Lotto

Eilen oli tarjolla lottohuumaa. Meilläkin niin kovin, että oikein kolmessa eri porukassa lotottiin - Yläkerran kanssa, minä itsekseni ja Handyman itsekseen. Yläkerran rivit jäivät ilman voittoa, mä voitin 11 e (hurraa!!) ja Handyman hukkasi kuponkinsa tyypilliseen tapaansa. Onneksi Homiksen sanoin "mitää miljoonia tarvita sillä on lottovoitto syntyä Suomeen".

Handymanin koulukaveri Partsi oli kyläilemässä meillä eilen illalla pitkästä aikaa. Ja mikä parasta - Partsilla on tyttöystävä ja se oli mukana! Handyman oli ihan pähkinöinä, kun kävi ilmi, että tyttö on suomenruotsalainen. Jammailtiin taas Guitar Heroa, se on erinomainen seurapeli. Ihan kuin meillä ei noita seurapelejä aiemmin olis tarpeeksi ollut.

Tänään on ohjelmassa sukuseurapiirejä, kun mun vanhemmilla käydään aamupalalla (soittivat eilen, että nyt on ihan meitä ajatellen ostettu karjalanpiirakoita ja sopisi tulla syömään) ja Handymanin molemmille vanhemmille pitää viedä scart-johdot. Kahden tunnin homma, mutta noin leviteltynä se kuulostaa ihan koko päivän työltä. Eläkeläisillä on sama tapa tehdä lyhyestä appointmentista koko päivän ohjelma, mutta niillä onkin tapana yleensä lähteä tuntia etukäteen ja jäädä kuhnimaan pois lähdettäessä. Mä oon usein miettinyt, että mitä eläkeläiset oikein tekevät kaikki päivät. Eihän nyt kaupassakaan voi olla tuntitolkulla tai tehdä puudelin kanssa aina 10 km:n lenkkejä. Ehkä se kuolema tuleekin sitten luonnollisesti, kun ei ole enää mitään tekemistä?

Handymanin nilkka on nykyään mustelmainen ja enää ihan vähän turvoksissa. Pikkuisen mies vielä joutuu nilkuttamaan etenkin pidempään jaloillaan ollessaan, mutta aika urheasti Handyman on koettelemuksensa kestänyt. Autolla ajaminen on vaan vielä normaaliakin hasardimpaa, kun nilkka ei jaksa säädellä nopeutta muuten kuin on-off. Eli Handymanin tapauksessa on.

Liikkuvaa kuvaa

Käytiin eilen Yläkerran kanssa katsomassa Madagascar kakkosta. Oikein letkeä ja hauska animaatio. Finnkino olisi kyllä voinut pyrkiä parempaan, koska ainakin kuusi kertaa ääni katosi muutamaksi sekunniksi. Se oli aika ärsyttävää. Lisäksi mieletöntä teiniväkeä salissa, takana istuvia nauratti kaikki. Lisäksi ne pitivät muutenkin hauskaa siellä, mikä nyt on ihan ok. Vähemmän olisivat kuitenkin voineet potkia istuimia. Mun takana ollut muija huitoi yhdessä vaiheessa takillaan niin kovasti, että sai sen mun naaman eteen, mikä anisen häiritsi katselukokemusta. Mutta vapaa-ajalla ei hermostuta.

Kävin pitkästä aikaa Malmilla yhden päivystyksen tekemässä. Oli onneksi leppoisaa, yölläkään ei tullut ketään ja sain nukkua hoitajien puolesta koko yön (5:30 heräsin itse ihmettelemään, että miksi puhelin ei soi, enkä nukahtanut uudelleen enää, typerä minä). Aikamoisia ihmiskohtaloita siellä taas tapasi. Ainahan siellä on niitä jotka ottavat jostain elämäntuskasta tai hetken mielijohteesta yliannoksen lääkkeitä ja soittavat sitten ambulanssin ja itkevät päivystyksen käytävillä pakolliset kuusi tuntia teatraalisesti. Toki tälläkin kertaa tuli pakolliset oodeet, mutta tällä kertaa ne eivät olleet ihan tyypillisiä 18-23-vuotiaita väärinymmärrettyjä naisia tai uunoja miehiä vaan enemmänkin vanhanpuoleisia, jotka olivat tekoansa suunnitelleet ja itsemurhaviestitkin jättäneet. Ne on aina vähän surullisempia tapauksia, mutta meidän vastuullahan on vain hoitaa ne fyysisesti kuosiin ja Auroran osaamiskeskus jatkaa sitten siitä.

