Mä pakkasin Handymanin ja Långstrumpin mukaan ja kyäräsin ne välilaskullisella lennolla Budapestiin (joka lomalla on käytävä Berliinissä, joten välilaskun paikka oli luonnollinen). Nyt on tarkoitus katsoa kaikki ne paikat, jotka viime vuonna Långstrumpin ja Geen kanssa tehdyllä itsenäisyyspäivän matkalla jäi näkemättä ja shoppailla. Handymanille tämä on melkein uutuutta, sillä hän on käynyt Budapestissä viimeksi tammikuussa 2002, joten hänet pitää tutustuttaa kulttuuriinkin.
Jo lentokentällä oli huimaa. Laukkukarusellihuoneessa kehotettiin varomaan taxi cowboysejä ja annettiin aidon taksin tunnusmerkit. Handyman käveli ulos rakennuksesta noin viisi metriä meidän edellä ja johan se oli siellä taxin cowboyn näpeissä, kun me suoriuduttiin ulos pyöröovista. Meidän piti kokeneina Budapestin kävijöinä pelastaa mies vaarasta. Handyman on kuin orkidea, herkkä kukkanen.
Me haluttiin kerrankin asua TripAdvisorin ykköshotellissa ja sen takia ollaan Four Seasonsissa. Tää maksaa niin paljon että punastuttaa, mutta näkymä on huikea, sänky on mukava, uusi vessapaperirulla asuu omassa kangaspussissaan ja aulassa on mies, jonka työ on harjata havut kuusen alta. Ökyhotellin hintaan ei tietenkään kuulu aamiaista, joten se syödään kaupungilla, tänään Starbucksissa.
Budapestin sää on tällä hetkellä varsin samanlainen kuin Suomessa. Lämpöasteita on 5-10 ja ajoittain sataa vettä. Kuitenkin jostain syystä täällä on usein selvästi kylmempi kuin Suomessa samoissa olosuhteissa olisi. Ehkä joku pusztan tuuli meitä koettelee?
Eilen ei päästy shoppailemaan, koska kaupat oli Jeesuksen takia kiinni. Sen vuoksi me tutustuttiin paikalliseen historiaan ja kulttuuriin. Aamiaisen jälkeen me matkustettiin jonnekin kauas esikaupunkialueelle kommunistipatsaiden teemapuistoon (Memento Park). Pieneen puistoon oli tuotu kylmän sodan aikaisia patsaita ja niitä sopi katsella sekä valokuvata. Valitettavasti ensin loppui kamerasta ja sitten vielä puhelimesta patteri. Muutama kuva kuitenkin tuli. Mää tykkäsin.
Puistosta tultiin takaisin keskustaan ja nälkäisinä mentiin Tao-nimiseen kiinalaiseen ravintolaan. Se oli kummallinen paikka. Se oli vähän niinku buffetti, mutta ei sit kuitenkaan. Kaikki ruoat oli esillä ja niistä valittiin, että mikä lisuke ja mikä soosi. Tarjoilija annosteli kumpaakin lautaselle kukkuroittain ja laittoi sitten koko systeemin mikroon. Kun kuului "pim!", ruoka oli valmista. Mun chicken, bamboo and shiitake oli vähän mauton, mutta Handymanin karamellisoitu kana suorastaan herkullista.
