warentest -lehti

Proomupulikointia

Eilen mentiin nukkumaan jo yhdentoista maissa ja tänään mä heräsin sivistyneesti jo puoli kahdeksalta. Aamupäivällä mentiin tutustumaan Badeschiffiin, joka on proomulle tehty Spreessä kelluva uimala. Mä vesijuoksin kylmässä vedessä puolisen tuntia ja Handyman tsillaili. Matkaa tehtiin pitkälti jalan ja nähtiinkin myös mm. entinen rajavartiotorni ja ensimmäistä kertaa tallusteltiin myös Kreutzbergin kaupunginosassa. Kuljettiin myös East Side Galleryn viertä ja käytiin katsomassa upeita hiekkaveistoksia o2-areenan pihalla. Lounaalla istuttiin samalla terassilla mölisevän kahdeksanpäisen kännisen naamiaisasuihin pukeutuneen brittipolttariseurueen kanssa. Maistettiin ekaa kertaa Häagen-Dazs-jäätelöä, joka oli herkullista. Iltasella Handyman kidutti itseään käymällä uudelleen Legoshopissa, jossa kaikki hienot Legot ovat kolmanneksen halvempia kuin Suomessa (tai Tanskassa), mutta kun kämppään ei mahdu.

Uimaproomu

Handyman rentoutui Badeschiffillä

Kyttäily- ja ampumismesta Death stripillä

Hiekkawiikset

Kyllä mun on ehkä pakko muuttaa tänne. Jos (toivottavasti!) radiologia olisi mun ala, olisin todennäköisesti neljän vuoden päästä erikoislääkäri. Sitten olisi Unelmakämppäkin maksettu ja voisi hyvillä mielin laittaa sen vuokralle ja muuttaa itse töihin Berliiniin. Tää on mun sydämen kaupunki.

Elämyskameli suosittelee
sydänten kaupungit

Jörn Donnerin päivä

Tänään on oltu reippaita ja kulturelleja. Aamupalalla käytiin aiemmin erinomaisessa Zimt und Zuckerissa. Erinomaisuuspisteet ropisivat järkyttävästi, koska tarjoilijatar lupasi tuoda unohtamansa jäätelön, unohti lupauksensa sekä unohti tuoda Handymanin tilaaman mehun. Hämmentävä tapaus kaiken kaikkiaan. No kuitenkin ne itemit, jotka se muisti tuoda, oli ihan hyviä. Ilma oli lämmin ja miellyttävä ulkona aterioimiseen, mutta ampiaiset kiusasivat. Näköala oli kuitenkin ihan kiva: jokilaivasatama, Friedrichsstrassen asema ja Finnland Institut.

Aamiaisnäköala

Aamupalan jälkeen Handyman halusi mennä katsomaan, olisiko paikallisella Apple Premium Resellerillä nähtävissä Magic Trackpadia. Niinpä mentiin. Ivallisesti Premium Reseller sijaitsee Ernst-Reuter-Platzilla aivan Technische Universitätin kampuksella. Siellä mahtaa nörtit mutista ohi kävellessään Linuxin ylivertaisuudesta. Nii ja matkalla nähtiin ihana joutsenperhe, mut ei Magic Trackpadia.

Ihastuttava joutsenperhe Charlottenburgissa

Saksalainen on tehnyt sen, mihin Jeesus ei pystynyt: laittanut nörtit päällekkäin

Charlottenburgista riennettiin U2:lla kiireesti takaisin itään, koska mä olin varannut itselleni vesijumpan klo 14. Yritin ennen matkaa epätoivoisesti guuglailla jostain Berliinistä vesijumppamahdollisuuksia ilman kuukausimaksua laihoin tuloksin. Riemu oli suuri, kun hotellin hississä oli mainos hotellin uima-altaassa järjestettävästä AquaFitnessistä 10 e/h! Se oli mahtavaa. Mä olin pukkarissa nakuna vaihtamassa uikkariin, kun sinne tuli nainen, joka innoissaan kysyi, että oonko mä tulossa AquaFitnessiin. Esitteli ihan kädestä pitäen itsensä opeksi. Sillä oli vaatteet päällä, mulla ei. Mun lisäksi tunnilla oli open ohella yksi saksalaismies. Tunti oli selvästi raskaampi kuin vesijumppa tai hydrobic. Tuli selvästi kuuma, vaikka vesi olikin mukavan vilpoista. Maanantaina jälleen! Handymankin oli reipas - kun mä jumppasin, niin se juoksi hotskun juoksumatolla 13 km uusilla superkeveillä Nike-kengillään.

Ruumiinkulttuurin jälkeen oli annettava vuoro hengenkulttuurille. Mentiin katsomaan Inception. Siinä oli paljon hyvää, kuten aikuistunut Leonardo DiCaprio ja miltei aikuistunut Joseph Gordon-Levitt. Lisäksi Ellen Page oli ihana vähän tättähäärämäisenä arkkitehtinä. Leffa oli mun mielestä aivan erinomainen, joskin alussa hieman vaikeasti seurattava, kun ei vielä tajunnut, miten unen rakenteet menevät ja kenen unessa milloinkin ollaan. Lisäksi ongelmaksi koitui se, että vaikka leffaan mentäessä en ollut yhtään väsynyt (näytös klo 17:30), hahmojen jatkuva nukahtelu alkoi väsyttää. Suuri osa vähänkään action-henkisistä kohtauksista oli kuvattu niin horjuvasti, että mulle tuli matkapahoinvointia. Mutta siis leffa oli mun mielestä kyllä varsin upea, joskin ehkä aavistuksen turhan vakava, huumoria olisi kaivannut enemmän.

Elämyskameli suosittelee
Inception

Mittwoch

Keskiviikko sujui leppoisissa merkeissä. Saatiin kuin saatiinkin rytmi kuntoon ja aamulla herättiin sopivasti yhdeksän aikaan. Aamupalalle mentiin Hauptbahnhofille, joka on ainakin omasta mielestään maailman modernein asema ja ihan hieno se onkin. Mahtavaa on katsoa asemalta ulos ja nähdä yhtä aikaa Reichstag, Potsdamer Platz ja Kanzleramt eli Merkelin työpaikka. Jos Helsingin rautatieasemalta katsoo ulos, näkee Makkaratalon. Sekin on ihan komea.

Vasemmalla Reichstagin katto, keskellä Potsdamer Platz ja oikealla Kanzleramt

Tänään käytettiin merkittävästi aikaa ja rahaa shoppailuun. Handyman osti superkeveät juoksukengät, todella hienon hivis-värisen Nike-myrskyjuoksutakin, parit juoksusortsit ja sukkia. Mä ostin viisi paitaa (niistä kolme kympin kappale!) ja tukun alushousuja, koska Handyman pesi puolet mun alushousuista pari viikkoa sitten likaisenvihreiksi (miksipä neonvihreiden 30°:n urheilupaitojen ensipesua ei voisi suorittaa 60°:ssa valkoisten kanssa?).

Majakkani yössä

Mä kävin vielä illalla katsomassa Beatlemania-musikaalin. Handyman ei välitä Beatlesista eikä musikaaleista, joten se jäi hotelliin. Mä oon ollut kerran aiemmin saksalaisessa yleisötilaisuudessa, 1998 stand up -show'ssa. Meininki oli ihan sama. Yleisö istuu pöytien ympärillä, lava on hieman korotettu. Koko show'n ajan on baari ja keittiö auki ja pöytiintarjoilu pelaa. Tarjolla on paitsi perusoluet ja -colat, myös laajalti drinkkejä, joita baarimikko vääntää vakava ilme naamallaan. Ruokapuolella on tarjolla makkaraa ja perunaa mitä mielikuvituksellisimmissa muodoissa. On jotenkin upeaa nähdä kuusikymppisen mamman naaman syttyvän, kun tarjoilija kantaa eteen nakkilautasen ja ketsuppia kesken All My Lovingin.

Itse show oli ihan hyvä, vaikka välillä mä putosin kärryiltä, kun kertoja puhui syvällisiä saksaksi. Sen mä tajusin, että ne esitti sellaista vitsiä, että Beatlet halusivat aina juoda vain glühweiniä. Tälle ne nauroi ihan pissat housussa. Ne soittajat oli saatu näyttämään varsin aidoilta ja ne soitti ja lauloikin ihan hyvin.

Mä jouduin kesken esityksen turvamiehen puhuttelemaksi, kun otin valokuvia. Tämä oli kuulemma kiellettyä. Turvamies tuli kesken musiikkiesityksen puhumaan jotain saksaksi ja mä laitoin saman tien turistienglannin päälle, koska perussaksalainen arastelee puhua englantia. Jotain "nou foutous" se sanoi, joten kiltisti laitoin kameran laukkuun. Onneksi ei pitänyt sentään luovuttaa muistikorttia. Tässä on ny näitä valheella otettuja kuvia. Kattokaa vaan, kyä näitä piisaa.

