Pk-yrittäjä

Mä oon ollut nyt elokuun töissä sellaisessa sijoituspisteessä, missä mun pitää pitää meetingejä (meetinkejä? miitinkejä? tälle ei oikein ole suomenkielistä sanaa, koska ne eivät ole kokouksia. miitinkejä ehkä). Röntgenmeeting on tilaisuus, jossa suunnitellaan potilaiden hoitoa ja jossa röntgenkuvat ovat oleellisia (esim. ihotautilääkäreillä ei ole röntgenmiitinkejä). Hoitava lääkäri kertoo taudinkulusta, tehdyistä toimenpiteistä ja potilaan nykytilasta, radiologi esittelee röntgenlöydöksiä ja yhdessä isommalla porukalla hoitavat lääkärit ja mahdollisesti konsultoivat alat pohtivat, mitä pitäisi jatkossa tehdä. Miitinkiä pitävälle radiologille nää on valmisteltavaa, vaikeaa työtä ja muille jonkinlainen kahvitauon ja elokuvanäytännön välimuoto.

Meilahdessa erikoislääkärit pitävät valtaosan miitingeistä, mutta meilläkin niitä joskus on. Mulla oli nyt viimeinen miitinki Meilahden teho-osastolla eilen. Vuosi sitten nämä tehomiitingit siirrettiin erikoislääkäreiltä lääkäripulan takia erikoistuville ja siitä on ollut jos jonkinlaista ongelmaa. Nyt syyskuussa ne siirretään takaisin. Teho-osaston lääkärit, jotka ovat anestesiologeja, eivät ole ilkeitä (kirurgit joskus ovat), mutta osaavat olla aika napakoita ja vaateliaita (sisätautilääkärit tyytyvät usein aika vähään) ja turhautuvat nopeasti. Eilen mun viimeisen miitingin jälkeen tehon ylilääkäri sanoi, että hänellä olisi terveisiä mun ylilääkärille, jotka hän toivoo mun välittävän. Lupasin toki. Mä menin ihan hämilleni, kun ne terveiset oli, että ne haluaa mun jatkavan miitinginpitoringissä, koska mun miitingit on kuulemma tosi hyviä ja juuri sellaisia kuin ne haluavat. Mulle tuli mahdottoman hyvä mieli ja kiitin kauniisti. Unohdin kyllä sanoa, että niiden toive ei täyty, koska mä en valmistumiseni jälkeen työskentele sillä osastolla, joka tehomiitingit pitää. Mutta tuli sentään hyvä mieli.

Mä kävin maanantaina ekaa kertaa ikinä kahvakuulatunnilla. Tunti oli hauska, menen varmasti toistekin. Mä oon lukenut naistenlehdistä (salilla ja kampaajalla, muualla mä en luonnollisessa ympäristössäni naistenlehtiä kohtaa) tarinoita kahvakuulatunneilla käyneistä ihmisistä ja ne kaikki sanoo, että tulee treenattua "ihan huomaamatta". No mä kyllä huomasin olevani jumppatunnilla, mutta sitä mä en tajunnut, että kuinka mun reidet huusi hoosiannaa kaksi päivää, kun eihän siellä kyykätty ollenkaan. Ilmeisesti se vemputus onkin tehokkaampaa kuin miltä tuntuu. Laskee kyykkäysmoraalia tuommoinen.

Mä oon nykyään yrittäjä tai ainakin yksityinen ammatinharjoittaja. Kävin PRH:ssa ja sain Y-tunnuksen. Samalla sain kimppuuni armeijan vakuutusyhtiöiden, puhelinoperaattoreiden ja domain-nimifirmojen puhelinmyyjiä. Viikko on mennyt kuunnellessa korulauseita yrittäjän arjesta. Tää on ollut mulle erityisen raskasta, kun en ole yksityishenkilönä joutunut vuosikausiin kuuntelemaan yhtään puhelinmyyjää. Mä oon yrittänyt kohteliaasti ilmoittaa kaikille, että mun firma toimii pari päivää vuodessa eli mä en ole päätoiminen enkä mä tarvitse erillistä sähköpostiosoitetta siihen, että varaan kaksi kertaa vuodessa päivystysvuoron sähköpostilla. Soneralla pidettiin erityisen paheksuttavana, että mä haluan yrittäjänä "mainostaa" Googlen palveluja gmail-sähköpostiosoitteellani. Toistaiseksi yrittäjyys ei ole antanut positiivisia kokemuksia 105 euron rekisteröitymismaksun edestä. Mua lähinnä harmittaa, etten tajunnut laittaa sinne Handymanin puhelinnumeroa.

Elämyskameli suosittelee
Y-tunnuksen välttely

Hello, did you miss me?

Kun mulla soi joku musiikkikappale päässä, niin se ei tunnu irtoavan kulumallakaan. Tällä viikolla jumiutui pariksi päiväksi mulle epäselväksi jääneen hipsteribändin rallatus, josta mä osasin tasan sanat "kesäyö, paleltaa, lallallallallallallaa. Kesäyö, paleltaa, Lammassaaren pitkospuut". Kyseessä on jonkinlainen Pikkusiskolle tärkeä laulu, koska se soitettiin Pikkusiskon häissä ja siitä lähtien (10 kk) se silloin tällöin on palannut mua riivaamaan. Mä oon yrittänyt irrottaa sitä kaikin tunnetuin keinoin. Vasta sopivaan kohtaan kuultu uu beibi ai lav joo wei vei sen pois. Se sitten lähti tänään aamulla Robbie Wililamsin Handsome Manilla. You just met the world's most handsome man. Se vaihtui äsken Kesäillan valssiin. Kukaties, matkamies puolitiehen jää. Aika kauhee laulu.