Lunta ei näy enää muuten kuin pieniä länttejä ikkunasta siintävällä jätemäellä. Tämä lumen määrä kelpaa. Nyt on vielä luvattu ihan reilua suojaa, ettei maa ole jäätymässäkään. Kameli hörähtelee tyytyväisnä.

Lisää koipiläppää

Handyman kävi siis Takakarhulla, mikä kestikin aikalaiskuvausten perusteella 2,5 h! Ei oo siis kovin tehokasta tuo privaattitoiminta - kyllä mä nopeammin yhden nilkan hoitaisin, vaikka rtg-kuva otetaankin meillä ihan toisella puolella kaupunkia. No lopputulos oli kuitenkin huojentava: ei murtumia. Handyman meni reippaasti töihinkin juttelemaan ruotsalaisten kanssa puhelimessa lääkärikäynnin jälkeen. Vielä jalka on vähän turvoksissa, mutta ei tuo näytä edes ontuvan.

Mullekin kävi tänään äksidentti kun viilsin veitsellä sormeeni leipää leikatessani. Pirulainen vuotaa vieläkin! Mut ehkä mä selviän.

Mä näin tänään töissä viiden päivän ikäisen vauvan! Se oli kyllä hurjan pikkuinen ja ihan punainen ja ryppyinen. Ihan omat jutut sillä näytti olevan, haroi nyrkillään ilmaa ja availi suutaan. Kovin paljon semmoiseen ei kontaktia saa, mutta onhan nyt semmoinen varsin ältsisuloinen. Nyt sitten vain odottelemaan Yläkerran vauvauutisia. Eilen tuo kohtulainen suvaitsi ensimmäistä kertaa ilmoittaa elonmerkkejä myös kummitädilleen työntämällä takapuoltaan siten, että Porkkiksen vatsanpeitteiden läpi näki möyrintää. Aika vänkää!

Uutta tietoa kaviosta

Handyman tuli tosiaan joskus puolenyön aikaan kotiin, katsoin kelloa 0:07. Raukka nilkutti surkean näköisesti ja oli vielä ihan viluinen. Hain Buranaa ja mittasin lämmön, ei kuumetta. Tutkin jalan yöllä pintapuolisesti ja nyt aamulla paremmin: nivelsidevamma (tarkempi selvitys kiinnostuneille: turvotusta ja hematoomaa deltaligamentin anterioriosan kohdalla, nilkka stabiili, lateraalimalleolissa vähän palpaatioarkuutta, muualla säären, nilkan tai jalkaterän alueella ei aristusta, distaalinen sensomotoriikka ok). Handyman varasi ajan Taka-Karhulle (Itiksen Diacorin lääkäri) aamupäivälle, että saadaan siitä kuvat ja rensselit, kun ta:lla ei oo lainattavia nilkkatukia. Mä oon yrittänyt saada Handymanin nyt ymmärtämään, että se voisi tehdä etätöitä tänään ja huomenna, ettei sitä nilkkaa nyt turhaan rasitettaisi. Mutta hyvä, että näyttää hyvältä!