Paul veivaa bassoa

Lennonilla vauhti päällä

Elämyskameli suosittelee
valkoiset alushousut

Wieder da

Lomamatka n:o II on tukevasti käynnissä. Alku oli vähän kankea. Eilen oli pyykkipäivä, Handyman pyöräytti näppäränä poikana neljä koneellista pyykkiä. Sää oli kuuma ja kostea, Unelmakämppä vielä vähän kosteampi, joten pyykit eivät kuivuneet ihan käsiin. Pakkaamisen alku aavistuksen viivästyi sään takia, mutta saatiin täydellä teholla käyntiin klo 23, nukkumassa oltiin jo ennen yhtä. Jostain syystä mä olin lentoja varatessani ajatellut, että 6:35 on sovelias aika lentokoneen nousta, joten herätyskello soi Alppiharjussa neljältä, jolloin loput pakattiin ja 4:35 lähdettiin kävelemään Vallilan suuntaan. Hieman väsytti jo päivällä. Pikku päiväunilta herättiin jo ennen iltayhdeksää ja nyt väsyttää taas. Kun normaalirytmiin pääsisi.

Raharössykkä waz here?

Berliner Bär

Mä oon viettänyt nyt kolme kesää Hampurista ostetuissa sandaaleissa. Ne on olleet aika kulahtaneet ja niitä on Handyman vähän liimaillutkin. Ne on kuitenkin olleet niin hyvät, etten oo hennonut ajatella niiden vaihtoa. Tänään toinen repesi vähän isommin eikä ollut kiinnostusta mennä liimakauppaan, joten menin kenkäkauppaan. Täällä on viimeiset alehetkoset käsillä ja hyllyissä enää säälittävimmät kenellekään kelpaamattomat vermeet. Toki myös valtaosa tarjolla olevista kengistä on kokoa 37, mitä mun jalat ei oo. Löytyi vain parit kanootit, joista toiset oli mun mielestä ihan ookoo. Inkkarihenkiset, mutta ookoo: hyvät jalassa, ihan söpöt. Alkuperäinen hinta 49,95 e, nyt 19,95 e. Valitettavasti tää kauppa oli sellainen, että on vain toinen kenkä esillä ja toinen laatikossa takahuoneessa. Tää esillä ollutta kenkää oli ilmeisesti säilytetty kirkasvalolampun alla, koska se oli melko lailla vaaleampi kuin parinsa ja tän vuoksi mä sain ne hintaan 9,95 e. Tää oli mun mielestä aivan mahtava bargain etenkin, kun se väriero ei haitannut mua yhtään. Score! Eikä ne juuri hankaakaan. Double score!!

Eriparikengät (halvat)

Elämyskameli suosittelee

lomalennot alkaen 9:00

Laakereita ja velhoja

Mä en oo aiemmin oikein tiennyt, että mitä laakerit tekee. Niiden päällä voi levätä, niillä voi maustaa sopan ja ne voi olla kuulamaisia. Lukijoiden iloksi mä tiedän nyt tosi paljon enemmän laakereista, kiitos Handymanin konetekniikkaan erikoistuneen ala-astekaverin. Me käytiin syömässä hänen kanssaan eilen ja erittäin ystävällisesti hän esitteli työtään ja työpaikkaansa konetekniikan laboratoriota. Se paikka oli upea. Oli raskaita työkaluja joka lähtöön ja kolmenlaisia mikroskooppeja. Mä pääsin myös näkemään elektronimikroskooppikuvaa vahingoittuneesta laakerista. Se oli kaunis, tuli mieleen vanhat tapetit. Lisäksi mä näin ensimmäistä kertaa jäätynyttä alkoholia ja ennen kaikkea alkoholin sulamista. Mä en kemianopiskeluistani huolimatta tiennyt, että alkoholi sulaa kiinteästä nestemäiseksi mahtavan hyytelövaiheen kautta. Mun sisäinen kemisti heräsi taas, mutta nukahti nopeasti uudelleen, kun tajusi etten mä kuitenkaan pystyisi tekemään gradua (kärsivällisyys ei riitä).

Superkatti on tän viikonlopun Assy-leskenä ja me liimauduttiin sen seuraneideiksi elokuviin. Käytiin katsomassa Noidan oppipoika (Sorcerer's apprentice). Ensimmäinen virhe jo leffan nimessä. Paljon kuulimpaa ois ollu laittaa se velhon kuin noidan oppipojaksi. Itse leffa oli hengästyttävän täynnä kaikkea.

1. Pääosaa näytellyt Nicolas Cage oli yllättäen itse asiassa ihan ookoo.
2. Harrypottermaisesti teini, jolla ei ollut aavistustakaan kyvyistään, olikin Maailman Pelastaja.
3. Teini oli ihastunut liian hottiin tyttöön, jonka se lopulta sai.
4. Nicolas Cage (siis se opettajavelho) oli alkuun sitä mieltä, että teini ei saa rakastua, kun siitä on vain haittaa Missiolle, mut leffan lopuksi se heltyikin.
5. Autohurjastelua - Ferrari F430 vs. Mercedes SLR (ooh!!!) (ilmeisesti hurjastelun kuvauksissa oli saatu Ferrari rusinaksi ja kaksi ihmistä sairaalaan).
6. Nörtti pelasti maailman käyttämällä FYSIIKKAA.
7. Nörtti herätti ihmisen kuolleista plasmapallopaineluelvytyksellä (sic).
8. Liian hotti tyttö voitti korkeiden paikkojen pelkonsa.
9. Teinillä oli huolestunut ja tsemppaava, mutta vähän koominen kämppis.
10. Taiottu moppi tökki teiniä peppuun.

Elokuva oli Handymanin mielestä Harri Närhen sanoin tyyperryttävän typerä typerrin. Mun mielestä se oli hyväntahtoinen höntti. Siinä ei ollut mitään selkärankaa, mutta ei tarvinnut kahteen tuntiin katsoa kelloa kertaakaan.

Tänään tulee Stalkkeri kylään!! Sitä ennen täytyty vielä a) ommella hame, b) pyöräyttää piirakka, c) kiinnittää sänkyyn keskijalka ja d) keitellä kalasoppa (kaikki näistä ei välttämättä liity nimenomaan Stalkkerin visiittiin).

Elämyskameli suosittelee

laakerit

Kotiloma

Ulkomaanmatkojen välissä on viikko kotilomaakin. Elämä ei juuri eroa työajasta. Mä käyn uimassa, Handyman käy juoksemassa eikä kumpikaan viitsisi käydä kaupassa. Meillä on muutaman päivän nyt auto, kun Vantaalla on janoisia kukkasia meidän vastuulla. Normaaliarjesta poiketen käytiin Viikin Prismassa ostamassa muovilaatikoita. Jotenkin kotona ei ees pysty nukkumaan pitkään vaan on pakko herätä jo joskus kahdeksan aikaan (Kööpenhaminassa onnistui ihan hyvin jonnekin kymppiinkin). Ja koska kuitenkin illalla kukutaan pidempään, niin sitten uuvahtaa tunnin torkuille iltapäivällä. Hukkaan menee.

Tänään ei kyllä mennyt loma hukkaan, kun käytiin Geen kanssa tutustumassa uuteen Uimastadionin pikkusaunasta löytyneeseen ystävään! Mukava nainen. Hassua kyllä ajatella, että mua vuoden nuoremmalla naisella voi hyvin olla kolme koulutusta ja kolme lasta. Mulla ei oo kuin yksi ammatti eikä yhtään lasta. M oon selvästi käyttänyt aikani huonommin.

Meidän ilmastointihärveli vetelee viimeisiään. Kämppä haisee maakellarille, kun ilmastointivehje on päällä (ei muuten) ja meillä on molemmilla melko usein päänsärkyä (jota mulla ei oo koskaan). Se on kuitenkin jo kaksi kesää tehnyt uutterasti valittamatta töitä ja todellakin maksanut itsensä takaisin, joten uuden ostaminen ei tunnu haikealta. Silti toivoisi, että se ei haisisi maakellarilta, mutta muuta ei voi gelatomaan elektroniikalta odottaakaan.

Elämyskameli suosittelee
teollisuusmaiden elektroniikka

Käyttötesti 60000 askelta: København

Neljän päivän loma Kööpenhaminassa lähestyy loppuaan, lento kotimaan kamaralle lähtee kolmen tunnin päästä. On aika lokeroida loma pääkoppaan.

Yleistä

Yleinen ilmapiiri on Kööpenhaminassa miellyttävä. Kaupunki kiilasi Kamelin tilastoissa top kolmoseen Helsingin ja Berliinin seuraksi. Tunnelma on rento ja rauhallinen. Kirjoitettua kieltä on helppoa ymmärtää ruotsin perusteella, puhuttua kieltä ei niinkään. Ihmiset puhuvat erinomaista englantia sekä ruotsia ja saksaa, mikä helpottaa kommunikaatiota. Keskusta on jalankulkuun sopivan kokoinen. Jalkakäytävät on keskustan alueella poikkeuksetta päällystetty osin mukulakivin ja osin isommin laatoin, yhtään asvalttijalkakäytävää ei nähty, vaikka etenkin Kameli niitä olisi toivonutkin. Pyöräteitä on joka paikassa, pyörällä päästään helposti ja nopeasti tasaisessa kaupungissa minne vain.

