Pappi, lukkari ja mitä niitä olikaan

Mä oisin halunnut käydä viikonloppuna katsomassa The Artistin, jotta voisin sanoa nähneeni sen ennen Oscaria. Eihän se tietenkään onnistunut, koska leffa tulee ensi-iltaan vasta tänä perjantaina. Nyt on menossa niin paljon hyviä leffoja, että pitää ottaa asiakseen mennä niitä katsomaan. Sherlock häipyy teattereista varmaan ihan pian, joten pitää mennä pikaiseen sinne. Samoin Hysteria on varmaan jo loppunut, mutta ei sitä Apple Storessakaan vielä ollut. The Artistin lisäksi pitää nähdä The Descendants ja Carnage (se ehkä riittää omasta TV:stä). Jotenkin mä haluisin nähdä myös jenkkien Stieg Larsson -version. Tänään mä onneksi hoidin ehkä eniten kiinnostaneen pois päiväjärjestyksestä, käytiin nimittäin Handymanin kanssa Tinker Tailor Soldier Spyn maanantainäytöksessä. Mä todella tykkäsin, Handyman ei ihan pysynyt kärryillä, koska ihmisiä oli kuin Facebookissa. Mä haluun vielä lukea kirjankin, se oli mun mielestä upea ja kiinnostava tarina. Näyttelijät olivat tehtäviensä tasalla. Elokuva oli hienosti seitkytlukulainen. Tietysti leffassa käynti aiheutti vain lisää ongelmia, koska trailerit näyttivät uusia must see -leffoja, ainakin The Best Exotic Marigold Hotel (Maggie Smith, Judi Dench ja Bill Nighy!) ja Nobel testamente (ehkä sekin riittää nähdä kotona). Enpä muista, koska olisi näin moni elokuva kiinnostanut yhtä aikaa.

Elämyskameli suosittelee

Tinker Tailor Soldier Spy

Työmatkakävely

Työhommat Espoossa on tältä erää ohi. Tällä hetkellä ei oo suunnitelmissa mennä sinne enää uudelleen, mutta never say never. Itse työ ja työkaverit oli mukavia, mutta matkaa ei tuu yhtään ikävä. Pidän tässä muutaman päivän lomaa ja aloitan uudessa paikassa ensi kuun alussa. Kovasti jo odottelen uusiin hommiin pääsyä! Tiedän, että eka kuukausi tulee olemaan mulle hankala ja moni juttu on sellainen, jota mä en ihan huippuna siellä pidä, mutta on silti siistiä päästä uusiin töihin. Tällä hetkellä suhtaudun jopa päivystyksiin positiivisesti (tämä tullee muuttumaan viimeistään kesällä). Vaikka ainakin päivystykset alkaa pänniä pian, yritän pysyä koko ajan suhteellisen valoisana, sillä työhön pitää ehdottomasti suhtautua loistavana työmatkakävelymahdollisuutena! Kävelymatka on kolmisen kilometriä eli noin 40 min. Toki mä aion ylläpitää jotain järkeä työmatkoissani eli mahdottomilla sade- ja pakkassäillä valitaan julkinen, mutta pääkulkupeli on alaraaja. Hassua - mä en oo juuri kävelyillä käynyt sitten sairausloman, joten niitä on tullut oikein ikävä. Erityisen hassua siksi, että mä olin tukehtua tylsyyteen saikulla kun kävely oli ainoa sallittu liikuntamuoto.

Mä luulin että uimahallissa ja erityisesti vesijuoksuradalla tapaa mahdollisimman kummalliset ihmiset jokaisesta yhteiskuntaluokasta, mutta enhän mä oo nähnyt niistä kuin osan. Jotenkin sitä ennakkoluuloisesti ajattelisi, että häpeällisen kalliilla pelkästään naisille sallitulla jumppasalilla kaikki ihmiset olisivat jotakuinkin tavallisia mutta mitä vielä! Yksi nainen käy paita päällä suihkussa (Långstrump on nähnyt sen kerran ja mä toisen kerran). Siis oikeesti. Luulisi, että olisi mukavampaa mennä ihan nakuliinina suihkuun, mutta enpä oo kokeillut vaihtoehtoa. Toinen mykistävä tapaus oli rouva, joka oli saunonut omituisessa laimeassa infrapunasaunassa ainakin 7 min, kun mä kävin suihkussa (ja siinä ajassa siellä tulee oikeasti lämmin) ja sen jälkeen hän tuli ulos, kuivasi hikisen ihonsa pyyhkeellä ja meni pukeutumaan. Ei mennyt saunan jälkeen suihkuun! Mä rakastan julkisia pukeutumistiloja. Niissä pääsee luvan kanssa tutustumaan muiden tapoihin. Lupaan kuitenkin, etten kyttää creepysti.