Tänä kesänä mä oon kaksi kertaa antautunut markkinahumuun. Eka kerta oli heinäkuun puolivälin seutuvilla, jolloin lähdin vasten parempaa tietämystäni Fiskarsin antiikkimarkkinoille, jonne mun ei olisi pitänyt mennä. Röykkiöittäin huonoa tavaraa. En enää mene. Eilen menin Hämeenlinnan keskiaikamarkkinoille, jossa oli paljon tuttujakin. Vanhat linnat mua ei kiinnosta, mutta voihan kojuja katsella. Autenttisesti mä sain kahdeksalla eurolla aimo läjän pilaantuneita muikkuja ja vaikka söinkin niistä vain kuusi, saivat ne vatsani soimaan epävireisesti. Ostin spelttileivän, joka maistuu metalliselta, mutta on silti ihan hyvää. Oli kiva nähdä kavereita. Ehkä keskiaikamarkkinatkaan eivät olleet ihan just mulle, mutta kyllä mä niille menisin ennemmin kuin Fiskarsin antiikkimarkkinoille.

Tänään me vietiin Långstrumpin kanssa Kummityttö teatteriin katsomaan Risto Räppääjää. Sinikka ja Tiina Nopola on tietysti mahtavia, mutta näytelmä ei valitettavasti ollut. Musikaalissa oli liikaa laulamista, joka ei vienyt tarinaa lainkaan eteenpäin ja sen tähden juoni oli kelvoton. Jopa viisivuotias oli sitä mieltä, että se oli tylsä ja aikuisten oli oltava samaa mieltä. Kirjat on ilmeisesti kekseliäitä ja se elokuvakin, jonka mä oon nähnyt, oli ihan hauska. Tää ei ollut. Älkää menkö.

Tiedoksi: koska tähän ei juuri kukaan (kiitos poikkeuksille!) kommentoi, mutta botit lähettää mulle päivittäin 30-40 viestiä, mä laitan kommentoinnin loginin taakse. Ymmärrän, että sitten kukaan ei enää kommentoi, mutta mulla menee pata jumiin bottien kanssa. Pahoittelen.

Elämyskameli suosittelee

Kesäillan valssi ja kuni kaiku malmin

Toimeton

Mun loma loppuu vihdoin. Huomenna töihin. Kuluvan viikon mä oon ollut lomalla niin, että Handyman on ollut töissä ja mä oon ollut aika toimeton. Lähinnä olen nähnyt muutaman kaverin ja kampaajan. Piti lähettää työnhakuilmoituksia, mutta en saanut aikaiseksi. Ensi viikolla sitten. Saksassa on muutenkin nyt lomakuukausi, joten viikko sinne tänne. Ensi viikolla ryhdistäydyn.

Viikko oli kyllä mukava. Kävin kaverin kanssa hop on hop off -nähtävyysbussikierroksella kotikaupungissani. Kierros oli liian kallis (25 e!) ja aika huono. Ainoa ilahduttava oppimani tiedonmurunen oli se, että Stockmannin S-kirjainta muistuttava logo kuvaa itse asiassa liukuportaita, koska Helsingin Stockmannilla oli Suomen ensimmäiset liukuportaat. Ainakin suomenkielinen selostus oli muuten surkea. Kierros lähti Senaatintorilta ja kertoi heti kärkeen, että torin keskellä seisova Aleksanteri II oli suosituin keisareistamme. Itse olisin ennen tätä kertonut, että ensin oltiin Ruotsin ja sitten Venäjän vallan alla ja 1917 itsenäistyttiin ja nyt ei ole enää keisareita. Tietty se mun kuuntelema suomenkielinen selostus ehkä olettaa, että kuulija tietää perusasiat, mutta silti. Kun kerran tekee, voisi tehdä kunnolla.

Mä koin perjantaina hurjan luontoelämyksen. Olin Lankomiehen vaimokkeen mökillä Lohjalla ja rantakäärme oli grillissä. Grilli ei ollut päällä. Käärme oli kiivennyt grilliin herkuttelemaan sinne hieman ajattelemattomasti heitetyllä hauen suolistolla. Mä oon yleensä melko kylmäpäinen ja -vatsainen ihminen, mutta mua alkoi kuvottaa, kun käärme säikähti yleisöä ja alkoi peruuttaa siten, että jo kerran sen ruoansulatuskanavassa käynyt ruoansulatuskanava tuli takaisinpäin. Yh, nytkin ällöttää. Ja jos tämä ei olisi ollut tarpeeksi, näin myös vaskitsan. Tosi hieno päivä siis! Ja oli kivaa hengailla mökillä ihanien sukulaisten kaa.

Elämyskameli suosittelee

kuvottamattomat luontoelämykset