Julkinen liikenne

Ne julkisen liikenteen vempeleet, mitä käytettiin, toimivat erinomaisesti. Lentokenttä on selkeä ja lähtöaula erinomaisen viihtyisä (hyvät kaupat!), tuloaula vähän ankea. Kuskiton metro on erinomainen keksintö, ylipäänsä vuorokauden ympäri kulkeva metro on nerokkuutta. Kööpenhaminan metro on osittain rakennusvaiheessa (kuten lienee kaikkien suurkaupunkien metrojen laita) - toistaiseksi metrolla ei pääse vielä rautatieasemalle, mikä on pieni miinus. Rakennustyöt on kuitenkin jo aloitettu. Lentokentältä pääsee junalla ja metrolla kaupungille ja tietty bussejakin kulkee. Itse liikennelaitos on vähän hankalasti ymmärrettävä, koska ilmeisesti kaikki eri liikennevälineet ovat eri firmojen liikennöimiä, joten Reittioppaan löytäminen netistä on työlästä (kyllä semmoinen kuitenkin löytyy). Vyöhykejärjestelmä on vähän mystinen, koska esim. lentokenttä on vyöhykkeellä 4 ja keskusta vyöhykkeellä 1 ja silti näiden välillä tarvitsee vain kolmen vyöhykkeen lipun.

Raha

Tanskalaiset suojelevat identiteettiään ja ekonomista tasapainoaan käyttämällä omaa rahaansa, mikä tietysti on euroalueella matkustamaan tottuneelle vähän rasittavaa. 1 euro on noin 7,5 kruunua ja 100 kruunua on n. 14 euroa. Käytössä on kolikoita 50 äyristä 20 kruunuun ja seteleitä (mun lompakossa nähtynä) 50:stä 500 kruunuun. Kööpenhaminassa hintataso on ehkä pikkuisen korkeampi kuin Helsingissä (Apple-indeksillä iPhone-sukat Helsingin Verkkokaupassa 28,90 euroa ja Kööpenhaminan Gigantissa 240 kruunua eli n. 32 euroa), ero on kuitenkin melko pieni. Toki kaikki tuntuu hirveän kalliilta, kun kaikki hinnat ovat satasissa. Rahasta pitää vielä mainita, että Billundin kentällä oli tavattavissa Raharössykkä, jota Handyman edelleen muistelee monta kertaa päivässä.

Ruoka

Perinteisesti Tanskassa syödään tietysti kalaa. Ensimmäiseksi tulee varmaan kaikille mieleen smørrebrød, joita olikin tarjolla siellä täällä. Mulle ei noi tuorejuusto-hapankermasoosit niin maistu, joten meidän perheestä Handyman hoiti smørrebrød-maistelut. Hyvää oli, joskin vähän huono maku jäi, kun pari tuntia ankeriasleivän syömisen jälkeen tuli vatsatauti. Kööpenhaminassa on myös pari Burger Kingiä ja lentokentällä kaksi Starbucksia (tukholmalaistyylinen huijaus perustaa Starbucks vain lentokentälle). Erilaisia viinereitä, pullia ja sämpylöitä oli myynnissä joka kolmannessa kadunkulmassa. Sushi maksaa saman kuin Helsingissä ja oli maistelijan mukaan hyvää, 14 kakkaran annos 150 kruunua eli 20 euroa. Myös seuralaisen kananuudeliannos oli herkullinen, hinta 80 kruunua eli 11 euroa. Kööpenhaminassa on myös Pohjoismaiden ainoa brittien perustama wagamama-ravintola, joka todettiin herkulliseksi (Handyman sanoisi mjaiskis ja omnomnom).

Puuhat

Kuten on jo aiemmin tälläkin foorumilla raportoitu, tällä lomalla me käytiin Billundin Legolandissa ja lisäksi Tivolissa ja kanavaristeilyllä. Kaikki sopivat meille hyvin. Legolandia osaa suositella lapsiperheille ja muuten legoista kiinnostuneille. Tivoli sopii niin lapsiperheille, teiniperheille kuin aikuisillekin ja kanavaristeilyäkin oikeastaan kaikille. Shoppailumestoja en osaa suositella, koska me ei ostettu juuri muuta kuin legoja Handymanille ja kola-Snöreneitä Handymanin äidille.

Johtopäätökset

Kööpenhamina sopi Elämyskameli-Handyman-matkailukohteeksi hyvin. Kaupunki oli viihdyttävä ja miellyttävä, tykättiin paljon enemmän kuin esim. Amsterdamista. Tänne voisi ehkä harkita tulevansa uudelleenkin, jos sattuisi sellainen loma, että on rahaa myös sen pakollisen Berliinin reissun maksamisen jälkeenkin.

Tästä on hyvä jatkaa odottamaan viikon päästä alkavaa matkaa Berliiniin!

Elämyskameli suosittelee

Kööpenhamina

Handyman suosittelee

terveisii kaikille!

Tivolihuveja

Tivoli on ihana. Miksei Linnanmäkeä voisi kehittää samalla konseptilla? Monia ulkoilmalavoja, konserttisali ja ravintoloita ja ai niin joitain huvipuistolaitteitakin. Huvilaitteet on pakattu tiiviisti varsin pienelle alueelle ja suurin osa alueesta on viihtyisän puistomaista aikuisempaankin makuun. Lisäksi nähtiin Tivolissa Pieni merenneito -patsaan kopio, koska alkuperäinen on lainassa Shanghain maailmannäyttelyssä (ei tarvinnut mennä sitäkään katsomaan ja pettymään!). Alueella on tukuittain ravintoloita (jotain 30-40), jotka vaihtelevat Michelin-tasolta nakkikioskeihin. Me käytiin syömässä varsin viihtyisässä Grøftenissa, jossa Handyman söi ankerias- ja hapansillismørrebrødit ja mä tylsästi possua ja hillittömästi herneitä. Mihinkään laitteisiin ei menty, ne kiinnostavimmat oli niin pelottavia, että Handymanin mahaa väänsi niitä katsellessakin. Tivolissa oli Grönlanti-viikonloppu, joten siellä oli jotain grönlantilaisshow'ta koko ajan päällä (mm. joku kassialmaksi pukeutunut koomikko isolla lavalla, jolle sadat tanskalaiset nauroivat pissat housussa) ja ehkä maailman kaunein nainen vähintään yhtä kauniin lapsensa kanssa, nämäkin olivat ulkonäkönsä perusteella Grönlannista. Ainoa pieni miinus Tivolissa oli se, että popkornit oli maustettu Långstrumpin ohjeella.

Eilen oli täällä kauppasunnuntai, joten mentiin shoppailemaan kaupungin vanhimpaan ostoskeskukseen Fisketorviin. Se oli kyllä aika väsynyt ja ikävä, vähän samanhenkinen kuin Itis ennen laajennusta. Lisäksi siellä oli karppeja eläinrääkkäyshengessä pienissä altaissa vähän niinku Stockalla. Kyllä säälitti. Fisketorviin meno ei ollut kuitenkaan ihan täydellinen munaus, koska siitä vierestä lähti kanavalaiva, jolla mentiin ajelemaan. Se oli ihan mahtavaa! 2,5 tunnin kiertoajelulla kuultiin monta kertaa "mind your heads" ja nähtiin paljon torneja (Kööpenhamina on lukuisten kummallisten tornien kaupunki). Se oli vieläpä halpaa - 40 leikkirahaa/hlö! Se oli sitä paitsi niin näppärä tapa matkustaa, että päätettiin käyttää samaa firmaa tänäänkin, kun haluttiin mennä tutustumaan Nyhavnin kaupunginosaan. Tänään riemu oli suuri, kun todettiin, että laivaa ajoi ihan Lankomiehen näköinen jamppa ja kikkarapäinen rahastaja/mind your head -kuuluttaja oli ihan Lankomiehen kaverin Puten näköinen!

Elämyskameli suosittelee

Tivoli

Handymanin mother ship

Me käytiin Legolandissa eilen. Se sijaitsee Jyllannin niemimaalla 250 km:n päässä Själlannin saarella sijaitsevasta Kööpenhaminasta. Ei paha matka paitsi että bussilla tai junalla+bussilla siihen menee 4,5-5 tuntia. Niinpä me mentiin lentokoneella (luonto kiittää luonnonystävää). Hintakin oli sama.