Elämyskameli suosittelee
seeing how the other half lives

Parkour

Musta on tullut varsinainen parkourvirtuoosi. Töölöläisnainen kuoli traagisesti jääpalan alle ja sen vuoksi harjulaisnainen joutuu työ- ja kauppamatkallaan ylittämään mahdottomilta tuntuvia esteitä. Aleksis Kiven kadulla eräs taloyhtiö on virittänyt kävelyesteet talon seinästä 1,5 metrin lumikasaan saakka - mistä siitä pitäisi kävellä? Mä voin kyllä kävellä autotielläkin, mutta autot ei siitä pidä. Tän päättelin siitä, että toissapäivänä tuli ihan maltillisesti suojatiellekin astuessa autoilijalta keskisormea (astumishetkellä ko. autoilija oli 50 metrin päässä suojatiestä ja mut nähdessään se painoi kaasua. Jouduin loikkaamaan lumikasaan ja sain fingeriä. Kello oli vasta 6:30).

Mun kuntosaliohjelma on ihan ässä! Se on just hyvä ja motivoiva, liikkeet on järkeviä ja mielenkiintoisia. Ainoa miinus on mun kyynärpää, joka kipeytyy hauismuuveista, mut se ei oo ohjelman vika. Ohjelmaan kuuluva kuntopyöräily on tietty kuivaa mutta ainakin toistaiseksi se on mennyt. Vielä mä en ole viitsinyt mennä yksinomaan kuntosalille vaan oon liittänyt kuntosalikeikan aina jonkin jumpan yhteyteen. Moni kai menee ihan pelkästäänkin salille? Täytyis ehkä itekin kokeilla. Se vain tuntuu jotenkin huijaukselta, kun kuitenkin joku jumppakin olisi ehkä menossa.

Seuraava loma on buukattu! Lennot on ostettu ja kämpästä etumaksu suoritettu erillisten ohjeiden mukaan. Berliiniin ollaan tietty menossa ja tällä kertaa ei mennäkään hotelliin vaan hommattiin päivän mukaan vuokrattava asunto. Valitettavasti meidän valitsema kämppä ei onnannut ja saatiin kälynen ddr-sisustettu asunto sen sijaan. On siellä sentään internet ja pesukonekin, jos intoutuu pyykkäämään. Mukavaa asunnossa on hotelliin verrattuna tietysti hinta ja myös se, että siellä on sellainen jääkaappi, johon voi laittaa tavaraa aiheuttamatta minibaarihälytystä. Todennäköisesti siellä on huhtikuussa jo tukalan kuuma tai muuten surkeaa, mutta on se silti Berliinissä. Hotellissa tulee sitä paitsi automaattisesti typerän turistin olo, josta osan voi tällä ehkä välttää. Jännää!

Elämyskameli suosittelee
järki lumiesteitä viriteltäessä

Iltamenoja

Oho, yli viikon tauko! Mä oon slarvannut kirjoittamisessa, koska olen haalinut joka illaksi puuhaa eli olen harrastanut elämää enemmän kuin raportointia. Tää on mun mielestä hyvä juttu, koska se on vähemmän säälittävää.

Lähinnä mä oon iltaisin ollut töissä ja liikuntasuoritteissa. Suoritteista mainittakoon BodyBalance, joka on ensimmäinen LesMills-tunti, jolla mä oon ikinä käynyt (paitsi Lettipitko väittää mun käyneen siinä jo joskus vuosia sitten, mutta se on väärässä, koska mä en oo ikinä kauheesti fanannut konseptitunteja). Yllättäen balance oli ihan ok. Tietty se ärsyttää, että joku jenkki päättää, mitä tilulilumusiikkia mitäkin random jenkin päättämää liikettä tehdessä kuunnellaan (okei, tossa lauseessa oli joku ongelma), mutta mä yritän olla ajattelematta sitä. On mainiota, että tunnilla todella pystyykin olemaan ajattelematta LesMills-hyypiöitä, kun kaikki keskittymiskyky pitää ladata pystyssäpysymiseen. Tunti on varsin rauhallinen, mutta siinä keskitytään erilaisiin syviin lihaksiin, mikä on tietty hyvä juttu selkävaivaiselle. Tänään mä kävin personal trainerini luona saliohjelmaa laatimassa. Mä suorastaan yllätyin, kuinka mukavaa kuntosalilla voi olla, kun joku on oikeesti miettinyt, mitä mun kannattaa tehdä ja mitä ei! Edes vapailla painoilla harjoittelu ei ole ärsyttävää, kun on joku suunnitelma, mitä niillä tekee.

