Kolmas luukku: Merirosvopoukama

Mulla ei siis ole suosikkipeliä, mutta suosikkipelifirma mulla on, nimittäin Days of Wonder. DoW on kustantanut useita hyviä pelejä (esim. Menolippu, Colosseum, Memoir '44). Yhteistä kaikille Days of Wonderin peleille on erittäin laadukkaat ja kauniit komponentit sekä runsas värimaailma. Pelit ovat yleensä mielenkiintoisia ja hieman keskittymistä vaativia, mutta sopivat erinomaisesti  myös NGF-seurassa (non-gamer friend) pelattaviksi. Lautapelit.fi on julkaissut useita DoW-pelejä suomeksi ja niitä myydään ihan yleistavarataloissakin.

Merirosvopoukama (Pirate's Cove) on muodostunut viime peli-illoissa jonkinlaiseksi suosikiksi. Se on jo vuosia odotellut kiltisti vuoroaan alimmalla pelihyllyllä ja tämän syksyn aikana se on ollut pöydällä jo kolmesti. Olen siitä iloinen. Peli on vauhdikas mutta kohtuullisen yksinkertainen. Pelaajat ovat merirosvoja, joiden tarkoituksena on vallata saaria ja rohmuta aarteita. Pelissä on 12 vuoroa. Joka vuoron aluksi kukin pelaaja valitsee muilta salaa, mihin saareen hän haluaisi mennä. Saarissa on vaihteleva määrä herkkuja (esim pisteitä tuottavia aarteita ja rahaa) ja kunkin saaren herkkumäärä ja -jakauma vaihtelee vuoroittain. Lisäksi saarilla voi tuunata jotain laivansa osaa. Mikäli useampi piraatti haluaa samalle saarelle, käydään taistelu, jonka voittaja saa jäädä saarelle ja häviäjä joutuu vetäytymään merirosvopoukamaan nuolemaan haavojaan. Pelissä on mukana myös pahamaineisia itsenäisiä merirosvoja, jotka kiertävät saaria tunnetussa järjestyksessä ja ylivertaisuudellaan voittavat taistelut miltei aina. Peli loppuu, kun kaikki vuorot on käyty ja suurimman pistesaaliin kerännyt piraatti on voittaja.

Merirosvopoukamassa parasta on mielenkiintoinen, mutta vauhdikas mekaniikka. Pelissä on paljon itsenäistä pelailua (esim. laivan tuunaus), mutta myös interaktioita (taistelut). Taistelutilanteet ovat kaksoismerkitysten kulta-aikaa, kun pelaajien pitää päättää, ampuvatko he toisiaan tykkeihin, purjeisiin vai runkoon (Handyman ampuu aina tykkeihin). Huumoria tulee siitäkin, että Långstrump tai siskonsa Ipana bruukaavat innoissaan usein unohtamaan itsenäiset merirosvot ja joutuvat ainakin pari kertaa pelin aikana Edward Mustaparran kovakouraiseen käsittelyyn.

Merirosvopoukama on tarkoitettu 3-5 pelaajalle. Parhaimmillaan se on viisistään, mutta nelisinkin oikein mainio. Kolmistaan pelatessa taistelut ovat harvassa ja peli on aika lailla yksinäistä puurtamista. Peliaika on 60-90 minuuttia, mutta peliä voi halutessaan nopeuttaa jättämällä joitain vuoroja pois. Pikkulapsille peli on liian monimutkainen, mutta arvioisin jo 9-10-vuotiaan peliä pystyvän pelaamaan.