Legoland oli upea paikka. Sisäänpääsymaksun hinnalla näki kaikki rakennelmat ja sai ajaa huvipuistolaitteissa niin paljon kuin jaksoi. Me ei kauheesti jaksettu, koska joihinkin laitteisiin jonot oli ikävän pitkät ja Handyman kuitenkin pelkää melkein kaikkia laitteita. Käytiin vain aluetta kiertävässä junassa ja paikallisessa panoraamassa. Niiden rakennelmien katselussa sai kulumaan helposti miltei kuusi tuntia ja viihdyttiin hyvin, vaikka välillä satoikin. Mä otin hurjasti valokuvia, mutta koska muistikortin lukija on kotona, ei niitä nyt tarvitse katsoa. Tässä kuitenkin makupalaksi Handymanin kännykällä ottama kuva Lego-öljynporauslautasta:

Öljynporauslautta sekä taka-alalla insinöörin näköinen mies

Koska me ollaan vanhoja ja uuvahtavaisia, me ei kuitenkaan jaksettu hillua Billundissa ihan koko lentojen välistä aikaa (saapuminen 8:35, lähtö 18:50) ja mentiin lentokentälle lepäilemään pari tuntia etuajassa. Koko ajan siinäkin oli viihdykettä, kun just siinä meidän ikkunan kohdalla ollut lentokone oli myöhässä ja sitä jouduttiin siinä hieromaan. Nähtiin paljon erilaisia lentokenttäajoneuvoja ja -työmiehiä. Omaa lentoaan Amsterdamiin odotteli siinä meidän näköetäisyydellä poikansa kanssa mies, jolla oli hurjan suuri Legoland-kassi ja kolme Louis Vuitton -hand luggagea. Handyman nimesi miehen Raharössykäksi. Kun Raharössykkä poikineen nousi koneeseen, jäi heiltä pöytään miltei täysinäinen laittikokispullo, joka teki Handymaniin suuren vaikutuksen (jopa niin suuren, että saadakseen Raharössykkä-esanssia itselleen Handyman joi sen lopun laittikokiksen). Handyman ihan siinä herkisteli limupulloa hivellessään. Ja koska Handyman on herkkä kukkanen, oli se jo päivän toinen herkistely (ensimmäinen Build your own minifigure -hyllyllä, jossa sai nimensä mukaan koota oman Lego-ukkelin). Handyman on kyllä joskus tosi söpö.

Kesälauantai-iltaisin Tivolissa on ilotulitus klo 23:45, jonka mä halusin nähdä. Ei menty alueelle sisään (se on ohjelmassa tänään), mutta mentiin kaupungille sitä katsomaan. Hienot oli, kyllä kannatti.

Elämyskameli suosittelee
Legoland

Helsinki-Kööpenhamina

Kameli-Handyman-perheyksikkö on siirtynyt moottorimarssilla Suomen pääkaupungista Tanskan pääkaupunkiin. Matka on sujunut kohtuullisen yllätyksettömästi. Lentomatkan aikana suurin ongelma oli Handymanin kielen kuivuus, joka johtui siitä, että Handyman nukkui suu auki. Handymania vähän väsytti, koska se valvoi koko viime yön Narinkkatorilla nörttijoukossa jonottaen iPhone nelosen julkistusta. Kastrupin lentokenttä oli tyypillinen 1980-90-luvun lentokenttä eli ei nyt suorastaan ihastuttava. Sen sijaan matkanteko lentokentältä kaupunkiin oli ihastuttavan helppoa. Tultiin metrolla, jossa ei ollut kuskia, ja silti ei kuoltu. Yhdensuuntainen matka maksoi 35 leikkirahaa.

Nyt juuri ollaan hotellissa. Mä oon itselleni hemmetin vihainen, että emmin hotellin varauksen kanssa ylimääräiset neljä päivää, koska sen takia ei päästy siihen hotelliin, johon oltaisiin haluttu. Tääkin on ihan ookoo ja etenkin on ookoo, että huone on 23. kerroksessa, mutta sisustus on karmean kiinalaisravintolamainen. Onneksi meidän huoneeseen ei kuulu aamupalaa, joten täällä ei tarvii sentään sen tarkemmin hengata. Meinasi käydä kalpaten check inissä, kun tyttösellä oli kaikki parisängylliset huoneet loppu ja se tarjosi sellaista huonetta, jossa sängyt on erillään. Tää ei ois muuten ollut mikään mahdoton tilanne, mutta se oli tupakointikerroksessa ja mä en keuhkoineni semmoiseen suostu menemään. Olin jo huonetta varatessani toivonut non-smoking huonetta. Se oli jo aika lailla onneton, koska kaikki muut vapaana olleet huoneet oli yhden hengen huoneita, mut sit se meni takahuoneeseen ja löysi yhden tupakoimattoman parisänkyhuoneen 23. kerroksesta. Sopii hyvin.

Toistaiseksi mistään ei oo löytynyt ottomaattia, joten rahaa ei ole saatu. Ehkä sitäkin tarvitsisi tässä vielä. Kamalan hankalia tällaiset maat, jotka eivät käytä euroja. Pitää etukäteen tietää, paljonko joku 500 leikkirahaa on - Top Gearin sanoin "saako sillä auton vai saako sillä lyijykynän?"

Elämyskameli suosittelee
Mila's Daydreams, internetin söötein blogi (ei kyynisille lastenvastustajille (paitsi Handymanille, koska se tykkää siitä))

Tampere on my mind

Perjantaina siis turisteiltiin Tampereella. Se on viehättävä kaupunki. Käytiin läpi pakolliset kuviot: syötiin mustaamakkaraa Mustamakkarabaarissa, visiteerattiin mun mummoa kauniissa Pirkkalassa, tutustuttiin paikallisiin nörtteihin Verkkokaupassa.com, virkistäydyttiin Pyynikin näkötornin munkkikahvilassa ja järkytyttiin monella tavalla Särkänniemessä.
1) Mustamakkarabaarin tunnelma on verraton: kuin olisi yhtä aikaa pohjalaisessa sukukokouksessa ja jonkun mökillä. Mustamakkara on tuoretta ja maito on raikasta. Sieltä pitää aina ostaa paketillinen Isille kotiin vietäväksi.
2) Mummi oli haljeta ilosta, kun me mentiin sitä katsomaan. Se oli niin mielissään. Nyt mä jotenkin ensimmäistä kertaa näin, että se on vanha. Se on kuitenkin kronologisesti ajatellen aika nuori (oli 47 kun mä synnyin), mutta onhan se nyt jo 77 ja erilaiset kolotukset painaa. Handyman oli reipas Mummilassa, jaksoi olla murisematta liki 1,5 tuntia.
3) Pirkkalan Verkkokauppa.com on paljon avarampi ja miellyttävämpi kuin Ruoholahdessa. Toki se on mahtuu kohtuullisin kustannuksin olemaan suurempikin, koska se on Pirkkalassa eikä Helsingin kantakaupungissa. Nörtit oli hämmästyttävän samankaltaisia kuin Helsingissä paitsi että viittasivat itseensä sanalla "mää". Ostettiin iPhonen autolaturi ja ilmeisesti reititin.
4) Pyynikinharjulta on hienot näkymät kahdelle järvelle ja näkötornin kahvilassa tarjoillaan tuoreita munkkeja vuoden jokaisena (sic!) päivänä. Hieno ja tuen arvoinen konsepti.
5) Särkänniemessä Handyman ilahtui, kun jäätelönmyyjätyttönen totesi sekoituspehmistä ojentaessaan, että on herralla hieno paita. Handyman oli ihan tikahtua. Sen jäätelön jälkeen Handyman olisi halunnut mennä hakemaan heti uuden, vaikkei yhtään tehnyt mieli (jäätelöä siis). Käytiin katsomassa viikon lööppijulkkis Nasu-vuohta ja nähtiin myös a) söpöjä ankanpoikasia ja b) järkyttävä nokittu kana. Laitteetkin käytiin katsastamassa, mutta jätettiin testaaminen muille. Nyt mä oon siis käynyt tänä kesänä jo kolmesti Lintsillä ja kerran Särkänniemessä. Ehkä ensi viikolla Tivoliin?

Ankanpoikasia!

Eläintarhan asukki, hauwa hauwalainen, nukkuu

Nasu-vuohi toipuu koettelemuksistaan

Lauantaina me käytiin Handymanin ja Långstrumpin kanssa Keski-Helsingin omakotialueella Sota-ajan juhlissa. Nämä järjesti uimakaveri Gee sisaruksineen. Mukavat humpat oli. Erityisesti mua ilahdutti autenttinen musiikki, jota oli varattu kaksi levyllistä tunntelmanluojaksi. Ulkomaalainen musiikki oli iloista ja toi mieleen salakapakan, mutta toki suomalainen sota-ajan musiikki oli melko vakavaa, siinä oli Eldankajärven jää riemukkain biisi moneen vuoteen. Sitä oli vaikeaa kuunnella, mä en yleensäkään oo ylenmääräisen paatoksen ystävä.