Pumpumkatille tiedoksi: mun terveydentila on mahtava! Selkä on täysin oireeton ja hyvä, en oo tosin nostellut painavia enkä kumarrellut syvään. Töitä teen nykyään pääosin seisten, mikä huvittaa työkavereita ja etenkin paikalle sattuvia kliinikoita. Huomasin, että seisten ajatuskin tuntuu kulkevan paremmin ja kuvat näyttävät selkeämmiltä. Lisäksi mikään paikka ei kolota ja ryhtikin on parempi. Kaikin tavoin hienoa.

Viime viikolla mä pääsin töissä tekemään melko hankalan toimenpiteen ekaa kertaa. Potilaalla oli tukos virtsanjohtimessa, mikä johti munuaisaltaan laajenemiseen, mikä voi johtaa munuaisen tuhoutumiseen. Mä tulin sankarilääkärinä paikalle ja laitoin putken iholta munuaisaltaaseen, joten pissa ohjautuu nyt sitten kyljestä pussiin.  Toimenpide on monimutkainen, koska ensin munuaisaltaaseen laitetaan puudutusneula, jonka sisälle laitetaan metallivaijeri, otetaan neula pois, laitetaan vaijeria pitkin hetkeksi laajennin, sitten isompi neula, otetaan vaijeri pois, laitetaan isomman neulan kautta paksumpi vaijeri, otetaan neula pois, laitetaan isompaa vaijeria pitkin letku, otetaan vaijeri pois ja ommellaan letku kiinni potilaaseen. Mutta se onnistui eikä ees kengät kastuneet!

Elämyskameli suosittelee
tavoitteellinen harjoittelu

Riemumieli

Kansio löytyi! Se ei ollut töissä vaan ihan oikealla hyllyllä jostain käsittämättömästä syystä lehtikotelon sisällä. Vitsi mikä huojennus. Se ei saa koskaan enää hukkua.

Mä oon päivystysjännittäjä. Oon jännittänyt ennen jokaista päivystystäni - jopa niitä sisätautipäivystyksiä, jollaisia mä tein aikanaan jatkuvasti viikottain ja joista mä nautin. Nyt kuitenkin jostain syystä mä en jännitä huomista päivystystä yhtään. Toivon, että se johtuu vain kansion hukkumisen aiheuttamasta pelosta. Jännitys pitää mut nimittäin skarppina. Jos ei jännitä, ryhtyy rennoksi eikä se sovi. Jännityksen pitää kestää vähintään siihen asti, kunnes päivystysvuoro alkaa ja siitä se saa sitten vähentyä haluamaansa tahtiin. Jännittämättömyys jännittää.

Mä oon ihan ekstaasissa, kun ehdin tänään pilatekseen, vaikka meinasikin mennä tiukalle. Viikko sitten olin siellä ensimmäistä kertaa sairausloman jälkeen ja siihen nähden tänään meni todella ihmeellisen paljon paremmin. Kertaakaan ei jäänyt joku juttu tekemättä jaksamisen puutteen takia (se ainoa väliin jäänyt vaikeennus johtui suonenvedosta). Ihan prinsessaolo! Sääli ettei huomenna pääse sen jännittämättömän päivystyksen vuoksi.

Elämyskameli suosittelee
prinsessaolo

Helkkarin helkkari

Nyt hirvittää. Huomasin tänään, että todistuskansioni ei ole omalla paikallaan. Ei löydy mistään. Siellä on paitsi lukion sekä lääkiksen päästötodistukset, yo-todistus ja Valviran todistukset myös tärkeimpänä kaikki koulutustodistukset, joita ei voi korvata millään (paitsi käymällä kurssit uudelleen, mikä on tuskallista, koska siellä on myös 16 tuntia hallintoa). Vanhat työtodistuksetkin olivat (vain) siellä. Ja nyt se on hukassa. Viimeksi muistan katselleeni sitä marraskuun alussa, jolloin lisäsin sinne uusimman koulutustodistukseni. Jotta tilanne ei olisi niin auvoisa kuin mitä luulisi, jouduin viemään todistukset töihin monistettavaksi. Jos ne ovat jääneet bussiin, en tule saamaan niitä enää ikinä takaisin. Kotona kansio ei vaikuta olevan, ellen ole hajamielisyyksissäni laittanut sitä esim. pyykkikoriin. Ainoa toivoni on, että olisin unohtanut sen töihin. Jos se on siellä, en anna itselleni ikinä anteeksi tyhjäpäisyyttäni. Olen kyllä aika lailla varma, ettei se ole töissä. Nyt harmittaa.

