Saturday, January 7, 2017

Antautuminen

Keskiviikkona talvi voitti. Luovutusvoitto. Mä laitoin pitkät kalsarit ekaa kertaa tänä talvena. Yritän sinnitellä mahdollisimman pitkään ilman, koska pitkät kalsarit on talven symboli. Niiden pukeminen on kirkuva osoitus siitä, että talvi on päässyt niskan päälle. Tää johtuu muodista. Takkia voi käyttää muutoinkin kuin talvisin. Pipo, hanskat ja kaulaliina voidaan selittää asusteina, joilla piristetään asukokonaisuutta. Hyvin voi käyttää kahta paitaa kerrallaan (esim. T-paita ja neule), mutta kahdet housut päällekkäin ei ole tyylikeino. Kukaan ei laita kaksia housuja päällekkäin muutoin kuin siksi, että yksillä on kylmä. Mä oon pakkasen vanki. Pitkät kalsarit hidastaa mun rutiinia huomattavasti. Yleensä töihin tullessa mulla menee vaatteidenvaihtoon 1-2 minuuttia - joskus pidempään, jos joku työkaveri sattuu pukukaapille samaan aikaan. Nyt menee helposti 3-4 minuuttia, kun pitää ottaa ne kalsarit välistä pois. Siihen mä en lähde, että pitäisin niitä sisällä, vaikka töissä usein vähän kylmä onkin. Mä uskon, että ne menettää pakkastehonsa jos käytän niitä sisätiloissa lämmittäjinä. Ja mä en oo niitä naisia, jotka käyttää kaksia pitkiä kalsareita. Joku raja.

Mulla on joka vuosi kaksi joulukalenteria. Viime vuonna oli Veikkauksen ja partiolaisten joulukalenterit. Veikkauksen kalenterin mä oon usein saanut Handymanilta pikkujoululahjaksi. Tällä kertaa kuitenkin ostin sen itse, kun tuli kaupassa mieleen. Mulla on ollut se raaputettavana jo varmaan kymmenenä jouluna. Rahapelissä tiivistyy joulun henki. Yleensä siitä ei tuu mitään, samanlainen tunne on muutenkin joulun jälkeen. Muutaman kerran oon saanut vitosen, joka tuntuu ivalta, koska se on alun perin maksanut (Handymanille) kympin. Viime jouluna onni kääntyi: raaputin näkyviin neljä piparia ja kas - 100 euroa! Olen onnen kultalapsi.

Elämyskameli suosittelee 
uhkapelit