Handymanin kavio

Nyt on piru merrassa. Tai ainakin Handymanin nilkka kipeänä. On nimittäin semmoinen tilanne, että Handyman on tänään koko päivän (8:30-22:00 ainakin) Vierumäellä työpaikan "toiminnan suunnittelupäivällä". Meille muille tämä tarkoittaa lähinnä samaa kuin tyky-päivä, mutta Handymanin outo työyhteisö ei salli moisen termin käyttöä. Vierumäellä oli tarkoitus ilmeisesti ottaa rennosti ja ilmeisesti harrastaa myös esim. curlingia. N. klo 13:20 Handyman lähetti mulle tekstarin, että oli kaatunut loukaten nilkkansa. Pitkin päivää on tullut toinen toistaan surkeampia viestejä siitä, kuinka jalka on hemmetin kipeä, särkevä ja turvoksissa ja joku omasta mielestään paljon lääketieteestä tietävä valopää oli vakuutellut, että kyse ei voi olla murtumasta tai nivelsidevammasta, kun Handyman pystyy jalalla nilkuttamaan. Voi herrinjee. Ja tosiaan vasta klo 22 sieltä lähtee bussikuljetus, joka menee sitten Handymanin töihin ja kun se sieltä sitten tänne nilkuttaa niin kello on varmaan jo puoliyö tai jotain. Huomisaamuna klo 8:00 Handymanin pitäisi olla Malmilla vaihdattamassa öljyjä autoon. Mähän tietty mieluusti hoitaisin koko nilkan itse ja voinkin toki tehdä rtg-lähetteen, mutta sitten jos siellä on murtuma tai edes pahempi nyrjähdys, hoitovastuu siirtyy terkkarista pois. Helpointa olisi ehkä Handymanin mennä tth:oon, mutta kun miehille on usein niin hemmetin vaikeaa tunnustaa tuommoisia möhlintöjä... Ja mä oon tietty ihan sydän sykkyrällä täällä kun mä tiedän, että siellä se surkeana vikisee nilkka soosina eikä oo saanut varmaan ees särkylääkettä. Mutta ei voi siis syyttää, ettäkö "toiminnan suunnittelupäivä" olisi huonompi nimi kuin tyky-päivä - Handymanin työkyky ei ainakaan parantunut.

Ja nyt on siis hurjana pyrynneen lumen tilalla lähinnä loskaa ja sohjoa. Sitä on helppo vihata. Mut sekään ei ota mua niin kovasti päähän kuin kohta uudelleen tulevat pakkaset ja se kirottu liukkaus, joka seuraa sohjon jäätymisestä. Mä oon kyllä täysin sitä mieltä, että paras talvisää kaupungissa on +3-5 astetta, saa sataa ja tuulla, muttei olla liukasta. Liukkaus aiheuttaa mulle vain mustelmia, lisätöitä ja kivuliaan puolison.

Elämys!

Nyt on kyttyrä täynnä säätä! Vasta kun mä pääsin intoilemasta pimeyden iloista, niin johan tuli lumipyry. Ja siis alkuun sanottakoon, että lumikinokset ja sohjo on mun mielestä täysin tuomittavia ratkaisuja kaupunkiolosuhteissa, mutta täytyisihän sitä aika kylmäkalle olla, jos ei tykkäisi lumimyrskystä! Aivan mahtavaa oli ajella autoa, kun ei nähnyt juuri mitään, piti arvailla minne kääntyy eikä tiennyt, onko jossain joku hullu jalankulkija edessä. Tajuttoman liukasta ja tuulista mutta käsittämättömän upeaa. Joskin tilanteen täydellisyyttä hieman varjosti se, että lumi jäätyi tuulilasiin röpyliäiseksi pinnaksi ja pyyhkimissä oli jääkokkareita, joten näkyvyys jäi vieläkin huonommaksi. Mutta pääsipä kerrankin kokeilemaan omia erityistilanteen ajotaitoja, ja siitä mä oon tyytyväinen. Vähemmän tyytyväinen mä oon siitä, että Handyman marisi koko ajan takapenkillä että mä ajan liian hitaasti ja muutenkin päin helvettiä ja huonosti ja tapan kaikki onnettomalla ajamisellani. Melkein päre paloi! Siis myös mulla. Mutta ei sitä viitsinyt kovasti alkaa urheilla, kun autossa oli Yläkerran upouusi PS3 ja vielä raskaana oleva nainen ja ennen kaikkea mun tuleva kummilapsi.

Tuommoisissa asioissa Handyman itse asiassa on kaikista rasittavin. Sen mielipiteet on niin jäykkiä ja ehdottomia, että mikään ei niitä horjuta. Nimenomaan autoilussa Handyman kokee olevansa parempi kuin ainakin 90 % ihmisistä ja tuo sen kyllä esillekin älyttömän ärsyttävällä tavalla. Eniten se ärsyttää siksi, että mulla on ollut ajokortti kuitenkin jo yli 10 vuotta ja oon aika monet ajotilanteet sen aikana kokenut (myös tämmöiset lumimyräkät, pimeät ja muut) kuin Handyman alle kolmevuotiaan korttinsa kera. Kuitenkin se luulee, että mua jotenkin pelottaa ajaa ja että mä koen etten oo "tarpeeksi kokenut" tai jotain muuta sontaa. Perhanan kersa.