Elämyskameli suosittelee
hukkaamatta oleminen

Kuuskymppisilta

Mä en oo ehkä coolein mahdollinen kalliolaiskolmekymppinen. Enhän mä oo ees kalliolainen. Muutenkin mä oon sukkia neulova vesijuoksija eli mahdollisimman kaukana viileestä hipsteriydestä. No äänestän mä sentään vihreitä. Tänään sain kuitenkin mahdollisuuden olla jopa normaalitilaani kuusikymppisempi, kun Handyman meni jonnekin partiolaisten gaalaillalliselle. Käytän iltani hyvin. Ensin hieman jumppasin DVD:n opastamana ja sen jälkeen istahdin sohvalle Midsomerin murhien ja Uutisvuodon seuraan. En ole ikinä ennen katsonut Putousta lainkaan lukuunottamatta Långstrumpin ja Porkkiksen fiilistelemää Munamiehen Con te partiró -esitystä YouTubesta. Ajattelin nyt korjata tämän puutteen yleissivistyksessäni ja katsahtaa Putousta ennen murhien alkamista. Se oli ihan hirveää. Menossa oli sketsi tanhuryhmästä, joka halusi ostaa ydinaseen, koska pelkäsi järvenpääläistanhuajia. Mä en tajunnut, että mille mun ois pitänyt nauraa. Onneksi murhat alkoivat ja pääsin vaihtamaan kanavaa. Ehkä mä oon coolimpi kuin luulinkaan.

Mä oon käynyt tällä viikolla jo kahdesti kuntosalilla eikä se yllättäen oo ollut ihan mahdottoman tylsää! Edelleenkään mulla ei oo ohjelmaa (se tehdään toivottavasti kahden viikon päästä), joten vemputan siellä menemään täysin päättömästi, mutta silti se on ollut ihan ookoo. Mä oon nyt hieman perehtynyt kuntosaliharjoitteluun ja tajunnut, että vastusta pitää olla enemmän kuin toistoja. Niinpä oon bodannut isommilla painoilla kuin aiemmin, ehkä sekin motivoi. Pääsin käymään myös pilateksessa tällä viikolla ja se oli suurinta ihanuutta sitten Stephen Fryn.

Me käytiin eilen Handymanin ja Långstrumpin kanssa elokuvissa katsomassa Margaret Thatcherista kertova Rautarouva. Mä tykkäsin. Olin perehtynyt Thatcheriin ja etenkin Falklandin sotaan ennalta, joten kaikki ei tullut yllätyksenä. Nytin kriitikon kanssa olen samaa mieltä siitä, että on omituista esitellä elävän ihmisen dementiaa jotenkin niin tarkasti kuin elokuvassa tehtiin. Muutenkin mun mielestä taustatarinaa oli liian paljon, historiaa olisi katsellut enemmänkin. Etenkin vanhat aidot filminpätkät oli mielenkiintoisia, niistä huomasi etenkin sen, että britit on olleet väkivaltaisia mielenosoittajia ennenkin. Siellä ei ole vissiin tarpeeksi huono ilma rauhallisiin mielenilmauksiin. Ja tietysti Meryl Streep oli todella upea, kuten aina. Myös Jim Broadbent oli mainio. Hyvä elokuva.

Elämyskameli suosittelee
sijaistekeminen Putouksen katsomiselle. Kandee mennä vaikka leffaan. Rautarouva on hyvä.

Iso talo

Mä en bruukaa käydä isolla kirkolla, mutta kuukauden päästä olen siirtymässä työskentelemään varsin isoon taloon. Niin isoon, että se ei edes yhteen taloon mahdu (eikä itse asiassa edes yhteen kaupunginosaan). Kävin tiistaina ensimmäistä kertaa tutustumassa siihen, millaista on päivystää radiologina tieteen ja osaamisen kehdossa Meilahdessa. Mä hengasin siellä toki vain illan, sillä oikeista päivystäjistä poiketen mun piti mennä keskiviikkona töihin. Ekaksi kerraksi meni mun mielestä ihan ookoo. Vatsat oli vaikeita, mut ne on aina. Pääpuoli meni paremmin.

Okei, mä tunnustan. Kirjoitin ton jo eilen ja jätin sit sikseen. Modasin nyt päivät oikeiksi. Surkean lyhyt postaus, mut mulla on huomenna tentti, josta reputin jo kerran, eli blogi on aika kaukana mun prioriteeteista nyt. Morjens.