Yhteiskunta on rakennettu kaffepaussien varaan. Mä en itse ole koskaan pitänyt kovinkaan suurena ihmeenä tai händikäppinä sitä, etten itse juo kahvia enkä juuri pidä teestäkään, mutta etenkin parina viime vuotena siitä tuntuu tulleen yhteiskunnalle varsin suuri ongelma. Vielä viitisen vuotta sitten sain työpaikan kahvitauoilla juoda just sitä mitä halusin (yleensä kylmää vettä) ilman että kukaan piti sitä suuremmin kummallisena. Nykyisessä työpaikassa taukojuomisesta tehtiin niin suuri numero, että mun piti alkaa ostaa pussirooibosta ja kantaa sitä mukanani, jotta mullakin on oikeus pitää mukia kädessä taukohuoneessa (pelkkä kuuma vesi ei mun mielestä oo hyvää). Komeimpiin sfääreihin juomakohu nousi sairaalassa viettämäni vuorokauden aikana. Jouduin siellä selittämään yhteensä viidelle ihmiselle, että "en kumpaakaan, kiitos. Ei kahvia eikä teetä". Yleensä tätä seurasi voihkaisu "mitä sulle sitten voisi tuoda?" johon voi hyvin vastata, että "ihan vettä tai jos maitoa löytyisi...?" Maitoa löytyi aina. Paras kokemus sairaalassa oli iltapalan tuonut perushoitaja, joka totesi tarjotinta hakiessaan: "Joka päivä pitäisi oppia jotain. Tänään mä oon oppinut, että kaikki ihmiset ei välttämättä juo kahvia eikä teetä". Aamupalalla hoitajat oli itse asiassa niin hämmentyneitä, että mun kieltäydyttyä kahvista ja teestä ne toi mulle vettä, maitoa, omenamehua ja mustikkakeittoa (lasillisen kutakin). Naapuripunkan täti sai vain kahvia ja omenamehua. Mä en ymmärrä, mikä tässä on vaikeaa.
Myrskyn tuhoama ikkuna on vaihdettu. Pelkäsin etukäteen, että kisut karkaa varmasti rappuun, kun uusi ikkuna kannetaan sisään, mutta onneksi ne ovat ehdollistuneet siihen, että ovikellon rimpahdus tarkoittaa pelottavien ihmisten tulemista sisälle ja silloin on parasta kadota sängyn alle tai - kuten Reino eilen ikkunamiehen tullen teki - sängyn petauspatjan (sic!) alle. Reino piileskelee melko usein sängyssä peiton alla, joten nukkumaan mennessä täytyy olla tosi varovainen, ettei rusenna kisua rusinaksi (kisunaksi?). Kirppu ei ole tarpeeksi kekseliäs mennäkseen omituisiin paikkoihin vaan se viettää pelkoaikansa sängyn alla. Juuri tätä kirjoittaessani Reino kyyhöttää lakanoihin tekemässään pesässä vaatehuoneessa ja Kirppu loikoilee tuossa vieressä ja pitää tassuaan mun käden päällä, se hempeilijä.
Elämyskameli suosittelee
juomarauha
5 comments:
Sairaalassa saa lasillisen kustakin, jos ei pidä varaansa.
Ei kai kukaan heti alussa kahvista tai teestä tykkää, mutta siihen makuun tottuu, kun on pakko juoda. Tavalliset kuolevaiset nimittäin ei oo yhtä sitkeitä kuin sinä vaan ottavat jompaa kumpaa ja opettelevat tykkäämään siitä vaikka väkisin ;)
Tässä kotikoneella taustakuva on OK!
I feel you Kameli!! nimim. kuumajuoma-rajoitteinen myöskin.. (mäkin haluisin mieluiten kylmää vettä mut varsinkin vanhempi sukupolvi tuppaa ottamaan sen jotenkin henkilökohtaisena loukkauksena!!)
ite juon yleensä kumpaakin USEIN ja samaan aikaan, ja olen tästä joutunu kärsimän elämässäni, koska kuulemma niitä ei voi juoda samaan aikaan, PITÄÄ VALITA JOKO TAI! kerran mua on kutsuttu jopa sukaksi (siis suka=narttu ulkomaankieleksi) ja heitetty omalla teekupillani. joten ymmärrän, yhteiskunta tekee siitä kauhean vaikeeta, että mitä millon ja minkä kanssa haluu juoda juomiaan!
ps. mun kusi heitettin sairaalassa vahingossa pois.
Hanna, kiitos tyhjentävästä selonteosta ps:ää myöten! Muistuttaisin kuitenkin, että teekupin heitto ei tainnut johtua siitä että joit molempia, vaan siitä että heitit vastapuolta ensin kahvikupilla? <3
Post a Comment