Mä vähän tuunasin kommenttiominaisuutta. Mun fb-stalkkeri ois nimittäin kommentoinut edelliseen, jos kommentointi ei ois vaatinut Google-tiliä. Pirulauta. No nyt ei enää vaadi, menee tekosyyt muiltakin! Toivottavasti joku spam-botti ei ala Kamelin followeriksi. Liika kommentointi on liikaa.

Elämyskameli suosittelee

blogitekstin kommentointi (okei, mä tiiän, aika tosi leimi anelu, sori)

Minilomanen

Mä oon täällä ihan hip hip huraa -tunnelmissa, koska päätettiin ihan ekstempporee lähteä huomenna lomamatkalle Tampereelle! Täytyy käydä ainakin Mustamakkarabaarissa ja Pyynikin näkötornissa ja jos Handyman sallii, ehkä jopa katsomassa mun mummoa. Mä oon haltioissani. Tampere on herttaisuudessaan ylivertainen kaupunki. Siellä tulee aina haikea olo, koska jotenkin mä haluisin sit kuitenkin asua siellä, vaikka oikeasti mä haluan asua Helsingissä. Onneksi Tampere on lähellä ja siellä voi käydä, kun alkaa tehdä mieli mustaamakkaraa.

Me oltiin eilen Geen ja Lettipitkon kanssa uimassa. Lettipitko joutui valitettavasti lähtemään kesken pois eikä ehtinyt meidän kanssa loppusaunaan. Ois ehkä kannattanut jäädä, koska saunassa oli mun uusi kaveri, vastikään lomalle jäänyt naapuriterveysaseman terveydenhoitaja, joka oli pari viikkoa meillä töissä. Joskus aamukahveja hörpittiin samassa pöydässä. Vuoltiin saunassa vähän vitsiä ja tänään se pyysi mua kahveelle kanssaan. Tosi hauskaa! Ajankohtakin on jo sovittu. Uusi ystävä! Hurraa! Melkein yhtä siistiä kuin fb-stalkkeri.

Fb-stalkkerista tuli mieleen, että fb-stalkkeri on taas nähty! Nyt oli jo kolmas kerta ja tämä oli ennalta suunniteltu (ensimmäisellä kerralla oltiin vielä ihan incognito tästä molemminpuolisista stalkkeroinnista, toisella kerralla nähtiin sattumalta f8:ssa ja nyt oltiin tietoisesti samoilla synttäritupareilla). Mua jännitti kovasti, mutta oli muhevan hauskaa. Mun fb-stalkkeri on parempi kuin kenenkään muun fb-stalkkeri!

Elämyskameli suosittelee
Nivea Natural Oil -saippua (kandee uskoa, se on itse täydellisyys)

Lomatunnelmia

Ekaa kertaa eilen tuli sellainen fiilis, että olisi kivempaa jäädä lomalle kuin mennä töihin tänään. Onneksi se meni pian ohitse ja aamulla olikin ihan kiva olla töissä. Joskin lomalle siitä joutui 1,5 tunnin jälkeen, kun sairastuin äkillisesti. Päivän vietin kotona sairastaen ja nyt oireet ja kuume ovat väistyneet. Enää vaivana on päänsärky, mutta se johtunee siitä, ettei jääkaapissa ole koko päivänä ollut muuta kuin Handymanin juomareppu. Täytyy varmaan mennä kauppaan, että saa jotain syödäkseen.

Kesälomasuunnitelmat ovat muotoutuneet jo melko valmiiksi. On niin messeviä kohteita, että jos näillä ei voiteta lomakuvakisaa, niin ei millään! Joskin pidän vauvoja aika suurina etuina tietyille joukkueille - pystyykö kuva Lego-hurmos-Handymanistä voittamaan kuvaa hymyilevästä vauvasta?

Viikonloppuna oli mukavaa. Lauantaina käytiin Handymanin, Katjnin ja Homiksen kanssa Savonlinnassa syömässä muikkuja ja lörtsyä. Sitten ajettiin takaisin. Käytiin myös kahdella ABC-asemalla ja koko ajan ne on mun mielestä vastenmielisempiä. Ruoka on yleensä aika kliinistä ja mautonta, tunnelma on muovinen ja oranssi ja asiakaskunnasta tulee mieleen karavaanarit. Onhan ABC:t käteviä, siellä on siistit ja maksuttomat vessat, janoon löytyy sammuketta, mahan saa täyteen ja S-etukorttikin käy, mutta kokonaisuudessaan ne symboloi liiaksi autoelämäntapaa, jota mä vierastan päivä päivältä enemmän. Toki ABC-asemillakin on yhtymäkohtia ituhippien matkustustapoihin: myös junissa on siistit vessat ja muoviin pakattuja sämpylöitä.

Elämyskameli suosittelee
kävely

Saunaselvitys

Eipä kannata Kamelin olla epämääräinen, ei. Olin jättänyt edellisestä postauksesta kertomatta tarkemman saunatietouden sen takia, että epäilin ettei se kiinnosta ketään ja lukijaporukka harvenee kuin mun tukka, mutta kun kerran kysyttiin. Uimastadionin naisten puolella on kaksi saunaa, isompi ja pienempi. Isomman ovessa on jo pitkään ollut lappu, että se on mieto sauna, löylyä sopii heittää pikkusaunassa. Pikkusaunan ovessa ei ole kuitenkaan lukenut mitään, joten sinne on tullut löylynkarttajia (esim. lapsiperheitä) ja löylyttelijöiltä on näin viety harrastusmahdollisuudet. Ehdotin Uimastadionin kesäesimiehelle, että pikkusaunan oveen laitettaisiin lappu, jossa ohjattaisiin herkkähipiäiset isoon saunaan. Kesäesimies oli sitä mieltä, että ehdotus on hyvä (krhöm krhöm) ja sanoi toteuttavansa sen. Vielä tänään ei kuitenkaan lappua ollut tullut. Seuraan tilannetta vielä ensi maanantaihin ja jos edelleenkään ei lappua ole, palaan asiaan kesäesimiehen kanssa.

Mä tutustutin tänään Katjnin vesijuoksuun. Tilanne kävi altaassa vähän kuumottavaksi, kun ensin suihkumyssypäinen vesijuoksuvyö selässä uiva mummeli hermostui siihen, että kuulemma on liian ruuhkaista (oltiin sen edessä ehkä 5 sek, että päästiin omalle radalle). Mutisi jotain siellä mennessään, kun ei sitten kuitenkaan uinut niin kovaa, että olisi jaksanut ohittaa. Seuraavassa käännöksessä oli torikokouksen meininkiä, joten me pyrittiin sauvomaan alta pois ja siinä rytäkässä Katjnin jalka osui vahingossa mummoa ranteeseen. Katjn pyysi anteeksi, mihin mummo alkoi kaakattaa, että se lähettää korvausvaatimuksen, jos ranne murtui. Pari kipakkaa sanaa vaihdettiin. Seuraavan kerran, kun tultiin vastakkain, niin mummo räiskytti tahallaan vettä ilmeisesti meidän päälle. Sihti vain oli huono, joten lähinnä päässä hengailleet täysin ulkopuoliset naiset saivat vettä silmiinsä. Tämä koko show huvitti mua niin suuresti, että otin pahimman aseeni käyttöön: joka kerta kun mummo tuli vastaan, katsoin häntä silmiin ja hymyilin mahdollisimman leveästi. Tää on tappava ase kiukkuiselle mummolle. Ne tajuaa, että se on vittuilua, mutta ei voi tehdä mitään, koska eihän ne voi valittaa kellekään siitä, että joku hymyilee niille. Se on niin vapauttavaa! Mä oon tehnyt altaassa niin aiemminkin. Jossain vaiheessa mummo ilmeisesti koki, että sen piti vielä saada viimeinen sana ja se sihahti, että "mä muistan vielä!" Liikuttavaa. Kah kun ei "mä tiedän missä sä asut!" Mä en malta odottaa, että näkisin sen uudestaan siellä! Hymyhuulet on jo terotettu!!

Elämyskameli suosittelee
Uimastadionin naisten puolen pienempi sauna

Luut

Toiseksi vastenmielisintä kesässä heti paidatta kaupungissa keekoilevien miesten jälkeen on sanonta "ei lämmin luita riko!" Sananlaskut on yleensäkin kauheita, mutta toi on vielä niin älytön. Kuka on väittänyt, että lämmin rikkoisi luita? Ei kylmäkään riko luita. Ja kyllä se lämmin rikkoo luut, jos ne esim. syttyy palamaan (ja toki luu hajoaa nestetypessäkin). Hemmetti!

Huono aloitus päivän postaukselle just kun mä olin päättänyt, etten enää stressaisi asioista, joihin mun on mahdotonta vaikuttaa, siis esim. säästä. Onneksi mä teoriassa pystyisin poistamaan ei lämmin luita riko -ongelman, jos mä vaikka ryhtyisin mielipidevaikuttajaksi ja kieltäisin sananlaskut. Tämänpä vuoksi mä saan vielä stressata siitä. Säälle mä en kyl voi tehdä mitään (paitsi ehkä ilmastonmuutosta ehkäisemällä, äh), joten siitä mä en saa stressata.