Nyt takaisin kitaroimaan pikaisesti ennen kuin Handyman tulee kotiin Virallisilta Taloyhtiöasioilta (ovea korjaamasta)!

Konsolipelejä

Meillä on runsaasti erilaisia pelikonsoleja. Ei kuitenkaan kovinkaan paljon erilaisia konsolipelejä, koska ei me osata pelata mitään. Mä kyllä tykkään laulaa SingStaria (kuten kaikki (muutkin) Idols-wannabet) ja pelata GuitarHeroa, mutta en mä niissäkään mikään haka oo. Tänään Handyman taivutteli mut ostamaan GuitarHero World Tourin, joka näppärällä tavalla yhdistää molemmat edellämainitut ja tuo mukaan vielä rummut. Joitain ihan hyviä biisejäkin siinä on, esim Hotel California, La Bamba, Oasiksen Some Might Say ja REMin The One I Love. Niitä on kiva vääntää, joskin kitaransoitosta kipeytyy mun ranne ja laulamisesta Handymanin pää. Että se siitä pelistä sitten. Ja se tästä postauksestakin kun nyt loppu sanottavat kuin seinään.

Kharwis!

Tänään käytiin "viimeisellä auditointikäynnillä" Pienellä Miehellä. Kuten aiemmin oli puhetta, on Kharwainen Mies ollut poissa jo pitkään. Oltiin Handymanin kanssa päätetty, että vielä yhtenä perjantaina mennään ja sitten jos selviää, että KM ei ole enää töissä, vaihdetaan kantista. No ei se ollut tänäänkään töissä, mutta Handyman fiksuna poikana kysyi Pitkältä Mieheltä, että onko "pitkätukkainen kaveri" vielä vahvuudessa. Ja selvisi, että on! "Pitkätukkainen kaveri" on vain 10-11 viikon lomalla Nepalissa. Eikä kuulemma oo enää pitkätukkainen vaan puolipitkätukkainen (jonkinlainen polkkatukka ilmeisesti). Jihuu! Tulee itsenäisyyspäiväksi takaisin. Hurraa Kharwainen Mies!

Handyman on kehittänyt itselleen sähköprojektin parvekkeen oven viereisen hyllyn taakse. Ongelmana oli eilen saada kytkintä liitettyä sähköjohtoon (ilmeisesti) ja tähän kysyttiin apua sitten Homikselta, Pikkusiskon Ihanalta Uudelta Teekkaripoikaystävältä ja jopa Espoosta (!), mutta ilmeisesti SAP-analysaattori, teekkari ja sähkö-DI eivät tiedä sähköstä mitään (ei se mitään, en mäkään tiedä) ja niinpä Handyman kysyi asiaa tänään töissä. Joku sympaattinen sähkömies oli sitten neuvonut, ja kuulemma ihan hyvä että olikin - Handymanin mukaan ilman niitä ohjeita olisi vakava sähköisku ollut realistinen. Nyt tuo uuttera nikkaroija oli sitten hankkinut "sähkömittarin" hommiaan mahdollistamaan. Mä en kyllä täysin luota tuohon puuhasteluun, kun mä tiedän Handymania paremmin, mitä tuolla voi mitata (Handymanin mukaan pelkkää jännitettä, mun havaintojen perusteella myös virtaa: ei oo lukion fysiikan opiskelu mennyt täysin harakoille).

Mulla on aika paljon maahanmuuttajapotilaita nykyisin, ehkä joku 10 %. Ne on ihan mukavia, enemmän mua ottaa päähän juopot ja narkkarit. Mamut ovat rauhallisia, kiitollisia ja siistejä ja tulevat aina selvänä vastaanotolle. Ongelmia aiheutuu yleensä lähinnä kielestä. Joko he eivät osaa suomea juuri lainkaan tai sitten osaavat, mutta jotenkin väärin. Tänäänkin kävi oikein herttainen iranilainen mies pienen ripulivaivaisen poikansa kanssa ja mulle aiheutui huomattava hämmennys siitä, kun tämä mies kutsui koko ajan ulostetta paskaksi. Eihän siinä mitään - asia tuli kyllä selväksi, mutta kun muuten kyseessä oli kohtelias, ystävällinen ja siisti mies, oli kontrasti jonkinmoinen. Mutta mistäpä sitä voisi tietää, jos on kerran oppinut, mikä on paskaa niin ei sitä tule mieleen, että se nimenomainen sana ei ehkä olekaan yleiskieltä.

