Aivoverenkiertohäiriöt ovat tavallisia ja tärkeä syy invaliditeettiin. Niihin on monta syytä, joista yksi leikkauksella hoidettava syy on kaulavaltimoiden ahtautuminen valtimonkovettumataudin vuoksi. Tämän vuoksi riski-iässä olevien ohimeneviksi aivoverenkiertohäiriöiksi sopivissa oireissa on kaulasuonet aiheellista tutkia ja ultraääni on ensimmäinen radiologinen menetelmä.
Doppler-ilmiö on käsitelty jossain yläasteen tai lukion fysiikassa. Idea on se, että liikkuvan materiaalin lähettämät ääniaallot muuttavat taajuuttaan liikkeen mukaan (insinöörit voi selittää paremmin). Kun ambulanssi lähestyy, piipaaääni kuulostaa muuttuvan korkeammaksi ja kun se loittonee, matalammaksi. Samoin toimivat liikkuvat verisolut suonessa. Tätä voidaan käyttää hyväksi ultraäänessä ja Dopplerin avulla pystytään mittaamaan liikkuvien verisolujen nopeutta. Ja kun tiedetään, että sama määrä nestettä liikkuu nopeammin kapeammassa kuin leveämmässä putkessa, voidaan tästä arvioida verisuonen mahdollista ahtaumaa. Epäselvää? Niin vähän mullekin.
Kaulasuonten Doppler-uä kertoo siis kaulasuonissa virtaavan veren nopeuden. Liian suuri virtausnopeus viittaa suonen ahtaumaan. Jos kaulavaltimo eli aivoihin happea kuljettava suoni on merkittävästi ahtautunut, altistuu potilas aivoverenkiertohäiriölle. Ja kun kirurgi tulee ja hoitaa suonen taas kauniiksi, vähenee aivoverenkiertohäiriöriski. Käytännössä pelkän ultraäänen perusteella ketään ei leikata vaan ahtaumaepäilyissä tehdään seuraavaksi TT, jossa nähdään verisuonen läpimitta suoraan eikä luoteta epäsuoriin merkkeihin. Ultraäänellä itse ahtaumaa ei välttämättä kunnolla näe.
Sekavasta vähemmän kaunis virsi, mutta kello on jo 23 ja mulla on työaamu.
No comments:
Post a Comment