Kahdeskymmenesensimmäinen luukku: Marrakesh

"Kiihkeä Ibrahim!" huudahtaa Ipana miltei jokaisessa peli-illassa. Tämä saattaa kuulostaa vihkiytymättömän korvaan mystiseltä ja miltei törkeältä. Mistään törkeästä ei kuitenkaan ole kyse. Siinä Ipana vain toivoo, että hän pääsisi pelaamaan suosikkipeliään. Viime aikoina on kuulunut vastalauseita, koska Ipana pelaa kerrassaan kiihkeästi.

Kukin pelaaja on mattokauppias itämaisessa basaarissa ja myy tietynvärisiä mattoja. Tarkoituksena on tietysti saada mahdollisimman monta omaa mattoa ostajalle (sääntöjen mukaan Assam, meidän peleissä Ibrahim, koska kukaan ei muista sääntöjä). Vuoro alkaa siten, että ensin pelaaja päättää, mihin suuntaan Ibrahim liikkuu (sääntöjen mukaan Ibrahimia saa kääntää vain 90°! Brand new information!) ja sen jälkeen heittää noppaa, joka määrittää Ibrahimin askelten lukumäärän ("käännä ja heitä"). Jos Ibrahim päätyy toisen myyjän matolle, täytyy heittäjän maksaa. Sen jälkeen vuorossa oleva saa levittää mattonsa Ibrahimin viereen. Pelin voittaa se, jonka näkyvillä olevien matonpuolikkaiden sekä rahojen summa on pelin lopuksi suurin.

Marrakesh eli Mattopeli on 2-4 pelaajan kiihkeä, innokas peli, joka lienee vähemmän kiihkeä/innokas, jos Ipana ei ole mukana. Ipanan hurmokseen kuuluu myös se, että isosiskonsa Långstrump pakotetaan aina pelaamaan "kakanvärillä". Peli kestää kerrallaan puolisen tuntia, on helposti opittavissa ja kuitenkin aika jännittävä. Ei mikään mun suosikki, mutta mielellään sitä pelaa, kun näkee kuinka iloiseksi Ipana siitä tulee. Ipana on kuitenkin pikkusisko ja mun sydämessä on erityinen kammari pikkusiskoille.

Ibrahim keskellä