Viidestoista luukku: Caylus

BoardGameGeek on netin varmaan paras lautapelinettisivu. Ne ylläpitää pelien ranking-listaa, joka perustuu käyttäjien arvioihin. Caylus (tällä hetkellä 10. sija) on mun peleistä toiseksi korkeimmalle rankattu heti Dominionin jälkeen. Sijoitus ei ole lainkaan epäreilu, Caylus on erinomainen peli. Se on myös mahdottoman hankala peli, vaikein peli jota mä oon ikinä pelannut. Mun piti lukea säännöt kolmasti ennen kuin mä tajusin, mitä on tarkoitus tehdä. Ideana on rakentaa kuninkaan linnaa ja sitä ympäröivää kylää, hankkia ja käyttää resursseja ja rahaa ja tienata pisteitä. Idea on sinänsä sama kuin kymmenissä muissa peleissä, mutta toteutus on kerrassaan monimutkainen. On kuitenkin sanottava, että kunhan säännöt tajuaa, on peli erinomainen. Mä oon pelannut sitä vain pari kertaa Handymanin kanssa kahden ja se oli jo siten hyvä, vielä parempi olisi varmaan 3-4 pelaajalla (yhteensä mahtuu viisi). Peli kestää kahdella noin kaksi tuntia ja jokainen lisäpelaaja tuonee noin puoli tuntia lisää peliaikaa. Peli on kyllä niin kerrassaan hankala, etten mä oikeasti edes haluaisi selittää sääntöjä kellekään etenkin kun lyhyitäkin sääntöjä selittäessä yleisin kommentti pelipöydässä on "En mä jaksa kuunnella, pelataan vaan ja kyllä se siitä selviää". Joskus olisi ehkä ihan kiva kokeilla Caylusta true gamereiden seurassa, mutta mä tykkään liiaksi kavereistani mennäkseni jonnekin coniin saati Lautapeliseuran foorumeille etsimään peliseuraa. Pelaan siis mieluummin ihanien ystävieni kanssa kuin Caylusta.