Hämärän hyssy

Mä kyllä kovasti sitten tykkään tämmöisestä pimeästä vuodenajasta! Ainoa mua pännivä asia tässä on liukkaus - mä oon sen verran tasapainorajoitteinen, että pienikin jäämuru saa mut nurin saman tien kengän alle eksyessään. Mutta siis mun mielestä on kivaa, että on pimeää ja hämärää, kun kaikki tärkeä näyttäytyy silloin valossa ja muu hössötys jää varjoon. Tänään oli mukavaa, kun oli vähän pakkasta eikä yhtään tuulta, niin vaikka tukka märkänä ulkona Porkkiksen kanssa jumpasta tultiinkin, ei tukka jäätynyt. Oli kiva päästä kotiin, jossa on lämmintä. Kaupunki on kaunis ikkunasta katsoen. Ja ihan ulkonakin katsoen. Ja päivällä on kuitenkin kohtuullisesti valoa työpäivän aikana, sekin on mukavaa vaihtelua. Mutta mä oon sään suhteen aika mukautuvainen muutenkin. Tuulesta ja liukkaasta mä en tykkää, mutta muuten kaikki menee.

Käytiin Handymanin kanssa serkkupojan kuusivuotispäivillä. Iso mies jo, ja mä muistan kun se oli ihan pikkuinen vauva ja sillä oli "Mr Nice Guy" -teepaita. Ihan Nice Guy se vieläkin on. Ja sit sen pikkusisko kolmevee on semmoinen ihastuttava halinalle. Pikkusiskon ja Kolmeveen kanssa tehtiin yhdessä jälkiruokia synttäripöytään ja Kolmevee oli siitä ihan pähkinöinä. Oli myös hienoa nähdä, kuinka sen ikäinen osaa jo nätisti käyttää tietokonetta. Se onkin mun mielestä tosi tärkeää, että opetetaan jo pienestä pitäen, kun todennäköisesti koulussa sitä joutuu sitten käyttämään kuitenkin.

Handyman vaihtaa talvirenkaita alle. Pitäis miehen jo pikku hiljaa tulla tännepäin, kun Homiksen peli alkaa ihan näillä näppylöillä ja ollaan menossa katsomaan. Ah, siinä se onkin. Nyt täytyy taas lyhyeen lopettaa.

Se kuuluisa yskä

Mä en oo oikein ikinä ollut erityisen huomattava persoona mistään. No okei, ehkä peruskoulussa mä olin keskimääräistä nyhverömpi ja open lellikki ja siitä syystä aina stipendijonossa. Lukiossa mä olinkin sitten ihan keskiluokkaa ja samoin lääkiksessä. Onneksi lääkiksen ekalla sain yskän, josta mut sitten muistetaankin. Lukijani ilahtunevat, kun kerron, että helmikuussa yskä alkoi kohtuullisen voimallisena uudelleen ja jatkuu edelleen. Toki välillä se on ollut rauhallisempi, mutta toisinaan varsin tikahduttava. Nyt jälleen mulla on pieni flunssanpoikanen ja se yllyttää yskää entistä upeampiin suorituksiin. Olen jo nyt uudessa työpaikassa herättänyt huomiota yskimällä, tänään lääke-esittelyssä mun vieressä istunut omalääkärini tarjosi mulle mahdollisuutta tulla ihan vastaanotolle yskätutkimuksiin. Ehkä pitäisi ruveta harkitsemaan. Tai ehkä vasta yskän syntymäpäivänä helmikuussa.

Handyman on taas ollut niin kovin reipas. Mä kävin jumpassa ja sillä välin tuo ihmemies oli laittanut sekä pyykit että tiskit pesuun ja suunnitellut jo pesevänsä lattiankin! Aina joskus mä pidän sitä rasittavan hermostuttavana (silloin tällöin se todella onkin ihan uskomattoman raivostuttava), mutta kyllä se on aika tarpeellinen monessa mielessä. Eikä pelkästään pesuhommissa vaan myös toki kaikkien kavereiden teknisissä ongelmissa. Ei siis täysin turha jätkä, vaikka moni sen siihen kategoriaan mielellään arkistoisi.