Mä oon vaikutusvaltainen ja aktiivinen yhteiskunnan jäsen! Lähetin eilen palautteen Uimastadionin saunojen merkinnöistä ja sain vastauksen, että mun palautteen perusteella ne muuttaa niitä! Hurraa! Mä oon ylpeä itsestäni. Ehkä mun pitäis mennä politiikkaan. Tai ehkä ei, koska mä oon vaihtanut puoluetta ja sit joku kuitenkin kantelisi musta lehtiin ja mua tituleerattais lääkäritakinkääntäjäksi enkä mä oo siihen valmis.

Elämyskameli suosittelee
yhteiskunta-aktivismi

Jalkakäytävät jalankulkijoille!

Mä oon jälleen nousemassa barrikadeille. Sen siitä saa, kun on kuumakalle - aina on piileviä kaunoja jotain ihmisryhmää vastaan. Viime päivinä on alkanut yllättävästi ärsyttää jalkakäytävillä pyöräilevät aikuiset. Jotkut niistä kehtaa jopa soittaa kelloa. Jos pelkää ajaa ajoradalla, niin pitää valita pyöräkaistainen reitti tai jättää pyörä kotiin. On jalankulkijan oikeus kävellä haluamallaan laillisella tavalla jalkakäytävällä ilman, että saa ohjaustangosta kylkeen. Muita akuutisti barrikadeja vaativia ryhmiä on hitaat ohittajat vesijuoksuradalla, paidattomat miehet kaupungissa ja muksa-sanan käyttäjät.

Me käytiin tänään Katjnin ja Homiksen kanssa vesibussimatkalla Cafe Pirittasta (Piritasta? Ite ne kirjoittaa Pirittasta) Ursulaan. Oli loistavaa kyytiä. Tarkoitus oli seilata takaisinkin, mutta aikataulu meni pipariksi, kun yllättäen ennakkotiedoista poiketen paatti ei pysähtynytkään menomatkalla Kauppatorilla. Onneksi kuitenkin kävely Ursulasta Kauppatorille on varsin miellyttävä ja koominenkin (miksi japanilaisturistit kuvaavat Silja Linen laivaa?). Ja onneksi Kauppatorilta sai kelvollisia mansikoita. Vielä iloisempi voisi olla, jos jostain löytyisi niitä hyviä ruotsalaismansikoita, joita sai viime viikolla. Nää suomalaiset on ehkä vähän liian makeita ja tummia. Mä ostin myös vadelmia, mutta ne ei ole yhtään hyviä. En suosittele.

Elämyskameli suosittelee
ruotsalaiset mansikat

Elintoimintoja

Elintoiminnoista raportointi on vastenmielistä. Ilmeisesti lämpimät säät ovat innoittaneet lukuisat mun fb-kaverit kirjoittamaan statuksiinsa siitä, kuinka heidän elimistönsä huolehtii lämmönsäätelystä. Mä en halua lukea sitä, että joku ulostaa enkä mä halua tietää sitäkään, kuinka joku hikoilee kuin pieni possu tai muuten ällöllä tavalla. Kuvottavaa. Elintoiminnoista statustelu on kaikissa muodoissaan vastustettavaa, myös flunssasesongin hitti, rään värin vertailu, on tuomittavaa, mutta sairauden merkit on ees jotenkin poikkeavaa. Ei statukseen kannata kirjoittaa itsestäänselvyyksiä, sitä mieltä oli jo sisätautitieteiden opettaja, kun kirjoitin potilaskertomukseen, että 89-vuotias nainen on postmenopausaalinen.

Handyman on ostanut maailman noloimman juoksuvälineen, juomarepun. Se on todella kiusallinen, mua todella hävettää ajatella, että se juoksee Töölönlahtea ympäri semmoinen selässään. Ja koska Handyman on urpå, niin se selittää, ettei se voi laittaa sinne vettä ("ku emmä tykkää veden mausta!") ja aikoo pilata sen sisuksen Hartsportilla. Sanon "pilata", koska sitä kelmusäkkiä ei voi pestä muuten kuin vedellä. Mua ihmetyttää, että miksi Handyman ylipäänsä osti sen, koska viime viikolla se julisti, ettei osta enää yhtään tuotetta, jota ei voi pestä tiski- tai pyykkikoneessa. Senpä vuoksi meille ei voida ostaa uutta telkkariakaan.

Elämyskameli suosittelee

säästä ja spurguista fb-statustelu

Kisu-uutisia

Tänään tuli loistouutisia. Siirin ja Maisan huoltajat lähtevät omien sanojensa mukaan 98 %:n todennäköisyydellä elokuussa kolmeksi kuukaudeksi ulkomaille ja kisut tulee meille hoitoon! Hurraa! Mulla onkin ollut jo kova ikävä niitä, ennen kaikkea Maisan venytyksiä. Tervetuloa hoitolaan, Punavuoren misulit!

Mä en aio valittaa säästä. On toki kovin kuuma, mutta on itsestä kiinni, miten siihen suhtautuu. Mä oon päättänyt suhtautua siihen positiivisesti. Teen kuitenkin itselleni sen myönnytyksen, että helteessä en lähde puistojumppaan, kun jo töistä kotiin kävely tuntuu pidemmältäkin urheilusuoritukselta. Uimaan voi mennä, mutta aikaisintaan kuudelta illalla. Töissä on oikeastaan aika hauskaa aurinkosäällä, kun on viileä huone ja iloisia potilaita. Lisäksi ei tarvitse kärsiä huonosta omatunnosta, kun ei ole käyttänyt aurinkoista päivää muka hyödyksi, koska mikäpä olisi hyödyllisempää kuin työnteko.

Elämyskameli suosittelee
työnteko

Uudissana

Mä törmäsin siihen ekaa kertaa noin kuukausi sitten ja nyt se on levinnyt kuin kulovalkea. Kuukauden sisään jo viisi mun fb-kaveria on maininnut sen statuksessaan ja vielä kommenteissakin se on esiintynyt. Se on muksa. Täysin vastenmielinen ja ehdottoman kielletty sana mun mielestä. Alkuun kuvittelin sen olevan substantiivi, koska ensimmäinen kosketukseni siihen oli status "…on mökillä. Se on muksa." Nyttemmin sitä on kuitenkin käytetty adjektiivisena "Se olis sit jotain muksaa tänään vielä tehtävä, viimoisena lomapäivänä..  - - -  ♥ ♥" ja olen kauhukseni päätellyt, että kyseessä on jonkinlainen slangimuoto sanasta "mukava", joka siis jo itsessään on aika hirveä konsepti (miksi tyytyä mukavaan, kun voi pitää hauskaa tai olla jännää tai rentouttavaa tai mitä deskriptiivisempää hyvänsä?). Siinä sana, joka ei ansaitse yhtään vaihtoehtoista muotoa.

Me käytiin eilen Pridessä. Piti mennä kulkueeseen, mutta logististen ongelmien vuoksi ei ehditty, joten mentiin sitten vain puistojuhlaan. Handymanin serkku ja sen vaimo sai vihdoin 9 kk häiden jälkeen yhteisen sukunimen, joten oli aihetta juhlaan. Päästiin myös kokeilemaan meidän upouusia pikniksamppanjalaseja, jotka toimivat erittäin hyvin. Puistojuhalssa tavattiin sattumalta lukiokaveri, jonka kanssa todettiin vihdoin kuohuviinin ja samppanjan erot: kuivatkin kuohuviinit ovat aina vähän makeita, kun taas hyvä kuiva samppanja on oikeasti kuivaa, maku pysähtyy kun viinin nielee. Lisäksi samppanjassa on paremmat - jämäkät ja kauniit, suorissa riveissä nousevat - kuplat verrattuna kuohuviinin suurempiin ja laiskempiin kupliin. Että tuli sitten sekin selvitettyä.

Eilen illalla mentiin vielä katsomaan puudeleiden omistajien uutta kämppää. Muuttivat siis Vantaalle upouuteen yksikerroksiseen rivitalokolmioon. Pieni piha ja valtava terassi. Kyllä on uudessa asunnossa puolensa (esim. LTO-kone, hieno valkolakattu tammiparketti ja ihana puun tuoksu), mutta on meidänkin kämpässä puolensa. Lähinnä sijainti ja koko. Ja kyl mä tykkään meidän pohjastakin enemmän.

Elämyskameli suosittelee
samppanja

Luontoääniä

Kesällä hipinretaleet kaivautuvat anorakeistaan. Tänään Lenininpuistossa oli kaksi kitaraa soittavaa miestä, teinikasa laulamassa "minä turvaan vien tämän rakkauden ja me löydämme uuden maan" ja lauma liian vakavasti itsensä ottavia nuoria miehiä pelaamassa footbagia(!). Alppipuisto oli vieläkin karmivampi elämys - ainoalla varteenotettavalla nurmikkoalueella istui useita lösähtäneitä teinijengejä, pari lasta pelasi futista ja joku rummutti alpin päällä kumeaa riffiä taukoamatta. Ainoa mun mielestä positiivinen luontoääni tuli pikkuruisista sorsanpoikasista, jotka oli kovin pörheitä ja niin vauvoja vielä, että melkein oli vielä munankuori päässä.

