Pleura eli keuhkopussi on kaksilehtinen pussimainen elin. Sisempi lehti verhoaa keuhkoa ja ulompi lehti on kiinni rintakehän seinämässä. Normaalisti keuhkopussissa on muutama millilitra nestettä, joka sallii keuhkon kitkattoman hengitysliikkeen. Erilaiset sairaudentilat saattavat lisätä tämän nesteen määrää ja/tai muuttaa sen koostumusta. Esimerkiksi kylkiluunmurtumassa saattaa keuhkopussiin vuotaa verta, lymfoomassa rasvaa sisältävää maitiaisnestettä, sydämen vajaatoiminnassa kirkasta vähän proteiinia sisältävää nestettä, bakteeritulehduksessa märkää ja keuhkosyövässä kirkasta runsaasti proteiinia sisältävää nestettä. Nesteen lisääntymistä on helppo epäillä tavallisesta thoraxkuvasta tai CT-tutkimuksesta, mutta sen koostumusta ei voida tarkemmin arvioida ilman näytettä. Niinpä sellainen aina halutaan, joten on tehtävä pleurapunktio.
Monessa sairaalassa hoitava lääkäri tekee pleurapunktiot, koska kun nestettä on runsaasti, ei se ole mitenkään kummallinen temppu. Helsingin seudulla kuitenkin on tapana pyytää radiologia tekemään melkein ne kaikki (no, anestesiologit tekevät ne tehoilla joskus). Kovin usein nesteen tyhjennyksen tarkoituksena on selvittää, mitä nestettä se on eli hakea sieltä näytteet, mutta usein toimenpiteellä on myös hoidollinen merkitys. Jos nestettä on paljon, sen poistaminen helpottaa hengitystä. Etenkin silloin, kun nesteen syy tiedetään (esim. levinnyt syöpä), ei yleensä näytteitä tarvita, mutta silloin pleuran tyhjentäminen on yölläkin järkevää, jos sillä saadaan tuskaa vähennettyä.
Pleurapunktiossa aina ekana katsotaan ultraäänellä, missä nestettä on. Ihanteellisesti potilas istuu sängyn laidalla lievässä etukenossa selkä radiologiin päin. Jos potilas on huonossa kunnossa, voidaan pleuraa tyhjentää myös kylkimakuulla, jos nestettä on runsaasti. Selkä pestään pistopaikalta. Iho ja pleuran pinta puudutetaan (pleura on kovin tuntoherkkä) ja tämän jälkeen viedään pleuraonteloon neulan avulla ohut muoviletku, käytännössä samanlainen härveli kuin jos on tiputuksessa. Sitten imetään nestettä ulos. Puudutus pistää ikävästi, mutta sen jälkeen toimenpide on kivuton. Lopuksi laitetaan laastari selkään ja potilas saa käydä selälleen 1-2 tunniksi.
Kun nestettä on paljon, on toimenpide varsin turvallinen, mutta jos nestettä on vain ihan pikkuisen, on vaara keuhkon pinnan puhkeamisesta ja mahdollisesta (yleensä itsestään rajoittuvasta) ilmarinnasta. Nestettä voidaan poistaa kerralla 1,5 litraa (ensimmäisellä kerralla korkeintaan 1 litra), sillä liika nesteenpoisto rasittaa sydäntä. Joskus kovin sydänsairailla ihmisillä ei uskalleta poistaa edes litraa. Joskus, jos pleurapunktioita on tehty usein ja potilas on kohtuullisen hyvässä kunnossa (esim. sydämeltään terve nuori rintasyöpäpotilas), voidaan hoitavan lääkärin kehotuksesta ottaa enemmänkin. Kuitenkaan ainakaan minä en suostu ketään pistämään molempiin pleuroihin samana päivänä tämän pienen ilmarintariskin vuoksi. En halua sitä ainakaan molemmin puolin.
Pleurapunktio kuulostaa hurjalta, mutta se on ehkä yleisin niistä hommista, joihin potilaat tulevat ihan kauhuissaan ja lopuksi toteavat melkein harmistuneina, että ei olisi kannattanut jännittää. Toivottavasti ette siihen joudu, rakkat lukijat, mutta jos joudutte, älkää pelätkö.
No comments:
Post a Comment