Töissä kävi tänään kiusallinen sattumus: olin huuhtelemassa mummelin korvaa, kun yhtäkkiä tuli kamala kramppi lapojen väliin, en saanut enää päätä käännettyä tai käsiä nostettua lainkaan perustasosta ylöspäin. Jouduin sairauskertomukseenkin kirjoittamaan, että "korvahuuhtelu jouduttiin lopettamaan ak:n äkillisen sairastumisen vuoksi". Herttainen mummeli oli varsin sympatiseeraava, tarjoutui jopa hieromaan (!), mistä toki kieltäydyin. Jäi aika paljon mömmöä vielä korvaan. Toisella kertaa sitten. Nytkin vielä on lapatilanne vähän jäykkä, vaikka jumppa sitä vähän helpottikin. Täytynee venytellä vielä vähän lisää.

Eilen käytiin katsomassa Homiksen uutta telsuuriota ja sehän oli Elämys! Kyttyrä pinkeänä sieltä lähdettiin. TV on valtava ja tuntuu melkein kuin olisi leffassa paitsi tarjoilut olivat parempia eikä kukaan takana istuva keravalaisteini nimitellyt Jamie Oliverin paitaa "vitu homox". Eli jollain mittarilla jopa perusleffailtaa parempi kokemus.

Nyt mun pitää mennä leikkimään Handymanin kanssa Lego-puimurilla. Morjens!

Rutiinia

Tää elämä on nyt viimeisimmän viikon aikana jo muotoutunut niin rutiininomaiseksi, ettei keksi millään, mitä tänne laittaisi. Aamulla lähtee töihin, töissä on tyytyväisnä ja illalla tulee kotiin. Iltaisin käydään Porkkiksen kanssa jumpalla, jonka jälkeen on väsynyt ja raukea olo ja kohta on taas nukkumassa, jotta herää työaamuun virkeänä.

Lyhyt työmatka on edelleen aivan erinomainen. On mukavaa herätä myöhään (vasta seitsemältä), silloin on jo ihan virkeä. Ainoa surettava asia on se, että Handyman herää selvästi aiemmin ja jotenkin säälittää, kun se sitten ihan väsyneenä lähtee seitsemän aikaan töihin kun mä saan vasta venytellä. Muutenkin mä oon ehkä parempi heräämään kuin Handyman, että tää on siihen nähden epäreilua.

Ostettiin PS3:lle Little Big Planet -peli joka on uskomattoman hyvä ja söötti. Kerrankin semmoinen peli, jossa ei ole väkivaltaa mutta on silti hyvin tehty ja innostava. Voi pelata yksin tai kavereiden kanssa yhteistyössä. Ja tosiaan ne pelihahmot on todella suloisia. Niiden ilmeitäkin saa muuteltua! Tosi liikkis peli!

Mukavaa on sekin, että jälleen tulee Top Gear telkkarista. Sitä on kiva katsella rentoutumismielessä. Mä tiedän autoista yllättävän paljon, kun oon sitä katsellut. On itse asiassa aika yleissivistävää tietää autoista, mä oon tykänny.

Työssä viihtyminen

Kolme päivää terkkarissa ja olen jo täysin kotiutunut. Se on pääasiassa niin mukavaa työtä. Kaikki ei tietenkään ole kivaa: en erityisesti nauti uni- ja kipulääkekoukussa olevien ihmisten kanssa kinaamisesta ("kato mikään muu ei auta mulle!") tai paperitöistä (nytkin lokerossa perjantai-iltapäivää odottelee todistus oikeudenkäyntiä varten), mutta suurimman osan ajasta mä saan päättää itse mitä teen, mun ei tarvii vastata kenenkään muun (kreikkalaisen tai muunkaan) hommista ja mikä parasta, oon aina ajoissa kotona. Lisäksi työyhteisö on ottanut mut tosi hyvin vastaan ja siellä ollaan varsin tietoisia työn kuormituselementeistä ja musta pidetäänkin hyvin huolta, etten mä rasitu liikaa. Pomo on asiallinen. Toistaiseksi siis valtakunnassa kaikki hyvin.