Lounaan jälkeen ei enää ehditty amfibiobussiin, joten mentiin kylpylään. Viime vuonnahan me käytiin Szechenyi-kylpylässä, jossa oli massoittain erilaisia altaita, joissa veden väri vaihteli keltaisesta vihreään, lämpötila kylmästä kipeään ja tuoksu sammaleesta virtsaan sekä saunoja haaleasta auditoriosaunasta täyteen holokaustihuoneeseen. Olipa siellä kuitenkin myös ihanat suuret ulkoaltaat, joissa oli mukavaa katsella pakkasiltana, kuinka kuuma vesi höyryää ja kaverin hiussuortuvat jäätyy kiinni otsaan. Siellä oli myös vauhtivirta, josta pois pääsemiseen Gee tarvitsi bulgarialaisgangsterin lapion kokoisen kämmenen. Good times. Koska siellä oli jo käyty, oli perustelu tutustua toiseen, Gellért-kylpylään. Se on Gellért-hotellin yhteydessä Budan puolella heti rannan tuntumassa. Kun oltiin maksettu ja menty porttien läpi, paperi pahoitteli että "The outdoor pool is closed. We thank You for Your understanding", jota me ei kyllä yhtään osoitettu. Otettiin kopit ja meidät vietiin koppeihimme uima-allasalueen läpi kaikki takit ja hatut päällä. Kengät oli käsketty ottaa pois ja laittaa "sleepers" jalkaan, mutta eihän meillä ollut mitään tossuja mukana. Lopputulos - Långstrumpin litimärät sukat. Sit me vaihdettiin vaatteemme kopeissamme, käytiin suihkussa ja mentiin altaille. Löydettiin yksi 36-asteinen termaaliallas ja iso uima-allas, jonne ei saanut mennä ilman myssyä. No eihän meillä mitään myssyjä ollu. Jäi uima-allas kokematta. Töin ja tuskin karttaan perehtymällä me löydettiin neljä muutakin allasta (35-, 36-, 38- ja 40-asteiset). Huomattiin myös, että ulos ravaa jengiä ja kun jostain löytyi lappu "The artificial wave pool is closed", haluttiin käydä tsekkaamassa, että oisko siellä ulkona jotain muuta allasta. Ja olihan siellä! Siinä viihdyttiin aika pitkään. Gellért sijaitsee silviisiin kaupungissa, että altaalta saattoi ihailla naapuritalojen kattoja ja kauniista valaistusta Erszebet-sillastakin näki vilauksen (paitsi Handyman ei nähny, rillit kopissa). Ulkona oli myös pieni suomalainen sauna ja virkistävä kylmäallas, johon ei uskallettu mennä, koska ollaan jänishousuja. Muita saunoja ei löydetty. Gellért oli ihan ookoo, koska siellä oli sittenkin ulkoallas. Näistä kahdesta suosittelen kuitenkin ehdottomasti Szechenyitä turistille. Se on monipuolisempi (enemmän altaita ja saunoja), ulkoaltaat ovat isommat ja se on halvempikin. Eikä sekään sijaitse kovinkaan kaukana, ihan kävelymatka keskustasta jos ei oo tajuttoman kylmä. Gellértissä oli kyllä kylttejä myös englanniksi, se oli ehdoton plussa. Szechenyissä oli joka puolella ohjeita, mutta ne oli kaikki unkariksi (Urszabetiszdä!), mikä herätti hämmennystä.
Illalla me käytiin syömässä Spinoza-ravintolassa juutalaisessa korttelissa. Se oli tosi kiva ja viihtyisä ja ruoka oli todella hyvää. Palvelu oli ystävällistä ja taitavaa (esim. kun Handymanin Limonana-lasi tyhjeni, tarjoilija oli pian paikalla ehdottamassa toista). Siellä oli elävää musiikkia (pianisti), mikä oli mun mielestä kivaa. Aika kauan kesti saada annokset pöytään, mutta me ei otettu alkuruokaa. Sitä paitsi yksi tarjoilijoista oli Ihqun Diplomi-insinööriaviomiehen kaksoisolento! Me tullaan mun vanhempien ja Pikkusiskon sekä Ihqun Diplomi-insinööriaviomiehen kanssa ensi syksynä Budapestiin juhlimaan Isin synttäreitä ja mä todellakin haluan usuttaa Ihqun Diplomi-insinööriaviomiehen ja sen tarjoilijan samaan tilaan. Handymanin haaveissa ne halaa ja purskahtaa itkuun. Spinozasta pitää kuitenkin muistaa, että perjantaina ja lauantaina pitää paikka varata etukäteen (voi tehdä netissä) ja varmaan maksaakin etukäteen ja lauantaina vieläpä menee kiinni klo 15:30. Muina päivinä käy mikä aika tahansa eikä tarvii varata. Moinen hankaluus tietty sapatin takia. Mutta siis todellakin kannattaa mennä, ruoka oli taivaallista ja tunnelma loistava. Ihan casual-pukeutuminen ok.
Muuten, mun sormet väsyy Ihqun Diplomi-insinööriaviomiehen pitkään nikkiin. Tästä lähtien hänet tunnettakoon Sveitsiläisenä suklaaherkkuna.
Elämyskameli suosittelee
Spinoza-ravintola ja Szechenyi-kylpylä