Nyt meillä on lainakisujen sijaan lainahauvoja. Kolme vantaalaispuudelia tuli kylään, koska ne muuttaa vantaalaiskerrostalosta vantaalaisrivitaloon ja jostain syystä niitä ei ollut valittu muuttoporukkaan. Mä en oo varmaan ikinä ennen nukkunut samassa tilassa koiran kanssa enkä suuremmin tälläkään kertaa. Iltayöstä koirat sai hepuleita milloin mistäkin ja haukkuivat kuin riivatut aina just kun mä olin vaipunut twilight zonelle. Viideltä aamulla yksi niistä alkoi nuolla mun jalkoja ja se on mun mielestä kauheaa, joten mä heräsin. Herätessä kämppä haisi ihan kamalalle ja Handyman löysi syyn: pissat ja kakat parketilla. Hyi ällötys. Lisäksi pari niistä nukkui meidän sängyssä ja herätessä ne tuli nuolemaan myös mun naamaa, mikä  on ehkä vielä kauheampaa kuin jalkojen nuoleminen. Yksi niistä on vuoden ikäinen pentu, jolla on tapana lipaista kielellä mun säärtä tai varvasta puolihuolimattomasti silloin tällöin. Mä oon varma että sillä se haluaa vain osoittaa äärimmäistä halveksuntaansa mua kohtaan. Se ilkiö.

Töissä alkoi supistettu toiminta - jee! Nyt on pelkkiä akuuttiaikoja paitsi keskiviikkoisin, kun on neuvolaa koko päivän. Työ on ihan helmee, siis mä voisin tehdä tällaista koko ajan. Toki paperitöitä on aika paljon, koska pitää uusia myös lomalla olevien kollegoiden reseptit ja tarkistaa niiden tulospostit. Mulle oli täksi viikoksi määrätty omieni lisäksi yhden toisen lääkärin paperit, mutta sairaustapauksen vuoksi mulla onkin nyt omieni lisäksi kolmen muun lääkärin reseptit uusittavina ja tulospostit tarkistettavina. Niistä tulee joskus probleemaa, mutta onneksi ne probleemat on kaikki akuutisti hoidettavia. Kroonisemmat probleemat siirretään elokuulle.

Elämyskameli suosittelee
kissa

Kylpijöitä

Mä luulin, että Uimastadionilla olisi juhannuksena rauhallista. Valitettavasti juhannuspäivänä paistoi aurinko, joten kaikki Helsingissä juhannuksensa viettäneet tulivat uimaan. Jouduin todistamaan monia vastenmielisiä kylpytapoja. Toki tavalliset uima-allastyrannit, kuten vierekkäin vesijuoksevat tädit ja narisevat mummot, olivat edustettuina eilenkin. Seassa oli kuitenkin täysin käsittämättömiä tapauksia. Ehkä röyhkein oli saunassa makaava ja lettu levällään venyttelevä täti, joka makasi pitkin pituuttaan vielä silloinkin, kun osa saunojista ei mahtunut enää istumaan. Toinen täti levitti itselleen kokonaisen rantapyyhkeen ruuhkaiseen saunaan pefletiksi. Ylenkatsetta sai osakseen myös se nainen, joka levitti itseensä tuoksuvia öljyjä tai muuta haisevaa kosmetiikkaa lauteilla siten, että vielä tuntia myöhemminkin saunassa haisi. Yllättävin veto tuli kuitenkin mummelilta, joka tuli kesken mun suihkun kysymään, että saisko "ihan pikaisesti" lainata mun suihkua (ei niin, etteikö vapaitakin olisi ollut) ja kun sitten sanoin että anna sit mennä vaan ihan pikaisesti, niin se pesi alapäätään n. 2 min. Siis käsittämätön meininki kaiken kaikkiaan.

Mä yritin kaikkeni juhannusjuhlien eteen. Ostin kilotolkulla raparperia ja tein siitä elämäni ensimmäisen juustokakun. En maistanut sitä, koska mua hirvitti se sinne laitettu tuorejuusto. Mä olin valtuuttanut Långstrumpin koristelemaan sen ja koska Långstrump toivoi muuta kuin Kinuskikissan kermakoristelua, niin se sai vapaat kädet mansikoiden kanssa. Valitettavasti mansikan maku oli ilmeisesti niin voimakas, että osa torttua maistaneista oli sitä mieltä, että piirakassa oli outo ylimääräinen maku juustotäytteen alla eli se raparperi.

"Raparperitorttu"

Torttua on siinä monenlaista

Juhannuskisut Isis ("Issi") ja Nuut ("Nuuti") on ihkuja. Nuuti on seurallisempi luonteeltaan ja kauniimpi naamaltaan, mutta Issin turkki on kivempi ja Issi nukkuu hassummassa asennossa kuin Nuuti. Taas tuli kisukuume, mutta onneksi Handyman muistuttelee jatkuvasti, että mulla on astma eikä mun kannata ottaa omaa kisua. Perkeleen astma. Onneksi on lainakisuja.

Nuuti

Issi

Elämyskameli suosittelee

lainakisut

Hoitola

Juhannuksena meillä on neljä kisua vastuulla. Vanhat tutut Siiri-kisu ja Maisa-kisu on etähoidossa (eli niitä käydään ruokkimassa niiden kotona) ja uudet tuttavuudet Nuuti-kisu ja Issi-kisu tulee lähijaksolle. Meillä on tietty myös perinteiset kaupunkijuhannusbileet, mutta kyllä pari nuorta kissaa sinne mahtuu. Bailut ei omistajan mukaan varmaankaan kisuja järkytä, koska "niillä on aavistuksen renttu emäntä". Tuntumaa kisuhoitolan pitämiseen otettiin tänään, kun huollettiin pari tuntia Polaah'n jälkikasvua. Kundi oli alkuun ihan coolina. Ei tuntunut edes haittaavan se, että ihan vieraat ihmiset vie sitä leikkipuistoon. Ensimmäinen järkytys koettiin puistoilun jälkeen, kun sisäleikeissä muksu kävi painamassa imurointirobon nappulaa. Aiemminkin sitä on paineltu eikä mitään ole tapahtunut. Nyt oli ilmeisesti eri nappula, koska robo innostui kovasti hyrisemään ja lähtemään siivoamaan. Tämä oli 1-vuotiaalle rankka paikka. 10 min jätkä istui mun sylissä ja vapisi. Siitä toipumisen jälkeen leikit jatkuivat entiseen tapaan. Lääkärinkoulutuksellani (ja Polaah'n valmennuksella) ajattelin, että ruokaakin lienee tarjottava. Se upposi erinomaisesti, mutta ruoan jälkeen kaveri tajusi, että hei ei nää ookaan mun vanhemmat! Tuli ilmeisesti joku pienimuotoinen koti-ikävä ja siitä sitten jouduttiin katsomaan lohduttoman loukkaantunutta ilmettä ja häntä koipien välissä vein lainalapsen kotiinsa puoli tuntia etuajassa. Siellä se sitten oli kuulemma täysin virkistynyt kujertelemaan normaaliin tapaansa. Kotikorea muksu.

Radiologian työ on nyt lopultakin lyöty virallisesti lukkoon. Hommat alkaa 23. elokuuta eli ehdin pitää kolme viikkoa kesälomaa. No on se joka tapauksessa pisin kesäloma sitten iäisyyden pitkien koulun kesälomien. Ja mulla on siis palkallista kesälomaa 4 vkoa, eli ensimmäisellä työviikolla saan tuplapalkkaa. Se onkin hyvä, koska radiologian erikoistuvan lääkärin palkka on säälittävä. Se on niin surkea, että mun pitää varmaan tehdä jotain tk-päivystyksiä Handymanin pitimiksi. Ensimmäistä kertaa koko maailmassa mun palkka on pienempi kuin Handymanin palkka. Jotain on tehtävä - vaikka mentävä Lettipitkon bitchiksi Jorviin. Ottaa kyllä koville sekin.

Lettipitkon hommista tuli mieleen, että kävin eilen pitämässä gynekologisen luentoni maahanmuuttajalääkäreille. Se oli yllättävän hauskaa. Mä en yhtään enää ihmettele joidenkin intoa opettaa, koska siinä kasvaa ego silmissä, kun huomaa osaavansa jotain selvästi paremmin kuin muut. Mä olin etukäteen valmistautunut siihen, että a) ne ei kysy mitään, b) siellä on joku gynekologian erikoislääkäri, joka sanoo koko ajan että mä puhun sontaa tai c) ne kysyy ihan mahdottomia joihin mä en osaa vastata mitään, nolostun ja punastun. Sen sijaan opiskelijat olivat todella aktiivisia (paitsi miehet, joita ilmeisesti nolotti koko aihe) ja kysyivät sellaisia kysymyksiä, joihin oli suoranaisesti helppo vastata. Se oli jopa niin hauskaa, että yritän päästä Lettipitkon opetushommiin myöhemminkin. Etenkin nyt, kun mä tarviin rahaa enemmän kuin aiemmin.