Vapaa-aikanakin kaikki on hyvin, mites muutenkaan. Ainoa pännivä asia on se, että Handyman oli tänään kaverinsa kanssa Stadissa ja nyt kun se tuli kotiin 19:30, on se niin väsynyt, että meni nukkumaan. Jotenkin mä olisin toivonut jotain seuraa. Onneksi mulla on blogi, että voin narista täällä. Kun mun mielestä on oikeasti kiva, että se käy kavereiden kanssa hengailemassa, mutta se ei ole kivaa, että ne kaverit väsyttää sen niin, että se nukkuu parin tunnin tupluurit illalla eikä saa enää unta yöllä kun mä haluisin nukkua, mutta se sitten vain näpyttelee tietskaria! Perhana!

Obama sitten voitti. Eniten mua niitten vaaleissa ärsytti ne kohkaavat suomalaiset, jotka intopinkeenä ovat vouhottaneet Obamasta lisääntyvästi. Ensin jenkkejä syytetään siitä, että ne tunkee muiden asioihin ja sitten puoli Eurooppaa pitää oikeutenaan sählätä mielipiteineen jenkkien vaaleissa. Jos jenkit kohkaisivat jostain Suomen presidenttiehdokkaasta samaan malliin, niin mä kyllä varmaan kiusallani äänestäisin jotain protestiehdokasta kuten esim Ilkka Hakalehtoa - tai jos oikein hulluksi heittäytyisin - Matti Vanhasta.

Duunitietoutta

Hätäisten kommentoijien innoittamana pikaisesti uudesta duunista raportoin. Nyt on siis todellakin jo kolmas päivä marraskuuta, mutta koska virka-aikaista työtä ei tehdä viikonloppuisin, olen ollut töissä vasta yhden päivän. Eli hold your horses vaan.

Tänään oli perehdyttämispäivä. Solun vastaava näytti tietojärjestelmää, tiloja, työkavereita ja muutenkin opetti talon tavoille. Aamupäivä oli varattu perehtymiseen ja iltapäivällä pääsin tositoimiin. Oikein hauskaahan se on, perustyö. Tuntee itsensä tarpeelliseksi ja osaavaksi. Ihmiset olivat mukavia, jopa se aiemmin kännissä vastaanotolla riehunut alkoholismin kieltävä naispotilas, joka oli tällä kertaa selvin päin (koska ei ollut kamalien vatsakipujen takia pystynyt juomaan mitään moneen viikkoon, heh). Koin taas itseni niin kansankynttiläksi kun kieltäydyin uusimasta mielestäni turhia ja vaarallisia lääkkeitä, vaikka niistä niin kiva olo käyttäjälle tuleekin.

Toki oli mielessä tulla raportoimaan työkuvioista jo aiemmin tänään, mutta kotiutumisen jälkeen on ollut kiirettä. Se on lyhyessä työmatkassa mahtavaa, että jaksaa tehdä kaikkea illalla kun on saanut nukkua pitkään ja kotiin tullessa on vielä aurinkoista! Käytiin Handymanin kanssa ostamassa täydennystä Lonely Planet -sarjaan, sitten käytiin Porkkiksen kanssa jumpassa ja illasta vielä Homiksen matsissa, joka olikin tosi jännä huh huh! Homis hoiti homman kotiin ja voiton Vuosaareen yhden pisteen marginaalilla. Go Homis!

Toissapäivänä meillä kävi kylässä Pikkusisko Teekkaripoikaystävänsä kanssa. Ilmeisen vakiintunut pari, kun ovat oikein matkustelevaisia (nyt Helsingissä, maaliskuussa Thaimaassa). Teekkaripoikaystävä on kyllä oikein kelpo mies, mää hyväksyn. Pikkusiskolla oli taas tietokoneasiaa Handymanille ja molemmilla terveyshuolia, joita olivat mulle säästelleet (Pikkusiskolla hammasasiaa ja Teekkaripoikaystävällä yskä). Mitäs mä niille. Sanoin tympeään tyyliini, että eihän noille mitään voi. En mä ainakaan voi.

Huomenna on töissä jo ihan täysi päivä, siitä lisää tuonnempana.