Kahdeksas luukku: Aavikon karavaanit

Joissain peleissä teema liittyy pelimekaniikkaan niin saumattomasti, että on miltei mahdotonta kuvitella peliin jotain muuta teemaa. Esimerkkinä tästä on Menolippu, joka on selkeästi rautateihin liittyvä, jo linja-autoilla peli olisi paljon ohuempi. Toisissa peleissä teema on ohuempi ja joissain jopa selkeästi päälle liimattu. Esimerkki tällaisesta pelistä on Aavikon karavaanit (Through the Desert).

Aavikon karavaanit ei ole missään nimessä huono peli, päinvastoin pidän siitä kovasti. Se on kuitenkin sellainen peli, jossa huomaa mekaniikan suunnitellun ensin ja sitten piti keksiä joku teema. Pelin ideana on tehdä pitkiä kamelikaravaaneja aavikolle. Karavaanin kulkiessa keitaan tai lähteen luo saa pisteitä. Eniten pisteitä kerännyt pelaaja voittaa. Nerokkaan yksinkertaista. Mainio myyntitemppu tässä pelissä on se, että kamelit ovat herkän pastellisävyisiä ja suorastaan herkullisen näköisiä.

Pelaajia mahtuu kerrallaan kahdesta viiteen ja peli on yhtä hyvä kaikilla pelaajamäärillä. Peliaika on alle puolesta tunnista kolmeen varttiin. Parasta pelissä on värimaailma, mutta myös mekaniikka on kiehtova ja säännöt yksinkertaiset, joten aloittelijoillakin on mahdollisuus voittaa. Montaa peliä ei kuitenkaan peräkkäin jaksa, koska peli voi käydä vähän puuduttavaksi. Tämä on kuitenkin mukava pikku peli, joka ei kaapin suuressa puhdistuksessa lähde mihinkään.