Elämyskameli suosittelee

kovapalkkaisemmat hommat

Mielen rakenteet

Mä luin muutama vuosi sitten, että mielen rakenteet jäykistyvät 23-vuotiaana. Siihen saakka mieli on joustava, mutta sitten ihminen alkaa urautua. Mä oon täyttänyt 23, joten mä oon urautunut. Mun pitää saada nukuttua 8 tuntia, että mä oon koko päivän funktionaalinen. Eilen illalla mut oli kutsuttu Suuren Migreenitutkijan karonkan jatkoille, jotka alkoivat vasta iltakahdeksalta. Vaikka me lähdettiinkin sieltä jo varsin aikaisin, niin kaikenlaisten perusiltatoimien jälkeen oli jo niin myöhäistä, että virkamiehen työaikataululla unet jäi alle 7 tunnin. Aamupäivän jaksaa ihan hyvin, iltapäivästä alkaa nukuttaa. Onneksi on puistojumppapäivä. Sinne kun meni huhkimaan, niin ei väsytä enää ollenkaan. Joskin tänään puistojumppaohjaaja oli melko huono, oli valinnut liian nopeat biisit, jotka eivät sovellu epätasaiseen maastoon. Ensi viikolla paremmalla onnella!

Lettipitko on huijannut mut jälleen töihin. Mä lupasin pitää ylihuomenna luennon / oppitunnin maahanmuuttajalääkäreille. Nyt jo kaduttaa - enhän mä oo mikään opettaja. Mä oon reippaasti osannut tehdä Google Docsilla esityksen mutta siinä on jo kaikki mitä mä haluisin sanoa. Urpohan mä oon jos mä meen lukemaan ne diani sinne niiden kaikkien eteen. Mun täytyisi keksiä, kuinka mä voisin jotenkin motivoivasti esittää asiani, mutta gynekologiset infektiot nyt ei oo missään mielessä motivoivia. Paitsi että tää blogin kirjoittaminen on ilmeisesti vielä vähemmän motivoivaa, koska tein tuossa kesken kappaleen infektioesitykseni loppuun.

Elämyskameli suosittelee
fleksiibeli mieli (myöhäistä se ny on)

300

Tää on Kamelin 300. postaus! Jee!!

Puistojumppakausi alkoi eilen. Hesperian puistossa oli väkee kuin kooveen maalilla (eli paljon). Tuli kyljet kipeäksi, lisäksi mä huomasin, että takareisiä ois joskus ehkä syytä venyttää, kun ne oli krampissa jo ennen kuin mä ehdin alkaa niitä ees treenaamaan. Puistojumpasta oli kiva kipaista vielä Stadikalle puoleksi kilometriksi (kevennetty keikka) ja kolmeksi saunareissuksi.

Handyman lähti tänään Ruotsiin kesäjuhliin eli todennäköisesti piirileikkiin jonkun nauhasalon ympärille. Jostain syystä se tahtoi pakata tavaransa mun lempilaukkuun. Siinä aamusta se sitten ähisi sitä täyteen ja pakkasi sen ihan pinkeeksi. Oli virkeetä herätä puoli seiskan horteesta vihaiseen puhelinsoittoon, kun Handyman oli rikkonut mun laukun ja syytti laukun huonoa laatua. Mä oon käyttänyt sitä täysin ongelmitta jo pitkään eli laukku joutui elottomuutensa vuoksi syntipukiksi syytetyksi.

Hallitus on saanut vuosia sorvaamansa terveydenhoitolain esittelykuntoon. Lailla on tarkoitus lisätä potilaan vapautta hoitopaikan valinnassa ja ilmeisesti myös madaltaa perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välistä porrasta (tai en mä tiiä että onko tää se tarkoitus, mutta ainakin kai jotenkin liittyy asiaan). Laista mulla ei oo sen suurempaa mielipidettä, huokaisen vain helpotuksesta, että siirryn pois kliinisestä työstä. Sekin ilahduttaa, että mikäli tässä sairastun, niin voin jatkossa olla menemättä entisten työkavereiden hoidettavaksi. Tää lakihan on oikeasti tärkeä terveydenhuollossa, suurin uudistus sitten jonkun 1970-luvun. Siinä on joku väestövastuun alkaminen aika pikkujuttu tähän verrattuna. Se mua ottaa päähän, että uutisoinnissa esim. hs.fi:ssä sekoitetaan koko ajan terveyskeskus ja terveysasema. Kunnilla ei käytännössä ole montaa terveyskeskusta, mutta terveysasemien määrä vaihtelee kunnan koon mukaan. Ensimmäisessä vaiheessa saa Helsingissä valita terveyskeskuksen sisällä oman terveysasemansa. Jatkossa (2014?) saanee myös valita terveyskeskuksensa kuntarajoja ylittäen. Että voikin onneton asia ihmistä kaivertaa.

Elämyskameli suosittelee
ruotsalaisten kesäjuhlat

Pharmageddon

Mä ostin eilen Pharmageddon-kirjan. Olin lukenut siitä jo iltapäivälehdestä ja kuullut Korporaation haastattelun, joten konsepti oli tuttu. Valitettavasti vain Korporaation mäntit toimittajat hämärsivät asian tarkoitusta, kun eivät ymmärtäneet, mistä on kyse. Kyseessä on siis kahden kuopiolaistutkijan pamfletti terveysteollisuuden ylilyöntejä vastaan. Kirjassa käsitellään mm. turhaa lääkehoitoa, luontais- ja uskomuslääkintää ja medikalisaatiota napakasti ja asiallisesti. Tätä on pakko suositella kaikille, jotka a) toimivat terveydenhuollon tehtävissä tai b) ovat olleet tai tulevat joskus olemaan sairaita. Osittain Pharmageddon on mun mielestä hyvä varmaan siksi, että mä oon melkein kaikesta samaa mieltä kirjoittajien kanssa. Se on myös kirjoitettu järkevästi ja kansantajuisesti, muttei silti holhoavasti. Valloittavinta koko kirjassa oli Tapsa Kiminkisen paljastuminen lääkefirman kätyriksi (ilmeisesti todennäköisesti kotimaisen vuokratyövoimafirman liikevaihdon lisääminen on väärin, mutta ruotsalais-brittiläisen lääkejättiläisen liikevaihdon lisääminen ok). Ajoittain Pharmageddon on mulle ehkä vähän liian lupsakka ja on vähän rasittavaa kirjoittaa humpuuki humbuugiksi. Lisäksi mä oon osittain eri mieltä depression hoidosta (mutta vain osittain). Ymmärrän toki, että tuokin on propagandaa, mutta tuo on sitä propagandaa, johon mä haluan uskoa. Tulen muuttamaan joitain työtapojani lukemani propagandan pohjalta.

Vähän vähemmän suositeltava kokemus oli Sinkkis kakkonen. Mä oon kyl väärä tyyppi arvostelemaan sitä (TV-sarja oli mun mielestä aika keskinkertaista huttua ja ykkösleffa ihan kauheeta kuraa), mutta arvostelen silti. Seurueeseeni kuului Katjn, Superkatti ja Superkolli(?). Heti ensimmäinen kammotus nähtiin jo teatterin ulkopuolella: hahmojen tyylille uskollisesti pukeutuneet naisseurueet. Brr. Joka paikassa jaettiin erilaisia tuotenäytteitä (esim. sampoota ja laihdutusjuomia). Mua syvästi järkytti se, kun huomasin Compeedin sponsoroivan sitä leffaa, koska siitä tuleva alitajuinen viesti on miltei loukkaava - tuhoa jalkasi, niin olet ihku nainen. Paitsi ettei ne hahmot oo ihkuja naisia. Liikaa juonesta paljastamatta kerron, että Charlottelle oli jälleen kirjoitettu slapstickia ja Carrie oli taas ihan maailman rasittavimmalla tavalla itsekeskeinen. Lisäksi Carrien pukujen yläosa oli miltei poikkeuksetta liian ahdas ja jatkuvasti sai katsomossa pelätä, että tissi pompahtaa ulos. Niin ja SJP:lla on vanhan naisen kaula. Leffan paras vitsi tuli jo 10 minuutin kohdalla (Erin go bra-less!), jos ei laske vitsiksi leffan lämppäreiksi valittujen sota- ja pälärileffatrailereiden totaalista ristiriitaa SATC-elämän kanssa. Paska leffa, mut pakkohan se oli nähdä. Seuraavan kiusallisen huonon chick flickin tullessa teattereihin ostan jälleen lipun. Sillähän ne elää.

Elämyskameli suosittelee
Pharmageddon