Linnan juhlat ovat taas kirvoittaneet satoja otsikoita ja useita kohuja. Mun mielikohu oli tänä vuonna ehdottomasti Outi Heiskasen molokohu, mutta myös presidentin asun suunnittelijan raivostuminen oli Huussi ry:n riehumisen puutteessa kelpo show. Seurasin myös kiinnostuneena sotaveteraanikohunpoikasta ("veteraaniksi esittäytynyt ei päässyt Linnaan"), mutta se tuntui kuivuvan kasaan (en oo kyllä tarkistanut peruksien blogeja). Seurapiiritoimittajien kanssa on helppoa olla eri mieltä. Otsikko nimittäin kertoi "kansan raivostuneen" Ylen toimittajien hivenen huteraan otteeseen, mutta mä en kyllä raivostunut. Mä huvituin. Olin hetken jopa hämilläni, koska Leena Harkimo näytti ihan väärältä, mutta se olikin Biaudet. En kuitenkaan raivostunut, vaikka olenkin kansaa. Oikeastaan ainoat negatiiviset tunteet mä koin silloin, kun joku jäi vatkaamaan kättä useaksi sekunniksi ja kertomaan lastensa kuulumisia Tarjalle. Tunsin tuolloin kärsimättömyyttä ja turhautumista. En kuitenkaan raivoa. Ne oli vain bileet kuitenkin. Missä oli muuten etukäteen itsestään melua pitänyt kansanedustaja Juho Eerola (perus), jonka piti tulla puhumaan suunsa puhtaaksi ja kokemaan ainutkertainen elämys "kuin tsaaria kättelisi"? Kamaan, koskaan enää ei demarinaisesta voi tulla presidentti!
Elämyskameli suosittelee
molokohu
1 comment:
1) Elämyskameli ei ole kansaa vaan ahnetta eliittiä!
2) Eikä viimeisen sanan pitäisi olla partitiivissa!?!?!? Kysyn vaan!
Post a Comment